Onko kukaan tutkiskellut..

Anonyymi

Oliko ihmiset silloin ,kun oli sota-aika Suomessa, narsistisempia kuin nykyisin. Otettiinko pakolaiset avosylin aina vastaan vai haluttiinko heidät lähettää takaisin sinne mistä tulivatkin? Tekeekö se ihmisestä narsistisemman jos on saanut pakolaislapsena kokea ihmisten halveksuntaa ? Miten sellaiset kokemukset ihmistä muovaavat?

83

171

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kiinnostava aihe kyllä. Onhan ihmisissä eroja, että paljon vaikuttaa se ovatko syntyneet 40-, 50-, 60-, 70-, 80-, luvulla jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin suhdanteet kuin maailmankuva, joka vaikuttaa perheiden henkiseen tilaan ja hyvinvointiin. Kriisit ja traumat, perhekohtalot ja suvut erityisesti vaikuttivat paljon ainakin ennen. Kansan jakautuminen punaisiin ja valkoisiin, monet vaietut kohtalot ja salaisuudet tuntuu valitettavasti vielä nykypolvissakin. kriisiaikojen synnyttämä kauna ja kauteus voi jyllätä vieläkin meissä, sillä siemen kylvetään varhain jo lapsuudessa, ilmeet , eleet, mallit vaikuttavat ehkä enemmän kuin sanotut sanat.

    • Anonyymi

      Kusipäitä on ollut aina sotajoukoissa.

      • Anonyymi

        Niin toisella puolella rintamalinjaa ja niistä desantit ja poolitrukit.


    • Anonyymi

      Empatia oli kaukana evakkoja vastaanotettaessa. Silti rakensivat esim. Lahden kaupungin. Hyvä, että Allegro pysähtyy siellä.

    • Anonyymi

      Historia, ympäristö ja elämä muovaavat ihmisiä aina ja kaikkialla, niin on aina ollut. Paljon tietysti riippuu ajasta ja paikasta, johon sattuu syntymään. Joutuuko syömään pettuleipää vai pääseekö peruskouluun.

      Kotikylällä aikoinaan asui luovutetuilta alueilta muuttaneita perheitä, eikä heitä sorsittu mitenkään. Mukavia ihmisiä olivat ja mukana kaikessa, kuten muutkin. Tiedän, että kaikkialla Suomessa heitä ei suvaittu.

      Sanotaan, että narsisteja on kaikissa yhteiskunnissa, kehitysmaaoloissa sekä hyvinvointivaltioissa. Rankat elämänkokemukset vaikuttavat yksilöihin eri tavoin, joistakin alkoholistien lapsista tulee alkoholisteja, joistakin absolutisteja, useimmista kohtuukäyttäjiä. Samoin narsistilla saattaa olla "tavallisia", hyvinkin empaattisia sisaruksia. Ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä tiettyjen olosuhteiden ja tietyn persoonallisuushäiriön välille.

    • Anonyymi

      💡En_usko

      En usko ollenkaan että ihmisistä narsisteja on tullut. Mutta paljot kärsimykset erottavat kyllä ihmisiä toisista ihmisistä jotka eivät niitä kärsimyksiä ole kokeneet. Oli paljon niitä joita on yhdistänyt samat rankat kokemukset.

      Aiheesta on kirjoitettu paljon joten suosittelen lukemaan. Kysy vaikka kirjastosta mitä kirjallisuutta kannattaisi lukea. Lukeminen voi lisätä omaa empatiaasi paljon kärsineitä kohtaan, ainakin ymmärrystä siihen mitä ne kokemukset ovat olleet ja mitä sellaiset voisivat mahdollisesti juuri sinulle itsellesikin tuottaa.

      Tuskin kukaan muuttuu narsistiksi sodan seurauksena. Ihmiset ehkä sodan aikana ovat enemmän arvostaneet läheisiään kun nyt kun ajat ovat turvallisemmat.

      Suosittelen:
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Länsirintamalta_ei_mitään_uutta
      Länsirintamalta ei mitään uutta

      Kirjasta tehty myös elokuva.
      Itse pidän eniten saman kijailijan teoksesta Paluutie, mutta sen saaminen kirjastosta ei ole ehkä helppoa, mutta voit yrittää tilata.

      Paluutie kertoo niistä syvistä tuntemuksista joita sodasta palaavalla on nimenomaan sopeutumisessa niiden joukkoon jotka eivät voi mitenkään ymmärtää mitä siellä on koettu.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_Maria_Remarque
      "Erich Maria Remarque, oikealta nimeltään Erich Paul Remark (22. kesäkuuta 1898 Osnabrück – 25. syyskuuta 1970 Locarno, Sveitsi) oli saksalainen kirjailija. Hän saavutti maailmanmaineen ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvalla, väljästi omaelämäkerrallisella romaanillaan Länsirintamalta ei mitään uutta. "

    • Anonyymi

      Tiedän ainakin yhden tapauksen jossa evakkoperhe meni talvisodan jälkeen asumaan ruotsinkieliselle eli Suomenruotsalaisten seudulle jossa ei puhuttu lainkaan suomea. Lapsi, ekaluokkalainen, oli laitettu ruotsinkieliseen kouluun, jossa hänellä ei ollut mitään opetusta koko aikana. Kävellyt koulun käytävillä ja koulualueella . Kukaan koulun oppilaista ei tullut puhumaan saati että olisi otettu mukaan. Eli kova syrjintä oli osana. Kukaan tuon seudun asukkaistakaan ei välittänyt tutustua perheeseen, eikä edes tervehditty jos vastaan tuli. He olivat palanneet asuinseuduilleen kun jatkosodan edetessä siviilejä oli päästetty takaisin.

      Epäilen että tuollainen jättää kyllä jälkensä.

      • Anonyymi

        💡Jälkensä_jättää

        Jälkensä jättää. Kaikilla ei kuitenkaan ihan yhtä kovaa kohtaloa liene ollut...
        Satojen tuhansien ihmisten teitä ja kohtaloita ei voi mitenkään lausua yhden tapauksen mukaan, kuten ymmärrät varmaan.

        🔼🔼🔼"Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää", sanoo vanha sananlasku. Pitäisiköhän nyt luoda uusi sananlasku joka kuuluisi että "kaikki ei ole narsismia mikä on poikkeavaa tai ei tunnut kivalta".
        Kovuutta on varmasti koettu ja paljon kärsitty, johan sen nyt järkikin sanoo kun on kokonainen kansa joutunut pakon edessä evakkoon lähtemään. Monet palasivat takaisin silloin kun pääsi sinne palaamaan, vaikka ei ihan noin olisi ollutkaan asiat. Pikaista järjestymistä ei ollut kenellekään varmaan luvassa silloin kuitenkaan. Kovan työn takana kaikki ja tottakai on ollut syrjintää, miksi ei olisi ollut?

        Mutta narsismista sitten ihan häiriönä:
        On sellainen häriö joka syntyy varhaisessa vaiheessa (n.2 v.) tai alle tai vähän yli. Ja häriön synnyn lähtösyy on hyvin hyvin henkilökohtainen, lähi-ihokontaktin ja huomion puute siinä ihan ihan lähiympäristössä vielä sen ihan ykköshoitajan jostain syystä lapsen sen hetkisen kehitysvaiheen kannalta riittämättömän huomion takia.
        Eli vaikka vauva olisi syntynyt junassa evakkomatkalla (tai taxissa pitkän sairaalamatkan takia) ei sellainen mitenkään aiheuta narsismia.

        On olemassa joukko muunlaista traumatisoitumista jonkalaista tiedetään esim. juuri sodan ja kidutusten aiheuttavan ihmisille.

        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/12/sotatraumat
        "Sota vaivasi jälkikäteen monta veteraania. Moni ei koskaan ehtinyt kertoa tarinaansa. Toiset palasivat rintamalta kotiin syvästi traumatisoituneina. Myös kotiväki altistui traumoille."

        Erittäin mielenkiintoinen tutkimustulos ihan näiden nykysukupolvien kannalta:

        "Sotatraumat periytyvät sukupolvelta toiselle

        Sotatraumoista eivät kärsi ainoastaan sodankokeneiden sukupolvi ja heidän lapsena, vaan ehkä vielä seuraavatkin sukupolvet. Erään teorian mukaan vasta 4. sodan jälkeen syntynyt sukupolvi pystyy purkamaan sodan aiheuttamaa traumaa."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        💡Jälkensä_jättää

        Jälkensä jättää. Kaikilla ei kuitenkaan ihan yhtä kovaa kohtaloa liene ollut...
        Satojen tuhansien ihmisten teitä ja kohtaloita ei voi mitenkään lausua yhden tapauksen mukaan, kuten ymmärrät varmaan.

        🔼🔼🔼"Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää", sanoo vanha sananlasku. Pitäisiköhän nyt luoda uusi sananlasku joka kuuluisi että "kaikki ei ole narsismia mikä on poikkeavaa tai ei tunnut kivalta".
        Kovuutta on varmasti koettu ja paljon kärsitty, johan sen nyt järkikin sanoo kun on kokonainen kansa joutunut pakon edessä evakkoon lähtemään. Monet palasivat takaisin silloin kun pääsi sinne palaamaan, vaikka ei ihan noin olisi ollutkaan asiat. Pikaista järjestymistä ei ollut kenellekään varmaan luvassa silloin kuitenkaan. Kovan työn takana kaikki ja tottakai on ollut syrjintää, miksi ei olisi ollut?

        Mutta narsismista sitten ihan häiriönä:
        On sellainen häriö joka syntyy varhaisessa vaiheessa (n.2 v.) tai alle tai vähän yli. Ja häriön synnyn lähtösyy on hyvin hyvin henkilökohtainen, lähi-ihokontaktin ja huomion puute siinä ihan ihan lähiympäristössä vielä sen ihan ykköshoitajan jostain syystä lapsen sen hetkisen kehitysvaiheen kannalta riittämättömän huomion takia.
        Eli vaikka vauva olisi syntynyt junassa evakkomatkalla (tai taxissa pitkän sairaalamatkan takia) ei sellainen mitenkään aiheuta narsismia.

        On olemassa joukko muunlaista traumatisoitumista jonkalaista tiedetään esim. juuri sodan ja kidutusten aiheuttavan ihmisille.

        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/12/sotatraumat
        "Sota vaivasi jälkikäteen monta veteraania. Moni ei koskaan ehtinyt kertoa tarinaansa. Toiset palasivat rintamalta kotiin syvästi traumatisoituneina. Myös kotiväki altistui traumoille."

        Erittäin mielenkiintoinen tutkimustulos ihan näiden nykysukupolvien kannalta:

        "Sotatraumat periytyvät sukupolvelta toiselle

        Sotatraumoista eivät kärsi ainoastaan sodankokeneiden sukupolvi ja heidän lapsena, vaan ehkä vielä seuraavatkin sukupolvet. Erään teorian mukaan vasta 4. sodan jälkeen syntynyt sukupolvi pystyy purkamaan sodan aiheuttamaa traumaa."

        "Eli vaikka vauva olisi syntynyt junassa evakkomatkalla (tai taxissa pitkän sairaalamatkan takia) ei sellainen mitenkään aiheuta narsismia. "

        Syvää tietämättömyyttä, ehkä olet vain liian nuori käsittämään asioita.
        Johan nyt lapsikin ymmärtää että tuollaiset tilanteet voivat juuri aiheuttaa sen että äiti ei kykene antamaan lapselle lapsen vaatimaa huomiota. Josta sinunkin mukaasi narsismi johtuu.
        Ehkä sotatilanne lähempänä rintamaa asuville on aiheuttanut enemmän yleistä huolta joka näkyy ettei lapsen kanssa kyetä olemaan riittävästi. Sinä vertaat taximatkaa evakoiden suorittamaan pakoon ja kotiutumiseen joka kesti vuosia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eli vaikka vauva olisi syntynyt junassa evakkomatkalla (tai taxissa pitkän sairaalamatkan takia) ei sellainen mitenkään aiheuta narsismia. "

        Syvää tietämättömyyttä, ehkä olet vain liian nuori käsittämään asioita.
        Johan nyt lapsikin ymmärtää että tuollaiset tilanteet voivat juuri aiheuttaa sen että äiti ei kykene antamaan lapselle lapsen vaatimaa huomiota. Josta sinunkin mukaasi narsismi johtuu.
        Ehkä sotatilanne lähempänä rintamaa asuville on aiheuttanut enemmän yleistä huolta joka näkyy ettei lapsen kanssa kyetä olemaan riittävästi. Sinä vertaat taximatkaa evakoiden suorittamaan pakoon ja kotiutumiseen joka kesti vuosia.

