mistä moinen katkeruus Vanhoillislestadiolaisia kohtaan näillä palstoilla?
Kylläpäs sitä ollaan niin katkeria!!
minä vain
191496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olette omahyväisiä selkäänpuukottajia, sekä tosiasioita peitteleviä raukkoja koko sakki!
sinäkö olet sitte itse täydellisyys.?
vl:t ovat siinä missä muutkin..
no hei kaikkihan ollaan erilaisia niin ihan säälittävää tolleen yleistää että kaikki lestat on sitä tai tätä..ei ei. on meissäki erilaisia persoonia ja tutustukaa ensin ennenku puhutte..
hah hah. ja mistä moinen ajatus. mitään tommosia ei olla. mitä tosi asioita ei muka oteta huomioon. todellakin otetaan. meinaat vissiin et kuljetaan silmät kiinni koko ajan eikä huomata maailman menoa. huh huh...!!! sä vaan ot jotenki ite henk.kohtasesti vihanen meille ku ollaan mitä ollaan!!!
Jos lukisit tarkemmin kirjoituksia, niin huomaisit ettei kukaan ole "katkera" vl-ihmiselle, monet jotka ovat kärsineet, eivät vain hyväksy vl-liikkeen oppeja, siellä opetettuja tekoja.
Uskoisin, että usempi hoitajakin on syytön, sillä hekin ovat joutuneet toimimaan SRK:n sääntöjen alla, ja varmasti on myös hoitajia jotka kärsivät edelleen teoistaan. He ovat varmasti luulleet toimivansa oikein.
Kyllä tämä ihmetystä aiheuttaa, varsinkin vl-ihmisten vähättely asiasta, he eivät ilmeisesti edes huomaa, että jotain pahaa on tapahtunut, ja siksi he sitä puolustavat.
Pitävät tapahtumia vilpittömästi vähäisinä ja oikeina.
Eli elä huoletta, tuskin kukaan on "katkera" yksittäiselle ihmiselle, he ovat "katkeria" opeille.
He haluavat vihdoinkin purkaa sitä kärsimäänsä pahaa, joka on erittäin tarpeellista mielenterveydelle.
Olen samaa mieltä Äitin kanssa siitä, mitä katkeruuteen tulee vl-ihmisiä kohtaan. En ainakaan itse ole katkera vl-yhteisölle, vaikka erimielisyyksiä on ollut joidenkin yhteisöä edustavien yksilöiden kanssa, nyt en tarkoita mitään uskonnollisia erimielisyyksiä.
En kuitenkaan ajattelisi, että ei vl-ihmiset olisivat mitenkään katkeria opeille, joita vl:ssa on. Kysymys lienee lähinnä siitä, että uskon asiat ovat hyvin tunteita herättäviä ja sen takia voi tuntua, että ilmassa olisi katkeruutta. Ihmiset ovat kautta aikain uskoneet eri asioihin, ja jos usko antaa ihmiselle henkisen hyvin voinnin, eikä se sorra ketään toista, se on vain kaunis asia.
joutuneena täytyy sanoa, ettei se kivalta tuntunut.
Elettiin jo 2000 lukua.
Minut epäiltiin olevan maailmassa, koska minulla oli maailmallisia taipumuksia.
Suurin kiusaukseni oli maailmallinen musiikki josta yritin keinoin millä hyvänsä päästä eroon.
Joskus onnistuinkin vähäksi aikaa.
Tiesin, että maailmallisen musiikin kuuntelu ei sovi uskovaiselle, koska se ruokkii lihan himoja.
Juttelin asiasta lukuisien uskovaisten kanssa, ja he sanoivat että jokaisella on omat heikot paikkansa, ja se auttaa ku niistä saa keskustella muiden uskovaisten kanssa ja sopia synnit anteeksi.
Tuhosin jok'ikisen maailmallisen kasetin ja levyn joita mulla oli. Poistin radion muistista epäasialliset radiokanavat.
Tein jopa sellaisen uudenvuoden lupauksen, etten saa yhtään kuunnella maailmallista musiikkia.
Piti myös pyrkiä välttämään sellaisia paikkoja, joissa soi maailmallinen musiikki.
Onnistuin siinä, ja vuoden päästä mua ei enää edes kiinnostanut maailmallinen musiikki.
Klassiset, siionin laulut ja virret tulivat yhä rakkaimmiksi.
Vuoden kuluttua kuitenkin yksi sisaruksistani löysi kotoa (olen muuttanut pois) minun koulukansioni, jonka välissä oli yksi poltettu mp3 CD.
He työnsivät sen koneeseen ja huomasivat, että samalla levyllä on myös minun koulutehtäviä.
Kotona sitten sain kuulla siitä, ja he vaativat, että saavat tarkistaa kaikki muutkin paikat myös minun asunnoltani.
Sanoin, etten ole kuunnellut enää pitkiin aikoihin ja tuokin levy olisi pitänyt tuhota.
