materialistinen filosofia; aikakäsite

"Materia - liike - aika" ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa.

On ehkä aiheellista tutkia ensin materian olemisen peruskäsityksiä. Siitä mitä me ihmiset ja ympärillämme oleva on.

1. Kristinuskoinen idealismin filosofiaan kuuluva maailmankuva.
- Henkiolento on luonut kaiken sen mitä sanomme materiaksi.
- Sama henkiolento lopun aikoina hävittää kaiken materian ja tähän Jeesuksen nimeen uskovat silloin elävien ja aikaisempien kuolleiden aineettomat sielut siirtyisivät aineettomaan paratiisiin ja muiden koskaan eläneiden sielut aineettomaan kadotuksen piinaan. Molempien osastojen aineeton oleminen jatkuisi ikuisesti.
- Materia on synnytetty absoluuttisesta tyhjästä ja kuoletetaan samaan "tilaan". Materian liikemuodoista on kahta käsitystä. Joko kristinuskon jumala on jokaisen liiketapahtuman syy tai että jumala loi maan ja tähdet, asetti niille fysikaaliset luonnonlait eikä puutu luonnon ilmiöihin sen enempää.
- Kreationistinen kristinusko ns. tiedeuskonto esittää maailman luomisen ajankohdaksi alkupaukkua n. 13.8 mrd vuoden päähän 6100 vuoden sijasta. Raamatullinen luomisaika - sadan vuoden tarkkuudeella on helposti laskettavissa Mooseksen 1 ja 2 kirjoista.
Aikamääre synnyttää hupaisuutta. Suomessa on asunut ihmisiä 3000 vuotta aikaisemmin kuin kristillinen jumala olisi luonut maapallon.

2. Hellenismin filosofi Platonin maailmankuva n. 300 eaa..
- On olemassa universaalinen, aineeton maailma jossain ja siellä asustaa aineeton maailmanhenki.
- Kaikki ilmiöt mitä maassa (silloin ei tiedetty avaruudesta sitäkään että maa olisi pallon muotoinen) tapahtuu olisivat vain henkimaailman ilmiöiden toistoa. Ensin tietyn materiamöhkäleryhmän toiminta tapahtuu ideamaailmassa. Ilmiöiden syy on johdettavissa henkimaailmasta. Aineellista maailmaa tutkittaessa ihminen pääsisi perille henkimaailman olemuksesta. Aineeton jumaluus "IDEA" olisi syy kaikelle havaittaville ilmiöille. Platon muistaakseni käsitti siten että ideamaailman prosessit jatkuvat ikuisesti.
- Osittain Platonin ja hänen aikalaisensa Aristoteleen idealismi siirtyi raamatun Uuteen Testamenttiin. Kirkkoisät, jotka UT:n tekstejä kirjailivat, olivat pääasiassa jälkihellenistisiä sen ajan oppineita.

3. Materialismin filosofian maailmankuva alias oppi olevaisesta yleisissä yhteyksissään.
Motto: "Ihminen ei voi koskaan yltää absoluuttiseksi kaiken tietäjäksi"
- Materian olemassaolo ei ole alkanut koskaan eikä lopu koskaan. Materia esiintyy rajattomassa ja ajattomassa avaruudessa.
- Materiaa ei ole luotu eikä sitä voi hävittää. Einstein E = mc2 = materian energinen ja aineellinen olemus.
- Materiaa on kaikki se, mikä on olemassa tajunnan ulkopuolella ja siitä riippumatta.
- Materian olemassaolon muoto on olla avaruudessa yksittäisinä "olioina", joko aineellisina tai energian muodossa. Nämä yksittäiset oliot, atomit, aurinkokunnat, galaksit, energia, elolliset jne. ovat jatkuvassa alituisessa liikemuodossa. Missä pysähtyneisyyttä tavataan se on lepotila suhteessa toiseen olioon.

Avainsanat:
Materia ja sen muodot.
Avaruus
Liike
Aika liikkeen peräkkäisyyden kuvaajana.

Tätä naputellessa kului useita minuutteja aikaa. Aika ei kuitenkaan ole materiaa. Aika kuvaa materiaolioiden liiketapahtumaa. Tässä tapauksessa tietokoneen kirjasinten naputtelua. Samaan aikaan sisälläni ja lähiympäristössä kävi monenlaista kuhinaa.
Liikesarjaa kuvataan ja mitataan käsitteellä aika. Ilman aikakäsitettä tiede jäisi lapsenkenkiinsä.