        Kuulehan. Esimerkkini oli teoreettinen.
        Jos luet vaikkapa pelkästään nuo linkit sodan aiheuttamista traumoista, niin saat jo selville yhtä ja toista.
        Et tiedä, kuten tällaisella anonyymilla palstalla yleensäkään ei tiedetä, kuka tai mikä toinen kirjoittaja on.
        Et tiedä perehtyneisyyttäni asiaan, et ikääni etkä taustaani.
        Kuinka hauskaa vain leimata toinen kirjoittaja ymmärtämättömäksi. Miten mielellään jotkut omisivatkin jonkun alueen omakseen, sitä mieluummin mitä enemmän on tunnetta mukana ja vähemmän tietoa... Anteeksi kun sanon näin suoraan.

        En lähde puolustuskannalle vertauksessani, mutta tilanne teknisesti saman tyyppinen. Ikävä jos et ymmärrä.

        Mistä tiedät kuinka paljon minulla on sekä näköhavaintoja evakkomatkan kokeneidenkin suhtautumisesta lapsiinsa/lapsiin saati omaa kokemusta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulehan. Esimerkkini oli teoreettinen.
        Jos luet vaikkapa pelkästään nuo linkit sodan aiheuttamista traumoista, niin saat jo selville yhtä ja toista.
        Et tiedä, kuten tällaisella anonyymilla palstalla yleensäkään ei tiedetä, kuka tai mikä toinen kirjoittaja on.
        Et tiedä perehtyneisyyttäni asiaan, et ikääni etkä taustaani.
        Kuinka hauskaa vain leimata toinen kirjoittaja ymmärtämättömäksi. Miten mielellään jotkut omisivatkin jonkun alueen omakseen, sitä mieluummin mitä enemmän on tunnetta mukana ja vähemmän tietoa... Anteeksi kun sanon näin suoraan.

        En lähde puolustuskannalle vertauksessani, mutta tilanne teknisesti saman tyyppinen. Ikävä jos et ymmärrä.

        Mistä tiedät kuinka paljon minulla on sekä näköhavaintoja evakkomatkan kokeneidenkin suhtautumisesta lapsiinsa/lapsiin saati omaa kokemusta?

        💡Kuulehan_Esimerkk

        (nikki unohtui, laitahan myös omasi esiin)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulehan. Esimerkkini oli teoreettinen.
        Jos luet vaikkapa pelkästään nuo linkit sodan aiheuttamista traumoista, niin saat jo selville yhtä ja toista.
        Et tiedä, kuten tällaisella anonyymilla palstalla yleensäkään ei tiedetä, kuka tai mikä toinen kirjoittaja on.
        Et tiedä perehtyneisyyttäni asiaan, et ikääni etkä taustaani.
        Kuinka hauskaa vain leimata toinen kirjoittaja ymmärtämättömäksi. Miten mielellään jotkut omisivatkin jonkun alueen omakseen, sitä mieluummin mitä enemmän on tunnetta mukana ja vähemmän tietoa... Anteeksi kun sanon näin suoraan.

        En lähde puolustuskannalle vertauksessani, mutta tilanne teknisesti saman tyyppinen. Ikävä jos et ymmärrä.

        Mistä tiedät kuinka paljon minulla on sekä näköhavaintoja evakkomatkan kokeneidenkin suhtautumisesta lapsiinsa/lapsiin saati omaa kokemusta?

        "Mistä tiedät kuinka paljon minulla on sekä näköhavaintoja evakkomatkan kokeneidenkin suhtautumisesta lapsiinsa/lapsiin saati omaa kokemusta?"

        Viittaan kirjoitukseesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eli vaikka vauva olisi syntynyt junassa evakkomatkalla (tai taxissa pitkän sairaalamatkan takia) ei sellainen mitenkään aiheuta narsismia. "

        Syvää tietämättömyyttä, ehkä olet vain liian nuori käsittämään asioita.
        Johan nyt lapsikin ymmärtää että tuollaiset tilanteet voivat juuri aiheuttaa sen että äiti ei kykene antamaan lapselle lapsen vaatimaa huomiota. Josta sinunkin mukaasi narsismi johtuu.
        Ehkä sotatilanne lähempänä rintamaa asuville on aiheuttanut enemmän yleistä huolta joka näkyy ettei lapsen kanssa kyetä olemaan riittävästi. Sinä vertaat taximatkaa evakoiden suorittamaan pakoon ja kotiutumiseen joka kesti vuosia.

        💡Kuinka_monta

        "Johan nyt lapsikin ymmärtää että tuollaiset tilanteet voivat juuri aiheuttaa sen että äiti ei kykene antamaan lapselle lapsen vaatimaa huomiota. Josta sinunkin mukaasi narsismi johtuu."
        ????
        Kuinka monta lasta olet itse synnyttänyt junassa?
        Lapsia on hoidettu ja kasvatettu myös sodan jaloissa, heitä on rakastettu ja heistä on huolehdittu. Pienen käärön pitäminen ja rakastaminen ja hänestä huolehtiminen onnistuu myös ankeissa oloissa.
        Nykyään voi huomio kiinnittyä pois lapsesta niin monista eri syistä. Voidaan vaikkapa ajatella että lapsi on niin hyvässä turvassa että ei tarvitse niin paljoa sitä hoitokontaktia kuin lopulta kuitenkin tarvitsisi.
        Olen yleensäkin sitä mieltä että narsistiseksi huomion puutteessa tulleesta lapsesta ei kannata "syyllistää" aina automaatisti vanhempia, olosuhteista nyt puhumattakaan. Syitä voi olla niin monia miksi se kontakti ei olekaan onnistunut riittävästi. Miksi onkin jäänyt vajaaksi vaikka lapsi olisi muuten huolehdittu hyvin ja vanhemmat terveitä ja lapsi toivottu ja odotettu sekä olosuhteet kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mistä tiedät kuinka paljon minulla on sekä näköhavaintoja evakkomatkan kokeneidenkin suhtautumisesta lapsiinsa/lapsiin saati omaa kokemusta?"

        Viittaan kirjoitukseesi.

        💡Niin_Mistä

        Niin? Mistä tiedät? Voin toistaa kysymykseni. Minikö nyt joku yli hilseen ja jos niin mikä?

        Enkä vieläkään näe mitään merkkiä mikä kirjoittaja olet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        💡Niin_Mistä

        Niin? Mistä tiedät? Voin toistaa kysymykseni. Minikö nyt joku yli hilseen ja jos niin mikä?

        Enkä vieläkään näe mitään merkkiä mikä kirjoittaja olet.

        Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi. No eihän siinä sitten mitään- ei mitään traumoja. Jos äidit ovat kyenneet elämään siten että ovat pelon asemasta vain antaneet huolenpitoa ja tunteneet rakkautta lapsiinsa, näyttämään sille pienelle käärölle, niin mikä ettei. Epäilen kyllä että todellisuus on että äidit ovat olleet kovasti peloissaan ja lapsi on kyllä sen pelon aistinut, ehkä se rakkaus ei ole tullut sieltä niin että lapsi olisi sen tunnistanut. Tottakai he ovat välittäneet lapsista mutta suurempi asia on painanut mielen päälle ja se on ollut sota, Kuolemisen pelko itsensä ja lastensa puolesta. Ehkä se ei ole ollut huviretki. Jos sinulla on pelko, siis aito pelko oman itsesi ja lapsen hengen puolesta ja vaikka rakastaisit lastasi kuinka, lapsesi aistii sinusta sen pelon, ei rakkautta tai välittämistä. Lapset eivät ole niin kehittyneitä että kykenisivät erottelemaan äitinsä tunteita, se tunne mikä äidillä on näkyvillä, sen lapsi aistii. Tuskin sota-aikana pakolaisena päällimmäisenä on rakkaus ja huolehtiminen näkyvissä ehkä huoli ja pelko. Mutta olkoon niinkuin sinä se sanot, ei traumaa..

        Mitä se sinulle kuuluu mitä merkkiä edustan. Joutavia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi. No eihän siinä sitten mitään- ei mitään traumoja. Jos äidit ovat kyenneet elämään siten että ovat pelon asemasta vain antaneet huolenpitoa ja tunteneet rakkautta lapsiinsa, näyttämään sille pienelle käärölle, niin mikä ettei. Epäilen kyllä että todellisuus on että äidit ovat olleet kovasti peloissaan ja lapsi on kyllä sen pelon aistinut, ehkä se rakkaus ei ole tullut sieltä niin että lapsi olisi sen tunnistanut. Tottakai he ovat välittäneet lapsista mutta suurempi asia on painanut mielen päälle ja se on ollut sota, Kuolemisen pelko itsensä ja lastensa puolesta. Ehkä se ei ole ollut huviretki. Jos sinulla on pelko, siis aito pelko oman itsesi ja lapsen hengen puolesta ja vaikka rakastaisit lastasi kuinka, lapsesi aistii sinusta sen pelon, ei rakkautta tai välittämistä. Lapset eivät ole niin kehittyneitä että kykenisivät erottelemaan äitinsä tunteita, se tunne mikä äidillä on näkyvillä, sen lapsi aistii. Tuskin sota-aikana pakolaisena päällimmäisenä on rakkaus ja huolehtiminen näkyvissä ehkä huoli ja pelko. Mutta olkoon niinkuin sinä se sanot, ei traumaa..

        Mitä se sinulle kuuluu mitä merkkiä edustan. Joutavia.

        Äidin kokema stressi vaikuttaa sikiönkin keskuhermostoon stressihormonien välityksellä. Ehkä sotaaikoina pakolaisäideillä oli enemmän stressiä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi. No eihän siinä sitten mitään- ei mitään traumoja. Jos äidit ovat kyenneet elämään siten että ovat pelon asemasta vain antaneet huolenpitoa ja tunteneet rakkautta lapsiinsa, näyttämään sille pienelle käärölle, niin mikä ettei. Epäilen kyllä että todellisuus on että äidit ovat olleet kovasti peloissaan ja lapsi on kyllä sen pelon aistinut, ehkä se rakkaus ei ole tullut sieltä niin että lapsi olisi sen tunnistanut. Tottakai he ovat välittäneet lapsista mutta suurempi asia on painanut mielen päälle ja se on ollut sota, Kuolemisen pelko itsensä ja lastensa puolesta. Ehkä se ei ole ollut huviretki. Jos sinulla on pelko, siis aito pelko oman itsesi ja lapsen hengen puolesta ja vaikka rakastaisit lastasi kuinka, lapsesi aistii sinusta sen pelon, ei rakkautta tai välittämistä. Lapset eivät ole niin kehittyneitä että kykenisivät erottelemaan äitinsä tunteita, se tunne mikä äidillä on näkyvillä, sen lapsi aistii. Tuskin sota-aikana pakolaisena päällimmäisenä on rakkaus ja huolehtiminen näkyvissä ehkä huoli ja pelko. Mutta olkoon niinkuin sinä se sanot, ei traumaa..

        Mitä se sinulle kuuluu mitä merkkiä edustan. Joutavia.

        Minun_tietämättömyyteni

        "Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi."

        Minun tietämättömyyteni nyt ei mitään sinun tietämättömyytesi rinnalla. Kuvittelet että iäkkäämmät ihmiset eivät netissä kirjoittele. Ihan vain tiedoksi, iäkäämäätkin oppivat mitä vaan jos on sillä tavoin terve ihminen kuitenkin...
        Mutta epäilen että olen vanhempi kuin sinä, joka tapauksessa.
        Epäilen että olet erakkokin vielä, kun et tiedä että eivät kaikki synny sota-aikanakaan junassa.
        Sitten et vieläkään ymmärtänyt että olen tässä ketjussa pykännyt noita linkkejä joista ydinkohtia lainauksissa nostanut ylös että SINÄKIN VOIT LUKE MITEN SOTA ON AIHEUTTANUT JA AIHEUTTAA TRAUMOJA.
        Mutta jos nyt mikään ei mene jakeluun niin ihan turha on sinulle rautalangasta vääntää.
        Sinulle nyt näkyy olevan vain tärkeintä käännellä asiat niin että se on muut joilla on aina vain sitä syvää tietämättömyyttä kaikestakin luultavammin.
        Alahan laskea kuinka monta lasta olet synnyttänyt junassa.

