Siis minusta tuntuu tai en ole varma risperidon lääkkeestä onko se oikea minulle. sairastan resuduaalista skitsofreniaa. minulla ei ole harhoja kuulo tai näkö mutta paska olo ja masennus ja olen epäluuloisesti suhtautuva ja minulla on pelkotiloja., ihmis, esiintymis, paniikki. rispe tuntuu toisinaan hyvältä mutta aina en ole varma olisiko jotain tämän kaltaista mutta hieman toisenlaista. Aripipzole ei käy ihan paska lääke ei ketipinor ta seroquel hullun nappeja minulle. vai menenkö näillä.? jotenkin tulee kumminkin juttuun.
MITÄ RISPERIDOLIN TILALLE
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki lääkkeet pois kerta heitolla niin siitä alkaa elämä.
Ei kertaheitolla äkillinen lääkkeen lopetus voi olla vaarallista,varsinkin pitkä aikainen lääkitys tulisi lopettaa vähitellen.Muuten olen samaa mieltä psykoosilääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä 10-20 lyhenee elinikä muiden haittojen lisäksi.
Modernit psykoosilääkkeet psykoosihoidon kulmakivenä
Psykoosilääkkeillä on pitkä historia
Ensimmäinen psykoosilääke, klooripromatsiini syntetisoitiin vuonna 1950 nukutuksen esilääkitykseksi, mutta vuonna 1952 ranskalaiset psykiatrit havaitsivat sen käyttökelpoiseksi. Klooripromatsiinilla mielenterveyspotilaat pystyttiin “laittamaan horrokseen” ja pian sitä alettiin käyttää kemiallisena lobotomiana. Klooripromatsiini kuuluu fentiatsiinien ryhmään ja on niin sanottu “klassinen neurolepti”. 1950-luvun alun kemiallinen lobotomia ei muodosta enää nykypäivänä erityisen tuottoisia markkinoita, eikä suomalainen Orion Pharma sitä enää valmista. Kuitenkin vielä muutama vuosi sitten kauppa kävi ja elokuussa 2013 Orion ilmoitti kauppanimellä Klorproman myymälleen klooripromatsiinille lukuisia käyttötarkoituksia. Klooripromatsiinin kaltaisia psykoosilääkkeitä käytetään Suomessa edelleen melko paljon. Mikäli psykoosilääkkeitä välttämättä tarvitaan esimerkiksi rauhoittamaan erittäin ahdistunutta potilasta, klassiset neuroleptit ovatkin erittäin hyvä vaihtoehto. Niillä ei ole ollut enää aikoihin patenttia, joten ne ovat edullisia ja lisäksi ne ovat lääketeollisuuden setelitukuista riippumattomien tutkimusten perusteella mahdollisesti vähemmän haitallisia kuin Leponexin ja Zyprexan kaltaiset “toisen polven psykoosilääkkeet”. Niin sanottuja klassisia neurolepteja myydäänkin Suomessa edelleen. Vuonna 2016 esimerkiksi alifaattisten fentiatsiinien myynti oli maassamme 419 000 euroa. Klooripromatsiinin kanssa hyvin saman kaltaisen levomepromatsiinin myynti oli saman verran, piperatsiinirungon sisältävien fentiatsiinien 601 000 euroa ja perfenatsiinin 566 000 euroa muutamia klassisia neurolepeteja mainitakseni.
Tarinat ja todellisuus eivät kohtaa psykiatriassa
Neuroleptien tehon katsotaan toisinaan perustuvan kemiallisen epätasapainon korjaamiseen. Esimerkiksi lääketieteen alan julkaisu Duodecim-lehti tarinoi vuoden 2000 lääketieteen Nobelin palkintoa koskevassa jutussaan: “Vaikka skitsofrenian synnystä on vallalla toisistaan poikkeavia, pääosin aivojen kehitykseen liittyviä käsityksiä, ei liene epäselvyyttä siitä, etteikö dopamiini tavalla tai toisella olisi tärkeä tekijä oireiden syntymisessä.” Kemiallisen epätasapainon teoriasta ei ole koskaan saatu tieteellistä näyttöä, mutta valheellinen tarina vastaa tarpeeseen, joka koskee psykoosilääkkeiden vaikutusmekanismia.
Psykoosilääkkeiden vaikuttava aine kiinnittyy hermosolun dopamiinireseptoriin estäen sitä vapauttamasta dopamiinia ja näin viestinvälitys hermosolujen välillä katkeaa. Psykoosilääkkeet vaikuttavat myös muihin välittäjäaineisiin kuin dopamiiniin aiheuttaen pysyvän kemiallisen epätasapainon. Psykoosilääkityksen seurauksena psykoosi tuntuu lievittyvän, potilaan tunteet latistuvat, motivaatio tarttua toimeen heikentyy, tulee seksuaalisen toiminnan häiriöitä sekä seksuaalista haluttomuutta, motoriikka heikentyy monesti ja kognitiiviset toiminnot, kuten muisti ja abstrakti ajattelu heikentyvät. Psykiatrit kutsuvat tätä kokonaisuutta yleensä remissioksi, eli taudin elpymisvaiheeksi. Kroonista psykoosilääkkeiden aiheuttamaa aivovauriota sanotaan kroonistuneeksi skitsofreniaksi.
Psykoosi määritellään aina lääkärin näkemyksen perusteella, eikä sille ole mitään biologista määritelmää. Ruotsalaisen psykiatrian professorin Johan Cullbergin mukaan kaikilla psykooseilla on hyvät mahdollisuudet parantua itsestään, jos ihmiselle suodaan suotuisat olosuhteet, eikä häntä estetä siinä. Suomessa kuitenkin elinikäiseksi jäävä lääkitys nähdään yleensä ainoaksi vaihtoehdoksi, jonka lisäksi pyritään tarjoamaan psykologista ja sosiaalista tukea. Krooninen sairaus tulee hyväksyä, mutta ehkä se sairaus onkin psykiatria
Hyväksi koettu psykoosihoito on modernia niin kauan kunnes tulee tuottavampia käytäntöjä tilalle. Valitettavasti lääketeollisuuden edun palveleminen on pois veronmaksajien rahoista sekä ennen kaikkea pois suomalaisten ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Yli puolet psykoosin takia hoidetuista ihmisistä jää edelleen Suomessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainoa poikkeus on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri ja siellä sovellettava Keroputaan malli, jossa eläköitymisprosentti ei ole puoliakaan tästä ja hoidon kustannukset potilasta kohti huomattavasti pienemmät kuin muualla. Ehkä voisimmekin seuraavaksi alkaa ajatella psykoosihoidon kehittämistä enemmän tältä kannalta.
Jos haluat käyttää huumausaineita muuttaaksesi tuntemuksiasi, sopiva aine sitä varten löytyy vain kokeilemalla. Jokaisella meistä on erilainen mielipide siitä millaisista vaikutuksista pitää. Siihen millaisia vaikutuksia kustakin aineesta saa riippuu taasen meidän yksilöllisistä metabolisista tekijöistä.