...eli muistatKOS upea loma?? No,
olipa tietenkin. Lue, jos et muuten usko!
----- -----
"Tekisi mieleni lentoon...". Seminaarinmäen Mieslaulajat loivat lähtötunnelmaa, kun pääsin taksiin 52-vuotispäiväni aamulla noin klo 4.30. Lähtö sujui jo rutiinilla;ei lähtöitkuja eikä laukunkantajaa. Suunnistimme ensin Mankkaalle- Alf-setä ja minä - jossa jo kylmissäsi odottelit, vaikka olimmekin pari minuuttia etuajassa.
Pääsimme kentälle hyvissä ajoin. Puhuin meille taksin valmiiksi paluumatkaakin varten. Lentoasema oli hiljainen. Ei tuttuja eikä paljon tuntemattomiakaan.Meillehän se sopi loistavasti, emmehän me tarvinneet kuin toisemme. Ja aamukahvit tietysti, mutta jaksoimme sentän odottaa, kunnes ensimmäinen kuppila avasi kassansa ja keitti kahvia.
Koneemme suunnisti ensin Kuopioon. Olimme jo ehtineet tottua siihenkin ajatukseen eikä valtava lauma savolaisia ahtautumassa koneeseen Kuopion kentällä enää ahdistanut. Ensimmäin epätoivon huokaus oli kuitenkin paikallaan, kun lentokapteeni sitten uskalsi kuuluttaa kuolemattomaksi jäävän kommenttinsa: "Ne rappuset suap siirtee poes!" Onneksi mies jatkossa sentään puhui suomea.
Lento sinänsä sujui kommeluksitta. Mitä nyt ruoka oli sitä tavallista finnairilaista, joka sai nenänpääni vihreäksi pelkästä kertavilkaisusta.
Ja tietysti oli vähän hankala istua paikoillaan ja käyttäytyä asiallisesti, kun Sinä olit niin kovin lähellä. Mutta kestimme kaiken muutaman suukon avulla, kuntiesimme, että edessä olisi kaksi viikkoa, joina ei tarvitsisi tyytyä pelkkiin suukkoihin, jos mieli teki jotain muutakin.
Neljä tuntia kuopiosta lähdön jälkeen Kosin saari levittäytyi allemme.
Ja kylpi auringossa. Ilma oli ihanan lämmin, kun kävelimme koneesta terminaaliin. Vihdoinkin me olimme täällä! Kaikki meni sitten ihan sujuvasti, jos ei oteta lukuun bussisotkuja ja sitä, että opaskin vielä kehtasi toivottaameille "Hyvvee päevee". Meille alkoi pikkuhiljaa valjeta sekin tosiasia, että meidät oli majoitettu pieneen hotelliin ainoina suomalaisina noin viidenkymmenen savolaisen lisäksi. Se ei ensitajuamalta pelkästään ihastuttanut, mutta emme voineet antaa sen pilatakaan hyvin ansaittua matkaamme.
Huoneisto kolmetoista Eva-hotellin katolla oli miellyttävän tuntuinen. Aluksi hiukan ihmettelimme, miten kalliisti lunastamamme kattoterassi saattoi olla kolmen huoneen yhteinen, mutta sitten tajusimme, että se oli kuitenkin luxusta normaaleihin parvekkeisiin verrattuna. Ja savolaisnaapurimme osoittautuivat sitten seuraavan viikon mittaan ihan siedettäväksi seuralaisiksi. Joten me emme suinkaan valittaneet.
Meillä oli taas vanhaan tapaan sopimus, että matkalaukut oli purettava ennen kuin ryhtyisimme lomailemaan oikein toden teolla. Sitä paitsi meillä oli sekä vesi- että shamppanjavajausta, joten ostoksillakin piti käydä. Pistäydyimme tuhoamassa ensimmäiset drakmat hotellimme omassa täyden palvelun minimarketissa ja sitten hammasta purren leväytimme matkalaukut auki. Vuoteelle varmuuden vuoksi. Ettei työ jäisi kesken. Kuinka ollakaan, siinä laukkuja purettaessa meillä alkoi kahvihammasta kolottaa. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kokeilla kreikkalaisen kahvin pölyistä aromia.
