Hei,olen yli kuuskymppinen yksinäinen ukko. Olen välillä tosi masentunut,joskus menee monta päivää etten käy etes ulkona. Nyt on alkanut tuntuun etten enää jaksa tätä helvettiä ja tuntuu että ainoa ratkaisu olisi komerossa oleva sot.kivääri.
Apuajostakin
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen samaa ikäluokkaa oleva nainen ja yksin minäkin kämpässäni istun, meitä kohtalotovereita on paljon, et ole yksin.
Lohduttavaa kuulla että muitakin.Minulla vain pukkaa nuo tunteet pintaan niin herkästi että masennus saa voiton.Pitänee tilata aika tuonne lääkärille että sais jonkinlaiset lääkkeet.
Käy vaan kysymässä lääkkeitä oloa helpottamaan että pärjäät jotenkin, lyhytaikainen lääkitys
varmaan olisi paikallaan pahemman yli. Itsekkin joudun käyttämään unettomuuteen lääkkeitä.
Miten kestät yksinäisyyden? Käytkö missään kerhoissa tms.Aloittajasta en tiedä,mutta minä käyn sellaisessa uskovien "kahvittelu kerhossa",sieltä saan aina jonkinverran voimia ja usko auttaa jaksamaan.Mies yksikseen.
En käy missään kerhoissa, onneksi on nämä keskustelupalstat edes ja kesällä voi istuskella ulkona ihmisiä katselemassa.
Mulla vain rupeaa masentamaan kun näkee pareja jotka kulkevat käsi kädessä😭.
Kiinnität vaan niihin pareihin enemmän huomiota, kyllä siellä paljon yksinäisiäkin kulkee.
ei kannattais lääkkeisiin turvata, niissä on melkoisia haittavaikutuksia !!
Vaan pakko,muuten en enään jaksa. Jokinaika sitten minulle maailman rakkain ihminen petti minun luottamuksen ja siitä asti elämäni on ollut yhtä helvettiä.Vaan pakko tässä tehdä jotain.Haen ne lääkkeet että pääsen eteenpäin. Pojallani olisi yo kirjoitukset syksyllä jonka vuoksi olisi pakko jaksaa vielä vähän.Syöpäkin minulla vielä kaikenlisäksi. Verikokeetkin huonontuneet viimeisestä joten sekin painaa päälle että miten käy,onko viimeinen kesä?
Moi, mullakin syöpä, vasta todettu, en vielä tiedä onko levinnyt tai kuinka ärhäkkä. Minulla on viimeiset 6 vuotta olleet rankkaa vastoinkäymistä. Olen menettänyt pala palalta kaikki asiat jotka kuuluivat normaaliin elämääni. Kaikki läheiseni ovat kuolleet, paitsi isäni joka on muistisairas ja tavallaan jo poissaoleva. Parhaat, rakkaimmat ja luotettavimmat ystäväni menetin muuten, esim. mielisairaudelle ja uskonnolliselle aivopesulle. Kävin jo läpi yhden rankan sairauden kivuliaine leikkauksineen. Koiranikin kuoli. Pisteenä iin päälle nyt tuli syöpä. Yksinäistä on kun ei ole koiraakaan kainalossa. Tyhjää, tyhjää, tyhjää. En tiedä miten selviän leikkauksesta ja hoidoista, miten kipeänä selviän arjen askareista kun apua ei saa keneltäkään. Uutta lemmikkiä ei voi ottaa, vaikka se piristäisi kovin, sillä minulla ei sairaana ole varaa pitää lemmikkiä enkä jaksa hoitaakaan ja vielä eläintäkin vielä lääkäreihin, mitä jouduin edellisen koiran kanssa tekemään jatkuvasti. Eikä ole hoitajaakaan jos joutuu sairaalaan.