        Et ehkä ole tietoinen, että synnyttävän äidin hormonaalinen maailma on kokenut jo odotusaikana mullistuksen. Ja nuo hormonit saattavat hyvinkin suojella äitiä ympäristöltä niin että se päähuomio on siinä lapsessa.
        Tai sitten ei. Joillakin tulee täysin loistavista olosuhteista huolimatta jopa synnytysmasennus.

        https://www.icahd.fi/seura-suomen-palestiinalaiset-kertovat-mita-sota-heille-merkitsee/

        "Sodan jälkeen

        Taustalla oli juutalaisten ja arabimaiden erimielisyys: kenelle historiallinen Palestiinan alue kuuluu.

        Maanantaiaamuna alkoi sota. Oli kesäkuun 5. päivä, vuosi 1967.

        Israelin armeija tuhosi Egyptin ilmavoimat nopeasti ja valtasi Siinain niemimaan ja Gazan alueet.

        Toisella rintamalla armeija puolustautui Syyriaa vastaan, joka teki iskuja juutalaissiirtokuntiin.

        Sota laajeni Jerusalemiin, jota Jordania tulitti.

        Kaupungin itäosassa, hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, oli raskaana oleva nainen. Synnytys oli käynnistymässä.

        Nainen pyysi naapureilta apua. Piti päästä sairaalaan sodan keskellä.

        Matka kesti kauan. Näkyi kuolleita ihmisiä, pitkin katua.

        ”Tämä on hyvä tarina.”

        "Sairaalassa oli tyhjä käytävät, tyhjät huoneet. Vain yksi lääkäri, matkatavaroineen. Lääkäri oli lähdössä pakoon sotaa Jordaniaan. Hän suostui vielä jäämään hetkeksi ja auttamaan naista synnytyksessä.

        Sen jälkeen nainen jäi yksin.

        Sairaalasta hänet löysivät Israelin sotilaat. He toivat naiselle juotavaa, lapselle vaippoja – ja saattoivat heidät kotiin.

        ”Tämä on hyvä tarina”, sanoo Ramez Ansara.

        Kuuden päivän sodan keskelle syntyi Ansaran isoveli.

        Sodassa Israel voitti sitä vastaan hyökänneet arabivaltion, valloittaen Jordanialta Länsirannan ja Itä-Jerusalemin sekä Syyrialta Golanin kukkulat.

        Ansara itse syntyi kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 1973. Silti kuuden päivän sodan vaikutukset ovat näkyneet myös hänen elämässään."

        Ihmiset myös auttavat ja tuntevat myötätuntoa hädässä olevia kohtaan. Siis sellaista tapahtuu oikeasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi. No eihän siinä sitten mitään- ei mitään traumoja. Jos äidit ovat kyenneet elämään siten että ovat pelon asemasta vain antaneet huolenpitoa ja tunteneet rakkautta lapsiinsa, näyttämään sille pienelle käärölle, niin mikä ettei. Epäilen kyllä että todellisuus on että äidit ovat olleet kovasti peloissaan ja lapsi on kyllä sen pelon aistinut, ehkä se rakkaus ei ole tullut sieltä niin että lapsi olisi sen tunnistanut. Tottakai he ovat välittäneet lapsista mutta suurempi asia on painanut mielen päälle ja se on ollut sota, Kuolemisen pelko itsensä ja lastensa puolesta. Ehkä se ei ole ollut huviretki. Jos sinulla on pelko, siis aito pelko oman itsesi ja lapsen hengen puolesta ja vaikka rakastaisit lastasi kuinka, lapsesi aistii sinusta sen pelon, ei rakkautta tai välittämistä. Lapset eivät ole niin kehittyneitä että kykenisivät erottelemaan äitinsä tunteita, se tunne mikä äidillä on näkyvillä, sen lapsi aistii. Tuskin sota-aikana pakolaisena päällimmäisenä on rakkaus ja huolehtiminen näkyvissä ehkä huoli ja pelko. Mutta olkoon niinkuin sinä se sanot, ei traumaa..

        Mitä se sinulle kuuluu mitä merkkiä edustan. Joutavia.

        Kiitos_ylenpalttisesta

        "Mitä se sinulle kuuluu mitä merkkiä edustan. Joutavia. "
        Kiitos ylenpalttisesta ystävällisyydestä jota kirjoittelusi edustaa.
        Saat sen vielä menemään mukavasti kenen tahansa piikkiin kun et mitenkään identifoidu, edes viitteellisesti. No, tässä nyt tunnistan että olet ainakin itse hyvin tyly. Jospa se johtuukin ihan pelkästään sinusta itsestäsi, siitä että olet vain lähtenyt väärille urille.
        Kaikki ei nyt vain ole narsismia, vaikka jotkut niin tahtoisivat käännelläkin asiat. Mutta ehkäpä sinä sitten olet itse narsisti. Ainakin katkeralta kuulostat.
        https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_on_pettyneen_suojakuori
        "Ei uhri vaan vaikuttaja

        Katkeruuden taustalla on pettymyksiä ja käsittelemätöntä surua, kateutta, vihaa ja loukkaantumista. Se voi kummuta tun­teesta, että on jäänyt jotain vaille tai tullut ­hylätyksi."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos_ylenpalttisesta

        "Mitä se sinulle kuuluu mitä merkkiä edustan. Joutavia. "
        Kiitos ylenpalttisesta ystävällisyydestä jota kirjoittelusi edustaa.
        Saat sen vielä menemään mukavasti kenen tahansa piikkiin kun et mitenkään identifoidu, edes viitteellisesti. No, tässä nyt tunnistan että olet ainakin itse hyvin tyly. Jospa se johtuukin ihan pelkästään sinusta itsestäsi, siitä että olet vain lähtenyt väärille urille.
        Kaikki ei nyt vain ole narsismia, vaikka jotkut niin tahtoisivat käännelläkin asiat. Mutta ehkäpä sinä sitten olet itse narsisti. Ainakin katkeralta kuulostat.
        https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/katkeruus_on_pettyneen_suojakuori
        "Ei uhri vaan vaikuttaja

        Katkeruuden taustalla on pettymyksiä ja käsittelemätöntä surua, kateutta, vihaa ja loukkaantumista. Se voi kummuta tun­teesta, että on jäänyt jotain vaille tai tullut ­hylätyksi."

        Kuule, ihan vaan tiedoksi, että täällä voi myös kirjoitella narsistit, eikä vain pelkät uhrit. Katkeruus voi olla joidenkin mielestä ihan kauan pahasta ja ei-sallittua, mutta se voi olla myös keino käsitellä asioita päänsä sisällä niin, että pääsee eteenpäin. Vääränlainen hypetys ja yli-iloisuus niin, ettei saisi synkkiä tunteitaan tuoda edes esiin katkerana tai vihaisena voi olla myös mielenterveydellisesti haitallinen tie. Oikeastaan aika ihme, että kirjoitin tuon, vaikka itse uskon, että asioista voi aina löytää positiivisuuden, josta ponkaista taas pinnalle, mutta en siis voi kannustaa sokeroimaan tunteita huurrekuorrutuksella, jos ne eivät sellaisia ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuule, ihan vaan tiedoksi, että täällä voi myös kirjoitella narsistit, eikä vain pelkät uhrit. Katkeruus voi olla joidenkin mielestä ihan kauan pahasta ja ei-sallittua, mutta se voi olla myös keino käsitellä asioita päänsä sisällä niin, että pääsee eteenpäin. Vääränlainen hypetys ja yli-iloisuus niin, ettei saisi synkkiä tunteitaan tuoda edes esiin katkerana tai vihaisena voi olla myös mielenterveydellisesti haitallinen tie. Oikeastaan aika ihme, että kirjoitin tuon, vaikka itse uskon, että asioista voi aina löytää positiivisuuden, josta ponkaista taas pinnalle, mutta en siis voi kannustaa sokeroimaan tunteita huurrekuorrutuksella, jos ne eivät sellaisia ole.

        Kuule_Ihan

        Kuule. Ihan tiedän mikälaisia ihmisiä täällä voi kirjoitella jo entuudestaan. Kun käytän tällaista tunnistettavaa nikkiä niin minut on voinut paltsalta tunnistaa jo vuosien ajan. (Paitsi silloin jos trolli on esiintynyt minuna kun en käytä rekattua).
        Ole minun puolestani katkera ja oksenna minne haluat. Ihan vain tiedoksi että joku voi kyllä siihenkin ihan reagoida.
        Jos nyt itse olet syntynyt siellä junassa, niin sitten olen sinua jonninkin verran nuorempi...
        Ja jos nyt itse olet siellä junassa syntynyt ja tuntuu että olet narsismia siitä keikauksesta saanut liepeisiisi, niin en käy sinua sitten muuksi muuttamaan. Olet mitä olet. Mutta jos oikein tahdot tosissasi, niin nykyään voit kyllä mennä vaikka lääkäriin sitten tutkituttamaan itseäsi ja kerrot mitä ajatelmia sinulla on itsesi suhteen ja niiden lähtökohtiesi, niin ei sitten ihan hautaan asti tarvitse mennä arvuuttelemalla sitä omaa tilaa.
        Vaikka aina pitää muistaa että ne psykiatriset diagnoositkin voivat heittää puoleen ja toiseen. Mutta suurin piirtein ja niitä voi sitten itse miettiä siltä kantilta. Myös lapsesi voivat ammentaa siitä tiedosta sitten.
        Ja voihan se olla että huolesi on turha, että ei sitä itseään narsismia kuitenkaan ole. Itse tiedät miten olet jaksanut rakastaa niitä läheisiäsi ja miten sinulla on noin niinkuin yleensä mennyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun_tietämättömyyteni

        "Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi."

        Minun tietämättömyyteni nyt ei mitään sinun tietämättömyytesi rinnalla. Kuvittelet että iäkkäämmät ihmiset eivät netissä kirjoittele. Ihan vain tiedoksi, iäkäämäätkin oppivat mitä vaan jos on sillä tavoin terve ihminen kuitenkin...
        Mutta epäilen että olen vanhempi kuin sinä, joka tapauksessa.
        Epäilen että olet erakkokin vielä, kun et tiedä että eivät kaikki synny sota-aikanakaan junassa.
        Sitten et vieläkään ymmärtänyt että olen tässä ketjussa pykännyt noita linkkejä joista ydinkohtia lainauksissa nostanut ylös että SINÄKIN VOIT LUKE MITEN SOTA ON AIHEUTTANUT JA AIHEUTTAA TRAUMOJA.
        Mutta jos nyt mikään ei mene jakeluun niin ihan turha on sinulle rautalangasta vääntää.
        Sinulle nyt näkyy olevan vain tärkeintä käännellä asiat niin että se on muut joilla on aina vain sitä syvää tietämättömyyttä kaikestakin luultavammin.
        Alahan laskea kuinka monta lasta olet synnyttänyt junassa.

        Et ehkä ole tietoinen, että synnyttävän äidin hormonaalinen maailma on kokenut jo odotusaikana mullistuksen. Ja nuo hormonit saattavat hyvinkin suojella äitiä ympäristöltä niin että se päähuomio on siinä lapsessa.
        Tai sitten ei. Joillakin tulee täysin loistavista olosuhteista huolimatta jopa synnytysmasennus.

        https://www.icahd.fi/seura-suomen-palestiinalaiset-kertovat-mita-sota-heille-merkitsee/

        "Sodan jälkeen

        Taustalla oli juutalaisten ja arabimaiden erimielisyys: kenelle historiallinen Palestiinan alue kuuluu.

        Maanantaiaamuna alkoi sota. Oli kesäkuun 5. päivä, vuosi 1967.

        Israelin armeija tuhosi Egyptin ilmavoimat nopeasti ja valtasi Siinain niemimaan ja Gazan alueet.

        Toisella rintamalla armeija puolustautui Syyriaa vastaan, joka teki iskuja juutalaissiirtokuntiin.

        Sota laajeni Jerusalemiin, jota Jordania tulitti.

        Kaupungin itäosassa, hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, oli raskaana oleva nainen. Synnytys oli käynnistymässä.

        Nainen pyysi naapureilta apua. Piti päästä sairaalaan sodan keskellä.

        Matka kesti kauan. Näkyi kuolleita ihmisiä, pitkin katua.

        ”Tämä on hyvä tarina.”