Sinä aloit jo käydä hiukan kärsimättömäksi ja niin kai minä itsekin. Vaikka parantumattomana perfektionistina olinkin halunnut saada ensin pakolliset kuviot kuntoon.
Kello alkoi olla jo viisi ja ihmettelin, miten olimme selvinneet kolme tuntia Kreikan maaperällä käytännöllisesti katsoen koskematta toisiimme. Niin no, ei kai suukkoja, halauksia ja sen sellaisia lasketa?! Nyt emme kuitenkaan enää selviäisi yhtään pidemmälle. Kävimme ensin testaamassa kreikkalaisen käsityksen kylpyhuoneesta: suihku hädin tuskin yhdelle hengelle ja viemärilattian korkeimmalla kohdalla. Mutta ei sekään meitä juuri haitannut. Matkan pölyt jäivät kuitenkin kylppäriin ja me siirryttiin makuuhuoneen puolelle. Mukaan oli tarttunut pullo shamppanjaa.
Nyt meillä oli aikaa. Kerrankin. Halusimme nautiskella eikä kukaan estänyt. Tiesimme, ettei kukaan tulisi häiritsemään meitä. Joimme shamppanjaa ja rakastelimme. Ja päinvastoin. Lopulta emme jaksaneet kuin levätä toistemme sylissä. Tervetulotilaisuus oli aikaa sitten jo alkanut, mutta me olimme tainnet unohtaa sen. Se ei kuitenkaan harmittanut meitä kumpaakaan. Olimme toivottaneet toisemme tervetulleeksi ja se riitti meille. Vähäksi aikaa. Sitten otimme kaiken uusiksi. Tosin ilman shamppanjaa. Väsytimme itsemme niin, että olimme nukahtaneet sylikkäin, vaikka kello oli tuskin vielä kahdeksaa illalla. Kaksi uupunutta, mutta onnellista matkalaista viimeinkin toistensa kainalossa saman peiton alla.
Jossain vaiheessa vain tajusimme, että naapurimme saapuivat ilmeisen vauhdikkaan lomanavauksen jälkeen huoneistoihinsa, mutta emme jaksaneet kuin kietoutua toisiimme entistä tiukemmin. Heräsimme kahdeksalta seuraavana aamuna. Rakastelemaan.
Oli upea tunne herätä ja tajuta, että Sinä todella olit siinä vieressä. Että kun hieman siirryin lähemmäksi, jostakin ilmestyi heti käsivarsi, joka kutsuvasti halusi hellään syleilyyn. Että ensimmäiset sanat, jotka kuulin, olivat: "minä rakastan sinua". Mikset Sinä koskaan suostu kertomaan minulle, miten on mahdollista, että Sinä näytät niin upealta aamulla juuri herättyäsi, hiukset sekaisin ja viimeiset unenrippeet vielä silmissäsi? Minäkin haluaisin oppia sen taidon. Vai onko se nynnynnäistä?
Puolitoista tuntia myöhemmin nousit keittämään meille aamukahvit. Pidettyäsi minua ensin niin hyvänä, etten tiennyt enää, miten päin vuoteesta noustaan.
Yritin kai minä auttaa Sinua, sitten kun taas pysyin jaloillani. Ainakin yritin roikkua Sinussa kiinni, ettet vain karkaisi minnekkään. Vaikka tiesinhän minä, ettet Sinä halunnut karata.
Aamu oli pilvinen, mutta lämmin. Otimme kartan ja rahaa mukaan ja lähdimme seikkailemaan kaduille, jotka kahden seuraavan viikon ajan muodostaisivat kotikaupunkimme. Kadut näyttivät yllättävän siisteiltä ja turisteja oli kiitettävän vähän. Varsinkin saksalaisia ja ruotsalaisia. Ostoskaduille ehdittyämme yritin kiskoa Sinut heti ensimmäiseen kultasepänliikkeeseen, koska olimme aiemmin jo sopineet Sinulle sopivasta kultaisesta ostoksesta. Syntymäpäiväsi lahjasta.
