Jeesus tuli etsimään kadonneita

Päivän evankeliumi tunnetaan tuhlaajapoikavertauksena. Vertauksessa miehellä on kaksi poikaa. Nuorempi pojista vaatii perintöosaansa ja lähtee maailmalle. Hänen elämänsä vieraalla maalla on holtitonta. Se ei kuitenkaan täytä niitä odotuksia, joita hänellä varmaankin oli lähtiessään. Lämpimänä muistona hänen mieleensä palautuu isän kodista se, että siellä palkallisillakin oli hyvä olla. Hän päättää palata takaisin kotiin palkallisen asemaan.
Isä näkee poikansa palaavan, tulee juosten vastaan ja sulkee tämän syliinsä. Poika tunnustaa tehneensä elämällään syntiä taivasta vastaan ja isäänsä kohtaan. Isä käskee palvelijoidensa pukea poikansa parhaisiin vaatteisiin. Alkaa iloinen juhla.

Syntien tähden kuollut oli herännyt eloon ja kadoksissa ollut oli löytynyt. Nuorempi poika sai palaamisen armon ja teki parannuksen. Parhaat vaatteet kuvaavat Jeesuksen valmistamaa juhlapukua, Jumalan vanhurskautta. Palvelijat ovat jumalan lapsia, jotka maan päällä hoitavat anteeksiantamuksen virkaa Jeesuksen lähettäminä ja Pyhän Hengen voimasta. (Luuk. 24:46–49.)

Ei hurskaita vaan syntisiä

Vertauksen miehellä oli toinenkin poika, joka ei kuitenkaan iloinnut nuoremman pojan paluusta, vaan suuttui tapahtuneesta. Hän sanoi isälleen: ”Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.” (Luuk. 15:29.)

Vanhemman pojan sanoista ilmenee, että hän ajatteli tehneensä kaiken isän mielen mukaisesti ja onnistuneensa elämässään. Hän ei kuitenkaan tuntenut iloa, jota isän kodissa nyt koettiin nuoremman pojan vuoksi. Hän näki vain nuoremman pojan syntielämän ja pahentui siitä, että tämä sai kaiken armosta anteeksi. Vanhemmallekin pojalle olisi ollut sama armo ja armopalkallisen osa tarjolla. Isä sanoi: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun” (Luuk. 15:31).

Poikien kohdalla toteutui se, mistä Jeesus oli toisaalla puhunut: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. – – Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12–13.)

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Tämä on vieläkin mahdollista. Jumalan sanaa julistetaan yhä maailman keskellä. Paavali kirjoittaa: ”Se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta” (Room. 1:17).

Mikko Hallikainen