Läheiseltä operoitiin munuaissyöpä 2015. Siinä siis leikattiin koko munuainen ja osa laskimoakin resekoitiin. Nyt ainoaan jäljellä olevaankin munuaiseen tuli syöpä. Tai siis se oli ilmeisesti iskenyt loppuvuodesta 2017, viime keväänä tuo kasvannainen oli jonkin verran kasvanut ja herätti epäilyn syövästä. Se biopsoitiin alkuvuodesta 2019, sitä ennen sitä seurattiin. Ja kyllä. Samaa syöpälaatua kuin 2015, eli kirkassoluinen karsinooma gradus 2/4.
Vuonna 2015 tuo operoitiin ja suuri leikkaus onnistui. Tosin jälkikomplikaatioita oli. Keuhkokuume, sairaalainfektio ja myöhemmin massiivinen keuhkoembolia. Siihen pysyvä varfariinilääkitys.
Nyt syöpää seurataan se ei ole kasvanut ja lääkehoito aloitetaan, kunnes se alka näyttää kasvun merkkejä. Kaukometastaseja ei ole ollut missään.
Nyt on jopa vielä leikkausta harkittu viimeisellekin munuaiselle, mutta anestesia/leuhkolääkärien lausunnot kertovat, että on erittäin suuret riskit leikkaukselle. Esimerkiksi keuhkojen kapasiteetin merkittävä alenema ja huono rasituksensieto. riski käytännössä 50/50. Potilaalla on esiintynyt nyt jonkin verran verivirtsaisuutta, aiein ei. Mutta siihenhän joskus käytetään munuaisvaltimon tukkimista, embolisaatiota. Onko tuo toimenpide tuttu?
*Muutoin potilaan olo ja tila on suhteellisen hyvä, vaikka erilaisia perussairauksia on runsaahkostikin.
Eli sunin/patson odottamista lääkehoidoiksi on siis odotettavissa.
Onkohan kenelläkään munuaissyöpäpotilaalla ollut tilannetta, että molemmat munuaiset sairastuvat, mutta muualla ei lainkaan syöpää. Leikkaukseen on noilla riskeillä periaatteessa täysin mahdotonta edes lähteä. Onko teillä kokemusta myös sunitinibista ja/tai patsopanibista aloituslääkkeinä?
Vuonna 2015 tuo operoitiin ja suuri leikkaus onnistui. Tosin jälkikomplikaatioita oli. Keuhkokuume, sairaalainfektio ja myöhemmin massiivinen keuhkoembolia. Siihen pysyvä varfariinilääkitys.
Nyt syöpää seurataan se ei ole kasvanut ja lääkehoito aloitetaan, kunnes se alka näyttää kasvun merkkejä. Kaukometastaseja ei ole ollut missään.
Nyt on jopa vielä leikkausta harkittu viimeisellekin munuaiselle, mutta anestesia/leuhkolääkärien lausunnot kertovat, että on erittäin suuret riskit leikkaukselle. Esimerkiksi keuhkojen kapasiteetin merkittävä alenema ja huono rasituksensieto. riski käytännössä 50/50. Potilaalla on esiintynyt nyt jonkin verran verivirtsaisuutta, aiein ei. Mutta siihenhän joskus käytetään munuaisvaltimon tukkimista, embolisaatiota. Onko tuo toimenpide tuttu?
*Muutoin potilaan olo ja tila on suhteellisen hyvä, vaikka erilaisia perussairauksia on runsaahkostikin.
Eli sunin/patson odottamista lääkehoidoiksi on siis odotettavissa.
Onkohan kenelläkään munuaissyöpäpotilaalla ollut tilannetta, että molemmat munuaiset sairastuvat, mutta muualla ei lainkaan syöpää. Leikkaukseen on noilla riskeillä periaatteessa täysin mahdotonta edes lähteä. Onko teillä kokemusta myös sunitinibista ja/tai patsopanibista aloituslääkkeinä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
AP jatkaa vielä tähän, että ainoan jäljelläolevan munuaisen kasvain sijaitsee erittäin hankalassa kohtaa. Radioablaatiota sille ei voida tehdä. Leikkaus sinällään olisi vuoden 2015 leikkaukseen peilaten pienempi, mutta potilaan nykyinen yleiskunto ei juuri salli leikkausta. Biopsiakin oli erittäin vaikea ottaa kasvaimen sijainnin vuoksi.
Tiedän toki varsin hyvin, että leikkaus on ainoa tämän hetken kuratiivinen hoito taudille, mutta potilasta odottaisi leikkauksen onnistuessakin joko osittainen tai täydellinen dialyysihoito. Dialyysin kanssa voisi kuulemma hyvässä lykyssä elää kymmenisen vuotta jopa yli. Mutta kylläpä täsmälääkkeilläkin voi elää vielä vuosia. Ja sitäpaitsi tuo leikkaus itsessään on siis todella suuririskinen ja siihen liittyy suurten komplikaatioiden jälkiriski. Vasta viime vuonna osittaisen erityiskorvattavuudenhan lääkkeistä sai kabotsantinibi, joka on myös todella hyvä lääke. SUni ja patso ovat jo sen sijaan täyskorvattavia hyviä lääkkeitä.