Sait minut vietyä ensimmäisestä liikkeestä ohi, mutta jo seuraavasta emme selviytyneet. Meidät istutettiin tiskin viereen, vaihdettiin kuulumiset Suomesta ja Kosilta, tarjottiin karkit ja alettiin tehdä kauppoja. Näin kuinka ihastuit siihen kallimpaan ketjuun, mutta yritit johdattaa minut niihin halvempiin vaihtoehtoihin. Minä kyllä ihastuksesi huomioin,ja niinhän siinä kävi, ettei meillä ollut mukana tarpeeksi rahaa, joten lupauduimme hakemaan ostoksemme seuraavana päivänä.
jatkuu....
olipa tietenkin. Lue, jos et muuten usko!
----- -----
"Tekisi mieleni lentoon...". Seminaarinmäen Mieslaulajat loivat lähtötunnelmaa, kun pääsin taksiin 52-vuotispäiväni aamulla noin klo 4.30. Lähtö sujui jo rutiinilla;ei lähtöitkuja eikä laukunkantajaa. Suunnistimme ensin Mankkaalle- Alf-setä ja minä - jossa jo kylmissäsi odottelit, vaikka olimmekin pari minuuttia etuajassa.
Pääsimme kentälle hyvissä ajoin. Puhuin meille taksin valmiiksi paluumatkaakin varten. Lentoasema oli hiljainen. Ei tuttuja eikä paljon tuntemattomiakaan.Meillehän se sopi loistavasti, emmehän me tarvinneet kuin toisemme. Ja aamukahvit tietysti, mutta jaksoimme sentän odottaa, kunnes ensimmäinen kuppila avasi kassansa ja keitti kahvia.
Koneemme suunnisti ensin Kuopioon. Olimme jo ehtineet tottua siihenkin ajatukseen eikä valtava lauma savolaisia ahtautumassa koneeseen Kuopion kentällä enää ahdistanut. Ensimmäin epätoivon huokaus oli kuitenkin paikallaan, kun lentokapteeni sitten uskalsi kuuluttaa kuolemattomaksi jäävän kommenttinsa: "Ne rappuset suap siirtee poes!" Onneksi mies jatkossa sentään puhui suomea.
Lento sinänsä sujui kommeluksitta. Mitä nyt ruoka oli sitä tavallista finnairilaista, joka sai nenänpääni vihreäksi pelkästä kertavilkaisusta.
Ja tietysti oli vähän hankala istua paikoillaan ja käyttäytyä asiallisesti, kun Sinä olit niin kovin lähellä. Mutta kestimme kaiken muutaman suukon avulla, kuntiesimme, että edessä olisi kaksi viikkoa, joina ei tarvitsisi tyytyä pelkkiin suukkoihin, jos mieli teki jotain muutakin.
Neljä tuntia kuopiosta lähdön jälkeen Kosin saari levittäytyi allemme.
Ja kylpi auringossa. Ilma oli ihanan lämmin, kun kävelimme koneesta terminaaliin. Vihdoinkin me olimme täällä! Kaikki meni sitten ihan sujuvasti, jos ei oteta lukuun bussisotkuja ja sitä, että opaskin vielä kehtasi toivottaameille "Hyvvee päevee". Meille alkoi pikkuhiljaa valjeta sekin tosiasia, että meidät oli majoitettu pieneen hotelliin ainoina suomalaisina noin viidenkymmenen savolaisen lisäksi. Se ei ensitajuamalta pelkästään ihastuttanut, mutta emme voineet antaa sen pilatakaan hyvin ansaittua matkaamme.
Huoneisto kolmetoista Eva-hotellin katolla oli miellyttävän tuntuinen. Aluksi hiukan ihmettelimme, miten kalliisti lunastamamme kattoterassi saattoi olla kolmen huoneen yhteinen, mutta sitten tajusimme, että se oli kuitenkin luxusta normaaleihin parvekkeisiin verrattuna. Ja savolaisnaapurimme osoittautuivat sitten seuraavan viikon mittaan ihan siedettäväksi seuralaisiksi. Joten me emme suinkaan valittaneet.
