Millaisissa erilaisissa tilanteissa

En jaksa muistaa mistä kaikesta.. Keskityn ehkä tulevaan. Että jos nyt on näin niin on, eikä sille voi mitään, mutta joskus tulevaisuudessa on toisin ja jos ei ole niin se on sen ajan murhe sitten.
Yritän vaan selvitä siitä päivästä suurinpiirtein kunnialla.

Elämä on täynnä epämieluisien tunteiden hetkiä. Ikävän tunne on tuttu kaveri monesta kohtaa elämääni.

Tarhasta muistan kovaakin ikävää hetkillä kun isäni jätti aamuisin minut sinne kun lähti töihin. Muistan itkeneeni perään jossain pihalla vaikka kuinka kauan ja hiekkalaatikolla vielä hirvee parku... isompana lopetin parkumisen kun mulla oli pikkusisko joka parkui munkin puolesta ja mun piti sitten olla urhee ja kestää oma ikäväni jottei siskoni hätäänny kun isosiskokin itkee kurkku suorana.


Olen tuntenut koti-ikävää kovanakin silloin kun minut huostaanotettiin...Se oli usean vuoden kestävä jatkuva kaipuu kotiin ja omien vanhempien luokse...

Olen kokenut vuosien ikävää myöskin hetkillä jolloin olin vakavasti sairas. Ikävöin aikaa jolloin olin terve,

Olen kärsinyt itsenäistymisen tuskiin liittyvää lapsuusaikojen ikävöintiä, kun oli aika irrottautua lastennkodista ja niillä eväillä mitä se rikkinäinen lapsuus oli antanut aloittaa sitten oma elämä...

Olen tuntenut valtaisaa ikävää hetkillä kun on suhteet päättyneet eroon ja on täytynyt luopua.

Olen myöskin tuntenut ikävää kun olen joutunut hyvästeleen joitain unelmiani esim. ammatinvalinta asioissa.

Ikävän tunteita on myös aiheuttanut kun olen menettänyt lapsenuskon/sinisilmäisen uskon hyvään.. Se itseasiassa aiheutti mulle pienen kriisin kun silmäni avautui tällä maailman pahuudelle ja sellaiselle ihmisten kierommalle puolelle... Kävin aika pohjilla silloin...Se hetki syöksi minut biletysputkeen jossa vaan vedin kännejä jotten näkisi totuutta.

Olen myöskin tuntenut ikävää kun läheisiä kuollut...


Aika, asioiden ääreen hiljentyminen, itkeminen, asioiden järkeistys ja jäsentely sekä hyväksyminen auttanut asioista selviään. Se että miettinyt päässään että asia on nyt näin, tätä ei voi muuttaa, mutta tästä voi oppia. Tätä tunnetta voi oppia sietämään ja tämä tunne on tunne joka kestää hetken koska tarkoittaa että menetin jotain tärkeää ja nyt suren sitä, mutta tähän ei tartte jäädä. Elämää on tämän jälkeenkin ja tämän asian kanssa voi oppia elämään ja tämän päälle jotain uutta ehkä parempaa rakentamaan. Jokainen kyynel mitä itken tekee minusta vahvemman ja rakentaa minusta kestävämpää seuraavia koitoksia varten.


Ja näin se homma etenee eteenpäin tässä rankassa elämässä

Esim.Kun isä kuoli. Enkä ole selvinnyt tunteesta. Tuskin koskaan selviänkään. Olin niin voimaton estämään tai auttamaan tai apu oli liian vähän auttavaa.

Tunteet. Hankalia asioita. Toisille vie enemmän aikaa, toisilla vähemmän, toisilla kai se ei poistu koskaan. Riippuu varmaan ihmisestä miten asiat kokee ja ajattelee.
Ja riippuu asiasta mitä ikävä koskee.
Itse ikävöin joskus... Kaipaan...Se kai jotakin tyhjyyttä joka pitäisi täyttää jollakin. Olla tilalla jotakin muuta. Tunne voi olla myös syyllisyyttä tms. Miettiä onko se kaipuuta...
Muuttaa itseä, tehdä asioita toisin, oppia, miettiä.
Järki ja tunteet...
Rauhoittua, mietiskellä.
Selvitymiskeinoina itsellä on ollut itsensä muuttaminen, asioista puhuminen ja niiden selvittely, riippuu kyllä sekin asiasta, anteeksipyyntö ja anteeksianto, antaa aikaa tunteilleen, itkeä, huutaa, purkaa se tunne sieltä pois... Ehkä käydä muualla, vaihtaa maisemaa, tehdä jotain muuta, tehdä hyviä asioita... Hankkia lemmikki, koira joka vie ajatukset muualle... Uusi harrastus tai työ tms.
Ehkä se tärkein on kuitenkin että antaa aikaa tunteilleen.