että välttämättä on järkevää olla "järkevä" isojen tunteiden edessä. Saattaa näköjään käydä niinkin, että vielä vuosienkin jälkeen kelailee, sen sijaan että olis vaan antanut palaa ja katsonut kuinka käy.
Se "järki" taisi olla oikeasti pelkuruutta.
https://youtu.be/AXkv1YOGMiY
Se "järki" taisi olla oikeasti pelkuruutta.
https://youtu.be/AXkv1YOGMiY
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä se minun puolestani oli ihan kannattavaa järkeillä. Sitä tajusi ettei sittenkään pidä koko ihmisestä.
Oot mulle vieläkin rakas
🧡
Levollista yötä... Jos oisit hän...
Toiset vaan valitsevat ja löytävät rakkauden ja toiset mukavuuden. Se on katso sellainen elämänvalintakysymys.
Älä valehtele.
Ethän oo tykännyt enää pitkään aikaan.
Miksi et sitten anna mitään merkkiä siitä?
kait se on paljon kivampaa leikkiä yökaudet tuolla tavalla kuin kertoa asiasta oikeasti, viihdyttävämpää jos on leikkimiseen kallellaan.
Tuo ei ollut hänen kommentti joka toiseen ketjuun kommentoi ettei ole pitänyt pitkään aikaan....
Älä valehtele.
Haluaisin tietää, jos siinä kävi niin. Vaikka aika olisi ajanut kaiken muun ohitse ja se tieto olisi ainoa asia, mitä voin saada, se olisi silti mulle tärkeää kuulla. Olisin loppuelämäni onnellisempi.
Kappaletta en jaksanut kuunnella. Et (siis hän ei) varmaan olisi laittanut tuollaista.
Funtsailin tätä. Mutta en jaksa uskoa että hän kokisi samoin.
Biisi ei ole tunniste.
Jännä homma miten elämässä on kaikki hyvin ja silti kuin kulkisi tyhjissä huoneissa.
No, näin valitsin ja tällä mennään. On se silti välillä vähän haikeeta.
Minustakin tuntui pitkään juuri tuolta. Juttelin hänen kanssaan ja tajusin, että kaipasin sitä tunnetta, joka minulla joskus oli. Vaan sitä tunnetta ei enää tullut, vaikka luulin sen elävän edelleen. Onneksi en valinnut toisin.
Hyvin sanottu tuo tyhjissä huoneissa kulkeminen. Minusta tuntuu samalta, enkä vain jotenkin saa rauhaa, ennen kuin joskus kohdataan kunnolla niin, että ei ole muita lähistöllä.
3:19
Näin se vaan menee. Ei tunneasioita ratkaista järjellä eikä ns. järkiasioita tunteella . Ikinä ei voi tietää miten asiat loppujen lopuksi menee, mutta se on vain elämää. Elämää kuuluu elää sydämällä eikä järkeilemällä.
Itse kadun vieläkin parinkymmenen vuoden takaissia tapahtumia kun ei ollut rohkeutta. Siitä ei jäänyt mitään muuta kuin vuoikymmeniä kestävä epätietoisuus ja kysymys "entä jos", joka edelleen aika ajoin aina tulee mieleen ja raastaa sydäntä.
Terapia auttaa.
Ihmiset on erilaisia. Osa on muutoinkin tunteellisempia ja osa järkevämpiä ja viileämpiä. Ite oon tunteiden kannalla, mutta jotkut toiset muiden adioiden kannalla tai sit ei tunteita. Sensijaan vaataus terapia auttaa on tylykin. Sitä voi olla muillekin mimmonen vaan ja sit haetaan apua terapiasta. Terapia auttaa alkuun, ei korvaa asioiden ratkasua.
Mitä tapahtui? Samoissa vuosissa pyöritään täälläkin. Toisaalta hyvä, että meni niin kuin meni. Mutta toisaalta taas ei. Tietäisinpä edes miten se meni...
Onkohan sekin miten yleistä, että seksi voi olla suhteessa ihan hyvääkin, mutta tunnepuolella jää jotain uupumaan?
tunteet "tulee ja menee"
mieluummin "järki kädessä"
Reilu 40 v meni eläen järkevästi kiltin tytön elämää. Sitten riistäytyi tunteet. Ystäväni totesi että järjellä ei voi tunneasioita ratkaista. Nyt alan ymmärtämään sen. Koville ottaa.
Haluaisin vieläkin kuulla tuon kaiken. Minä ajattelen sinua edelleen päivittäin (mikäli siis olisit hän)
Kiinni jääminen vuosiksi vanhoihin asioihin on sellainen asia, jota ei toivoisi kenellekään. Kadun sitä, etten kysynyt suoraan tilanteestaan ja tunteistaan. Tyrmäys olisi ollut parempi kuin ei mitään.
Kappale oli ihan hyvä, silti.
https://youtu.be/i4nxhPQL66U En ymmärrä, mikä minua vaivaa. En osaa antautua rakkaudelle :’(
Asian voisi vieläkin selvittää puhumalla. Pyöritään samoilla kulmilla edelleen ja tiedät mistä minut löytää. Tule käymään, jookosta?