Tiedämme seuraavaa.
Avaruus on materian olotila.
Materia esiintyy aineen sekä energian muodossa. Muitakin olomuotoja voi olla, joten näitä kahta ei absolutisoida.
Materia esiintyy avaruudessa erillisinä olioina, olivatpa ne ainetta tai energia tai näiden yhdistelmiä. Olioita ovat hiukkaset, atomit, elävät olennot, galaksit ja universum yhtenä suuroliona.
Materiaaliset oliot ovat jatkuvassa liiketilassa pienimmästä suurimpaan tai toisinpäin. Liike on materian absoluuttinen olotila. Materiaolioiden liikemuotojen syitä ei löydetä Platonin ideamaailmasta. Syysuhde löytyy materiasta itsestään, sen sisäisestä ristiriitaisuudesta. Materialismin filosofiassa sitä kutsutaan materian itseliikunnaksi.
Materiaolioita syntyy lakkaamatta ja jokainen syntynyt olio kuoleutuu ja sulautuu uusien olioiden ainesosiksi.
Syy - vaikutus - vastavaikutus - ilmö - uusi olotila tai olomuoto. Koska materiaa ei voi luoda eikä hävittää, materiaolioiden katoaminen ei poista materiaa.
Liiketila on materian olomuoto. Jatkuvasti lakkaamaton liiketila.

Tiede sanoo sen minkä voi varmuudella todeta. Filosofia voi johdatella pidemmälle. Idealismi suuntaus voi ottaa jumaluuksia avuksi. Niiden perusteella voi esittää mitä tahansa ja jotka perustelut eivät tarvitse olla loogisia. Materialismi tekee oletuksia logiikan säännöillä.
Joskus tietämys oletti kaikkeuden olevan maapallo ja valopisteet taivaalla. Asetettiin todelliselle olevaiselle rajoja. Tiede on jatkuvasti murtanut rajoja.
Universumkaan ei syntynyt tyhjästä. On tehty oletuksia muiden universumien olemassaolosta. Ne voivat muodostaa multiversumeja jne. jne.. Voidaan olettaa, että ennemminkin todellisuus on "rajaton" kuin rajallinen. Samoin voidaan miettiä menemällä siihen, miten pienimmät hiukkaset jakautuvat osasiin ja ne taas.... .
Aika ei ole materiaa. Se heijastaa materiaolioiden liikemuotoa. Juoksijat juokevat 100 m tai muita matkoja ja otetaan kulunut aika näkyviin. Vuoden käsite vuosi syntyy maapallon kierrosta auringon ympäri. Vuorokauden aikakäsite esiintyy maapallon kierrosta akselinsa ympäri. Olioiden liikettä kuvataan ajan kulumisena. Näin saadaan mitatuksi universumin alkupaukusta aikaa n. 13.8 mrd vuotta.
Epäuskonnollisesti voidaan todeta: Aika on läsnä kaikkialla. Miksi? Koska materiaoliot ovat jatkuvasti liikekannalla.
Materialistinen maailmankuva on todellisuuden tiedostamiseen perustuva ja siitä poikkevat näkemykset ovat jotain muuta.

Mitä siis oikeasti haluat tuoda julki Partacusi?

Mainiosti voi ymmärtää ilmankin.

Otetaan esimerkki, juokse täyttä vauhtiasi pääedellä päin kiviseinää niin huomaat osuessasi liikkeen pysähtyvän vartalosi osalta mutta osin jatkavan kuhmun kasvun muodossa päänupissasi! Aika taas muodostuu siitä pakotuksesta jonka törmäys päähäsi aiheuttaa!

Hyvä käytännön esimerkki omaamallasi älykkystasolla!

Tietoteoriasta.
Edellä on loistava esimerkki tietoteoriasta ja objektiivisesta todellisuudesta. Kuka juoksee päin kiviseinää? Kiviseinä on todellisuutta. Se on materiaa. Ihminen, joka ei juokse päin seinää, tiedostaa materian olemassaolon ja itsensäkin materiaksi. Jos juokset pahki niin sattuu. Pään kolauttaminen aiheuttaa kiputilan. Syy ja seuraus ovat itsessään materiassa.
Idealistifilosofia tai sen seuralainen uskonto ei auta. Ihminen saa rukoilla viimeiseen saakka mutta kipeää tekee jos kokeilee.

Tässä muuten on esimerkki tiedostuksen merkityksestä. Tiedostus laajassa kuvassa on historiallinen, alati jatkuva prosessi. Käytännön kokeilu ensin, sitten tiedon kasaantuminen, myöhemmin tieto kasaantuu kirjallisena, muuttuu tieteeksi ja silleensä. Todellisen tiedon hankkiminen ei poista ihmisen mielikuvitusta ja kykyä muovailla satuja. On muistettava, että ihminen osaa luoda satuja eli materiaolio kuvailee olevaista välittämättä vastaako tarina totuutta.
Uskovainenkaan ei ole niin tyhmä, että juoksisi kiviseinään tai hyppäisi nuotioon rukous taivaaseen kohdistettuna. Uskovainenkaan idealisti ei yrittäisi kulkea seinien läpi huoneesta toiseen vaan kävelee ovien kautta. Mielikuvitus puolestaan antaa mahdollisuuden loihtia millaisia henkiolentoja tahansa todellisuuden ulkopuolelle.

