Mulla on nyt seuraavanlainen dilemma. Mä oon siis aivan silmittömän rakastunut erääseen lestadiolaiseen tyttöön. Itse olen evankelisluteirailen kolli. Voiko meidän jutusta tulla mitään noin uskonnon kannalta katsottuna? Voiko siis luterilainen ja lestadiolainen perustaa perhettä? Millaisia vaikuksia liitosta voi seurata? Toivoisin erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä teiltä asiaan.
Ev.lut+ Lestadiolainen
juppe
141722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
voitte perustaa perheen ja muutenkin, onnea.
Eikös lestadiolainenkin ole ev.luterilainen?
... yleensä. Silti seuroissa voi käydä sellaisiakin, jotka kuuluvat vaikkapa Ortodoksikirkkoon tai eivät kuulu mihinkään kirkkoon. Sitä kun ei kukaan tutki.
Lestadiolaisuus on eräs kirkon sisällä toimivista herätysliikkeistä.
Eikös lestadiolainenkin ole ev.luterilainen?
...
ajattelen asiasta. Meitä uskovia on aina kehotettu valitsemaan puoliso omasta joukosta. Se on jatkoakin ajatellen turvallisempaa. Alkuhuuma menee pian ohi ja arki tulee eteen ja silloin kysytään sitä todellista rakkautta; ei vain hetken ihastusta ja huumaa!
Juuri kuulin eräästä el-naisesta, joka teki liiton "mukavan" pojan kassa. Poika on ev.lut-kirkon jäsen ja kotinsa jotenkin kirkkojumalinen. Alku meni ainakin näennäisesti hyvin, mutta nyt muutaman vuoden avioliiton jälkeen kuuluu kitinää ja eroaikeita. Ja mikä on syy? Vaimo haluaisi mennä joskus el-seuroihin ja viedä myös perheen pienimmän mukanaan sinne, mutta tämä ei enää miehelle käy! Hihuliusko ottaa kuulemma kunnialle kun vaimo on lesta! Näin kääntyvät kauniit lupaukset vapaudesta käydä seuroissa ja pitää yhteyttä samoin uskoviin ystäviinsä.
Ei ole näistä vaikeuksista meitä turhaan varoitettu! Moni el-tyttö on tullut petetyksi , kun on mennyt tätä kokeilemaan ja saanut jopa karvaasti katua tekojaan! Asiaa kannattaa ajatella myös iäisyysnäkökannasta katsoen.
Jos molemmat aiotte uskonne pitää, seuraa tietynlaisia ristiriitoja ulkoisen elämän suhteen. Jos seuroissa suostut käymään ja vältät turhaa arvostelua, niin avioliitollanne voisi olla hyvinkin menestymisen mahdollisuus. Mutta on kuitenkin tapauksia että ei-lestadiolainen aviomies ei ole seuroihin suostunut tulemaan, tämä on käytännössä merkinnyt sitä että vaimon on pitänyt "joustaa" tietyissä asioissa. Tällöin vaimo kärsii uskonsa tähden aika paljon. Joten parempi on, että suostut käymään seuroissa. Itse olen esikoislestadiolainen.
Jos minä olisin tuossa toisen asemassa ja haluan säilyttää uskon sydämellä, en ottaisi ristikseni epäuskoista puolisoa. Näistä tälläisistä avioliitoista on kovin paljon esimerkkejä kuinka niissä on mahdottomia ristiriitoja kestettävänä.
Koska kysyjä ei tarkemmin selvittänyt, ev. lut voidaan käsittää monella tapaa, esim. kirkkoon muodollisesti kuuluvaksi epäuskoiseksi tai ns. kirkkouskovaiseksi, joka voi olla raitis, ei kiroile jne. Ristiriitoja voi olla molemmissa tapauksissa, joskin hieman erilaisia. Ei pidä ajatella mustavalkoisesti, mutta Elviiran kannanotto kertoi kyllä puolet totuudesta.
Siis mustavalkoisesti kerrottuna, en ota ulkopuolelta elävää kristillisyyttä olevaa puolisoa.
En muista nyt oliko se Lestadius joka on sanonut, kun ottaa epäuskoisen puolisón, hän helvettiin petiä petaa, jotenkin tähän tyyliin.
Epäuskoinen ja erilailla uskova pitäisi kyllä niputtaa samaan pakettiin. Erilailla uskova voi olla jossain tapauksessa vieläkin hankalampi, kuin epäuskoinen. Tälläisiäkin tapauksia on tullut vastaan.
kristillisyyden. Minulla ja sisarellani on puolisot, jotka ovat tulleet "mustasta maailmasta", mutta ovat nyt kristillisyydessä. Monenlaisia tapauksia riittää, niitä jotka ovat olleet kristityn kanssa naimisissa ja on tullut ero ja niitä, jotka ovat menneet"uskottoman" kanssa ja ovat saaneet armon käsittää kristillisyyden. Mutta varmasti on hyvä, jos molemmat ovat kristillisyydessä, on hyvä pohja ja ei tule niin paljon ristiriitoja ja ajatellaan samalla tavalla tärkeistä asioista. Kuitenkin Jumala voi johdattaa myös maailmasta ihmisiä kristillisyyteen avioliiton kautta jne. Varoitukset ovat paikallaan ja oikeita, mutta pitää käsittää että Jumala toimii meidän tietämättämme monilla ihmeellisillä tavoilla.
seurustelin el-taustaisen kumppanin kanssa. Itse olen myös hengellisessä kodissa kasvanut. Ristiriitamme ei tullut uskonnosta, mutta persoonista yleensä. Koimme asiat eri tavalla, tavoittelimme eri asioita tulevaisuuden suhteen. Lopetimme sulassa sovussa, koska emme pystyneet uskottavasti suunnittelemaan tulevaisuutta. Pidämme yhteyttä edelleen. Kokemukseni oli positiivinen.
Nykykumppanini on tavallinen ev.lut. eikä ole myöskään ongelmia, vaikka minä olen se uskonnollisempi osapuoli.
Väittäisin että olleelisempaa on erilaisuuden sieto ja aito eläytymiskyky ja toisen kunnioittaminen. Jos oma maailma on hyvin yksiarvoinen, hankaluuksia tulee varmasti. Suomessahan uskonollisuus ei ole muutenkaan missään kovassa huudossa.
Anna ajan kulua ja rakkautesi kukoistaa. Älä hosu tämän asian kanssa, sillä tarkoituksesi on varmaankin löytää itsellesi puoliso, jonka kanssa haluat jakaa koko elämäsi ja rakastaa aina kuolemaan asti.
Täällä on esitetty epäilyjä asian suhteen, mutta älä anna niiden hämätä sinua. Keskustele avoimesti rakastettusi kanssa myös kaikista käytännön asioista. Kyllä Jumala teistä huolen pitää ja johdattaa elämässänne. Rukoilen Sinun puolestasi, että kaikki menisi hyvin. Jumalaltamme me saamme sen kaiken hyvän, jota me täällä tarvitsemme, myös sen oikean puolison.