Onko siinä perää että kun on yksinäinen niin roina on jonkinlainen korvike?
Olen kotoisin 40-luvulta ja silloin pestiin muovipussitkin, mitään ei heitetty. Narunpärkät otettiin talteen ja jos maasta löytyi naula, niin se otettiin talteen.
Eipä kalliita leikkikaluja ollut, karkkipaperit säästettiin ja ne oli hienoja.
Nyt on elämä vauraampaa, mutta kuitenkin on tää säästeliäisyys tallella.
Onko se jokin turva, että on jemmassa roinaa.
Jopa joku kaunis lasipurkki on aarre.
Lahjapaperit panen talteen (kauheeta!) ja jugurttipurkkeja pesen.
Tätä kirjoittaessa huomaan että on tosiaan aika heittää pois.
Eläke on pienin mahdollinen. Tänään kaupassa oikein havahduin että miksi pitää aina valita se kaikista halvin=sanotaan edullisin tuote.
Olen kotoisin 40-luvulta ja silloin pestiin muovipussitkin, mitään ei heitetty. Narunpärkät otettiin talteen ja jos maasta löytyi naula, niin se otettiin talteen.
Eipä kalliita leikkikaluja ollut, karkkipaperit säästettiin ja ne oli hienoja.
Nyt on elämä vauraampaa, mutta kuitenkin on tää säästeliäisyys tallella.
Onko se jokin turva, että on jemmassa roinaa.
Jopa joku kaunis lasipurkki on aarre.
Lahjapaperit panen talteen (kauheeta!) ja jugurttipurkkeja pesen.
Tätä kirjoittaessa huomaan että on tosiaan aika heittää pois.
Eläke on pienin mahdollinen. Tänään kaupassa oikein havahduin että miksi pitää aina valita se kaikista halvin=sanotaan edullisin tuote.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No nyt oon raivaamassa liiteriä.
Kai se on vain pikkuhiljaa heitettävä vanhoja kenkiään ja ostettava uudet.
On tuttuja jotka ovat jopa vuokranneet tiloja esim kellarista että voisivat säilyttää. - Saman ikäkauden ihmisiä.
En ole silti pahimmasta päästä, vien kierrätykseen. Saisi vain viedä enemmänkin. Oikeastaan vasta nyt on aikaa, kun oli niin paljon työelämässä ollessa, ei ehtinyt.
Yksinäinen olen. Yli 40 vuoden aikana ei ollut yhtään työkaveria, yksityisyrittäjä kun olin.
Sen olen ainakin huomannut että jos ihminen on yksinäinen niin hän haalii kaikkea tavaraa ympärilleen. Vaikka ostaa aina jotakin tai tilaa jotakin itselleen ja sitten kun on saanut sen haluamansa esineen tuleekin tunne että tässäkö tämä olikin, eikä näin ollen nauti tuosta käyttäytymisestään ollenkaan. Rahat vaan meni mutta ei se omaa yksinäisyyttä lievittänyt kuin sen hetken. Tärkeintä oli se paketin odotus postista. Näin minulle kertoi eräs jo edesmennyt henkilö. Ehkä joku etsii ylimääräisestä romusta turvaa siihen elämäänsä. Kempä tietää.
Olen tosi yksinäinen mutta en kerää roinaa, vaan enemminkin heitän kaikki jonnin joutavan pois kaapeista pyörimästä.
Tuo oli hyvä neuvo.
Kulutankin tämän päivän heittämällä pois kaikkea mahdollista!
sama juttu, en kerää roinaa: esineitä, kippoja, kappoja yms.
Eihän esineet puhu. . .voin katsella niitä, vaan en koskea, en haistaa, en maistaa, -eikä ne puhu. . .
Yksinäiselle parempi, jotain uutta musiikkia, kirjat, - ja vaikka palapelit, tms.
kodin kukkaset, - viherkasvit, yms. tuovat "eloa", ja tää netti. . .
Mulla tuttavapiirissä yksinäisiä, jotka haalii kaikkea mahdollista, kuin "suurperheelle".