Tiedostus, joka sekään ei ole materiaa, on välttämätön kaikelle elolliselle, tavalla tai toisella. Tiedostus ei voi olla materian ulkopuolella itsenäisenä oliona. Materiaalinen olio, ihminen, kehittyi tajunnan omaavaksi olioksi. Hän kerää tietoa, taltioi sitä ja muokkaa ympäristöä tietojensa perusteella.
Tajunta (tiedostus) ei ole materiaa mutta on materian ominaisuus. Tietyllä tavalla järjestynyt materiaolio kykenee tiedostamaan ympäristöään.

Materiaoliot näyttävät liikkuvan sikin sokin, miten sattuu kuin muurahaiset keossa. Todellisuudessa syysuhde, välttämättömyys ja sattuma ja muut seikat ohjailevat peräkkäisten tapahtumien kulkua. On yhteisiä yleisiä liikelakeja mutta myös erillisiä mm. elollisessa luonnossa.
Tiede on se menetelmä, jossa ihmistä itseään että myös ulkoista maailmaa tutkitaan. Materialismin filosofia ei poikkea tieteen totuuksista eikä saakaan poiketa. Tuntemattoman tekijän kohdalle ei saa laittaa henkiolentoja syiksi. On sinnikkäästi tutkittava todellisuuden luonnetta ja ilmiöitä.

Avainsana: Tajunta on materian ominaisuus mutta ei ole materiaa. Tajuntaa ei voi olla ilman materiaa. Että olisi jotain henkistä jossain materian ulkopuolella - se on mahdoton yhtälö.
Kiviseinään juokseminen valaiskoon asiaa.

Filosofia mielletään oppineiden jaaritukseksi. Se on kuitenkin merkittävä osa ihmiskunnan kehitystrendiä. Materialistinen filosofia jättää saivartelun sikseen ja tutkii todellisuutta sellaisena kuin se on. Eikä se ole edes vaikeaa.
Kaikenlaisten ilmiöiden esiintyminen kiinnostaa useimpia. Todellisuuden luonteen erilaisten puolien tutkiminen avaa tuhansia kertoja mielenkiintoisemman maailman kuin yksinkertaistetut uskonnolliset dogmit ja niihin liittyvät seremoniat.

Tietoteoria ja aikakäsite.
Tiedostuksen kehitys on pitkällinen historiallinen prosessi. Elottoman luonnon täytyi ensin kehittää elollista ja sen jälkeen tajunnan omaavaa olio.
Materialistista marxilaista filosofiaa ei ollut ennen 1800 lukua. Toki materialistisia suuntauksia on esiintynyt yhtä kauan kuin idealismin suuntauksia. Toisekseen idealismi pitää sisällään paljon materialistisia aineksia. Joutuuhan jokainen idealisminkin edustaja syömään ja nukkumaan. Hänkään ei voi kiertää todellisuuden lakeja.

Tieteen tietty kehitystaso mahdollisti todellisuuden kuvaamisen siitä itsestään lähtien ilman hokkuspokkuksia.
Loppupeleissä, biologiassa, luonnonvalintateoria murskasi luonnon tapahtumista henkiselitykset. Darwin, papin poika, ensimmäisenä ehti esittää käsityksen luonnon ehdot lajeja synnyttävänä ja muokkaavana.

Sitä ennen ns. valistusaikana tähtitiede, painovoiman keksiminen ja muut fysiikan ja kemian saavutukset toivat järjestystä sekasortoiseksi oletettuun maailmaan. Monet tutkijat saattoivat liittää jeesuksia ilmiöiden sekaan. Näitä olivat mm. Kopernicus ja Newton mutta heidän tieteellinen puoli edisti tiedostusprosessia tavattomasti. Nykyisin tällaisia ovat uskovaiset ns. kreationistitieteilijät. Työssä pysyvät totuudessa, vapaa-ajalla liittävät ilmiöiden perussyyksi olemattomia. Luonnontiede alkoi kuitenkin irrota valistusaikana metafysiikasta.

Immanuel Kant (1721 - 1804) ensimmäisenä esitti hypoteesin, ettei maapallo ja aurinko ole olleet olemassa ikuisesti. Rohkea avaus, joka osoittautui todeksi. Se ilmensi materialismin perusnäkemystä materian ajattomuudesta sekä erillisten materiaolioiden alituista syntymistä ja kuoleutumista. Luonnontieteiden useat haarat löysivät yhä uusia todisteita ja uskonnolliset teoriat luojista kaatuivat yhtenään.
Friedrich Hegel, idealistifilosofi 1800 luvun alkupuolella, pitäytyi vielä idealismissaan mutta esitti yleisten liikelakien olevan olemassa mutta että jokin maailmanhenki vetelee naruja tapahtumien takana. Hegelistä kulkee tie Marxiin ja Engelsiin. Marxia arvostetaan enemmän mutta filosofian puolella Engels näyttää olleen enemmän kiinni.

