Valgus mu teel - Valo minun matkallani

Sakussa parinkymmenen kilometrin päässä Tallinnasta sijaitsee Viron luterilaisen kirkon leirikeskus Talu. Talu tarkoittaa viroksi maalaistaloa, ja leirikeskuksen ympäristössä laiduntavatkin lehmät ja hevoset. Leirikeskuksen pihamaata kuopsuttelevat kanat, joiden munia pieni tyttäreni pääsi keräämään. Aurinko lämmitti 27.-28.4. Taluun kokoontuneita raamattukurssilaisia niin, että osa ohjelmasta toteutettiin ulkona.

Jeesuksen kärsimystien tapahtumat tulivat tutuiksi ryhmätöissä, joissa pysähdyttiin Jukka Palolan antaman raamatunkohdan äärelle ja etsittiin vastauksia kysymyksiin. Työtapa on todettu hyväksi: jokaisessa ryhmässä on vähintään yksi tulkki, mahdollisuuksien mukaan myös puhuja ja paikallisia eri puolilta Viroa. Lopuksi kaikki ryhmät kertoivat yhteisessä koonnissa raamatunkohdan keskeisen sisällön ja ajatuksiaan kärsimystien tapahtumista. Näin ristintiestä muodostui kokonaisuus. Värivalokuvat Israelista ja pyhän maan kartta auttoivat hahmottamaan tapahtumapaikkoja.



Sunnuntain sanajumalanpalveluksessa tulivat esille pääsiäisen ajan tapahtumat ja tekstit. Palautekeskustelussa kiiteltiinkin sitä, että ryhmätyöt hienosti syvensivät jumalanpalveluksen sisältöä.

Viron kouluissa ei opeteta uskontoa oppiaineena, ja pitkän neuvostomiehityksen aikana monien ihmisten ja sukujen suhteet kirkkoon katkesivat. On puhuttelevaa liikkuessaan Viron maaseudulla nähdä jokaisen pienenkin kylän tai kuntakeskuksen keskellä usein valkeaksi kalkittu kivikirkko, jonka tornissa on risti tai kukko. Kirkoissa saattaa olla satoja istumapaikkoja, jotka kertovat siitä, että vielä sata vuotta sitten Viro on ollut hyvin uskonnollinen maa. Viron lähetystyössä tulee ottaa huomioon, että kaikki kuulijat eivät suinkaan tiedä kirkollisten juhlapäivien tai Raamatun henkilöiden nimiä. On hyvä käydä raamatunkohtia yksinkertaisesti läpi - lukien, selittäen ja keskustellen. Toisaalta ihmiset ovat arkoja kyselemään tai paljastamaan tietämättömyyttään, joten on helpompi kysyä ja ihmetellä pienessä ryhmässä. Toisaalta keskusteluryhmässä saattaa olla mukana ihmisiä, jotka ovat pitkään olleet rauhanyhdistyksen tai jonkin seurakunnan toiminnassa mukana ja osaavat Raamattunsa hyvin. Näin opimme toisiltamme.



Lähetystyön kevään tulkkikurssi on järjestetty jo neljänä perättäisenä vuonna Virossa ja nyt toista kertaa Sakussa. Mikä sen luontevampaa kuin kielen opiskelu kohdemaassa ja tulkkien ja puhujien kohderyhmään tutustuen. Viron uskovaiset pääsevät samalla tapaamaan toisiaan ja suomalaisia ystäviä. Bussi kokoaa ihmisiä Tartosta, Tallinnasta ja matkan varrelta kyytiin.

Vaikka välillä väsymme työssä ja kadotamme motivaation, tällaiset yhteiset hetket antavat toivoa. Valoa on, hyvyyttä on, rakkautta on. Kiinnostusta Jumalan sanaa kohtaan on. Toivomme, että sukulaiskansamme keskuudessa heräisi enemmänkin kiinnostusta Jumalan sanan tuntemiseen. Monta kertaa olen ajatellut Viron-vuoteni aikana sitä, miten ihmissydän on levoton, kunnes löytää levon Jumalassa. Varmasti ihmisen syvin kaipaus olisi löytää lepo - se on mahdollista tänäkin päivänä, täällä.

Teksti: Elina Heikkilä-Kopperoinen