Olen 19 vuotta täyttävä tyttö, joka on kokenut koulukiusaamista, ala-asteella päivittäin.
Se oli todella raastavaa, en varmaan koskaan pysty antaa kiusaajilleni anteeksi, mut ei siinä mitää, koska en edes usko heidän pyytävän sitä..
Nykyään,vaikka kiusaamisesta on jo vuosia, en ole päässyt kiusaamiseni yli kokonaan. Mun on vaikea tutustua ihmisiin ja myöskin luottaa keneenkään. En tiedä viittinkö mennä luokkakokoukseen, joka on parin vuoden päästä, koska se vain repisi arvet täysin auki..
Ala-asteella luokkalaiseni pojat, haukkuivat ja nauroivat mulle päivittäin.
Ja yksi kaverini kiristi mua, uhkaamalla kertoa salaisuuteni eteenpäin..
Siis ÄLKÄÄ KOSKAAN KIUSATKO KETÄÄN! SE EI OLE KIVAA KIUSATUN KOHDALLA! JA SE JÄTTÄÄ IKUISET ARVet- NIIN kävi myös minun kohdallani!
Se oli todella raastavaa, en varmaan koskaan pysty antaa kiusaajilleni anteeksi, mut ei siinä mitää, koska en edes usko heidän pyytävän sitä..
Nykyään,vaikka kiusaamisesta on jo vuosia, en ole päässyt kiusaamiseni yli kokonaan. Mun on vaikea tutustua ihmisiin ja myöskin luottaa keneenkään. En tiedä viittinkö mennä luokkakokoukseen, joka on parin vuoden päästä, koska se vain repisi arvet täysin auki..
Ala-asteella luokkalaiseni pojat, haukkuivat ja nauroivat mulle päivittäin.
Ja yksi kaverini kiristi mua, uhkaamalla kertoa salaisuuteni eteenpäin..
Siis ÄLKÄÄ KOSKAAN KIUSATKO KETÄÄN! SE EI OLE KIVAA KIUSATUN KOHDALLA! JA SE JÄTTÄÄ IKUISET ARVet- NIIN kävi myös minun kohdallani!
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta ehkä he voisivat (tai ainkin heillä olisi mahdollisuus) sielä luokkakokouksessa pyytää sinulta anteeksi. Tuskin he enää ovat yhtä lapsellisia! Mutta tee niinkuin itse parhaaksi näät :) TSEMPPIÄ SULLE :)
-myös kiusattu
nii ja vielä.. kiusajat pilaavat kiusaamislleeen uhrinsa lapsuuden/nuoruuden..
Nyt,ku olen tavannut ihaia miehiä, käyttäydyn heidän seurassaan aina tyhmästi, pystymättä kertomaan ittestäni mitään, joten vaikee mun on saada vakituista miesystävää.. OIKEIN ISO KIITOS KIUSAAJILLENI!
Toivottavsti, pystyn vielä joskus unohtaa tän kaiken..
ja sen näkee sitte, menenkö luokkakokoukseen..
mutta seki takii sinne on vaikee mennä, ku en loppujen lopuksi saanut mahollisuutta tutustuu luokkalaisiini ala-asteella, joten joutuisin varmaa istuu siellä,ku muut pohtis, kiusaamista !?! vai..
Mut eiks oo silleen että jos on kiusattu koulussa ja se haittaa aikuisiässä esimerkiksi työssä niin siitähän voi haastaa oikeuteen.
Koulukiusaaminen on melko yleistä. Yleensä se johtuu kiusaajan henkisestä pahoinvoinnista, jonka hän tahtoo purkaa toiseen ihmiseen. Olen yksi monista kiusatuista. Ala-asteelta se alkoi ja jatkui yläasteen kautta lukioon saakka. Joka koulussa vaan oli eri kiusaajat.
Jokainen meistä kokee kiusaamisen eritavalla. Minua lyötiin, haukuttiin, tönittiin ym. Jatkuvasti. Olin ujo enkä uskaltanut puolustautua. Pitkän kiusaamisen päätteeksi sairastuin anoreksiaan ja laihduin sen tuloksena 30 kg puolessa vuodessa. Lukiossa ollessani rakastuin ja onnekseni löysin rinnalleni ihanan miehen. Hän on kuten minä ennen. Rauhallinen ja hiljainen sekä ujo. Hän on antanut minulle vielä voimaa kestää elämän kolhut ja itse olen reipastunut. Tuntuu ihanalta tuntea olevansa rakastettu! Kerrankin. Kavereita minulla tosin ei vieläkään ole, sillä en luota keneenkään. Rakkaaseeni luottaminen oli aluksi vaikeaa, mutta viimein se onnistui. En pelkää enää ihmisiä kuten ennen. TIEDÄN olevani ihan yhtä hyvä ja tärkeä ihminen kuin kukatahansa tässä maailmassa.
En sano että kiusaaminen on hyväksi, mutta kaikesta täytyy löytää jotain hyvääkin. Minua paha kokemus vahvisti. Jos tuntuu ettei voi antaa anteeksi, niin ei tarvitse.
että ihminen o niin paska että kiusaa, muakin on kiusattu jo ala-asteella kiusattiin vähän, mutta nyt pari kusipäätä on koko ajan soittamassa suutaan ja jotkuu kiusaa aina joskus, se on vittumaista, sille ei voi mitään.