Luonnontieteet saivat aikaiseksi kolme suurta edistysaskelta:
1) Energian säilymisen ja muuttamisen lain.
2) Elävien organismien solurakenteen selvittäminen
3) Luonnonvalintateoria ( materian itseliikunta).

Mitä se merkitsi?
Luonto ei olekaan kerralla luotu ja lajit sellaisia kuin luomishetkellä. Kaikki liikkuu, kaikki muuttuu.
Uskonnottomuuden, ateismin, aatteille syntyi lihaa luiden ympärille. Väittely siirtyi uudelle tasolle. Materialismi toi kaiken aikaa ja tuo edelleen todisteita muuttuvan ja liikkuvan luonnon puolesta. Uskonnolliset filosofiat pysyvät edelleen vuosituhansia vanhoissa dogmeissa. Uusille keinotekoisille näkemyksille naurettaisiin. Uskonnon perusoppeja mainitut järjestöt eivät voi muuttaa mutta muuttumattomina ne muuttuvat yhä enemmän saduiksi, mielikuvituksen tuotteiksi.

Tiedostusprosessi on historiallinen prosessi. Se on ajallinen prosessi. Tiedostusta on mahdoton ymmärtää liittämättä siihen tiedon kasaantumista.
Raha on valtaa kapitalisteille. Tieto on valtaa ihmiskunnalle.

Tiedostusprosessin historia kuten on havaittu, on ihmiskunnan tiedollisen kehityksen historia. Homo Sapiens laji on kehittynyt aineellisen ja henkisen peräkkäisten toimintojen kehityskulkuna. Miljoonat ihmiset, koko ihmiskunta, on antanut murusia edistykselle. Ihminen on luonut yhä parempia työkaluja kehittäen samalla tajuntaaansa korkeammalle tasolle. Ohessa se on luonut henkistä kulttuuria hyvässä tai pahassa, oikein tai väärin kehittämällä mm. itsensä yläpuolelle häntä valvovia ja määräileviä henkiolentoja.
Peräkkäiset tapahtumat kuvataan aikana. Aika itsessään ei ole mitään muuta kuin ilmaisu materiaolioiden peräkkäisestä kulusta.

Ihminen on luonut myös vääränlaisia aikakäsitteitä. Esimerkiksi spiritistit olettavat kahvinpapuja kupissa sekoittelemalla saavan yhteyden menneisyydessä kuolleisiin. Aika olisi siten jotain käsin kosketeltavaa ja jota voisi muokata. Materiaalisessa maailmassa kerran tapahtunut ilmiö on välittömästi historiaa eikä sitä voi poistaa.
Einsteinin esittämät ajan paradoksit eivät muuta tapahtumien kulkua mutta jotkin tapahtumat näyttäytyvät eri tavalla riippuen havainnoitsijasta.
Aikakäsite on lujasti ankkuroitu materiaalisten olioiden peräkkäiseksi kuvaajaksi.

Eilen tähän ajankohtaan nähden maapallo on pyörähtänyt akselinsa ympäri, liikkunut samalla jonkin matkaa auringon ympäri sekä liikkunut osana Linnunradan galaksia jonkin matkaa sen ympäri. Universumin laajenemisliike tiedetään. Universum liikkuu toisten universumien suhteen.....tämä on toistaiseksi hypoteesi mutta jota kosmologia jo havittelee löytävänsä.
Materia - aika - liike muodostavat tietynlaisen kolminaisuuden. Mikään näistä ei erillisenä voi olla olemassa.

Filosofian peruskysymys.
Filosofian nimissä historian saatossa on esitetty kaikenlaista. Taikauskosta totuuteen ja kaikkea siltä väliltä ja molempia yhdessä.
Miten selvittää perustavaa laatua olevat lähtökohdat! Filosofiassa kyse on materian rakenteesta, tietoteoriasta ja yleisistä liikelaeista. Sekasortoiselta näyttävä tunnettu aika-avaruus saa sittenkin järjestystä olemisen tuekseen.

Johdatus.
Ympäröivässä maailmassa voidaan todeta sekä materiaalisia että ideaalisia ts. henkisiä ilmiöitä.
Materiaalisiin olioihin kuuluu se, mikä objektiivisesti on olemassa ihmistajunnan ulkopuolella ja tajunnasta riippumatta. Hyvänä esimerkkinä käy kiviseinä ja sitä vasten juokseminen. Jos juokset pahki seinään ja saat kuhmun, kiviseinän olemassaolo on todistettu kuvittelitpa ennen kuhmun saamista mitä tahansa.
Ideaalisen ts. henkisen piiriin kuuluu se mikä on olemassa ihmistajunnassa, mm. ajatukset, tunteet, elämykset jne.. Todettakoon, että tajunta heijastaa todellisuutta mutta ei yksi yhteen. Aivoihin aistien välityksellä tuleva tulee sinne kuvina ja mielteinä. Objektiivinen todellisuus esiintyy aivoissa subjektiivisena kuvana tai mielteenä.
Henkinen, tajunta, ikäänkuin asuu materiaalisissa aivoissa materian ominaisuutena.

