Oletko koskaan ollut rakastunut?

Olen kerran v.2016 muut oli jotain toista?

En nyt tiedä rakkaudesta, mutta kerran en "hissutellut enkä kissutellut", ja heti meni mönkään. Ja silloin totesin, että "nopeat eivät syö hitaita"

:D
:D
:D

Joo

Olen kyllä..

Rakastumisessakin on tasoja, niin kuin ihastumisessa. Oman skaala määrittelisin:
1-2 pikkuflirtti
3-4 lähinnä viehätystä ilman sen suurempaa merkitystä
5-6 ihastusta, joka ei vie ajatuskapasiteettia eikä hetkauta sen suuremmin
7 ihastusta, joka mietityttää jo vähän
8 voimakkaampi ihastus/lievä rakastumisen alku
9 rakastuminen, joka yleensä alkaa vasta fyysisestä kanssakäymisestä. Kaikki kolme pitkää suhdetta (4-9.5v) on tässä luokassa. Aluksi vain ollut ihastusta. Tällainen rakkaus voi kaatua johonkin alun epävarmuuteen.

10 rakkaus, joka pistää elämän uusiksi. Se ei häviä ajan seurauksena tai ole riippuvainen vastarakkaudesta tai se ei lannistu vastoinkäymisistä. Tällä tasolla on hyvin valmis kompromisseihin rakkauden toteutumiseksi. Kun tarkemmin ajattelee vuorisaarna sen aika hyvin määrittelee. Näin olen kokenut vain kahdesti: nyt ja 19v ensirakkauden kanssa.

Tiemme erkanevat mutta tiedän, että välität minusta ja se on suloista. Se tuntuu hyvältä vaan. On kuin minulla olisi yksi ylimääräinen kummi, joka aina minusta huolehtii.
Meitä ei vaan ole tarkoitettu yhteen, vaikka tiemme ovat kohdanneet jo kaksi kertaa. Uskon, että tällä on merkityksensä. Se tekee meidät molemmat vahvemmiksi tulevien juttujen suhteen. Kaikkea ei voi saada! Näin se vaan on.
Ehkä kohtaamme vielä ja suhteemme täsmentyy. Onko se sitten ystävyyttä? Sitä ainakin itse toivon mutta ei ehkä vielä. Aikaa on kuluttava ja molempien on mentävä eteenpäin elämässä. Katsotaan muutamia vuosiakin.
Hei vaan ja voi hyvin!!!

1 x olen ollut, se oli elämäni oikea rakkaus.

En ole. Kaikkea ei voi elämässä saada, harmi jos tuo suuri juttu jää kokematta 😕 mutta sitten se on niin.

se on ollut elämässäni vain yhden ainoan kerran ja yhteen kertaan se jääkin. naisia on kyllä tullut ja mennyt mutta ei koskaan semmoista lekaniskua otsaan.

Voiko olla rakastunut, jos ei ole elänyt yhdessä tai tunne toista?

Kyllähän Nipsukin rakastui Houskaan vaikkei liiemmin tuntenutkaan häntä.

Olen...se tunne vaan yxkax tulee ja silloin on vaan umpirakastunut...se on tullut noin 3 kertaa elämässä ja silloin ei tunne mitään väliä jos joku puhuu rakastuksen kohteesta pahaa tms..sitä vaan rakastaa vielä enemmän.....rakastuneena nuorempana poljin pyörällä ja työnsin pään vastaan tuleviin puihin ja olin vaan täysin rakastunut. Toisen kerran rakkaani tuli syliin ja kaaduttiin piikkipensaaseen ja se ei haitannut mitään... se oli elämäni onnellisinta aikaa... kolmannella kerralla katseemme kohtasi ja se oli kerta heitolla rakkautta...en vaan saanu sanaa suusta ja nauratti vaan koko ajan. Silloin huomasin että toisella oli ihan samanlaiset tunteet. Se vaan tapahtu silleen että se oli varattu ja sen mies oli vieressä, mutta kyllä sen rakkauden tunteen huomaa kun se tulee !

Olen, mutta olen myös huomannut, että sekään ei tarkoita minkään kannalta välttämättä mitään.

Ei meillä tiet ainakaan erkane. Tai niin itse toivoisin. Tässä on ollut sulateltavaa, mutta on tehnyt minusta paremman version. Ajattelen.... kerronko niin että, aika ei ollut vielä sopiva, mutta kumpikin on saanut "kotiläksynsä". Vai mitä mietiskelette?!Haluan ainakin jättää kunnon jäähyväiset 😯😍😽

Olen ollut kaksi kertaa kunnolla rakastunut. Ensimmäisellä kerralla olin ensin valmis tekemään hänen eteensä mitä vain. Toisen kohdalla olin valmis tekemään uhrauksia meidän puolesta ja osasinkin paremmin ajatella meitä.

