Kaikki työ on arvokasta

Keskustelemme ystäväni kanssa elämänvaiheistamme. Mitä kaikkea on tullutkaan tehtyä ja millaisia jälkiä tekemiset ovat muodostaneet matkallemme.
Jokaiseen elämänvaiheeseen on sisältynyt työtä ja tehtäviä: opiskelua, koti- ja palkkatyötä, luottamustehtäviä, vapaaehtoistyötä. Olemme saaneet olla monessa mukana. Miten kaikkeen onkin ehtinyt ja jaksanut.

Suviseuroissa tapaan rippikoulukaverini 47 vuoden takaa. Kohtaaminen on lämmin. Kauniit muistot nuoruuden ajoilta heräävät. Yhteisiä kokemuksia on jäänyt lähtemättöminä mieleen. Kertyneet vuodet syventävät muistojen merkitystä.

Leiriviikot silloin nuorina opettivat tunnistamaan erilaisuuden merkitystä ja arvostamaan joukkoon kuulumisen tärkeyttä, kokemusta osallisuudesta. Saimme eväitä aikuisuuteen ja henkilökohtaisen uskon ymmärtämiseen. Saimme rinnallemme saattomiehiä, ystäviä. Harjoittelimme rohkeutta olla itsensä kaltainen. Opimme asioita, joita nykyisin kuvataan työelämän avaintaitoina.

Työn suuri merkitys elämässä

Kohtaan palkkatyössäni aikuisopiskelijoita, jotka pohtivat uravalintaansa. Huomaan heidän joskus kokevan ahdistusta työelämän vaatimusten muuttumisesta, entinen ammatti tai osaaminen ei enää riitä. Täytyy kestää muutoksia ja jaksaa uudistua, oppia alati uutta.

Arvostuksen tunne omaa itseä kohtaan voi horjua ja työn menettämisen pelko vallata ajatukset. Työllä ja mahdollisuudella tehdä työtä on valtavan suuri merkitys elämäämme.
On myönteistä havaita, että vapaaehtoistyön arvostus lisääntyy. Halu auttaa ja mahdollisuus olla mukana yhteisessä tekemisessä tuo sisältöä elämään.

Tässä voi nähdä jotain Taivaan Isän viisauden syvyydestä. Ihminen on luotu toista varten. Elämä saa merkitystä siitä, mitä olemme toisillemme. Mukana oleminen, yhteisen rakentaminen, toisen tukeminen ja auttaminen – niissä kaikissa on mukana antamisen iloa.

Siionin työ sopii esimerkiksi tällaisesta tekemisestä. Keskiössä on rakkaus palvella lähimmäisiä niillä lahjoilla, jotka Jumala on antanut. Vaikka olisi lähtenyt työvuoroon tai tehtävään hitaasti – syitä ja esteitä löytyy helposti – on lopulta kokenut mukana olemisen siunauksen.

Antaminen on muuttunut saamiseksi.

Arvostuksen kokemisen tärkeys

Jokainen lienee joskus pohtinut, onko hänen työllään ja tekemisillään arvoa. Onko joku tehtävä toista arvokkaampi? Arvostuksen tunnetta voi kuvata kakkuna, joka leivotaan erilaisista ainesosista. Puolet syntyy arvostuksen kokemisesta: ihminen tuntee olevansa merkityksellinen ja hänen tekemänsä työ koetaan hyödylliseksi.

Toinen puoli valmistuu sydämellä tekemisestä: uskosta ja luottamuksesta Taivaan Isän antamiin lahjoihin ja kykyihin selvitä työtehtävistä. Näin kakusta paistuu herkullista syötävää, josta eivät palat lopu. Työtä on ilo tehdä arvostavassa ilmapiirissä, jossa on sijaa kutsumustyön kokemiselle.

Sydämestä kumpuava kutsumus

Jeesukselle sekä Martan että Marian työ näkyi arvokkaana kutsumustyönä. Marian kutsumuksena oli Jeesuksen opetuksen kuunteleminen ja Martan kutsumus oli käytännön palvelutyö.

Sisarukset olivat persoonaltaan erilaisia, aivan kuten ihmiset ovat, mutta heitä yhdisti usko ja rakkaus palvella Jeesusta oman osaamisensa kautta. Palvelemisessa konkretisoituivat uskon tuntomerkit rakkaus, kiitollisuus ja uskon kuuliaisuus.

Jeesus muistutti, että vain yksi on lopulta tärkeää: usko. Usko tekee työtä rakkauden kautta. Tämäkin viisas opetus löytyy Raamatusta. (Gal. 5:6.)

Teksti: Marja Koukkari