Meillä oli taas vanhaan tapaan sopimus, että matkalaukut oli purettava ennen kuin ryhtyisimme lomailemaan oikein toden teolla. Sitä paitsi meillä oli sekä vesi- että shamppanjavajausta, joten ostoksillakin piti käydä. Pistäydyimme tuhoamassa ensimmäiset drakmat hotellimme omassa täyden palvelun minimarketissa ja sitten hammasta purren leväytimme matkalaukut auki. Vuoteelle varmuuden vuoksi. Ettei työ jäisi kesken. Kuinka ollakaan, siinä laukkuja purettaessa meillä alkoi kahvihammasta kolottaa. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kokeilla kreikkalaisen kahvin pölyistä aromia.
Sinä aloit jo käydä hiukan kärsimättömäksi ja niin kai minä itsekin. Vaikka parantumattomana perfektionistina olinkin halunnut saada ensin pakolliset kuviot kuntoon.
Kello alkoi olla jo viisi ja ihmettelin, miten olimme selvinneet kolme tuntia Kreikan maaperällä käytännöllisesti katsoen koskematta toisiimme. Niin no, ei kai suukkoja, halauksia ja sen sellaisia lasketa?! Nyt emme kuitenkaan enää selviäisi yhtään pidemmälle. Kävimme ensin testaamassa kreikkalaisen käsityksen kylpyhuoneesta: suihku hädin tuskin yhdelle hengelle ja viemärilattian korkeimmalla kohdalla. Mutta ei sekään meitä juuri haitannut. Matkan pölyt jäivät kuitenkin kylppäriin ja me siirryttiin makuuhuoneen puolelle. Mukaan oli tarttunut pullo shamppanjaa.
Nyt meillä oli aikaa. Kerrankin. Halusimme nautiskella eikä kukaan estänyt. Tiesimme, ettei kukaan tulisi häiritsemään meitä. Joimme shamppanjaa ja rakastelimme. Ja päinvastoin. Lopulta emme jaksaneet kuin levätä toistemme sylissä. Tervetulotilaisuus oli aikaa sitten jo alkanut, mutta me olimme tainnet unohtaa sen. Se ei kuitenkaan harmittanut meitä kumpaakaan. Olimme toivottaneet toisemme tervetulleeksi ja se riitti meille. Vähäksi aikaa. Sitten otimme kaiken uusiksi. Tosin ilman shamppanjaa. Väsytimme itsemme niin, että olimme nukahtaneet sylikkäin, vaikka kello oli tuskin vielä kahdeksaa illalla. Kaksi uupunutta, mutta onnellista matkalaista viimeinkin toistensa kainalossa saman peiton alla.
Jossain vaiheessa vain tajusimme, että naapurimme saapuivat ilmeisen vauhdikkaan lomanavauksen jälkeen huoneistoihinsa, mutta emme jaksaneet kuin kietoutua toisiimme entistä tiukemmin. Heräsimme kahdeksalta seuraavana aamuna. Rakastelemaan.
Oli upea tunne herätä ja tajuta, että Sinä todella olit siinä vieressä. Että kun hieman siirryin lähemmäksi, jostakin ilmestyi heti käsivarsi, joka kutsuvasti halusi hellään syleilyyn. Että ensimmäiset sanat, jotka kuulin, olivat: "minä rakastan sinua". Mikset Sinä koskaan suostu kertomaan minulle, miten on mahdollista, että Sinä näytät niin upealta aamulla juuri herättyäsi, hiukset sekaisin ja viimeiset unenrippeet vielä silmissäsi? Minäkin haluaisin oppia sen taidon. Vai onko se nynnynnäistä?
Puolitoista tuntia myöhemmin nousit keittämään meille aamukahvit. Pidettyäsi minua ensin niin hyvänä, etten tiennyt enää, miten päin vuoteesta noustaan.
Yritin kai minä auttaa Sinua, sitten kun taas pysyin jaloillani. Ainakin yritin roikkua Sinussa kiinni, ettet vain karkaisi minnekkään. Vaikka tiesinhän minä, ettet Sinä halunnut karata.
