Päivän evankeliumi tunnetaan tuhlaajapoikavertauksena. Vertauksessa miehellä on kaksi poikaa. Nuorempi pojista vaatii perintöosaansa ja lähtee maailmalle. Hänen elämänsä vieraalla maalla on holtitonta. Se ei kuitenkaan täytä niitä odotuksia, joita hänellä varmaankin oli lähtiessään. Lämpimänä muistona hänen mieleensä palautuu isän kodista se, että siellä palkallisillakin oli hyvä olla. Hän päättää palata takaisin kotiin palkallisen asemaan.
Isä näkee poikansa palaavan, tulee juosten vastaan ja sulkee tämän syliinsä. Poika tunnustaa tehneensä elämällään syntiä taivasta vastaan ja isäänsä kohtaan. Isä käskee palvelijoidensa pukea poikansa parhaisiin vaatteisiin. Alkaa iloinen juhla.
Syntien tähden kuollut oli herännyt eloon ja kadoksissa ollut oli löytynyt. Nuorempi poika sai palaamisen armon ja teki parannuksen. Parhaat vaatteet kuvaavat Jeesuksen valmistamaa juhlapukua, Jumalan vanhurskautta. Palvelijat ovat jumalan lapsia, jotka maan päällä hoitavat anteeksiantamuksen virkaa Jeesuksen lähettäminä ja Pyhän Hengen voimasta. (Luuk. 24:46–49.)
Ei hurskaita vaan syntisiä
Vertauksen miehellä oli toinenkin poika, joka ei kuitenkaan iloinnut nuoremman pojan paluusta, vaan suuttui tapahtuneesta. Hän sanoi isälleen: ”Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.” (Luuk. 15:29.)
Vanhemman pojan sanoista ilmenee, että hän ajatteli tehneensä kaiken isän mielen mukaisesti ja onnistuneensa elämässään. Hän ei kuitenkaan tuntenut iloa, jota isän kodissa nyt koettiin nuoremman pojan vuoksi. Hän näki vain nuoremman pojan syntielämän ja pahentui siitä, että tämä sai kaiken armosta anteeksi. Vanhemmallekin pojalle olisi ollut sama armo ja armopalkallisen osa tarjolla. Isä sanoi: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun” (Luuk. 15:31).
Poikien kohdalla toteutui se, mistä Jeesus oli toisaalla puhunut: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. – – Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12–13.)
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Tämä on vieläkin mahdollista. Jumalan sanaa julistetaan yhä maailman keskellä. Paavali kirjoittaa: ”Se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta” (Room. 1:17).
Mikko Hallikainen
Isä näkee poikansa palaavan, tulee juosten vastaan ja sulkee tämän syliinsä. Poika tunnustaa tehneensä elämällään syntiä taivasta vastaan ja isäänsä kohtaan. Isä käskee palvelijoidensa pukea poikansa parhaisiin vaatteisiin. Alkaa iloinen juhla.
Syntien tähden kuollut oli herännyt eloon ja kadoksissa ollut oli löytynyt. Nuorempi poika sai palaamisen armon ja teki parannuksen. Parhaat vaatteet kuvaavat Jeesuksen valmistamaa juhlapukua, Jumalan vanhurskautta. Palvelijat ovat jumalan lapsia, jotka maan päällä hoitavat anteeksiantamuksen virkaa Jeesuksen lähettäminä ja Pyhän Hengen voimasta. (Luuk. 24:46–49.)
Ei hurskaita vaan syntisiä
Vertauksen miehellä oli toinenkin poika, joka ei kuitenkaan iloinnut nuoremman pojan paluusta, vaan suuttui tapahtuneesta. Hän sanoi isälleen: ”Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.” (Luuk. 15:29.)
Vanhemman pojan sanoista ilmenee, että hän ajatteli tehneensä kaiken isän mielen mukaisesti ja onnistuneensa elämässään. Hän ei kuitenkaan tuntenut iloa, jota isän kodissa nyt koettiin nuoremman pojan vuoksi. Hän näki vain nuoremman pojan syntielämän ja pahentui siitä, että tämä sai kaiken armosta anteeksi. Vanhemmallekin pojalle olisi ollut sama armo ja armopalkallisen osa tarjolla. Isä sanoi: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun” (Luuk. 15:31).
Poikien kohdalla toteutui se, mistä Jeesus oli toisaalla puhunut: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. – – Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12–13.)
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Tämä on vieläkin mahdollista. Jumalan sanaa julistetaan yhä maailman keskellä. Paavali kirjoittaa: ”Se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta” (Room. 1:17).
Mikko Hallikainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuhlaripoikatarina on jokaisen aloittelevankin vl-puhujan repertuaarissa. Joka viikko.
Tuhlaaja pojan vertauksessa on huippukohta kun Isä Jumala armahtaa ja antaa synnit anteeksi katuvalle pojalleen;
Biblia1776
Luuk.1 5:
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
Ja sen jälkeen armahdetulle (pestylle pojalle) palvelijat pukevat puhtaat vaatteet hänen päälleen.
Tosi hellyyttävää !
Mikko Hallikaine,
ooksää nähäny jeesuksen?
Kerros meille, minkä näköne se kadonneita etsivä jessus on.
Onksill pitkä tukka, oliks sillä partaa?
Määpä oon nähny ihkaoikeen joulukupin. sillä oli parta ja se anto lahjoi.
Onkse kessus antanu sulle mikko jotain semmosta kouriintuntuvaa? es ny tarkota niitä kasseja jalkojen väliss.
Uskoksä muuten ukko ylijumalaan? MÄ ainaski uskon. soon luvannu näyttäytyä kai vissiin huomenissa. jessusta en oo nähny vaikka oon kaukoputkella kattonu. kerran kattoin auton pakoputkeen, se jessus saatto olla siellä. semmone henki siellä vilahti.
mä alan ehken palvomaan pako putkia nyt, kun se jessus kerta on siel