Narsistin aiheuttamista traumoista selvityminen

Olin 5,5v on/off-suhteessa narsistin kanssa. En päässyt hänestä eroon vaikka tajusin alkuhuuman jälkeen, että hänellä ei ole kaikki kunnossa. En kuitenkaan ymmärtänyt, että hän on narsisti vaan ajattelin hänen olevan vain pahasti rikkinäinen ja ehkä minä pystyn parantamaan hänet.

Vuosien aikana heikkenin kaikin mahdollisin tavoin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Koin karmeaa tuskaa, mutta toisaalta myös valtavaa intohimoa ja hurmoksellista onnea. Nämä tunteet vuorottelivat.

Nyt olen sulkenut narsistin pois elämästäni ja estänyt hänet kaikissa mahdollisissa kanavissa. Tunnen häntä kohtaan silmitöntä vihaa ja raivoa siitä mitä hän teki minulle. Häpeän itseäni, että annoin hänen tehdä sen kaiken minulle enkä juossut karkuun jo paljon aikaisemmin.

Vaikka minun pitäisi olla helpottunut nyt, niin ajattelen häntä lähes koko valveillaoloajan. Ajatuksissa on myös kaipausta. Vaikka järki kuinka sanoo, että kaipaan haavekuvaa, niin silti en voi tunteilleni mitään.

Miten tästä eteenpäin? Miten saada elämänenergia takaisin ja jättää hänet mielestä kokonaan ja keskittyä eheytymiseen? Kaikki käytännönvinkit ovat nyt tarpeen. Mitä tehdä, kun kaipaus iskee? Miten päästä irti silmittömästä vihasta narsistia kohtaan? Tavallaan haudon myös kostoajatuksia, mutta siinähän ei ole mitään järkeä. Miten tästä mustasta suosta pääsisi takaisin omaksi itseksensä mahdollisimman nopeasti?