        "Sairaalassa oli tyhjä käytävät, tyhjät huoneet. Vain yksi lääkäri, matkatavaroineen. Lääkäri oli lähdössä pakoon sotaa Jordaniaan. Hän suostui vielä jäämään hetkeksi ja auttamaan naista synnytyksessä.

        Sen jälkeen nainen jäi yksin.

        Sairaalasta hänet löysivät Israelin sotilaat. He toivat naiselle juotavaa, lapselle vaippoja – ja saattoivat heidät kotiin.

        ”Tämä on hyvä tarina”, sanoo Ramez Ansara.

        Kuuden päivän sodan keskelle syntyi Ansaran isoveli.

        Sodassa Israel voitti sitä vastaan hyökänneet arabivaltion, valloittaen Jordanialta Länsirannan ja Itä-Jerusalemin sekä Syyrialta Golanin kukkulat.

        Ansara itse syntyi kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 1973. Silti kuuden päivän sodan vaikutukset ovat näkyneet myös hänen elämässään."

        Ihmiset myös auttavat ja tuntevat myötätuntoa hädässä olevia kohtaan. Siis sellaista tapahtuu oikeasti.

        "Kuvittelet että iäkkäämmät ihmiset eivät netissä kirjoittele. Ihan vain tiedoksi, iäkäämäätkin oppivat mitä vaan jos on sillä tavoin terve ihminen kuitenkin.."

        Niinhän nuo näkyy kirjoittelevan ja sen kyllä huomaa....

        "Montako lasta olet junassa synnyttänyt"

        Juna meni jo, jäit asemalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun_tietämättömyyteni

        "Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi."

        Minun tietämättömyyteni nyt ei mitään sinun tietämättömyytesi rinnalla. Kuvittelet että iäkkäämmät ihmiset eivät netissä kirjoittele. Ihan vain tiedoksi, iäkäämäätkin oppivat mitä vaan jos on sillä tavoin terve ihminen kuitenkin...
        Mutta epäilen että olen vanhempi kuin sinä, joka tapauksessa.
        Epäilen että olet erakkokin vielä, kun et tiedä että eivät kaikki synny sota-aikanakaan junassa.
        Sitten et vieläkään ymmärtänyt että olen tässä ketjussa pykännyt noita linkkejä joista ydinkohtia lainauksissa nostanut ylös että SINÄKIN VOIT LUKE MITEN SOTA ON AIHEUTTANUT JA AIHEUTTAA TRAUMOJA.
        Mutta jos nyt mikään ei mene jakeluun niin ihan turha on sinulle rautalangasta vääntää.
        Sinulle nyt näkyy olevan vain tärkeintä käännellä asiat niin että se on muut joilla on aina vain sitä syvää tietämättömyyttä kaikestakin luultavammin.
        Alahan laskea kuinka monta lasta olet synnyttänyt junassa.

        Et ehkä ole tietoinen, että synnyttävän äidin hormonaalinen maailma on kokenut jo odotusaikana mullistuksen. Ja nuo hormonit saattavat hyvinkin suojella äitiä ympäristöltä niin että se päähuomio on siinä lapsessa.
        Tai sitten ei. Joillakin tulee täysin loistavista olosuhteista huolimatta jopa synnytysmasennus.

        https://www.icahd.fi/seura-suomen-palestiinalaiset-kertovat-mita-sota-heille-merkitsee/

        "Sodan jälkeen

        Taustalla oli juutalaisten ja arabimaiden erimielisyys: kenelle historiallinen Palestiinan alue kuuluu.

        Maanantaiaamuna alkoi sota. Oli kesäkuun 5. päivä, vuosi 1967.

        Israelin armeija tuhosi Egyptin ilmavoimat nopeasti ja valtasi Siinain niemimaan ja Gazan alueet.

        Toisella rintamalla armeija puolustautui Syyriaa vastaan, joka teki iskuja juutalaissiirtokuntiin.

        Sota laajeni Jerusalemiin, jota Jordania tulitti.

        Kaupungin itäosassa, hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, oli raskaana oleva nainen. Synnytys oli käynnistymässä.

        Nainen pyysi naapureilta apua. Piti päästä sairaalaan sodan keskellä.

        Matka kesti kauan. Näkyi kuolleita ihmisiä, pitkin katua.

        ”Tämä on hyvä tarina.”

        "Sairaalassa oli tyhjä käytävät, tyhjät huoneet. Vain yksi lääkäri, matkatavaroineen. Lääkäri oli lähdössä pakoon sotaa Jordaniaan. Hän suostui vielä jäämään hetkeksi ja auttamaan naista synnytyksessä.

        Sen jälkeen nainen jäi yksin.

        Sairaalasta hänet löysivät Israelin sotilaat. He toivat naiselle juotavaa, lapselle vaippoja – ja saattoivat heidät kotiin.

        ”Tämä on hyvä tarina”, sanoo Ramez Ansara.

        Kuuden päivän sodan keskelle syntyi Ansaran isoveli.

        Sodassa Israel voitti sitä vastaan hyökänneet arabivaltion, valloittaen Jordanialta Länsirannan ja Itä-Jerusalemin sekä Syyrialta Golanin kukkulat.

        Ansara itse syntyi kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 1973. Silti kuuden päivän sodan vaikutukset ovat näkyneet myös hänen elämässään."

        Ihmiset myös auttavat ja tuntevat myötätuntoa hädässä olevia kohtaan. Siis sellaista tapahtuu oikeasti.

        Oletko jostain katkera kun noin pompit?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuule_Ihan

        Kuule. Ihan tiedän mikälaisia ihmisiä täällä voi kirjoitella jo entuudestaan. Kun käytän tällaista tunnistettavaa nikkiä niin minut on voinut paltsalta tunnistaa jo vuosien ajan. (Paitsi silloin jos trolli on esiintynyt minuna kun en käytä rekattua).
        Ole minun puolestani katkera ja oksenna minne haluat. Ihan vain tiedoksi että joku voi kyllä siihenkin ihan reagoida.
        Jos nyt itse olet syntynyt siellä junassa, niin sitten olen sinua jonninkin verran nuorempi...
        Ja jos nyt itse olet siellä junassa syntynyt ja tuntuu että olet narsismia siitä keikauksesta saanut liepeisiisi, niin en käy sinua sitten muuksi muuttamaan. Olet mitä olet. Mutta jos oikein tahdot tosissasi, niin nykyään voit kyllä mennä vaikka lääkäriin sitten tutkituttamaan itseäsi ja kerrot mitä ajatelmia sinulla on itsesi suhteen ja niiden lähtökohtiesi, niin ei sitten ihan hautaan asti tarvitse mennä arvuuttelemalla sitä omaa tilaa.
        Vaikka aina pitää muistaa että ne psykiatriset diagnoositkin voivat heittää puoleen ja toiseen. Mutta suurin piirtein ja niitä voi sitten itse miettiä siltä kantilta. Myös lapsesi voivat ammentaa siitä tiedosta sitten.
        Ja voihan se olla että huolesi on turha, että ei sitä itseään narsismia kuitenkaan ole. Itse tiedät miten olet jaksanut rakastaa niitä läheisiäsi ja miten sinulla on noin niinkuin yleensä mennyt.

        Lamppu unohtui


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kuvittelet että iäkkäämmät ihmiset eivät netissä kirjoittele. Ihan vain tiedoksi, iäkäämäätkin oppivat mitä vaan jos on sillä tavoin terve ihminen kuitenkin.."

        Niinhän nuo näkyy kirjoittelevan ja sen kyllä huomaa....

        "Montako lasta olet junassa synnyttänyt"

        Juna meni jo, jäit asemalle.

        Mikäs_vika

        Mikäs vika sinulla sitten on päässäsi ja mikä sinä kuvittelet. Oletko sinä nyt sellainen taksissa synytynyt. Juuri luin jostain sellaisenkin jutun miten syntyi postiautossa jossain taipaleitten takana joku...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lamppu unohtui

        Tuskin_sinun

        Tuskin sinun pimeyteesi voi vaikuttaa millään lampulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kuvittelet että iäkkäämmät ihmiset eivät netissä kirjoittele. Ihan vain tiedoksi, iäkäämäätkin oppivat mitä vaan jos on sillä tavoin terve ihminen kuitenkin.."

        Niinhän nuo näkyy kirjoittelevan ja sen kyllä huomaa....

        "Montako lasta olet junassa synnyttänyt"

        Juna meni jo, jäit asemalle.

        En_ole

        "Juna meni jo, jäit asemalle."
        En ole menossa samaan junaan sinun kanssasi. Että annetaan mennä vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun_tietämättömyyteni

        "Tietämättö myyttä jota epäilen nuoruuden ansioksi."

        Minun tietämättömyyteni nyt ei mitään sinun tietämättömyytesi rinnalla. Kuvittelet että iäkkäämmät ihmiset eivät netissä kirjoittele. Ihan vain tiedoksi, iäkäämäätkin oppivat mitä vaan jos on sillä tavoin terve ihminen kuitenkin...
        Mutta epäilen että olen vanhempi kuin sinä, joka tapauksessa.
        Epäilen että olet erakkokin vielä, kun et tiedä että eivät kaikki synny sota-aikanakaan junassa.
        Sitten et vieläkään ymmärtänyt että olen tässä ketjussa pykännyt noita linkkejä joista ydinkohtia lainauksissa nostanut ylös että SINÄKIN VOIT LUKE MITEN SOTA ON AIHEUTTANUT JA AIHEUTTAA TRAUMOJA.
        Mutta jos nyt mikään ei mene jakeluun niin ihan turha on sinulle rautalangasta vääntää.
        Sinulle nyt näkyy olevan vain tärkeintä käännellä asiat niin että se on muut joilla on aina vain sitä syvää tietämättömyyttä kaikestakin luultavammin.
        Alahan laskea kuinka monta lasta olet synnyttänyt junassa.

        Et ehkä ole tietoinen, että synnyttävän äidin hormonaalinen maailma on kokenut jo odotusaikana mullistuksen. Ja nuo hormonit saattavat hyvinkin suojella äitiä ympäristöltä niin että se päähuomio on siinä lapsessa.
        Tai sitten ei. Joillakin tulee täysin loistavista olosuhteista huolimatta jopa synnytysmasennus.

        https://www.icahd.fi/seura-suomen-palestiinalaiset-kertovat-mita-sota-heille-merkitsee/

        "Sodan jälkeen

        Taustalla oli juutalaisten ja arabimaiden erimielisyys: kenelle historiallinen Palestiinan alue kuuluu.

        Maanantaiaamuna alkoi sota. Oli kesäkuun 5. päivä, vuosi 1967.

        Israelin armeija tuhosi Egyptin ilmavoimat nopeasti ja valtasi Siinain niemimaan ja Gazan alueet.

        Toisella rintamalla armeija puolustautui Syyriaa vastaan, joka teki iskuja juutalaissiirtokuntiin.

        Sota laajeni Jerusalemiin, jota Jordania tulitti.

        Kaupungin itäosassa, hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, oli raskaana oleva nainen. Synnytys oli käynnistymässä.

        Nainen pyysi naapureilta apua. Piti päästä sairaalaan sodan keskellä.

        Matka kesti kauan. Näkyi kuolleita ihmisiä, pitkin katua.

        ”Tämä on hyvä tarina.”

        "Sairaalassa oli tyhjä käytävät, tyhjät huoneet. Vain yksi lääkäri, matkatavaroineen. Lääkäri oli lähdössä pakoon sotaa Jordaniaan. Hän suostui vielä jäämään hetkeksi ja auttamaan naista synnytyksessä.

        Sen jälkeen nainen jäi yksin.

        Sairaalasta hänet löysivät Israelin sotilaat. He toivat naiselle juotavaa, lapselle vaippoja – ja saattoivat heidät kotiin.

        ”Tämä on hyvä tarina”, sanoo Ramez Ansara.

        Kuuden päivän sodan keskelle syntyi Ansaran isoveli.

        Sodassa Israel voitti sitä vastaan hyökänneet arabivaltion, valloittaen Jordanialta Länsirannan ja Itä-Jerusalemin sekä Syyrialta Golanin kukkulat.

        Ansara itse syntyi kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 1973. Silti kuuden päivän sodan vaikutukset ovat näkyneet myös hänen elämässään."

        Ihmiset myös auttavat ja tuntevat myötätuntoa hädässä olevia kohtaan. Siis sellaista tapahtuu oikeasti.

