Sateisessa säässä on tänään taas vietetty äitienpäivää.
Mitä teille yleensä merkkaa äitien/ isänpäivät?
Luin ihmisten ajatuksia äideistään. Paljon ylistäviä kirjoituksia, mutta mukana oli myös vähän ikävämpiä tarinoita. Aina ei kaikki mene kuin ruusuilla tanssien, vaan välillä se on varsinaista piikkien päällä kävelyä.
Minkälaiset teidän ajatukset ovat näistä kyseisistä "juhlapäivistä"?
Itselläni ristiriitaiset... ja se onkin juuri se hankalin tila.
Saas nähdä lähteekö tämä aloitus. Pitkän kirjoituksen ekaan tein, mutta tuli palvelinvirhe :/
Mitä teille yleensä merkkaa äitien/ isänpäivät?
Luin ihmisten ajatuksia äideistään. Paljon ylistäviä kirjoituksia, mutta mukana oli myös vähän ikävämpiä tarinoita. Aina ei kaikki mene kuin ruusuilla tanssien, vaan välillä se on varsinaista piikkien päällä kävelyä.
Minkälaiset teidän ajatukset ovat näistä kyseisistä "juhlapäivistä"?
Itselläni ristiriitaiset... ja se onkin juuri se hankalin tila.
Saas nähdä lähteekö tämä aloitus. Pitkän kirjoituksen ekaan tein, mutta tuli palvelinvirhe :/
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin..on olemassa Naistenpäiväkin. Olen kuullut useankin miehen suusta, ettei tarvi mitään naistenpäiviä, ku ei miehilläkään.
Noh. Minulle ihan tavallinen päivä. Ei mitään erikoista. Ei merkkaa nykyään yhtään mitään.
En juhli. En välitä enää. Tavallinen sunnuntai se vain on ja eipä tarvitse miettiä enää mitä lahjaa ostaisi.
No kylläpä tää meni niinku muutki sunnuntait.
Vaikka olis tuo sää saanut olla parempi.
Mun äiti ei oikein merkitse mulle mitään, ja soon aika surullista. Ois kiva (?) olla ylpeä tytär tai olla äidin tyttö tai ystävä. Vissiin erilaiset tempperamentit ja ikäeroa ihan liikaa.
Mulle nuo juhlat on ihan tavallinen sunnuntai päivä.
Parasta on että saan olla rauhassa kotona kun tutut ja ystävät juhlivat ja ovat onnellisia ja vievät lahjoja.
Noh. Samat tutut eivät sitten muina päivinä muista isää tai äitiään tai jos eivät ole rahaa vailla.
Jotkut käyvät vanhempiensa luona vain juhla päivänä ja se vasta on outoa kun eivät muuten muista omaa isää tai äitiä.
Mun mielestä se on tekopyhää vain kerran vuodessa muistaa isää tai äitiään.
Mun motto olikin että jokainen päivä oli äitien päivä ja Kohtele äitiä kun se olis viimeinen päivä kun hän on elossa... Onneksi kohtelin hyvin, sillä muistoja ei multa kukaan voi viedä
Niin..aina ei kemiat kohtaa, vaikka kuinka olis äiti ja lapsi.
Usein lukenu sellaisesta, että äidin katkeruus oman elämänsä kulusta voi purkautua sitten omaan lapseen.
Ei mun äiti lahjoilla mitään tekisi.. Mua pidettäisiin hulluna jos veisin lahjoja.
Niin kohtelin minäkin. Mä oon muuteski sellanen, että jos joku loukkaa, niin nielen sen kaikessa hiljaisuudessa.
Ennen sitä opetettiin siihen, että vanhempia kunnioitettiin, teki sitten mitä teki.
Ihan sama sataako noina päivinä kun mulle on aivan samantekevää. Mulle on ihan sama, vaikka muut ostavat innoissaan isälle tai äidille lahjoja. Eipä mua enää nuo juhlat kiinnosta.
Se hyvä noissa päivissä on että saa olla kotona ihan rauhassa kun tutut ja ystävät juhlii noita päiviä... ja kotona on rentouttavaa olla. Mun ei tarvitse miettiä että mitä lahjoja ostan ja mun ei tarvitse mennä kylään koska eipä sillä ole mitään merkitystä menisinkö kylään kun eivät he sitä kuitenkaan tietäisi...
He asuvat sydämessäni ja sydämessäni on aina isän ja äitienpäivä ja elään niin että he olisivat minusta ylpeitä ja tyytyväisiä...
Itse vein kukan haudalle. Ķai sitä viedään, kun se tapana on. Kyllä sitä eläessäänkin muisti ja kahvilla käväisi.
Mahdotonta
Mikä on mahdotonta??
Mun viedä kukkia
Äitini löi minua jatkuvasti ollessani lapsi. Veti tukasta, potki, läimi , huusi, nöyryytti, ja kiristi. Syy : Olin hänen mukaansa samanlainen kuin isäni...
Sulla on ollut surullinen lapsuus...
Onneksi mulla oli maailman paras äiti.
Äidille
Äiti joka aina auttoi.
Äiti joka aina kuunteli.
Äiti joka hyväksyi minut täysin.
Äiti joka ei ikinä näyttänyt ovea.
Äiti joka ei ikinä luovuttanut,
ja siitä äitiä kiitän!
Kukkia et äitini saa
ja etkä lahjaa muutakaan.
Ei juhlapäivä enää merkkaa mitään
ja taivaalla tähden nään.
Sulle kiitoksen lausua saan
ja piilota muistot susta sydämeen.
No huh :(
Niin väärin purkaa lapseen toisen ihmisen takia. Lapsi on aina viaton, mutta valitettavasti se unohtuu joiltakin äideiltä ja isiltä.
Voi vaan kuvitella minkälaiset jäljet tuollainen jättää :(
Oli sitten fyysinen tai henkinen väkivalta, niin ne muistaa koko loppuelämän :(
Olipa nätti runo Ilmannimi.
Kiva, että sulla oli äiti, josta on kaikkinensa hyvät muistot.
Mä en vie kukkia kun erinäisten syiden takia se on mahdotonta. Eipä äiti edes sitä tietäisi. Eipä mun iskä myöskään tietäisi...
Minusta on tärkein se että kun oli mahdollisuus niin olin niin paljon tekemisissä kun vain oli mahdollista ja onneksi en kuunnellut muita silloin kun ihmettelivät miksi halusin olla niin paljon äidin kanssa tekemisissä.
Halusin koska äitini oli parasta mitä mun elämässäni oli. En kadu päivääkään että olin niin paljon äidin kanssa tekemisissä ja en kadu päivääkään että olin muitten mielestä äidin tyttö ja mamman tyttö. Koska onneksi kuuntelin vain omaa sydäntä ja tein kaikkea kivaa...
Ihmiset eivät tykänneet ja mua ei edelleenkään kiinnosta että ihmisten mielestä tuhlasin omaa nuoruuden kun äidin lähellä olin.
Se oli mun oma päätös ja onnellinen oon että silloin valitsin mielummin äidin kun sellainen ystävä joka käski jättää äidin pulaan ja antaa mun äidin itkeä kotonaan...
Ei oikea ystävä pyydä hylkäämään äitiä kun hän tytärtään eniten tarvi ..
En kadu että sitä ystävyyttä ei ole enää... Kukaan ystävä ei ole tärkeämpi kuin perheen jäsenet ei kukaan.
Ystäviä tulee ja menee mutta toista perhettä ei voi saada.