Aamu oli pilvinen, mutta lämmin. Otimme kartan ja rahaa mukaan ja lähdimme seikkailemaan kaduille, jotka kahden seuraavan viikon ajan muodostaisivat kotikaupunkimme. Kadut näyttivät yllättävän siisteiltä ja turisteja oli kiitettävän vähän. Varsinkin saksalaisia ja ruotsalaisia. Ostoskaduille ehdittyämme yritin kiskoa Sinut heti ensimmäiseen kultasepänliikkeeseen, koska olimme aiemmin jo sopineet Sinulle sopivasta kultaisesta ostoksesta. Syntymäpäiväsi lahjasta.
Sait minut vietyä ensimmäisestä liikkeestä ohi, mutta jo seuraavasta emme selviytyneet. Meidät istutettiin tiskin viereen, vaihdettiin kuulumiset Suomesta ja Kosilta, tarjottiin karkit ja alettiin tehdä kauppoja. Näin kuinka ihastuit siihen kallimpaan ketjuun, mutta yritit johdattaa minut niihin halvempiin vaihtoehtoihin. Minä kyllä ihastuksesi huomioin,ja niinhän siinä kävi, ettei meillä ollut mukana tarpeeksi rahaa, joten lupauduimme hakemaan ostoksemme seuraavana päivänä.
jatkuu....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoittelemisiin.
2
Palasimme hotelliin ja aurinko alkoi näyttää siltä, kuin aikoisi paistaa selkeältä taivaalta koko loppupäivän. Meillä ei toki kunnon turisteina ollut mitään sitä vastaan. Vaihdoimme uikkarit päällemme ja etsimme aurinkovoiteet esiin. Siirryimme terassin puolelle, jossa naapurimme jo istuivat tuoleissaan paistattelemassa päivää. Me puolestamme laittauduimme makuuasentoon lattialle.
Täydellistä. Paitsi, että olisin halunnut lähemmäksi Sinua. Vaikka olin jo aivankyljessäsi kiinni. Olisin halunnut hyväillä Sinua siinä auringonpaisteessa, mutta nyt oli pakko jättää sellaiset mielihalut siihen asti, että palaisimme makuhuoneen puolelle.
Parin tunnin lojumisen jälkeen aloimme kaivata kunnon kahvia. Olimme ostoskierroksellamme löytäneet kunnon suodatinkahvia ja unohdimme kreikkalaisen pölykahvin. Joimme kahvit ja konjakitterassilla naapureiden pieneksi harmiksi.
Vaikka taisi heidänkin varastoissaan olla konjakkia, kukapa sen tietäisi. Olo oli taivaallinen. Lämpöä riitti, edessä oli vielä melkein koko kaksiviikkoinen loma, Sinä istuit toisella puolella päytää ja seinän takana odotti vuode. Jonka siivojat tosin olivat taas halkaisset kahtia, vaikka olimme puoliskot edellisenä iltana varsin hyvin yhteen sitoneetkin.
Lopulta alkoi arveluttaa, paljonko aurinkoa ensimmäisenä päivänä uskaltaisi ottaa. Oli siis paras siirtyä varjon puolelle. Emme jaksaneet tiskata, pinosimme vain astiat pesualtaaseen. Halusit tulla siepatuksi syliini heti, kun eksyit makuuhuoneeseen. Etkä "jaksanut vastustella". Oli iltapäiväsiestan aika. Meitä ei kuitenkaan väsyttänyt tarpeeksi. Silloin vielä. Halusin suukotella Sinua ja tein sen. Veit minut mukaasi aivan täydellisesti ensimmäisestä hetkestä asti ja rakastelimme pitkään ja nautiskelimme koko ajan kasvavasta hyvänolontunteesta. Nautiskelimme niin kauan, kunnes se saavutti huippunsa. Molemmilla yhtä aikaa.
Sen jälkeen meitä nukutti. Aioimme ottaa pienet torkut, käydä sitten suihkussa ja lähteä jonnekkin syömään.