        <Alahan laskea kuinka monta lasta olet synnyttänyt junassa.>

        Montako lastasi olet heittänyt pesuveden mukana?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        <Alahan laskea kuinka monta lasta olet synnyttänyt junassa.>

        Montako lastasi olet heittänyt pesuveden mukana?

        Yksi_taitaa

        Yksi taitaa olla menossa juuri. Mutta minulla nyt muuta tärkeämpää tekemistä, valitan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äidin kokema stressi vaikuttaa sikiönkin keskuhermostoon stressihormonien välityksellä. Ehkä sotaaikoina pakolaisäideillä oli enemmän stressiä...

        Näin juuri on. Nimenomaan äidin stressihormonien vaikutus lapseen. Tämä aiheuttaa että lapsi voi syntyä liian aikaisin tai on syntyessään liian alhainen syntymäpaino. Pieninä syntyneillä on enemmän psykiatrista oireilua koko aikuisiän ajan.


    • Anonyymi

      Ennen keskityttiin selviämiseen eikä tunteista puhuttu. Sosiaaliturva kehitettiin vasta 60- luvulla. Ei ollut nettiä. Ennen oli erilaista.
      Lukekaa vanhoja kirjoja. Jutelkaa vanhojen ihmisten kanssa.
      Ennen oli erilaista.

      • "Ennen oli erilaista. "

        Niin itse olen syntynyt 50-luvun lopulla ja täytyy kyllä sanoa, et maailma on muuttunut, kehitys on ollut huimaa.

        Tiedä sitte onko se kaikki kehitys hyvästä vai pahasta.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "Ennen oli erilaista. "

        Niin itse olen syntynyt 50-luvun lopulla ja täytyy kyllä sanoa, et maailma on muuttunut, kehitys on ollut huimaa.

        Tiedä sitte onko se kaikki kehitys hyvästä vai pahasta.

        Miltä susta on se kehitys tuntunut? Menitkö ehkä samalla tavalla sekaisin kuin tuttavani, joka on myös syntynyt 50-luvulla? Elämä pyörii kapulan ympärillä tissejä katsellen ja niitä kommentoiden. Itsestä otetaan selfieitä, ns. herutuskuvia, joissa on käytetty ryppyjen siloittajaa eli muokkausta. kunnon keskustelutaito on kadonnut töksäyttelyyn ja ihkuu kiljahduksiin.

        Eli oikeaa pohdintaa kyllä, jos miettii, että onko se hyvästä vai pahasta, kun välillä tuntuu, ettei ole yhtään mitään rajaa yhtään missään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miltä susta on se kehitys tuntunut? Menitkö ehkä samalla tavalla sekaisin kuin tuttavani, joka on myös syntynyt 50-luvulla? Elämä pyörii kapulan ympärillä tissejä katsellen ja niitä kommentoiden. Itsestä otetaan selfieitä, ns. herutuskuvia, joissa on käytetty ryppyjen siloittajaa eli muokkausta. kunnon keskustelutaito on kadonnut töksäyttelyyn ja ihkuu kiljahduksiin.

        Eli oikeaa pohdintaa kyllä, jos miettii, että onko se hyvästä vai pahasta, kun välillä tuntuu, ettei ole yhtään mitään rajaa yhtään missään.

        No mä en oon kauheesti tainnu tuosta kehityksestä mennä sekaisin, taidan olla enempi kehityksen jarru.

        Älykännynkin hommasin vähän pitkin hampain pari vuotta sitten, mut hyvin vähän käytän esim. internetiä siinä, että edelleen vaan ne perustoiminnot, soittaminen, tekstarit ja no whatsuppi.

        Kirjoittaminen kännykällä on hankalaa ja tietsikkaakin näppäilen kahdella sormella, et on töissä nuorilla hauskaa mun kustannuksella.

        Selfietkin on jääny ottamatta, kun kerran kokeilin ja mikä hirvitys sieltä tulikaan, kyllä oli paksulti kaulaa. Tyttäret toki opastivat, et pitäis ottaa ylhäältä päin

        Mut onhan se surullista seurattavaa, miten kännykät on kasvanu käteen kiinni, eikä tavallaan enää yhdessä tehdä mitään. Sitten internetissä on kaikkea saatavilla, kaikkea pitää kokeilla kun mikään tavallisempi ei tunnu enää miltään

        Mä oon joskus sanonu et tää internet on saatanan keksintö, jolla se nykyään hallitsee mailmaa.

        Ihminenhän on luonnostaan utelias, haluaa tietää kaikesta kaiken, eikä jäädä mistään paitsi, niin on ollu ikiaikain, kun siitä hyvän-ja pahan tiedon puusta omenaa haukattiin.

        Nää keskustelupalstatkin on vähän semmosia, muokkaavat ihmistä. Huudellaan mitä sattuu ja luullaan toisista ihmisistä ties mitä.
        Saattaa käydä niinkin et todellisuudentajukin hämärtyy varsinkin jos veivaa juttuja joissa ei ole päätä eikä häntää.

        Itsekin välillä ja varsinkin lomalla ollessa yritän pitää ns. somepaastoa ja tarttua hetkeen , keskittyä ympärillä olevaan, ajatuksella kaukana pauhaava maailma.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        No mä en oon kauheesti tainnu tuosta kehityksestä mennä sekaisin, taidan olla enempi kehityksen jarru.

        Älykännynkin hommasin vähän pitkin hampain pari vuotta sitten, mut hyvin vähän käytän esim. internetiä siinä, että edelleen vaan ne perustoiminnot, soittaminen, tekstarit ja no whatsuppi.

        Kirjoittaminen kännykällä on hankalaa ja tietsikkaakin näppäilen kahdella sormella, et on töissä nuorilla hauskaa mun kustannuksella.

        Selfietkin on jääny ottamatta, kun kerran kokeilin ja mikä hirvitys sieltä tulikaan, kyllä oli paksulti kaulaa. Tyttäret toki opastivat, et pitäis ottaa ylhäältä päin

        Mut onhan se surullista seurattavaa, miten kännykät on kasvanu käteen kiinni, eikä tavallaan enää yhdessä tehdä mitään. Sitten internetissä on kaikkea saatavilla, kaikkea pitää kokeilla kun mikään tavallisempi ei tunnu enää miltään

        Mä oon joskus sanonu et tää internet on saatanan keksintö, jolla se nykyään hallitsee mailmaa.

        Ihminenhän on luonnostaan utelias, haluaa tietää kaikesta kaiken, eikä jäädä mistään paitsi, niin on ollu ikiaikain, kun siitä hyvän-ja pahan tiedon puusta omenaa haukattiin.

        Nää keskustelupalstatkin on vähän semmosia, muokkaavat ihmistä. Huudellaan mitä sattuu ja luullaan toisista ihmisistä ties mitä.
        Saattaa käydä niinkin et todellisuudentajukin hämärtyy varsinkin jos veivaa juttuja joissa ei ole päätä eikä häntää.

        Itsekin välillä ja varsinkin lomalla ollessa yritän pitää ns. somepaastoa ja tarttua hetkeen , keskittyä ympärillä olevaan, ajatuksella kaukana pauhaava maailma.

        Aamu-uutisissa_

        Aamu-uutisissa mielipide haastateltavalta (kuka? joku keski-ikäinen) että nuoret käyttäytyisivät paremmin somessa kun vanhemmat koska he ovat kasvaneet somaikana someaikaan (jotain sinnepäin) ja vanhemmat on ikäänkuin tipautettu sinne vain ihmettelemään sitä...
        Uskoisin että tuossa paljon totta. Kun ottaa huomioon että aina on ollut nuoria joiden puuhastelu on kiinnostanut poliisia ja sitä katuväkivaltaakin, niin mikä ihme se on jos somessa joku nuorikin vähän haastaa...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aamu-uutisissa_

        Aamu-uutisissa mielipide haastateltavalta (kuka? joku keski-ikäinen) että nuoret käyttäytyisivät paremmin somessa kun vanhemmat koska he ovat kasvaneet somaikana someaikaan (jotain sinnepäin) ja vanhemmat on ikäänkuin tipautettu sinne vain ihmettelemään sitä...
        Uskoisin että tuossa paljon totta. Kun ottaa huomioon että aina on ollut nuoria joiden puuhastelu on kiinnostanut poliisia ja sitä katuväkivaltaakin, niin mikä ihme se on jos somessa joku nuorikin vähän haastaa...

        "niin mikä ihme se on jos somessa joku nuorikin vähän haastaa... "

        Niin, en tiedä kuka, minkäkin ikäinen tämmösillä anonyymeillä palstoilla on, jos ihminen ei minun laillani ikätasoaan ilmaise, mut kyllä mielessäni toisinaan ajattelen, et ompas lapsellinen kommentti.

        Mikä sekään ei vättämättä tarkoita, et kyseessä olisi iältään nuoren kommentti, vaan varsinkin tämmösellä palstalla kannattaa huomoida sekin, et erityisesti narsistit saattava olla tunne elämältään lapsen tasolla/tunteet kuohahtaa helposti ja kommentointi sit sen mukaan.

        Haastaminen asiasta on ihan hyvästä, mut joskäydään kiinni henkilöön/ aletaan herjaamaan kirjoittajaa, niin silloin on tavallaan hävinnyt, osoittanut oman typeryytensä/lapsellisuutensa


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "niin mikä ihme se on jos somessa joku nuorikin vähän haastaa... "

        Niin, en tiedä kuka, minkäkin ikäinen tämmösillä anonyymeillä palstoilla on, jos ihminen ei minun laillani ikätasoaan ilmaise, mut kyllä mielessäni toisinaan ajattelen, et ompas lapsellinen kommentti.

        Mikä sekään ei vättämättä tarkoita, et kyseessä olisi iältään nuoren kommentti, vaan varsinkin tämmösellä palstalla kannattaa huomoida sekin, et erityisesti narsistit saattava olla tunne elämältään lapsen tasolla/tunteet kuohahtaa helposti ja kommentointi sit sen mukaan.

        Haastaminen asiasta on ihan hyvästä, mut joskäydään kiinni henkilöön/ aletaan herjaamaan kirjoittajaa, niin silloin on tavallaan hävinnyt, osoittanut oman typeryytensä/lapsellisuutensa

        Niinkuin_mitä_

        Niinkuin mitä? Siis tuo minun laittama koko kommentti siis lapsellinen? Vai siis se uutisten kommentti jossa joku keski-ikäinen fiksun oloinen nainen epäili nuorten käyttäytyvät somessa paremmin kuin vanhemmat ihmiset vai siis tuo yksittäinen lause joka oli minun kynästäni, että realistina ymmärrän että kaikki nuoret eivät ole pyhäkoululaisia vai mitä ihmettä?
        Onko nyt joku uusi juttu että kaikkien olisi laitettava juuri tähän kohataan syntymäaikansa ellei tahdo olla ihan moukka kun sinäkin nyt kertasit ikääsi josta minulla ainakin jo ennestään onkin selvä käsitys, että aika samoissa ikävuosissa menemme...

        Minut voi yleensä arvata minuksi (paitsi jos trolli esittää minua, jota on toisinaan tapahtunut).


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niinkuin_mitä_

        Niinkuin mitä? Siis tuo minun laittama koko kommentti siis lapsellinen? Vai siis se uutisten kommentti jossa joku keski-ikäinen fiksun oloinen nainen epäili nuorten käyttäytyvät somessa paremmin kuin vanhemmat ihmiset vai siis tuo yksittäinen lause joka oli minun kynästäni, että realistina ymmärrän että kaikki nuoret eivät ole pyhäkoululaisia vai mitä ihmettä?
        Onko nyt joku uusi juttu että kaikkien olisi laitettava juuri tähän kohataan syntymäaikansa ellei tahdo olla ihan moukka kun sinäkin nyt kertasit ikääsi josta minulla ainakin jo ennestään onkin selvä käsitys, että aika samoissa ikävuosissa menemme...

        Minut voi yleensä arvata minuksi (paitsi jos trolli esittää minua, jota on toisinaan tapahtunut).

        "Niinkuin mitä? Siis tuo minun laittama koko kommentti siis lapsellinen?"

        No ny et huomannut, et puhuin yleisellä tasolla ja kommentoin esille tuomaasi asiaa, liittyen lukemaasi, "ketkä käyttätyvät somessa paremmin" mikä ny on ihan asiallista, kuten myös se, että nuoret haastavat

        Siis kommentoin yleisellä tasolla tähän tapaan, "kyllä mielessäni toisinaan ajattelen, et ompas lapsellinen kommentti. ", tuo kommentti ei nyt liittynyt nimenomaan tähän keskustelupätkään, vaikka ajatuksia/mielipiteitä ny tässä kanssasi vaihdankin.