Ja sekin on totta että ihmisiin on vaikea luottaa, jos joku tyttö puhuu mulle, luulen et se haluu päästä kiusaamaa, Hirveetä:(
Sama juttu oli mullakin. Ala-asteella sain kolmannesta luokasta asti olla aina yksin ja siihen päälle vielä se koulukiusaus. Seiskalle päästyäni se vaan jatkui ja jäin luokalle lintsailun takia. Pääsin toiseen kouluun ja sielläkin olin parin vuoden ajan yksin. Nyt ysillä elämä hymyilee. Yllätyksekseni olen saanut myös hyviä kavereita, joka saa minut vihdoin muistamaan miltä kaverit tuntuvat. Olen myöskin kääntänyt menneisyyden kokemukset voimavarakseni. Kiusaajille en ole yhtään katkera.
Tämä voi olla tyhmä ajatus mutta en tiedä olisinko nykyään näin *hyper*onnellinen jos en olisi kokenut ikinä kiusattuna oloa ja sellasta. Silloin kiusaaminen oli vain jäävuoren huippu sen aikasesta pa*skasta elämästä. Onneksi tajusin, että ellen tee jotakin niin kohta saan koko loppuelämäni kärsiä.. Onneksi tein ja muutoksen ansiosta voin olla tyytyväinen elämääni.
Mutta älkää siis todellakaan kiusatko ketään, koska se on todella karmivaa. Mutta kiusatuille/ masentuneille ja yksinäisille voin sanoa, että jotakin on aina tehtävissä. Ja sen tuloksena voi tuntea olevansa onnellinenihminen. Mielestäni se on ihmisen elämässä todella tärkeää.. olla tyytyväinen elämäänsä, olla onnellinen. Ainakin se on tavoittelemisen arvoista.
kannattaa mennä luokka kokoukseen ja haukkua koko luokka ja sit lähtiessä sanoa että menee nyt tekee itsarin kun ne on kohdellut niin paskasti ja ei oo mitää elämää sen takii!!!
mä voisintehä sillain ainaski ku on se luokkakokous kai ensi vuonna....
kiusaajat ei vaan ikinä voi käsittää miten paljon niiden paskat sanat ja kaikki muu vaikuttaa.
koska oikeestihan se vaikuttaa niin että jää ikuiset traumat ja ainakin alitajunnassa välttää kaikkia sosiaalisia tilanteita..sit jää yksin ja kun on yksin ei oo mitää syytä elää!!
paitsi sit jos ei oo välii elääkö vai kuoleeko niin voi ryhtyy vaikka tappajaks ja voi ruveta kiduttaa niit kiusaajia. mä ainakin kosktan vielä kaikille kiusaajille kun ne on tehnyt musta ihan paskan
kiitti vastauksista..
tost luokkakokoukset sen verran, et entiiä kannattaako mun mennä sinne, ku mun luonteeseeen ei kuulu pahoittaa toisten mieltä;( ku tietää milt se oikeesti tuntuu!
nii ja kuisaaminen vaikuttaa myös ammatinvalintaan.. itse hain lähihoitajaksi, mutta luulen, että en voi koskaa työskennellä sillä alalla, koska jotenkin en uskalla luottaa muihin, ja kaikkia uusia ihmisiä kohtaan on ennakkoluuloja!
Tuohon ikään mennessä ne kiusanneet henkilöt on yleensä kypsyneet sen verran että tajuuvat mitä ovat tehneet, ja pyytävätkin anteeksi, siis ne jotks ymmärtäävät miten ovat toista satuttaneet.
Suosittelisin ehkä sinne luokkakokoukseen menemään, se vois parantaa luottamusta ihmisiin, kun näet, että ei ne enää oo samanlaisia, lapsellisia härnääjiä kun sillon nuorempana.
Ite oon nähny monia tyyppejä kenen kanssa oli todella huonot välit kouluaikoina. Nykyisin moikataan kun jossain törmätään ja muutaman kanssa on jopa kahvilla tai lasillisella tullu käytyä.
Aika parantaa ja viisastaa
juup, mut se tuntuu vaan niin tyhmältä mennä luokkakokoukseen, koska sielt ei tunne ketää ja kaikki vaa varmaa tuijottaa ja mä tunnen sit oloni ihan vaivautuneeksi..
Ja en varmaa koskaa enää voi luottaa niihin Kusipäihin.. ne on pilannu mun lapsuuteni ja nuoruuteni..
tekis mieli kostaa niille, mut ku se ei kuulu mun tapohini..;(
Jos en anna niille anteeks, ainaki se ois niille oikein , ku pyytäs anteeks, ni sanoisin et en anna, ni niit varmaa kaduttas ja ne sais kärsii mun puolest..mikä ois niille iha oikein!!!!
nii ja mitä mieltä muut ovat, kannattaako koulukiusatun ilmoittautua www.koulukaverit.com sivuille..?
itte en taia kehata..
voi sua ex-kiusattu86...
Muakin kiusattiin ylä ja ala-asteella. Se tuntui pahalta mutta jotenkin mä vaan selvisin siitäkin. Haluutko mailata mulle? Juteltais lisää. Mä oon ajatellut asian silleen että mun täytyy antaa anteeksi niille kiusaajille jotka mun elää silloin vuosia sitten hankaloittivat että voin jatkaa ETEENPÄIN---> Se ei tarkoita että alan niitten parhaaks kaveriks tai että mä hyväksyisin sen mitä mulle tehtiin vaan että ne ei ehkä ajatelleet asiaa, ne on vaan niin kelvottomia ihmisiä että ne ei muuhun kyenneet. Mun mielestä menestys on paras kosto...