Filosofian peruskysymys, joka jakaa filosofit ja filosofiat kahteen suureen leiriin.
Kysymys on materiaalisen ja henkisen keskinäisestä yhteydestä, ajattelun suhteesta olemiseen, henkisen suhteesta materiaaliseen. Kumpi on ensisijainen. Kummasta lähtökohdasta aloitetaan todellisuuden tutkiminen. Miten selitetään maailman (kaikki tajunnan ulkopuolinen) ykseys, sen kehityslait, tiedostaminen ja sen olemus.

On vain kaksi vaihtoehtoa; joko materia on ensisijainen tai henkinen eli tajunta. Näiden pohjalta filosofiaan on syntynyt kaksi pääsuuntaa, materialismi ja idealismi.
1. Materialismi edustaa materian ensisijaisuutta.
2. Idealismi edustaa henkisen ensisijaisuutta.

On täysin selvää, ettei tajuntaa voi olla ilman materiaa. Jo tämä puhuu materialismin puolesta. Materialismin käsityksen mukaan materia on ollut ikuisesti, on luomaton ja häviämätön, ei ole alkua eikä loppua kuin vain erillisillä olioilla, jotka syntyvät ja kuolevat materian siitä katoamatta. Materia synnyttää tajunnan omaavan olion tai on synnyttämättä. Tajunta on materian historiallisen kehityksen tuote, tavattoman monimutkaisen materiakasauman ihmisaivojen ominaisuus.
Voidaan olettaa, että universumissa on muita tajunnan omaavia lajeja mutta jos ei ole niin ei.

Idealismi lähtee alkutahdeissa harhateille. Tajunta, henkinen olisi itsenäinen olio. Se olisi ollut ennen materian olemassaoloa, synnyttänyt materian ja herättänyt sen eloon.
Uskonto heijastanee tyypillisimmin idealismia. Materiattomassa avaruudessa liihotteleva materiaton henki luo materian, maapallon ja elollista ihmisen ravinnoksi. Maailmanhenki valvoisi kaikkea kaikkialla ja olisi syy kaikkiin tapahtumiin.
Edellä kuvattu subjektiivinen idealismi on pakotettu siirtymään objektiiviseksi idealismiksi. Siinä pysyttäydytään luojahengessä mutta maailmasta olisi löydettävissä materiaalisia liikelakeja eli luojahenki ei puuttuisi mihinkään luonnon ilmiöön. Askel kohti materialismia.

Filosofian peruskysymyksestä.
Onko maailma (=kaikki olevainen) tiedostettavissa vai ei.

Materialismi edustaa näkemystä, että on. Tiedot ympäristöstä ja ihmisestä itsestään etenevät jatkuvasti. Kun jokin ilmiö esiintyy samankaltaisesti, sen takana ovat samat syyt. Tiedostus etenee paitsi kokemuksellisesti niin eniten tieteellisin keinoin. Luonnontieteet todistavat jatkuvan muutoksen eli materiaolioiden liiketilan. Tietyt ilmiöt esiintyvät miljardeja vuosia kuten aurinkokuntajärjestelmä ja jossa muutos tapahtuu hitaasti. Hiukkasten liike puolestaan on niin nopeaa, että tiedon saanti on vaikeaa.
Saatu tieto heijastaa objektiivista todellisuutta.

Useat idealistit kiistävät tiedostuksen luotettavuuden. Karmeimpia ovat sellaiset opit, joissa oletetaan tajunnan tai sitä vastaavan henkiolennon luovan kaiken mitä aistit kertovat ja että tajuntaa ohjaa materian liikettä. Tässä karahdetaan kiville materiaolioiden itseliikunnan kieltämisenä. Koska mikään ei ole hetken kuluttua entisensä, materiaa ei olisi pahimpien idelalistien mielestä lainkaan. Tajunta vain loisi ilmiöitä eikä mitään muuta olisi.

Kristinuskon idealismi, teologia, esittää että materiaalinen maailma (tunnustaa sen) olisi vain hetkellinen utumaailma, jonkinlainen höpöoppilaitos, jossa henkisten näkemysten mukaan materiaalisen kropan kuoltua olematon sieluhenki jatkaisi todellisessa maailmassa, paratiisissa elämää ikuisesti, ketkä sen materiana ollessaan ansaitsisivat. Aineettomien sieluhenkien maailma olisi todellinen, materiaalinen maailma utukuva.