        Kuten jo totesinkin, ettei välttämättä kommentin perusteella voi tietää ikää, kun ns. ikä ihmisetkin saattavat olla somessa hyvin lapsellisia ja tosiaan narsistiset saattavat kuulua tähän ryhmään koska se tunne elämä saattaa olla lapsen tasolla.


      • Vielä parisen sanaa tuosta.

        "Minut voi yleensä arvata minuksi (paitsi jos trolli esittää minua, jota on toisinaan tapahtunut). "

        No kovin kauheasti olen ennenkään lähtenyt arvailemaan kuka/millainen ihminen minkäkin kommenin takana lymyilee. Nykyään vielä vähemmän, kun kaikki ovat anonyymeja.

        Niin se vaan on tän uudistuksen myötä, kaikki samaa massaa.

        Jossain kohtaa muistan nähneeni jonkun kommentin jossa toivottiin, et joku käyttäis jotain tunnistettavaa merkkiä kuitenkin kommenttinsa alussa tai lopussa.

        Sinullakin näytti olevan, kun uudestaan luin, että jäi huomaatta ensilukemalla. Mutta ei se ny varsinaisesti kommenntiani miksikään muuta, oli ny kyseessä anonyymi tai hieman tutumpi anonyymi.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Vielä parisen sanaa tuosta.

        "Minut voi yleensä arvata minuksi (paitsi jos trolli esittää minua, jota on toisinaan tapahtunut). "

        No kovin kauheasti olen ennenkään lähtenyt arvailemaan kuka/millainen ihminen minkäkin kommenin takana lymyilee. Nykyään vielä vähemmän, kun kaikki ovat anonyymeja.

        Niin se vaan on tän uudistuksen myötä, kaikki samaa massaa.

        Jossain kohtaa muistan nähneeni jonkun kommentin jossa toivottiin, et joku käyttäis jotain tunnistettavaa merkkiä kuitenkin kommenttinsa alussa tai lopussa.

        Sinullakin näytti olevan, kun uudestaan luin, että jäi huomaatta ensilukemalla. Mutta ei se ny varsinaisesti kommenntiani miksikään muuta, oli ny kyseessä anonyymi tai hieman tutumpi anonyymi.

        Niin sitä vaan käännetään takkia siinäkin osoitteessa. Kuka lienee täpälläsi aiemmin kirjoittanut, kun on analysoitu ja illusioitu kirjoittajia ja epäilty ties mitä himolissua kirjoittajaksi. Lienee loiventava asianhaara olla kameleonttimainen.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        "niin mikä ihme se on jos somessa joku nuorikin vähän haastaa... "

        Niin, en tiedä kuka, minkäkin ikäinen tämmösillä anonyymeillä palstoilla on, jos ihminen ei minun laillani ikätasoaan ilmaise, mut kyllä mielessäni toisinaan ajattelen, et ompas lapsellinen kommentti.

        Mikä sekään ei vättämättä tarkoita, et kyseessä olisi iältään nuoren kommentti, vaan varsinkin tämmösellä palstalla kannattaa huomoida sekin, et erityisesti narsistit saattava olla tunne elämältään lapsen tasolla/tunteet kuohahtaa helposti ja kommentointi sit sen mukaan.

        Haastaminen asiasta on ihan hyvästä, mut joskäydään kiinni henkilöön/ aletaan herjaamaan kirjoittajaa, niin silloin on tavallaan hävinnyt, osoittanut oman typeryytensä/lapsellisuutensa

        💡Mitä_mainitsin

        "Haastaminen asiasta on ihan hyvästä, mut joskäydään kiinni henkilöön/ aletaan herjaamaan kirjoittajaa, niin silloin on tavallaan hävinnyt, osoittanut oman typeryytensä/lapsellisuutensa"

        Mitä mainitsin nuorten haastamisesta tarkoitin nimenomaan aikuisten näkökulmasta sitä joidenkin nuorten poikkeavan haastavaa käyttäytymistä joka palstahygienian kannalta on ongelmallista. Terveesti voi haastaa ihan minkä ikäinen tahansa ilman että se olisi oire mistään. Tietenkin on samalla tavoin haastavaa esim. vanhemman väestön mielenterveydelliset ongelmat jotka voivat tulla esiin esim. niin että tullaan ihan väärälle palstalle väärän asian kanssa eikä ymmärretä poistua vaikka mitä tehtäisiin ja kirjoitettaisiin ja neuvottaisiin... Tai sitten jotain kummaa vainoamista palstalla tms.
        Minä henk. koht. en usko narsistien viihtyvän tällaisilla palstoilla ainakaan pitkään koska heidän jatkuva lähteenjanonsa ei salli viivyttelyä näinkin anonyymissä ympäristössä. Joskus joku kelmi löytänyt ehkä jonkun itsestään kertovan kumppanin täältä niin silloin voi tulla tulikiven katkua... Mitä muuta voi edes odottaa...
        Ja narsistithan ovat yliöykkäreitä ja kuvittelevat aina olevansa niskanpäällä joka tapauksessa niin mitäpä niiden kannattaisi tällaisilla palstoilla mistään väitellä kenenkään vähäisen kanssa, heidän juttunsa kun ovat selvääkin selvempiä joka tapauksessa. Eikös ne ole selfieineen facebookissa ja tindereissä ennemminkin joissa voi skipata kaiken muun paitsi överit kehut?

        "Haastaminen asiasta on ihan hyvästä, mut joskäydään kiinni henkilöön/ aletaan herjaamaan kirjoittajaa, niin silloin on tavallaan hävinnyt, osoittanut oman typeryytensä/lapsellisuutensa"
        Niin, mitä se kirjoittajan herjaaminen ja henkilöön kiinni käyminen sitten kenenkin mielestä kulloinkin on. Siitäkin voi niin montaa mieltä ja ollaan oltu.
        Itseäni kiinnostaa tuo "henkilöön kiinni käyminen" että mitä se sinun mielestäsi on. Ja milloin voi ikäänkuin tuoda toiseen kirjoittajaan liittyen paljon negaa ja ihan puppuakin esiin ilman että se on henkilöön kiinni käymistä ja milloin sellaisen negan ilmaisu ei ole henkilöön kiinni käymistä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin sitä vaan käännetään takkia siinäkin osoitteessa. Kuka lienee täpälläsi aiemmin kirjoittanut, kun on analysoitu ja illusioitu kirjoittajia ja epäilty ties mitä himolissua kirjoittajaksi. Lienee loiventava asianhaara olla kameleonttimainen.

        Ahas, no kukas sinä sitten mahdat olla.

        Ilmeisesti kuitenkin joku joka olet ollut täällä vuosikausia kuten minäkin, kun tuo "himolissukin" kulkee mukanasi. Asiaa toki selventäisi, jos kertoisit mitä nimmaria itse käytit silloin aikoinasi, kun tosiaan joku himolissu nimmariakin käytti

        Ihan tarkkkaan en nyt muista tuota aikaa, mutta on paljon mahdollista, että olen ns. spekuloinut kuka silloisista kirjoittajista mahtaisi olla ko. himolissu hahmon taustalla.

        Mutta tekeekö tuo spekuloiminen sitte minusta kameoleontin on taas toinen juttu, kun itse uskoisin että olen hyvinkin tunnistettava hahmo ollut koko palstahistoriani jo ennen tuota nimmarin rekisteröimistäkin

        Toki silloin aikoinaan joku yritti esiintyä minunakin, mutta se juttu ny oli niin typerä ja läpinäkyvä, et tuskin kukaan siihen uskoi.

        Kun nyt näihin ns. eläinhahmoihin mentiin, niin mielestäni olen enemmänkin ns. sosiaalinen seepra.

        Mikä sitten aiheuttaa sen, että olen helposti tunnistettava, "mihinkäs seepra raidoistaan pääsee", että olen tuolla täpälläni ns. helppo maalitaulu ja sitä negaa sitten on tullut ja tulee edelleen, kun nähdään punaista milloin mistäkin syystä.

        Mutta joo, elämä menee eteenpäin, maailma muuttuu ja me ihmiset siinä mukana. Tiedä sitten jos ihmisen ajatukset muuttuvat/mielipidekin saattaa ajan saatossa muuttua jostain asiasta, kun on saanut tietoa/kokemusta enemmän yms. Niin tekeekö se ihmisestä takinkääntäjän ja kameleontin.

        No joo, niin tai näin ollaan mitä ollaan, tärkeintä kaiketi on , että itse on kuusalla mitä ja millaisia ollaan todellisessa elämässä. Netti ihmisten arvostelut, myös minun voi jättää omaan arvoonsa, koska net perustuvat pelkkiin luulohin, kun ei oikeasti tiedä/tunne ihmistä.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Ahas, no kukas sinä sitten mahdat olla.

        Ilmeisesti kuitenkin joku joka olet ollut täällä vuosikausia kuten minäkin, kun tuo "himolissukin" kulkee mukanasi. Asiaa toki selventäisi, jos kertoisit mitä nimmaria itse käytit silloin aikoinasi, kun tosiaan joku himolissu nimmariakin käytti

        Ihan tarkkkaan en nyt muista tuota aikaa, mutta on paljon mahdollista, että olen ns. spekuloinut kuka silloisista kirjoittajista mahtaisi olla ko. himolissu hahmon taustalla.

        Mutta tekeekö tuo spekuloiminen sitte minusta kameoleontin on taas toinen juttu, kun itse uskoisin että olen hyvinkin tunnistettava hahmo ollut koko palstahistoriani jo ennen tuota nimmarin rekisteröimistäkin

        Toki silloin aikoinaan joku yritti esiintyä minunakin, mutta se juttu ny oli niin typerä ja läpinäkyvä, et tuskin kukaan siihen uskoi.

        Kun nyt näihin ns. eläinhahmoihin mentiin, niin mielestäni olen enemmänkin ns. sosiaalinen seepra.

        Mikä sitten aiheuttaa sen, että olen helposti tunnistettava, "mihinkäs seepra raidoistaan pääsee", että olen tuolla täpälläni ns. helppo maalitaulu ja sitä negaa sitten on tullut ja tulee edelleen, kun nähdään punaista milloin mistäkin syystä.

        Mutta joo, elämä menee eteenpäin, maailma muuttuu ja me ihmiset siinä mukana. Tiedä sitten jos ihmisen ajatukset muuttuvat/mielipidekin saattaa ajan saatossa muuttua jostain asiasta, kun on saanut tietoa/kokemusta enemmän yms. Niin tekeekö se ihmisestä takinkääntäjän ja kameleontin.

        No joo, niin tai näin ollaan mitä ollaan, tärkeintä kaiketi on , että itse on kuusalla mitä ja millaisia ollaan todellisessa elämässä. Netti ihmisten arvostelut, myös minun voi jättää omaan arvoonsa, koska net perustuvat pelkkiin luulohin, kun ei oikeasti tiedä/tunne ihmistä.

        "No kovin kauheasti olen ennenkään lähtenyt arvailemaan kuka/millainen ihminen minkäkin kommenin takana lymyilee."

        Ihan tuore lainaus.

        Niin ei seepra raidoistaan pääse. Taitaa olla oma lehmä ojassa kun asia noin kovin kiinnostaa. Voi olla norsun muistikin. Älä tykkää kyttyrää, mutta joskus lehmä ei muista vasikka olleensakaan. Ehkä hymyilen kuin hyeena ja näytän ihan haahkalta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "No kovin kauheasti olen ennenkään lähtenyt arvailemaan kuka/millainen ihminen minkäkin kommenin takana lymyilee."

        Ihan tuore lainaus.

        Niin ei seepra raidoistaan pääse. Taitaa olla oma lehmä ojassa kun asia noin kovin kiinnostaa. Voi olla norsun muistikin. Älä tykkää kyttyrää, mutta joskus lehmä ei muista vasikka olleensakaan. Ehkä hymyilen kuin hyeena ja näytän ihan haahkalta.

        "Taitaa olla oma lehmä ojassa kun asia noin kovin kiinnostaa. "

        No eiköhän se kiinnostus vanhojenkin kaiveluun ole siellä päin ja muistissakin tuntuu säilyneen.

        Mutta joo, seepra on seepra, vaikea piiloutua, esittää jotain muuta kuin on, kun taas tässä tapauksessa vastapuolesta ei ole tietoa.