Eivät uskoneet. Näin heidät kerran tutkivan myös minun autoni hanskalokeroa.
siskoni tuli kerran sanoo, että minne sä piilotat sun poppilevyt, ku hanskalokerossa oli vain siionin lauluja.
Ei auttanut, vaikka kuinka sanoin, ettei mulla oo enää muita levyjä.
Kerran kotona sitten mua ootti mukava yllätys.
Olivat järkänneet mukavan makkarapaistohetken.
Porukkaa oli pyydetty isolta alueelta ja joukossa oli myös yksi puhujasetä.
Hetken, ku olimme paistelleet makkaraa, aloitti puhuja puheenvuoron jotenkin näin:
Olen kuullut, että näissä ympyröissä on tapahtunut maailman vetoa. On tullut eräitä maailmallisia asioita rakkaaksi, esim maailmallinen musiikki.
Jos teillä on joku asia joka on vetämässä maailmaan, kertokaa kukin vuorollaan.
Kun vuoro sattui kohdalleni, sanoin, että mulla on kyllä ollut tuo maailmallinen musiikki, muttei enää. ei vuosiin.
Siskoni sanoi, että ai ei vuosiin, mikä tämä sitten on. näytti mulle sitä samaista MP3 cd:tä, jonka olivat löytäneet.
Sanoin että mun olisi pitänyt tuhota se,mutta enhän minä oo voinut edes kuunnella sitä, ku se on ollut kotona.
Puhuja kysyi minulta, että haluathan uskoa synnit anteeksi.
Sanoin, että haluan.
Ja hän antoi.
Kun kokous oli päättynyt, äiti kysyi
että uskoitko nyt varmasti sydämestäsi anteeksi, ku sulta ei tullut kyyneltäkään.
Sanoin, etten minä voi väkisin kyyneltä vääntää, jos se ei ole tullakseen, mutta kyllä minä ihan oikeasti uskoin ne synnit anteeksi.
Äiti sanoi, että kyllä siihen oikea synnintunto tarvitaan, et sinä voi olla oikeasti uskomassa.
sulla on varmasti jotain salattavaa.
Aloin itsekin epäillä, että onko uskoa mulle tarkoitettukkaan. Ehken voikkaan uskoa, kuten Jumalan lapset, vaikka kuinka haluan.
Öisin en saanut rauhaa, kieriskelin sängyssä rauhattomana ja kyselin Jumalalta:
Miksi minä en saa uskoa, vaikka haluaisin?
Mitä minä olen tehnyt, etten saa uskoa syntejäni anteeksi?
Aloin katkeroitua ja jouduin eroon uskosta.
Ei tuntunut kivalta. Olen kuulemma helvettiin tuomittu, vaikka oikeasti haluaisin uskoa ja päästä taivaaseen.
Purin huonoa oloa lestadiolaisten pilkkaamiseen ja haukkumiseen.
Nyt myöhemmin olen kuitenkin huomannut, että ihmisiähän ne vain ovat ja tekevät yhtälailla virheitä kuin muutkin.
Yksi virhe heidän kannalta oli se, että ajoivat minut ulos heidän uskosta.
Ei se minua enää haittaa, olen löytänyt uuden kodin rauhansanalaisten joukoista.
Heitä kuitenkin on tällä alueella sen verran vähän, että käyn myös kirkon omissa tilaisuuksissa.
Minulla ei ole enää mitään syytä olla katkera vanhoillisille.
Kyllä niitä virheitä tapahtuu kaikkialla, inhimillisiä olentoja kun ollaan.
Minua ei haittaa edes se, ettei vanhoilliset pidä mua enää uskovaisena. Tärkeintä on se,
että minä pidän.
tehdä ihan oman avauksen, ja keskustella siitä, onko se Jumalan tahdon mukaista joutua tällä tavalla eroon Jumalan valtakunnasta. Kuitenkin siellä saavat "Jumalan lapsena" taivaltaa kaiken maailman juopot, petoksia tekevät ja huorin tekevät. Näitä kaikkia pidetään ihan oikealla tavalla uskovaisena, kunhan he vain tekevät näistä säännöllisestä parannusta tai tkevät noita edellämainittuja salassa.
Sitten sinunlaisiasi joutuu ulos Jumalanvaltakunnasta noinkin kevein perustein.
Nythän pitää muistaa sellainen asia, kuinka vakava paikka se vl:lle on, joutua vl:stä eroon, toisten ihmisten toimesta.
Ylipäätänsä haluaisin keskustella siitä, miten sellainen voi olla Jumalan tahdon mukaista, että toinen ihminen voi päättää sen, kuka on uskovainen ja kuka ei.
on oman perheen halukkuus "ilmiantaa" oma veli/sisar.
Mihin tällaisen kohteeksi joutunut voisi turvata? Ei löydy äitiä tai isää puolustajaksi. Ei siskoja tai veljiä!