Kuten näemme. Aika vaikka ei olekaan materiaa, se on läsnä kaikkialla ja kaiken aikaa. Sitä ei tarvitse palvoa. Aika kertoo kaikenlaista, koska aika ja historia nivoutuvat yhteen. Myöskään materialistisen dialektiikan lait ja käsitteet eivät ole materiaa. Ne heijastavat materian olemuksen eri puolia, syysuhdetta, vastakohtia yms..
Mikä on esimerkiksi vastakohtaisuus lyhyt - pitkä? Senttimetri on lyhyt metriin nähden. Metri ei ole pitkä suhteessa kilometriin jne.. Vastakohdat muuttuvat toisikseen. Käsitteet heijastavat materian erilaisia puolia toisiinsa nähden. Kun on esitetty esim. painvoimalle mittayksikkö, kaikki siitä riippuvat laskelmat esitetään painovoiman mitan suhteen.
Kun ajaksi merkitään maan kiertäminen auringon ympäri, muut ajat lasketaan sen suhteen ja saadaan esim. universumin alkupaukuksi n. 13. 8 mrd vuotta sitten.

Materialistinen filosofia olevaisen olemuksesta kertoo alituisesti liikkuvasta rajattomassa avaruudessa materian olevan olemisen perusta. Materiaalinen luo henkiset toiminnot omaavat olennot. Materia on absoluutti. Henkinen on materian ominaisuus.
Tällä näkemyksellä on perustavaa laatua oleva ominaisuus. Se sulkee pois luojahenget, ihmisiä johtavat ja valvovat tai jopa rankaisevat materian ulkopuoliset henkiolennot. Luonto toimii, sitä tutkitaan. Luonto voi olla elämän suhteen myönteinen sekä julma vailla mitään kostamisen tarkoitusta tai houkutusta, että kuoltua tulisi hyvä elämä yksille ja toisille alkaisi ikuinen kidutus.

Tässä on myös marxilaisen sosiologian perusnäkemyksiä. Ihminen on vastuussa elinympäristöstään. Jos ihmiskunta hoitaa luontoa kehnosti. luonto vastaa yhtä kehnosti. Luonnosta toki voi ottaa tarvikkeita, muokata sitä mutta luonnon kanssa tulisi olla sovussa.
Nykyinen ilmastonmuutoksen torjuntatoimi sekä muu luonnon suojelu ovat tulleet korkeaan arvoon.

Idealismin filosofian suunta syntyi tietojen vähyydestä mutta suuresta halusta ymmärtää olemisen kirjoa sekä tapahtumien syitä. Siispä mm. uskonnot eivät syntyneet ihmisten pahuudesta. Se oli alkeellinen yritys selittää maailman olemusta. Pelkillä aisteilla ei pitkälle päässyt. Tähdet ja aurinko näyttivät pyörivän maan ympäri. Ajan määrittely avaruudellisissa mitoissa oli mahdoton todeta.
Tieto karttui pikku hiljaa työtoiminnon monimutkaistuessa. Se taas puolestaan pakotti hankkimaan tietoa. Omistuksen kasaantuminen yksityisille mahdollisti siirtää maallisen hallinnon kuva taivaalliseksi kuvaksi. Monijumalaisuudessa ensi kerran palvotaan taivaiden kautta kuningas ja - omistavaa ylimysvaltaa rahvaan sitä tajuamatta. Silti siinäkin erilaisten jumaluuksien alla tutkittiin erilaisia tieteenaloja. Tieto ikäänkuin eteni salaa uskomuksista piittaamatta. Nykyisin olisi typerää esittää esim. maatalouden yliherraksi maanviljelyn jumaluutta tai Jeesustakaan. Maataloustuotanto on yhtäläisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuva kuin teollinen tuotantokin.

Kivi, planeetta, universum, Pekka, käärme, vesi, uros, atomi, aika. Nämä kaikki ovat ideaalisia materiattomia käsitteitä. Ne kuvaavat tiettyä oliota tai niiden liiketapahtumaa. Jokaisen näiden nimien takana on reaalinen materiaolio. Jokainen olemassaoleva olio syntyy, kehkeytyy "kukkaansa" ja kuoleutuu. Materian määrä ei katoa eikä lisäänny.
Aikakäsite on yhtä reaalinen kuin muutkin. Aika heijastaa materiaolioiden liiketapahtumaa. Ajan virta = materiaolion liike.

Käsite aika-avaruus on syntynyt kosmologian piirissä ja on reaalinen. Se perustuu materian olemiseen heijastaen sen alituista liikemuotoa, joka on ominainen kaikelle materialle.
Siksi ei voida asettaa universumin alkupaukkua materian ja ajan alkamishetkeksi. Toisaalta tietoa aikaisemmasta sekä universumin ympärillä olevasta ei ole. Tiedon raja on reaalinen. Avaruuden rajattomuus ja ikuinen olemassaolo on hypoteesi ja ilmeisen mahdollinen.