        Tuoreeseen lainaukseeni viitaten, niin näyttää olevan tarkemmin luettuna sanamuodoltaan hieman omituinenkin, mutta ehkä siittä asia kuitenkin selvinnee. Tarkoittaa etten ole kovin kauheasti, ei lue etten koskaan.

        Hyeena ja haahka vertaukset ny meni vähän ohi, hyeenan tiedän toki hymyilevän ja haahkan tiedän olevn sorsalintu. Lintumaailman tapaan urospuolinen on näyttävämpi kuin naaras.

        No joo, ehkä tääkin episodi liittyy johonkin sellaiseen, et kun palstalla on ny hetki rauhallisempaa, niin pitäis yrittää saada edes jotain hässäkkää aikaan.


    • Anonyymi

      sodan jälkeen syntyneet on varmaan itsekeskeisin ja lellityin sukupolvi

      • Anonyymi

        💡Voi_hyvät_

        Voi hyvät hyssykkäiset ja pussukat!
        Lienet se sama joka aina löytää tiensä tänne kommentoimaan että ne je ne, milloin sitten ketkäkin on lellityimpiä ja itsekeskeisimpiä. Mikä mahtanee olla oma ongelmasi? Suosittelen nyt kuitenkin väkevää terapiaa itsetuntosi kunnostamiseksi ettei koko ikää tarvitse nurkissa kärvistellä ja kadehtia miten toisilla on mukavaa ja lystiä ja ilmeistesti sinä jäät ihan kaikesta paitsi ja kohtalosi on ollut kaikkein kovin.


    • En usko, että narsismiteoriaa voi käyttää sota-ajan tapahtumiin yleisesti. Vaikka evakkoja ei hyväksytty ja mikäli pakon edessä vastaanotettiin, niin silloin oli ajat toisenlaiset. Ei ymmärretty, eikä tiedetty. Kaikki vieras oli uhka omalle yhteisölle. Sodan läsnäolo oli totta kaikille silloin, mutta ihmisen mieli on sellainen, että ei sellaisia asioita voi äkkiä käsittää, kun kodittomia ihmisiä ilmestyy etsimään suojaa. Se tilanne varmaan on tuonut konkreettisesti sodan lähelle alueille, jossa vielä oli suht turvallista.

      • Anonyymi

        "Ei ymmärretty, eikä tiedetty."

        Entä jos nykyisinkin narsisti ei vain ymmärrä eikä tiedä? Kai he ovat tienneet että sota on? Ehkä he ovat tunteneet pakolaiset uhkaksi itselleen aivan kuten narsistikin tuntee muut?


    • Anonyymi

      Miltä tuntuu vetää ihmiseltä kurkku auki?

      • Anonyymi

        Eipä ole kokemusta, mutta jos sodassa tarkoitat niin ehkä sitä toista ei ajatella ihmisenä ensisijaisesti vaan määritellään viholliseksi.


    • Anonyymi

      Sota-ajan (pula-ajan) ihmiset ovat kyllä käytännön selviytymisen mestareita. Silloin piti tulla toimeen keinoilla millä hyvänsä. Jos en minä saa sitä niin joku toinen ottaa tai saa sen. Lahjaksi et saa mitään, vaan täytyy ottaa tai jäädä kokonaan ilman. Pitää olla ovelakin hyötyäkseen. Almuja ei anneta, ei ole mistä antaa. Joka päivä kuitenkin joutuu syömään jotain selviytyäkseen.

      Tuleeko ihmisestä narsistisempi kun tulee yhtä-äkkinen pula ja puute? Miten kävisi nyt jos tulisi pula-aika? On totuttu että kaikkea on riittävästi. Ehkäpä niin oli myös ennen sotia. Yhtä-äkkiä mitään ei olisikaan. Kunnioittaisivatko ihmiset toisen omaa? Tuskin.

    • Anonyymi

      Minulla on lähiomainen joka on elänyt lapsena sodan aika lähellä vielä rintamaa. Yleispiirre hänessä on että hän kertoo tarinoita joissa nyt ei kuole ketään, tyyliin: "menimme äidin kanssa pommitusta piiloon, äiti oli vieressä ja minä hänen kainalossaan" ja itku perään. Mutta tuntuu että hän kertoo sen tänäpäivänä jotenkin sillä tarkoituksella että saisi toiset säälimään itseään. Eli saada empatiaa muilta. Kuitenkaan siinä tapahtumassa ei kukaan kuollut ei hän eikä hänen äitinsä joten miksi itku? Eikö se ole hyvä asia ettei pommi osunut kohdalle? Samat tarinat ja itkut on kuunneltu kymmeniin kertoihin. En ymmärrä tuota tunnelatausta joka tulee edelleen ja uudelleen säännöllisesti. Onhan se ollut silloin pelottavaa mutta että lähes 75v jälkeenpäin vielä itketään. Kuin joku itkisi 50v sen jälkeen kun auto meinasi ajaa päälle, muttei ajanutkaan...

      • Anonyymi

        Siinäpä_kadehdit

        "En ymmärrä tuota tunnelatausta joka tulee edelleen ja uudelleen säännöllisesti."
        Siinäpä kadehdit kun sinulla ei ole vastaavaa tarinaa.
        Minkäs sille sitten voi jos sinä et ymmärrä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinäpä_kadehdit

        "En ymmärrä tuota tunnelatausta joka tulee edelleen ja uudelleen säännöllisesti."
        Siinäpä kadehdit kun sinulla ei ole vastaavaa tarinaa.
        Minkäs sille sitten voi jos sinä et ymmärrä...

        Kadehdi :) kaikkee sitä kuulee. Eipä tullut mieleen että olen kateellinen. Rasittavaa tuo on.

        Sinä varmasti itse kadehdit narsistejakin, koska heillä on jotain sinulle ei ole? Tunnusta pois vaan. Siksi pidät että kaikki ovat kateellisia toisille jostakin. Taisit paljastaa vain oman katellisuutesi. Eihän tuollaista voi tietää mitä kirjoitit jos ei itse ole kateellinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kadehdi :) kaikkee sitä kuulee. Eipä tullut mieleen että olen kateellinen. Rasittavaa tuo on.

        Sinä varmasti itse kadehdit narsistejakin, koska heillä on jotain sinulle ei ole? Tunnusta pois vaan. Siksi pidät että kaikki ovat kateellisia toisille jostakin. Taisit paljastaa vain oman katellisuutesi. Eihän tuollaista voi tietää mitä kirjoitit jos ei itse ole kateellinen.

        On totta että minulla ei ole tuollaista tarinaa. Tarina on hyvin symppis tarina, jos ottaa sen niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On totta että minulla ei ole tuollaista tarinaa. Tarina on hyvin symppis tarina, jos ottaa sen niin.

        Minä en taas halua elää säälinhakuisissa tarinoissa minulla on oikeakin elämä.


      • Anonyymi

        Mitä tuo henkilö hakee , sääliä vai mitä? Itkeekö hän sen mahdollisuutta että pommi olisi osunut kohdalle? Yrittääkö hän saada kuulijat ajattelemaan ja kuvittelemaan kuinka hän äitinsä kanssa olisi räjhtänyt ilmaan ja sitten itkemään heidän kuviteltua kuolemaansa?


      • "En ymmärrä tuota tunnelatausta joka tulee edelleen ja uudelleen säännöllisesti"

        Niin hyvinkin monen ikäihmisen sotatraumoja on tullut kuunneltua ja kertojalla tosiaan usein on kyynel silmäkulmassa. Lisänä öisiä painajaisia, kiire on junalle/rintamalle tai pakoon on päästävä, mieli sekoittuu ettei täysin valveillakaan aina tiedä mitä aikaa eletään.

        Jollain toisella taas äkkinäiset pamahdukset aiheuttavat pelkoreaktion, kauhun jonka synty on hyvinkin kaukana monien vuosikymmenien takana, silloin kun oli vielä pieni tyttö. Itse hän ei kykene niistä kertomaan, mutta papereissa se lukee, sotatrauma pommituksista syntynyt, jonka pohjalta sitten ymmärrämme.

        Tiedä sitten miten vaikea on itsekunkin ymmärtää, kun ei omalle kohdalle ole sattunut, tuskin osaa kuvitellakkaan . Mutta kyllä hyvin monetkin vanhukset elävät "niitä aikoja" ikäänkuin ne olisivat tätä päivää, varsinkin öiseen aikaan.

        On olemassa sellainekin sanonta, että vanhana tulee lapseksi jälleen, puhutaan elämänkaaresta, lopussa palataan sinnne mistä lähdettiin. Niin käy lähestulkon meille kaikille jos kyllin kauan täällä eletään.

        Ehkä se ymmärrys tulee sitte iän myötä tai sitten puuttuu se kyky asettua toisen asemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tuo henkilö hakee , sääliä vai mitä? Itkeekö hän sen mahdollisuutta että pommi olisi osunut kohdalle? Yrittääkö hän saada kuulijat ajattelemaan ja kuvittelemaan kuinka hän äitinsä kanssa olisi räjhtänyt ilmaan ja sitten itkemään heidän kuviteltua kuolemaansa?

        No_hauskaa

        No hauskaa että olet edes käynyt analysoimaan kun olet ilmeisen tympääntynyt siihen samaan tarinaan. Ilman muuta saman toistaminen kuluttaa kuuntelevien pinnaa, en epäile ollenkaan.
        Onko sinulla mahdollisuus päästä ikäänkuin lepäämään välillä siitä kertomuksesta, ettei ihan aina korvissa kaikuisi?
        Tarinasi ei kerro onko henkilöllä ehkä muistisairaus diagnosoitu, vai onko sellainen alkamassa. Täytyy muistaa että yhä useampi vanhus tulee kokemaan muistisairauden kun elämämme entistä pidempään. Joihinkin muistisaurauksiin kuuluu sellainen että eletään jossain vanhoissa tapahtumissa, muistetaan ehkä lapsuus mutta aivan viimeaikaiset tapahtumat ovat sitten kateissa. Sotatraumat ovat todella niitä jotka siellä vanhuudessakin kun muisti muuten jo streikkaa pitävät pintansa ja saattavat piinata kovastikin vanhaa ihmistä. Eli traumat ikävä kyllä ovat niitä jotka siellä viimeisenäkin vielä vaivaavat.
        Että ehkä nyt vähän turhaa etsiä kovin järjellisiä syitä mummelin muisteloon.

        Sinänsä minä en ollenkaan ihmettele että ihmiset muistelevat historiallisissa käännekohdissa myös omia kokemuksiaan sen sijaan että vain lukisivat niistä. On erittäin kiintoisaa yhdistää historiaa omiin kokemuksiin. Tuollaisen kokemuksen välittäminen nuoremmille sukupolville on minusta tärkeää. Noin pääsemme ikäänkuin lähemmäs niitä historiallisia aikoja ja sitä mitä todella tapahtui.
        Onpa kovasti kaikenlaisia kotkotuksia liikkeellä tässäkin ajassa, kun jotkut ryhmät väittävät jopa että ei ole ollut edes koko holokaustia... Että Saksan historiaa olisi muka keksimällä vääristelty. Mielestäni jonkilaisia kahjoja koiranleukoja jotka lähteneet kokeiluun miten sellainen valhe uppoaisi.
        Voihan se upota joihinkin jotka eivät historiaa tunne.

        Toivottavasti sinä nyt kuitenkin uskot että mummelin kokemus on aito ja pommituksia on todella ollut. Minä olen kiinnostunut ja kiitollinen jokaisesta aidosta kokemuksesta mitä joku minulle välittää/on välittänyt Suomen sodista. Ja arvostan syvästi jokaisen kertomusta.

        Mutta niinkuin sanottu, rajansa kaikella tietenkin myös..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No_hauskaa

        No hauskaa että olet edes käynyt analysoimaan kun olet ilmeisen tympääntynyt siihen samaan tarinaan. Ilman muuta saman toistaminen kuluttaa kuuntelevien pinnaa, en epäile ollenkaan.
        Onko sinulla mahdollisuus päästä ikäänkuin lepäämään välillä siitä kertomuksesta, ettei ihan aina korvissa kaikuisi?
        Tarinasi ei kerro onko henkilöllä ehkä muistisairaus diagnosoitu, vai onko sellainen alkamassa. Täytyy muistaa että yhä useampi vanhus tulee kokemaan muistisairauden kun elämämme entistä pidempään. Joihinkin muistisaurauksiin kuuluu sellainen että eletään jossain vanhoissa tapahtumissa, muistetaan ehkä lapsuus mutta aivan viimeaikaiset tapahtumat ovat sitten kateissa. Sotatraumat ovat todella niitä jotka siellä vanhuudessakin kun muisti muuten jo streikkaa pitävät pintansa ja saattavat piinata kovastikin vanhaa ihmistä. Eli traumat ikävä kyllä ovat niitä jotka siellä viimeisenäkin vielä vaivaavat.
        Että ehkä nyt vähän turhaa etsiä kovin järjellisiä syitä mummelin muisteloon.