Kolmanteen en enää ajatellut rakastua, mutta eihän sitä tietenkään itse voi päättää.

Juuri nyt tunnen jotain sellaista mikä alkoi rysäyksellä. Todella riivaavaa ja kaunista.

Hiljaa hissukseenkin voi rakastua voimakkaasti. Onko se jotenkin vähemmän tai huonommin. Koskaan rakastanut ketään niinkuin häntä. Alkoi kaveruudesta, ystävyydestä hiljalleen. Suhdetta ei koskaan tule, hänen toiveistaan, mutta rakastanut olen ja kokenut , niin pohjamudat kuin aallon huiputkin.

Rakastuin ja kerroin sen hänelle. En kuitenkaan tule koskaan olemaan valmis uuteen rakkauteen enää. Mielenterveyteni ei kestä saada toista kertaa lunta tupaan.

Kyllä, rakastuin naapurin rouvaan, ensin se oli pientä vilkuilua puolin ja toisin ja siitä se sitten roihahti, eipä tullu paljoa enää järjellä ajateltua mutta olihan se aikansa tosi ihanaa ja kyllä se oli tosi rakkautta jota ei ollut ennen eikä sen jälkeenkään ole ollut, mutta kuitenkin ..........

Jep, olen ollut ja se oli kuin hyökyaallossa uimista, olimme niin samanlaiset ja sovimme niin saumattomasti yhteen eikä muuta haluttukaan kuin vaan olla kaksin ja yhdessä. Sitä kesti sen kesän ja sitten alkoi arkiset asiat hiertää ja oltiinkin niin erilaisia ettei siitä mitään tullut. Hyvä niin.
Kyllä se totta on että rakastuminen on hulluuskohtaus joka menee ohi, ja sen jälkeen alkaa vasta se oikee tutustuminen.

Olen. Kaikki oli silloin oikein...

Olen, toisenkin kun ilmoitin asiasta oli vastaus ettei se pidä paikkansa kun hän ei ole huomannut mitään. Nykyään jos tunnen rakkautta niin tiedän sen olevan vain mielikuvitukseni tuotetta, joten en reagoi niihin. Edellinen kerta oli jo niin noloa etten tahdo kokea sitä enää toista kertaa. Mistä ajatus lähtikään? hajosin niin pahasti henkisesti etten siitä toivu enää koskaan. Luotin intuitiooni, tunteisiini, kaikkeen, ja mikään ei ollut totta! Olin pettynyt ja päätin olla ikuisesti kylmä uskomatta tunteisiin.

Kyllä, mutta en ole koskaan ollut suhteessa rakkauden kohteeni kanssa - joidenkin mielestä se ei ole rakkautta lainkaan, jollei siihen liity mitään fyysistä. Olen kyllä tuosta eri mieltä. Intohimo on aivan eri seikka kuin rakkaus ja sekin saa pään kyllä sekaisin.

Rakkaus ainakin omalla osallani lähtee yleensä siitä, että tutustuu toiseen hitaasti ja asiat alkavat vain loksahdella kohdilleen. Sitä huomaakin miten mahtava ihminen tuo kollega tai ystävä on ja kun aika kuluu... Aika on aina paljastavin tekijä. Ihastukset eivät kestä vuosia, niiden mitta on kuukausissa ja ne voivat päättyä yllättäviinkin seikkoihin. Rakkaus sen sijaan ei pääty helpolla, sillä rakastat niitä hänen huonompiakin puolia ja vaikka järki joskus sanoisikin, että tämä on toivotonta, niin ei se järjellä ja tahtomalla pääty.

Jokainen rakkaus on myös hyvin yksilöllinen kokemus. Sitä helposti ajattelee, ettei kukaan koskaan ole kokenut niin vahvasti ja vaikeahan sitä ulkopuolisen onkaan koskaan tietää ja arvioiden toisten tunteiden syvyyttä. Oma kokemus se on mikä merkitsee. Jos itse kokee rakastavansa, niin silloin se mitä todennäköisimmin myös on niin.

Olen. Olen vieläkin.. Kaunein tunne maanpäällä.❤️

Palavasti olen kerran rakastunut.
Harmillista,että se oli yksipuolista.
Naiset arvostaa eri asioita elämässä ja siihen ei rakkaus,välittäminen tai tunteet kuulu.
Pikemminkin taloudelliset seikat ja kulissit on merkityksellisiä.
Ei naista kiinnosta romantiikka tai läheisyys,jos ei uusi auto kiillä pihassa.
Sittemmin olenkin mukautunut nykymenoon ja keskityn itseeni ja tarpeisiini,ilman tunteita.
Laulakoon Olavi Virta hopeista kuuta tai Topi Sorsakoski jotain paskaa,koska ei sillä merkitystä ole.