...feikkauksen ääni. Näitä tarinoita on kyllä vaikea asiallisesti kommentoida. Toisaalta en halua väheksyä kenenkään henkilökohtaisia kokemuksia. Mutta, että 2000-luvulla? En voi sille mitään, että tällainen tarina huvittaa. Siinä oli kaiketi onnellinen loppu?
Miksi tällainen juttu ei voisi pitää paikkaansa? Kerro yksikin kohta joka ei ole mahdollinen vl:ien keskuudessa?
Ettäkö vielä huvittaa? Sinunlaisiesi vuoksi en voisi kuvitellakkaan liittyväni vl-uskoon.
Jos sinua huvittaa nämä tarinat, niin pidä se omana tietonasi.
Itse kun sitä luin, niin hyvinkin tutun oloinen kertomus, sillä erolla vain, että ihminen halusi lähteä vl-liikkeestä pois, ja siitä seurasi monia puhutteluja, sekä epäilyjä.
Eivät kaikki ole välttämättä feikkejä, vaikka sinulla ei olisi asioista henkilökohtaisia kokemuksia.
Ja, se on ihan tätä nykyaikaa, ei 70-lukua.
…huvitakaan. Ja jos näin joskus pääsee käymään, pidän sen omana tietonani. En tiennyt, että tarinoille huvittuminen on kiellettyä. Unohdin hetkeksi sen, että emmehän me näe sitä, että kuka kirjoittaessaan tai lukiessaan on huvittunut ja minä onneton menin sen itsestäni paljastamaan. Anteeksi, että yleensä kirjoitin ja edes luin koko kirjoitusta. Tosissasi? –nimimerkille: en ehkä sittenkään ole tosissani. Mielestäni kaikki on mahdollista kaikkialla. Onko meillä kaikilla nyt sitten hyvä mieli?
Saahan sitä huvittua kirjoituksista jos haluaa, mutta siksi sanoinkin, että pidä se omana tietonasi.
Sillä hän joka kirjoituksen on kirjoittanut, voi loukkaantua siitä, että häntä ei oteta tosissaan.
Ja mehän emme voi tietää onko hän feikki, vai onko hän tosissaan, joten pidetään epäilyt omana tietonamme, niin emme tahtomattamme loukkaa ketään.
Sitähän emme voi tosiaan tietää, onko hän feikki. Siispä on riski pahoittaa hänen mielensä. Mutta voimmeko kysyä sitä häneltä, että onko hän oikeasti feikki? Tai onko sopivaa kysyä, että saammeko huvittua jutusta? Tämäkö ei sittenkään ole huumoripalsta? Onko yleensä viisasta avata tätä palstaa, jos ei ole huumorintajuinen?
Päteekö se kaikkiin juttuihin ja kaikkiin kirjoittajiin, että kirjoittaja voi loukkaantua, jos häntä ei oteta tosissaan? Onko tässä nyt se tilanne, että kaikilla kirjoittajilla on aihetta loukkaantua. Vaikka kaikkiin ei tulisi vastaustakaan, niin on sellainen tunne, että ei kaikkia kirjoituksia niin vakavasti oteta, vaikka ne olisivatkin tosissaan tehtyjä? Onko tietyn aihepiirin kirjoittajilla jotenkin erityinen asema? Että heitä ei saisi puolella sanallakaan kommentoida eikä tuoda toisenlaista näkökulmaa asiallisestikaan esille? Toisenlaisia kirjoittajia saamme sitten tölviä ja haukkua niin paljon kuin sielu sietää?
Huomaahan sen ettei täällä voi millään vakavasti kaikkiin kirjoituksiin suhtautua, itse nyt lähinnä tarkoin juuri noita kirjoituksia jotka saattaisivat olla myös tosia.
Onhan täällä ihan liikaa kaikenmaailman humpuuki kirjoituksia, ja on mielestäni ihan oikein epäillä totuutta, suhtautua joihinkin hilpeydellä.
Mutta, ihmisten omat elämäntarinat, koittaisimme ainakin ymmärtää heitä, sillä ne saattavat olla aitoja kokemuksia.
En kirjoitustani pahalla sinulle kirjoittanut, ajattelin vain että jos kertoisin oman tarinani, niin ei olisi kiva huomata, että joku vaan naureskelee ja ei usko. Niin,tulihan selväksi:)
Minun on myös hyvin vaikea uskoa todeksi tarinaa, vaikka eihän se täysin mahdotonta ole. Voin oikein hyvin kuvitella, että 70-luvulla vastaavaa olisi tapahtunut (miinus mp3/cd), mutta tuossa tarinassa moni asia särähti korvaan. Esimerkiksi tuo "kukin vuorollaan kertokoon..." ja yleensäkin vainoharhainen ilmapiiri pop-musiikin suhteen. Kun ottaa huomioon alueelliset erot vl:ssä ja eri suvuissa tai perheissä, niin voihan tuo olla tosikin mutta epäilen kuitenkin feikiksi.
Jos lähtökohtaisesti uskomme jokaisen viestin täällä niin voi meitä. :) Feikit kuuluvat asiaan, ja niistäkin voi puhua...
niin tiedät.