Mielestäni olisi sopivaa perustaa vuokra-asuntoja tietynlaisille ihmisille: koiraihmisille, lapsiperheille, musiikin suurkuluttajille, kyttääjille, eläkeläisille jne.
On aivan järjetöntä millaiset asiat joitakin häiritsee, esimerkiksi jos kerrostalossa sattuu asumaan koiravihaaja, häntä vituttaa jo pelkkä tosiasia, että samassa rappukäytävässä asuu koira. Sitten aletaan sabotoimaan mielettömillä valituksen aiheilla, jos koira nyt sattuu päästämään pienenkin pihahduksen. Itse valittajalla saattaa olla jumalaton lapsikatras joka metelöi yötä päivää, mutta se metelihän ei haittaa, kun se on ihmislapsesta lähtöisin.
Joitakin häiritsee se, jos naapuri kerran vuodessa kutsuu ystäviä illan viettoon ja seinän takaa kuuluu nauru. Liekkö näillä ihmistyypeillä katkeruutta sitä seikkaa kothaan, että muilla on ylipäätänsä hauskaa.
Itse olen saanut kerrostaloista tarpeekseni. Olen kuullut kohdallani ties millaista valitusta, mutt muista en ole valittanut - vaikka seinän takana on huudatettu kakaokevehkeitä ja viskottu tavaroita seinille. En jaksa nähdä vaivaa, että alkaisin valittaa.
Eikö kaikilla olisi helpompaa, jos sallittaisiin elämisen äänet kaikille. En tarkoita, että todellisien häiriköitten pitäisi antaa rauhassa riekkua, mutta väliaikaisista ja sillon tällön esiintyvistä äänistä on suorastaan mielenvikaista valittaa. Jos ei kestä ääniä, ei pidä muuttaa kerrostaloon.
On aivan järjetöntä millaiset asiat joitakin häiritsee, esimerkiksi jos kerrostalossa sattuu asumaan koiravihaaja, häntä vituttaa jo pelkkä tosiasia, että samassa rappukäytävässä asuu koira. Sitten aletaan sabotoimaan mielettömillä valituksen aiheilla, jos koira nyt sattuu päästämään pienenkin pihahduksen. Itse valittajalla saattaa olla jumalaton lapsikatras joka metelöi yötä päivää, mutta se metelihän ei haittaa, kun se on ihmislapsesta lähtöisin.
Joitakin häiritsee se, jos naapuri kerran vuodessa kutsuu ystäviä illan viettoon ja seinän takaa kuuluu nauru. Liekkö näillä ihmistyypeillä katkeruutta sitä seikkaa kothaan, että muilla on ylipäätänsä hauskaa.
Itse olen saanut kerrostaloista tarpeekseni. Olen kuullut kohdallani ties millaista valitusta, mutt muista en ole valittanut - vaikka seinän takana on huudatettu kakaokevehkeitä ja viskottu tavaroita seinille. En jaksa nähdä vaivaa, että alkaisin valittaa.
Eikö kaikilla olisi helpompaa, jos sallittaisiin elämisen äänet kaikille. En tarkoita, että todellisien häiriköitten pitäisi antaa rauhassa riekkua, mutta väliaikaisista ja sillon tällön esiintyvistä äänistä on suorastaan mielenvikaista valittaa. Jos ei kestä ääniä, ei pidä muuttaa kerrostaloon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olen kuunnellu koko aamupäivän alakertalaisen radiota, mitä se huudattaa täysillä. Myönnetään että radion soitto on parempi vaihtoehto kuin kuunnella karaokea (myös aamulla) tai Yölintua. Rakas alakertalaiseni ei omista ilmeisesti muuta kuin radion, karaokevehkeet ja Yölinnun levyn. Pitäisi varmaan tiputtaa sille postiluukusta jotain vähän parempaa musiikkia? Jonkun mielestä naapurista kuuluva musiikki (musiikki joka on niin kovalla että sanat kuuluvat hyvin) ei ole varmaan mikään ongelma. Mutta jos sitä joutuu kuuntelemaan tosi usein ja pitäisi tehdä keskittymistä vaativia töitä, niin alkaahan se jossain vaiheessa vähän ahdistamaan.
Olen asiasta kerran huomauttanut isännöitsijälle, mutta sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Onneksi tuossa asunnossa ei tarvitse asua enää kovin kauaa.
Minäkin siivoon jos epäsiisteys ympärilläni haittaa, enkä ala kaikista pikkuasioista valittaan. Ajattelen vaan itsekseni jos kaikkien elämäntyyli ei ole samanlaista kuin itselläni. Suvaitsevaisuutthan se vaan vaatii. Naapureiden kissoistakin on vaan hyötyä, pitää hiiret kurissa! On ihanaa kun naapurin kissa käy puskemassa jalkoihin ja kinuamassa syliin. Nukkuu terassillani aina pehmustetuilla penkeillä, mouruuaa heti kun kutsun ja tulee puskeen. Mikä ihme saa jotkut ihmiset vihaan eläimiä? Jos koira räkyttää häiritsevästi, niin koittaisin saada ratkaisua ongelmaan koiran omistajan kanssa, enkä alkaisi hyökkäämällä ratkoa asioita. Sillä eläimet on tärkeitä lapsille sekä aikuisille ja joskus ainoo ystäväkin!