Lähtökohta vääristävä

Miksi lastensuojelujärjestöjen lähtökohta on aina se, että lapsi pelastetaan huonosta kodista ihanaan sijaisperheeseen.

Kun lähtökohta on noin vääristynyt, joutuvat sadat ja sadat lapset - tuon harhakäsityksen vuoksi - kokemaan kaltoin kohtelua vuosikaudet sijaisperheissä.

Kaikissa palvelujärjestelmissä on samanlainen virheellinen käsitys, eikä kenellekään tule mieleenkään, että ehkä tuo lapsi ei puhu mitään siksi, että on edellisenä yönä juossut taloa ympäri sijaisvanhemman niin vaatiessa - ja pahimmassa tapauksessa paljain jaloin ilman kenkiä. Toinen vähän yli kymmenvuotias on yksin siivonnut koko talon, hakannut matot jne. vain siksi, että sijaisvanhempi väitti, että lapsi on ottanut pöydältä karamellin pussista (ja nyt valehtelee, kun sanoo, ettei ole ottanut).

Aivan, yllä kuvatut tilanteet ovat tosia ja ne ovat tapahtuneet sijaisperheessä, johon sijoitettiin kymmenen vuoden kuluessa lähemmäs 50 lasta erilaisilla "mandaateilla".

Monien kokemus oli, että kukaan ei kysynyt, mitä kuuluu. Ja jos joku kertoi, ettei viihdy paikassa lainkaan, koska kohtelu on huonoa ja epäoikeudenmukaista, alettiin kertojaa syyttää siitä, että hän on varmasti itse tehnyt jotain pahaa.

Miksi palvelujärjestelmä ei ota huomioon sitä, että aika moni lapsi ja nuori joutuu sijaisperheessä kaltoin kohdeluksi.

Miksi lastensuojelujärjestöt suojelevat kaltoin kohtelevia sijaisvanhempia?

Kertokaapa kuulkaa!