"kaiken maailman" tavaralla ei mitään merkitystä, - kohtuus paikallaan siinäkin ??
se on kutakuinkin niin, että: "yksin oot sinä ihminen, kaiken roinan keskellä yksin".
Näin minä ainakin tunnen.
Olen aloittanut raivoisan raivaamisen.
Lähti silleen alkuun, että vakuutuksesta kirjoittivat että tulevat tarkistamaan, että vesiputket ovat kunnossa.
Pakko oli siivota tiskipöydän alustat, vessat.
Siistiä tuli, hyvä on tästä jatkaa.
Alkaa tuota ikääkin olla, voi kutsua tätä jo "kuolinsiivoukseksi", muuten lapset joutuu kun meikästä aika jättää.
Kirppikselle, kierrätykseen, roskiin ja lahjoituksiin.
Kuuntelen samalla kielikurssia nauhalta niin oppii vielä uuden kielen samalla.
Olen kiitollinen että patistelette siellä.
Lieko niin että jotkut ovat siistejä ja sitten jotkut tälläisiä kerääjiä?
jotkut ihmiset kerää tavaraa, sitä enemmän mitä ikää tulee, - meinaavat kai elää ja TARVITA kaikki mahdolliset "silpun sälpyn" tavarat, vaikka ei kukaan kävisi edes kylässä
Niin mitä yksinäinen yli 70-vuotias hlö tekee 12 ihmisen ruokailuryhmällä ja
joillain niitä on moniakin vielä. Ja niillä ei ole koskaan käyttöä, ehkä tunnearvoa vaan.
Luulisin että se on sellainen turva-kysymys.
Tuntee olonsa turvallisemmaksi. Meidän ei tule tuomita missään nimessä, vaan paremminkin ymmärtää.
Siinä on myös sellainen "rikkauden tunne".
Onpahan "rikas" kun on monta pestyä jugurttipurkkia...
Mitäs siitä, jos tuntee niin, ihan mukava!
Jossain vaiheessa tulee sitten se, että enpä tarvitsekaan, vaan heitän pois.
Ja havahtuu että ei tarvitse.
Aika aikaa kutakin.
Evoluution kannalta voi tätäkin ajatella siten että jos on sinkku ja etsii kumppania niin luultavasti ostelee jonkin verran useammin tavaraa, mm. normaalia itsensä esilletuomista ja normaalia itsetehostusta silmälläpitäen, kuten vaikka siistit vaatteet, ettei varpaat pilkota kengistä. Monia myös kiinnostaa erilaiset vimpaimet kuten harrastusvälineet ja elektroniikka. Ehkä sitten jotkut itkevät sen tavarapaljouden keskelläkin, mutta ei se asioiden ostaminen välttämättä mitään epätoivoista tyhjyyden täyttämistä ole. Eikä se tarkoita että olisi paha ihminen jos on rahaa, eikä se että on hyvä ihminen jos on köyhä.
Näin on.
Tavallaan harrastus, shoppailu. Kaikki on sitäpaitsi puoleen hintaan, tavaraa on liikaa.
Esim kukkamaljakoita pitää olla sataviiskymmentä eri sorttia, puhumattakaan kengistä, laukuista ja paidoista.
Nuo kuninkaalliset ne vain törsäävät kalliisiin laukkuihin. Kun pitää huulipunaa ja nenäliinaa kännyä kuljettaa 10-20 000 euron pussukoissa.
Tämmönen tavallinen kun löytää kirppikseltä eurolla laukun, niin ostaa.
Tuokin on totta että ei se ostaminen oo pelkästään tyhjyyden täyttämistä.
Onhan se pakko ostaa joitakin tavaroita. Siinä on myös takana ajatus, että jos joskus tarttee, niin ostanpa halvalla. Näin on osunut itelleni monta kertaa ihan nappiin. Käyttöä on löytynyt vasta muutaman vuoden perästä ja silloin ei tarvinnutkaan lähteä kesken päivän kaupoille kun oli jo jemmassa,