Viranomaiset ja lastensuojelujärjestöt

Niin, kun se PKS;n johtajakin sanoi, että se on hyvä lapsille, vaikkei aikuisten kanssa toimeen tulekaan.

Miksi kehittämispäällikkö uskoo heti tuollaisen?

Kymmenen vuoden kertomuksella ei ollut mitään merkitystä eikä arvoa, kun SUURI JA KUNNITOITETTU johtaja kertoi totuuden, jonka on havainnut toisesta kaupungista käsin - ja varmaan ihan itse todistaen.

Tiedätkö, että tuon puljun työntekijä syytti nuorta hänen kokemastaan kaltoin kohtelusta.

Ettei vaan lastensuojelujärjestöt suojele kaltoin kohtelevia sijaisperheitä.

Älkää enää käyttäkö hyväksenne kaltoin kohdeltuja.
Ette halua muuta, kuin itsellenne rahaa niillä "tutkimuksillanne", joissa tarkkaan määritellään mitä saa puhua ja mitä ei. Eikös se ole väkivaltaa?

Otatteko blogiinne kertomuksen, jossa patjansuojuksena käytettiin mustia jätesäkkejä - ja kaiken sen, mitä muuta tuohon "idylliin" sisältyi? Vai traumatisoiko liikaa päälliköitä?

Eikä oli 50 - ja 60 - luuilta vaan ihan 2000-luvulta.

Eikös kuulkaa kehittämispäälliköt se tutkimus ollut aina vuoteen 83 saakka? Pitääkö sitäkin vähätellä, kun oikeasti väkivalta sijaisperheissä jatkuu edelleen.

Miksi esimerkiksi viranomaiset ovat hyviä ystäviä sijaisvanhempien kanssa. Yhteistuumin he pelastavat lapsia pahoilta omilta perheitä. Mutta kuinka ollakaan, tuon ystävyyden tuoksinassa ei huomata kaltoin kohtelua. Näinkin voi käydä. On suuri tarve puolustaa huonolaatuisia sijaisperheitä. Tähän syyllistyvät myös lastensuojelujärjestöt.

Onko teillä kehittämispäälliköt jokin henkilökohtainen intressi - muukin kuin raha - asettua viranomaisten ja sijaisperheiden puolelle. Siinäkin tapauksessa, kun toiminta on epäeettistä ja väkivaltaista?

Äiti: "Minun lastani kiusataan koulussa".
Opettaja:" On sitä kuule sellaisiakin lapsia, joita ei kiusata".

Toivottavasti ymmärrätte, miltä iänikuinen mantranne hyvät kehittämispäälliköt ja viranomaiset kuulostaa.

Lohduttaako esimerkin opettajan sanoma äitiä ja kiusattua lasta? Vastatkaapa KAIKENTIETÄJÄT!