Heräsimme toista tuntia myöhemmin. Siihen, että molemmat halusimme rakastella. Pari tuntia ja pari vesilitraa myöhemmin aloimme uskoa, että emme tainneet sinäkään iltana jaksaa lähteä syömään. Käperryimme toistemme kainaloon ja nukahdimme saman tien. Yön mittaan olin muutamaan otteeseen puoliksi hereillä ja tajusin onnellisena, miten herkästi reagoit minun liikkeisiini. Aina kun kiedoin käteni Sinun ympärillesi, painauduit heti lähemmäksi minua. Tai tulit tiukasti syliini. Aivan vaistomaisesti, unissasi. Juuri sellaista olin aina kaivannut. Ja nyt se kaikki oli minulla.
Heräsin aamulla seitsemältä. Hyväilyihin. Painauduin Sinua vasten ja tunsin, että Sinäkin halusit minua. Oliko tämä jo kuudes rakastelukerta tällä lomalla? Ja vasta toinen loma-aamu! Voiko enempää enää edes toivoa? Riehuimme pari tunti ja sitte nousimme taas kahvin keittoon.
Sinä aamuna oli taas pilvistä, mutta se ei meitä haitannut. Suunnistimme kaupungille; olimmehan luvanneet käydä hakemassa Sinun ranneketjusi. Löysimme jopa oikean liikkeen. Omistaja harmitteli meidän puolestamme säätä, joka oli viimeksikuluneina minuutteina muuttunut tihkusateeksi. Kerroimme hänelle, että Suomessa oli lämmintä noin viisi astetta ja olimme toki tottuneet vielä paljon sitäkin kylmempään. Joten ei meillä ollut hätää. Katselimme ostoskatuja vielä hetken ja kävimme ruokaostoksilla. Sitten palasimme hotelliin.
Keitimme kahvit ja joimme ne terassilla. Siinä istuskellessamme pilvikerros alkoi yhtäkkiä harveta ja aurinko kurkisti piilostaan. Totesimme naapuriemme kanssa yhteistuumin, että päivästä oli taas tulossa kaunis, vaikka alku olikin ollut vähän nihkeä. Joten eipä muuta kuin auringonottoon. Lojuimme porukalla laiskoina ja jutustelimme harvakseen kaikenlaista. Naapurimme kertoivat toisilleen perhesuhteistaan ja me odotimme jännityksellä, mitä kaikkea meiltä kyseltäisiin. Mutta kukaan ei uskaltautunut utelemaan. Meillä oli kyllä valmiina sellainen yleispätevä selitys, että olimme tunteneet toisemme neljä vuotta ja olleet yhdessä vuoden. Enempää kenenkään ei tarvinnut tietää, vaikka ei näistä ihmisistä ilmeisesti mitän vaaraa tulisi olemaan. Vaikka mistä sitä koskaan tiesi, kuka tunsi kenenkin ja niin edelleen. Mutta olimmehan me jo tottuneet kiinnijäämisen vaaraan.
jatkuu....
Älä jatka, hirveetä paskaa
Hyvää jatkoa kaikille.
Älä missään nimessä lopeta nyt.
Vanhastaan tiedän, että nythän tuo juttu vasta on alkamassa.
Jatka Pliisss.!!!!!
Älä puutu arvostelijoiden joukkoon, kun et edes ymmärrä mitään kirjoituskoodeista, etkä metoodeista.
3.
Muutaman tunnin lojumisen jälkeen alkoi tuntua, että kaipasimme jotain muuta.
Aurinkokin alkoi jo vähitellen kääntyä nurkan taakse. Keräsimme tavaramme ja lähdimme sisään. Heittäydyit vuoteelle pitkäksesi. Ja näin silmistäsi, kun katsoit minua, ettet taitaisi heti noustakkaan. Tulin viereesi ja kaksi auringon ja rakkauden lämmittämää vartaloa suli yhteen. Uikkarit eivät enää olleet tarpeen. Meillä oli kuuma kuitenkin, kun toista tuntia myöhemmin rauhoituimme vierekkäin. Taisimme otta pienet torkutkin ennen kuin menimme suihkuun.
Olimme jo aamulla valinneet illan ruokapaikan, miellyttävän kreikkalaiselta näyttävän tavernan. Kyselimme tarjoilijattarelta, mikä olisi parasta, mitä teillä oli tarjolla. Meillä kun molemmilla piti olla silloin syntymäpäivä ja halusimme jotain todella hyvää. No, sehän oli melkein totta.