Bertold Brechtin runo "Oppimisen ylistys"
https://www.youtube.com/watch?v=aJWBbYtFpsY

Materialistinen filosofia on tieteiden yleistiede. Sitä voidaan nimittää myös maailmankuvaksi tai tieteelliseksi maailmankatsomukseksi.
Tarjoamalla oikean maailmankuvan, esittämällä maailman sellaiseksi kuin se todellisuudessa on, materialismi palvelee tiedettä ja käytännöllistä ihmistoimintaa, joiden pohjalta se on syntynyt ja kehittyy edelleen.
Materialismi on yhteensovittamaton uskonnollisen idealismin kanssa. Maailmassa, todellisuudessa, ei ole mitään muuta kuin liikkeessä olevaa materiaa. Henkiolennoille ei jää sijaa.

Materialismi on ollut historian saatossa edistysmielisten yhteiskuntaluokkien maailmankatsomus, joille ihmiskunnan edistys on sydämen asia.
Materialistisen dialektiikan kategoriat avaavat monimutkaisen avaruuden salat kaikessa kauneudessaan tutkittavaksi. Todellinen aika-avaruusmaailmankaikkeus paljastaa salaisuuksiaan kaiken aikaa ja kehittää ihmiskuntaa aikuistumaan sattumaopeista ja vastaavista.

Materia - tajunta - kehitystrendi - syysuhde - aika.

Dialektiikan peruslait ovat
Määrällisten muutosten laadullisiksi ja laadullisten määrällisiksi muuttumisen laki
Vastakohtien ykseyden ja taistelun laki
Kieltämisen kieltämisen laki

Dialektiikkaan kuuluu peruslakien ohella myös muita piirteitä. Materialistisen dialektiikan kategorioita ovat muun muassa
Yksityinen, erikoinen ja yleinen
Syy ja vaikutus
Välttämättömyys ja sattuma
Mahdollisuus ja todellisuus
Sisältö ja muoto
Olemus ja ilmiö

Nämä ovat luonnossa, aika-avaruudessa, vaikuttvaia yleisiä liikelakeja. keskeisimpänä niissä on syysuhde ja joka tulee ilmi kaikissa käsitteissä

Kieltämisen kieltämisen laki määrää kehityksen suunnan dialektisessa materialismissa. Jokaista syntynyttä oliota seuraa vääjäämätön katoaminen eli vanha olotila kielletään. Materian olomuodossa tapahtuu laadullinen muutos. Olion syntyminen edellyttää olion välttämätöntä tuhoutumista. Materia ei voi silti kadota. Olio kieltää itsensä ikuisuuden ja muuttuu uusiksi olioiksi, joko lajiperusteella (lajitkin katoavat jtai muuttuvat) tai muuten hajoamalla uusiksi ainesosiksi. Ensimmäistä tällaista kieltämistä seuraavaa toista kieltämistä nimitetään kieltämisen kieltämiseksi. Kieltämisen kieltäminen on synteesi olion alkumuodosta ja ensimmäisen kieltämisen aikaansaamasta sille vastakkaisesta muodosta. Kaksinkertainen kieltäminen johtaa alkumuodon joidenkin piirteiden palauttamiseen. Teesin, antiteesin ja synteesin kokonaisuus on yksi esimerkki kieltämisen kieltämisestä (teesi on alkumuoto, antiteesi seuraa ensimmäistä kieltämistä ja kieltämisen kieltäminen synnyttää synteesin). Dialektiikan mukaan kieltämisen kieltäminen määrää kehitysprosessien suunnan siten, että kehitys etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen ja alemmasta korkeampaan. Tämän kehityksen luonteenomainen piirre on peruuttamattomuus, eli kehityksen yleisenä taipumuksena ei voi olla liike taaksepäin (korkeammista muodoista alempiin, monimutkaisista yksinkertaisiin). Historia ei voi mutkitella paluusta täsmälleen entiseen. Olioiden hajoamisessa monimutkaisuus purkaantuu mutta ei palaa entiseksi. Se mikä kerran oli, on ollutta ja mennyttä.

Käsitteet eivät ole materiaa. Ne ovat mielikuvia olemassa olevasta luonnosta. Aivoissa syntyneitä mielteitä olemassaolevasta. Mikään dialektiikan laki tai käsite ei sinällään sano materiasta yhtään mitään ja samalla kertoo kaiken.
Syysuhde on materian ominaisuus.
Määrän ja laadun suhde on yleinen ilmiö.
Välttämättömyys eli syysuhteen ilmaisema kehitystrehdi on olemassa, havaitsemisesta riippumatta.
Sisältö ja muoto ovat välttämättömiä tutkittaessa materiaalisia ilmiöitä.