Toisaalta hyvä että ole lapsia, eipähän tarvitse huolehtia heistä. Eipä ole väliä viekö syöpä minutkin pois. Ei ole minun elämäni täällä maan päällä elämisen arvoista muutenkaan. Mietin myös että kieltäytyisin hoidoista. Pääsisi pois. Katselin jo sveitsissä tehtävän eutanasian hintaa.
Itse olen siis jo ajat ollut masennus/ahdistuspotilas. Tällä hetkellä käytän vain ahdistuslääkettä tai välillä unilääkettä.
Jos ei viimeinen kesä niin musta kesä.
Mulla levinnyt "päästä varpaisiin"luustossa. Semmosta ärhäkkää laatuva, ne jokku pistee oli 9. Tojettii nii myöhäsee ettei voi leikata eikä säjettää. Nytte hoijettu hormoonipiikeillä 2vuotta. Seuraavana sitte sytostaatit. Kipuja ei kovin palijo ku kovat lääkkeet siihe. Mieliala vaa heittelee laijasta laitaa ja tullee niitä masennuksija. Vaa vielä sinnitellää. Vielä senverran että jokkaisen elämä on arvokas.Minä ainaski koitan jos lääkkeet auttas.
Menikö nuo itsetuhoajatukset ohi? Kesä on tulossa, voi olla vielä hyviäkin päiviä.
Vai niin kumpi ompi parempi syödä lääkkeitä vai kärsiä yhtä helvettiä tai ampua itsensä? Sitä ei vaan tajua semmonen ihminen jolla ei asiat yhtä huonosti.
Koitan nyt kumminkin ensin niitä lääkkeitä.
Itse vasta juuri 30-vuotta täyttänyt mies mutta on tässä itsellekkin tapahtunut niin paljon kaikkea paskaa elämän aikana, etenkin viimeisen vuoden aikana että itsensä ampuminen tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta. Harmi vaan kun ei ole asetta eikä sellaisia "hulluille" myönnetäkkään joten täytyis keksiä vaihtoehtoisia tapoja poistua tästä maailmasta.
Ei tunnu enää järkevältä vetää lääkkeitäkään tai yrittää hakea ammattiapua kun sitä on tehnyt jo 10 vuotta ja se on ollut ihan yhtä tyhjän kanssa. Pelkkää kärsimyksen pitkittämistä.
https://www.studio55.fi/terveys/article/kannabiksen-laakekaytosta-hyvia-kokemuksia-saanut-laakari-monet-kipulaakkeet-ovat-paljon-koukuttavampia/124194
Laaksonen on päihdelääketieteen ja yleislääketieteen erikoislääkäri. Lisäksi hän erikoistuu palliatiivisiin syöpähoitoihin. Hän kertoo, että lääkekannabis auttaa vaikeissa kipu- ja tulehdustiloissa.
– Olen kirjoittanut lääkekannabisreseptejä parkinsonintautiin, MS-tautiin, aidsiin ja syöpään, Laaksonen luettelee.
Lääkekannabis ei ole sama kuin se, mikä huumausaineeksi luokitellaan. Lääkekannabikseen on eristetty vain ne aineet, jotka poistavat kipua ja tulehdustiloja.
– Kyllä se myös rauhoittaa ja vie pois ahdistusta. Auttaa myös pahoinvointiin ja ruokahaluttomuuteen ja elämänlaatu kohenee. Täysin varmasti ei voi sanoa, etteikö se voisi kuitenkin myös koukuttaa, koska näitä on kirjoitettu vasta niin vähän aikaa. Olenkin erittäin tarkka siitä kenelle, sitä kirjoitan. Ja kaikki reseptithän hyväksytetään Fimeassa, mikä on hyvä asia.
Toivottavasti te kaikki jotka mietitte tekevänne itsellenne jotain peruuttamatnta, muutatte mielenne.Suosittelen katsomaan yleltä okumentin "mies joa sai kädet".
Älä tee itsellesi pahaa..tulevaisuudessa voi olla hyviäkin asioita