Söimme ihan hyvät pihvit ja joimme punaviiniä. Jälkiruuaksi tilasimme kahvin ja konjakin. Tuodessaan niitä pöytään tarjoilija, joka tällä kertaa oli miespuolinen, sanoi, että ne tulivat talon laskuun. Saatiin siis syntymäpäivälahjaksi sittenkin, vaikka aluksi olimme luulleet, että meidän juhlapäiväämme ei oltu noteerattu mitenkään.
Meitä väsytti suunnattomasti, kun pääsimme takaisin hotelliin. Oli pakko antaa pariksi ja nukkua, vaikka miten olisi tehnyt mieli jotain muuta. Mutta kahden aikaan aamuyöllä heräsin suukkoihin ja hyväilyihin. Väsytti edelleen, mutta Sinun kosketuksesi tuntui niin hyvältä, että se veti minut väkisin unten mailta todellisuuteen. Oli ihana lojua puoliunessa ja tuntea, miten vähitellen omakin halu kasvoi, kunnes oli pakko herätä. Pakko saada hyväillä Sinua. Pakko saada rakastella Sinun kanssasi. Ja oli ihana herätä. Kun tiesi, että varmasti saisi toteuttaa mielihalunsa.
Vasta reilua tuntia myöhemmin maltoimme nukahtaa uudelleen. Noin kolmeksi tunniksi. Sitten oli pakko jatkaa siintä, mihin yöllä olimme jääneet.
Suukottelimme toisiamme. Kokeilimme uusia asentoja- ainakin sitä x:ää, jota emme aikaisemmin olleet ehtineet kokeilla. Taisimme tulla siihen tulokseen, että mikä tahansa tuntuu hyvältä. Joskus - ja useimmiten- vieläkin paremmalta. Niinkuin silläkin kertaa. Ja niinhän sen piti ollakkin, kun oli Sinun syntymäpäiväsi. Eikä minulla ollut Sinulle parempaakaan lahjaa.
Jo vakiintuneen tavan mukaan lähdimme aamulla ensi töiksemme kaupungille. Sieltä palattuamme keitimme kahvit ja jatjoimme sitten terassilla auringonottoa.
Keksimme sitten yhtäkkiä, että kävisimme ostamassa pullon shamppanjaa ja tarjoisimme naapureilekkin. (Vain toiset naapurit olivat sillä hetkellä paikalla.) Niinpä minä juoksin alakerrassa kaupassa. Ja sitten juotiin Sinun syntymäpäivasi kunniaksi. Ja otettiin valokuvia. Meistä on nyt Kuopiossa valokuva, mutta toivotaan, ettei sitä näe kukaan sellainen, joka voisi sanoa, että noiden kahden ei pitäisi olla tuossa yhdessä.
Edelleen vakiintuneen tavan mukaan siirryimme auringonoton jälkeen vuoteeseen.
Suukottelimme toisemme aivan hulluuden partaalle. Tai lopen uuvuksiin ainakin.
Taisimme me jotain muutakin tehdä, sillä sitten kun aloimme taas tajuta jotain maailman menosta, kello oli jo niin paljon, että kreikkalaiseen iltaan joukolla valmistautuva savolaisjoukko oli ehtinyt käyttää kaiken sen lämpimänveden, jonka aurinko oli ehtinyt lämmittää. Toisin sanoen emme parhaalla tahdollakaamme tarjenneet mennä kylmään suihkuun. Mikä taas puolestaantarkoitti sitä, että emme oikein voineet lähteä kaupungille syömään, Niinpäkeittelimme vain kahvit ja söimme, mitä jääkaapista löytyi. Sitten jaksoimmekin taas mennä vuoteeseen, mutta ei toki nukkumaan. Oli savolaisten syy, että meidän taas piti rakastella, kun kerran emme syömäänkään voineet lähteä. Mutta ei meistä kumpikaan tainnut olla kovin pahoillaan. Paraskaan ateria ei olisi maistunut niin hyvältä kuin Sinun hyväilysi auringonpaahtamalla ihollasi. Eikä paraskaan viini olisi saanut minua humalaan helpommin kuin Sinun suukkosi ja Sinun läheisyytesi. Nukahdimme toistemme syliin jälleen kerran, kun emme enää muuta jaksaneet.