Materialistisen dialektiikan käsitteet ovat ilmaus materian liikemuodoista. Materia on alituisessa liikemuodossa peräkkäisten tapahtumien sarjana. Liike tapahtuu ajassa. Ilman aikakäsitettä yhtäkään ilmiötä ei voi kuvata.
Kosmologia kehitti käsitteen aika-avaruus. Se kuvastaa kaiken edelläsanotun.

Kielsivätkö nykyaikaisen materialismin isät Marx ja Engels materian olemassaolon ja materiaolioiden peräkkäisen liikemuodon? Eivät kieltäneet vaan todistivat niin olevan. He todistivat myös aikakäsitteen olevan syysuhteessa peräkkäisiin ilmiöihin.

Ps.
Materian määrässä ns. ajattelevia, tajunnan olevia olioita on määrällisesti mitätön osa.
Materia on olemassa ilman tajuntaakin. Tajunta pelkkänä henkisenä ilman materiaa ei voi olla olemassa. Materian olemista ohjaa, ei suinkaan henkiolennot, vaan materian sisäinen ristiita ja siitä johtuva materian itseliikunta.

Materian olemisen perusolemus on olla aika-avaruudessa, tai toisin sanoen materiolioiden olemista jatkuvassa liiketilassa.

Lukija huomaa, että käsittelyssä on ollut materiaalinen, aineellinen ja ideaallinen eli henkinen.
Porvarilliset materialismin vastustajat menevät halpamaisuudessaan väitteisiin materialisteista mässsäilijöiksi, aineellisen palvojiksi ja joilta puuttuisi ylevä henkisyys.
Ylevän henkisyyden peruskuvio olisi ideaalinen usko ja palvonta materian ulkopuoliseen käänteismaailmaan, henkien maailmaan ja että siellä olisi tosi elämä ja jota olisi tavoiteltava.
Materialismi sulkee todellakin pois henkisyyden ilman materiaa. Ihmisen henkiset toiminnot ovat materiaalisen olion ominaisuuksia olematta materiaa mutta mitä kiinteimmin materiasta lähtöisin. Missään ei ole havaittu henkisyyttä irrallisena oliona eikä tulla näkemään.

Alkuaikojen ihminen kun alkoi luoda näkemystä olevaisesta, kehitti välttämättömästi tiedon puutteessa näkemyksiä karussa elämässä ideaalisesta elämästä, jonka voisi saavuttaa pyytämällä apua epämääräisestä tuonpuoleisesta. Uskontojen alkusanat oli luotu.

Marx esittää tapahtumaketjua ihmisen itsevieraantumisena. Mikään eläin luonnossa ei ole luonut oppia elämän ulkopuolisesta elämästä kuin vain ihminen. Tiedon halu kasvoi työkalujen kehityksen mukana. Haluttiin tietää sellaistakin mikä välttämättä ei olisi tuottanut mitään. Vääriä käsityksiä syntyi, niistä luotiin dogmeja ja ns. jumaluskonnolliset maailmankäsitykset ovat olleet valtavirtaa n. 10 000 vuotta ja ns. henkiuskomukset sitä ennen useita kymmeniä tuhansia vuosia.
Rinnalla kulki kaiken aikaa karu todellisuus, jota ei kaikilta osin ymmärretty, mutta kulki kuitenkin. Kaikessa yhteiskuntakehityksessä ratkaisi ihmisen älyn kehitys ja työtaito. Todellisuuden tajuaminen synnytti elintarvikkeiden viljelyn, kastelukanavat, rakennustyön taidot ja kuinkas muuten, myös sota-aseet eli toistensa tappamisaseet.

Materiaalinen ja henkinen kuuluvat yhteen. Materia ei tarvitse henkisyyttä. Henkisyys tarvitsee aina materiaalisen kaavun.
Nykyaikainen trendi kosmologiassa ja kaikissa tieteissä kaventaa henki-idealismin valta-asemaa sitä sinänsä tarkoittamatta. Trendi on väistämätön. Samalla se luo uudella tavalla ihmisen maailmankuvan, lisää rajusti henkistä kulttuuria, pudottaa uskomukset tarinoiden aarreaittaan. Ihmisen henkiset sfäärit ovat kovassa nousukiidossa päästessään irti luomistaan, valheellisista dogmeista. Todellisuus on tutkittavissa ilman ennakkoehtoja ja hyväksyttävissä sellaisena kuin se on.

ps. Jotain säilyy. Luultavasti
Runoilijat tulevat ylistämään tunteita mm. rakkautta tuhansien vuosien kuluttuakin mm. yhdistämällä sen aamuruskoon tai silmien väriin tai muuhun hömppään. Tunteiden ilmaiseminen hömpän kautta on mitä luonnollisin henkinen toiminto.