Sunnuntaiaamu valkeni taas täydellisen selkeänä ja lämpimänä. Heräsimme raukeina unen ja edellisen rakastelun jäljiltä. Minusta melkein tuntui, että sinä aamuna en jaksaisi muuta kuin loikoilla laiskana ja tuntea Sinun vartalosi ihan lähellä. Mutta eihän se niin käynyt. Tietenkään Kun tunsin Sinut itseäni vasten, tiesin heti, etten tyytyisi vain loikoiluun. Ja Sinäkin tunnuit siltäkuin haluaisit jotain muuta. Tunnuit yhtä uskomattoman hyvältä kuin aina, kun tulen sisääsi. Sinä aamuna rakastelimme niin, että työnnyin sinuun takaapäin, enkä edes muista kuinka monta kertaa pääsit ennenkuin sait minut mukaasi. Muistan vain sen, että jokainen kerta kun sait orgasmin tuntui minusta aina paremmalta ja antoi lisää potkua minun elimistööni.
Aamukahvin jälkeen otimme kameran mukaan ja teimme lähtöä kaupungille. Hotellin aulassa oli ilmoitustaulu, josta katsoimme uutisia myös kotimaasta.
Silmäni avautuivat sepposen selälleen uutisesta,- Arton Senna kuoli. Yli 300kn/h radalta ulos.
Huh, huh.
Aikalisä.
Ystävättäreni ei ottanut uutista oikeastaan mitenkään.
Joten se siintä tässä stoorissa.
Lähdimme kaupungille. Harhailimme katuja edestakaisin emmekä ihan joka hetki tainnet tietää , missä olimme. Mutta hotelliin me lopulta kuitenkin palasimme.
Aurinko paahtoi todella kuumasti, mikä ei suinkaan häirinnyt päivittäistä auringonottoamme. Se vain lisäsi nestehukkaa ja oluenkulutusta.
Sinä päivänä me päätimme kostaa savolaisilleedellispäivän vedenkulutuksen.
Menimme ajoissa suihkuun ja nautiskelimme lämpimästä vedestä minuuttikaupalla.
Sen jälkeen vielä tiskasimmekin ja huvittelimme ajatuksella, että ainakin muutama naapuri jäi sillä kertaa ilman lämmintä vettä.
Meillä alkoi olla jo niin nälkä, että oli pakko lähteä syömään. Löysimme sataman läheltä mukanantuntuisen ravintolan. Kallis se oli, kuten aikanaan huomattiin, mutta ruokakin oli hyvää. Alkusalaatista lähtien aina jälkiruokakahviin ja konjakkiin asti. Selvitimme lisäksi ison pullon viiniä ja ainakin Sinuun se tehosi vähän liiankin hyvin. Huomasin, että olen humalassa, silloin kun nousit pöydästä. Onneksi minä olin taluttamassa Sinua takaisin hotelliin.
Sinä olit aterian ja juomisen jälkeen niin väsynyt, ettet jaksanut kuin käydä nukkmaan. Minä olisin varmaan jaksanut muutakin, mutta Sinä taisit nukkua jo ennen kuin pääni ehti tyynylle asti. Kahden aikaan aamuyöstä sitten heräsin hyväilyihin. Yritin pitää kiinni sekä unesta että Sinusta, koska molemmat tuntuivat niin ylimaallisen hyviltä. Mutta enhän minä molempia saanut yhtä aikaa pitää kuitenkaan ja oli helppo tietää, kumpaa halusin enemmän. Sinä yönä me emme millään malttaneet nautiskella kovin pitkään. Taisimme haluta liikaa molemmat. Mutta hyvältä se tuntui nopeampikin rakastelu. Ainakin vaihteeksi.
jatkuu....
Älä jatka tänne kommentteihin vaan jatka se tarina tuonne sivustolle. Ei kaikki tajua että se jatkuu täällä.
ja mitä vittuu sulla on finnairilaista ruokaa vastaan häh????