        Sinänsä minä en ollenkaan ihmettele että ihmiset muistelevat historiallisissa käännekohdissa myös omia kokemuksiaan sen sijaan että vain lukisivat niistä. On erittäin kiintoisaa yhdistää historiaa omiin kokemuksiin. Tuollaisen kokemuksen välittäminen nuoremmille sukupolville on minusta tärkeää. Noin pääsemme ikäänkuin lähemmäs niitä historiallisia aikoja ja sitä mitä todella tapahtui.
        Onpa kovasti kaikenlaisia kotkotuksia liikkeellä tässäkin ajassa, kun jotkut ryhmät väittävät jopa että ei ole ollut edes koko holokaustia... Että Saksan historiaa olisi muka keksimällä vääristelty. Mielestäni jonkilaisia kahjoja koiranleukoja jotka lähteneet kokeiluun miten sellainen valhe uppoaisi.
        Voihan se upota joihinkin jotka eivät historiaa tunne.

        Toivottavasti sinä nyt kuitenkin uskot että mummelin kokemus on aito ja pommituksia on todella ollut. Minä olen kiinnostunut ja kiitollinen jokaisesta aidosta kokemuksesta mitä joku minulle välittää/on välittänyt Suomen sodista. Ja arvostan syvästi jokaisen kertomusta.

        Mutta niinkuin sanottu, rajansa kaikella tietenkin myös..

        Ei minun tarvitse onneksi tarvitse kuulla tuota tarinaa kuin silloin kun tapaan hänet ja sitä aikaa voi aina venyttää. Mutta joka kerta juttu menee aina samaan asiaan. Ei hänellä muistisairautta ole, hän on ollut tuollainen niin kauan kuin muistan. Ymmärrän tietysti että joku trauma hänellä on ehdottomasti. Hoitamaton. Hän olisi ehdottomasti tarvinnut hoitoa tuohon traumaansa mutta hän itse on pitänyt sitä normaalina eikä tajua sen aiheuttamaa häiriötä muille. Eikä hoitoon voi pakottaa jos ei itse halua. Hän on ollut aina jotenkin toimintakyvytön ja avuton eikä osaa päättää asioitaan. Nuo kokemuksetko ne sen tekee? Hänelle täytyy olla jokin tietty häntä ylempi auktoriteetti jota hän uskoo joka tietyllä tavalla johtaa häntä.

        Nuo kertomukset, tiedän että ne ovat totta, mutta hänen olisi pitännyt jo jossakin vaiheessa työntää ne syrjään ja aloittaa uusi elämä. Muistojen olisi ehkä pitänyt 75 vuoteen laimentua mutta tuntuu että ne ovat voimistuneet. Hän on jäänyt noihin muistoihin ja elää molemmissa ulottuvuuksissa hän on menneisyyden vankina. Minkä sille muut mahtaa??


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minun tarvitse onneksi tarvitse kuulla tuota tarinaa kuin silloin kun tapaan hänet ja sitä aikaa voi aina venyttää. Mutta joka kerta juttu menee aina samaan asiaan. Ei hänellä muistisairautta ole, hän on ollut tuollainen niin kauan kuin muistan. Ymmärrän tietysti että joku trauma hänellä on ehdottomasti. Hoitamaton. Hän olisi ehdottomasti tarvinnut hoitoa tuohon traumaansa mutta hän itse on pitänyt sitä normaalina eikä tajua sen aiheuttamaa häiriötä muille. Eikä hoitoon voi pakottaa jos ei itse halua. Hän on ollut aina jotenkin toimintakyvytön ja avuton eikä osaa päättää asioitaan. Nuo kokemuksetko ne sen tekee? Hänelle täytyy olla jokin tietty häntä ylempi auktoriteetti jota hän uskoo joka tietyllä tavalla johtaa häntä.

        Nuo kertomukset, tiedän että ne ovat totta, mutta hänen olisi pitännyt jo jossakin vaiheessa työntää ne syrjään ja aloittaa uusi elämä. Muistojen olisi ehkä pitänyt 75 vuoteen laimentua mutta tuntuu että ne ovat voimistuneet. Hän on jäänyt noihin muistoihin ja elää molemmissa ulottuvuuksissa hän on menneisyyden vankina. Minkä sille muut mahtaa??

        Hän kykenee ainoastaan sellaisiin yksinkertaisiin töihin joissa ei ole tarvitse ajattelua, suunnitella asiaa tai tehdä päätöksiä. Jos on yhtään vaikeampia asioita hän murenee henkisesti ja kuin ahdistuu ja lähtee hakemaan mistä tahansa apua tai jättää asian kokonaan tekemättä. Hän on keksinyt tuohon tavan, hän matkii suoraan muita. Siitä seuraa aina vähän outoja ratkaisuja jotka eivät sovi hänelle. Hän ei kestä yhtään henkistä painetta joka tulee ilman muuta seurauksena jos päättää itse ja siten ottaa vastuun omasta päätöksestään. Siten hän ei ole omasta mielestään vastuussa mistään vaan syy on aina muiden, koska muuthan ne asiat aina pakosta päättävät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minun tarvitse onneksi tarvitse kuulla tuota tarinaa kuin silloin kun tapaan hänet ja sitä aikaa voi aina venyttää. Mutta joka kerta juttu menee aina samaan asiaan. Ei hänellä muistisairautta ole, hän on ollut tuollainen niin kauan kuin muistan. Ymmärrän tietysti että joku trauma hänellä on ehdottomasti. Hoitamaton. Hän olisi ehdottomasti tarvinnut hoitoa tuohon traumaansa mutta hän itse on pitänyt sitä normaalina eikä tajua sen aiheuttamaa häiriötä muille. Eikä hoitoon voi pakottaa jos ei itse halua. Hän on ollut aina jotenkin toimintakyvytön ja avuton eikä osaa päättää asioitaan. Nuo kokemuksetko ne sen tekee? Hänelle täytyy olla jokin tietty häntä ylempi auktoriteetti jota hän uskoo joka tietyllä tavalla johtaa häntä.

        Nuo kertomukset, tiedän että ne ovat totta, mutta hänen olisi pitännyt jo jossakin vaiheessa työntää ne syrjään ja aloittaa uusi elämä. Muistojen olisi ehkä pitänyt 75 vuoteen laimentua mutta tuntuu että ne ovat voimistuneet. Hän on jäänyt noihin muistoihin ja elää molemmissa ulottuvuuksissa hän on menneisyyden vankina. Minkä sille muut mahtaa??

        No_se_on

        "hän itse on pitänyt sitä normaalina eikä tajua sen aiheuttamaa häiriötä muille."
        No se on hänen normaaliaan. Ei se muistisairaus putkahda päälle flunssan tavoin, vaan voi hyvinkin olla että tuo on ensimmäinen oire... Toivottavasti se jää ainoaksi.

        Mutta kyllä ihmiset aika yleisesti siellä korkeassa iässä palaavat menneisiin ja se on kyllä normaalia noilla vanhoilla ihmisillä, jonkalainen tuokin mummeli jo on jos kerran tuollaisen muistaa.

        Jotkut menevät eteenpäin vauhdilla, jotkut taas eivät. Miten kukakin.
        Täytyy muistaa että kaikissa ajoissa ihmiset etenevät eri lailla. Toiset luovat uraa ja ovat vaikkapa politiikan/liike-elämän huipulla. Silloin tietenkin jos ei ole mitään muistiongelmaa ollaan usein hyvinkin ajan hermolla vielä iälläkin. Tosin uskon silti monien joka tapauksessa muistelevan, vaikka sitten vähän vähemmällä volyymilla tapahtuisikin.

        Niin minkä ikäinen mummeli on kyseessä?
        Mutta niinkuin sanottu, tuollaiset muistot eivät suinkaan useimmiten (tuskin koskaan!?) laimene.
        Lienet itse vielä sen verran nuori että et tunnista itsessäsi sitä että jotkut muistot jäävät elämään, hyvät ja osa huonoista. Tuollaisen muiston jäämistä elämään vahvistaa varmasti vielä se että sota aiheena on niin usein ja eri tavoin esillä päivittäin uutisissa, dokumenteissa ja elokuvissa.
        Aikalaiset myös keskenään muistelevat tapahtumia.

        "Minkä sille muut mahtaa?? "
        Niin tuo nyt lienee hyvin järkevä oivallus. Eipä sille muut mitään taida mahtaa. Tietenkin jos asia nyt on niin pahasti häiriöksi että täyttää kaikki sosiaaliset tilanteet ja henkilön omat kärsimykset alkavat olla silmin nähtäviä, saattasi ehkä lääkäri määrätä jotain lievästi rauhoittavaa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän kykenee ainoastaan sellaisiin yksinkertaisiin töihin joissa ei ole tarvitse ajattelua, suunnitella asiaa tai tehdä päätöksiä. Jos on yhtään vaikeampia asioita hän murenee henkisesti ja kuin ahdistuu ja lähtee hakemaan mistä tahansa apua tai jättää asian kokonaan tekemättä. Hän on keksinyt tuohon tavan, hän matkii suoraan muita. Siitä seuraa aina vähän outoja ratkaisuja jotka eivät sovi hänelle. Hän ei kestä yhtään henkistä painetta joka tulee ilman muuta seurauksena jos päättää itse ja siten ottaa vastuun omasta päätöksestään. Siten hän ei ole omasta mielestään vastuussa mistään vaan syy on aina muiden, koska muuthan ne asiat aina pakosta päättävät.

        Voit_varmaan

        "Hän kykenee ainoastaan sellaisiin yksinkertaisiin töihin joissa ei ole tarvitse ajattelua, suunnitella asiaa tai tehdä päätöksiä."
        Voit varmaan ihan itsekin nyt päätellä että hänen koulutustasonsa ei liene kovin korkea... Kaikki ihmiset nyt eivät vain ole kovin älykkäitä, eivät myöhemmin syntyneetkään. Ihan samoin kuin ennenkin syntyy kaikenlaisia ihmisiä.... Nykyään vielä lääketiede auttaa hyvinkin paljon vammaisia lapsia jäämään eloon jotka muuten ehkä kuolisivat heti tai muuten varhain.
        Tiedän läheistänne ilmeisesti arvostetaan ja kohdellaan hyvin tasavertaisena kun nyt vasta itse olet käynyt ikäänkuin arvioimaan häntä uudelleen, että minkälainen ihminen. Kyllä se on aivan oikein kohdella tasa-arvoisesti ihmistä, vaikka ei ihan samaan yltäisikään kuin useimmat muut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hän kykenee ainoastaan sellaisiin yksinkertaisiin töihin joissa ei ole tarvitse ajattelua, suunnitella asiaa tai tehdä päätöksiä. Jos on yhtään vaikeampia asioita hän murenee henkisesti ja kuin ahdistuu ja lähtee hakemaan mistä tahansa apua tai jättää asian kokonaan tekemättä. Hän on keksinyt tuohon tavan, hän matkii suoraan muita. Siitä seuraa aina vähän outoja ratkaisuja jotka eivät sovi hänelle. Hän ei kestä yhtään henkistä painetta joka tulee ilman muuta seurauksena jos päättää itse ja siten ottaa vastuun omasta päätöksestään. Siten hän ei ole omasta mielestään vastuussa mistään vaan syy on aina muiden, koska muuthan ne asiat aina pakosta päättävät.

        Siis puhutaanko tässä nyt tuosta sota ajan lapsesta. Jos hän on nyt 75 vuotias, niin hän on sitten syntynyt -44, jolloin sota päättyi.

        Jos hänellä on omakohtaisia sotamuistoja niin hänen täytyy olla kolme, neljä , viisi vuotta vanhempi, koska vasta tuolloin lapselle saattaa jäädä pysyviä muistoja, kun hänellä on jo sanoja sille asioille.

        Toki voi ollla niinkin, että hänen vanhempnsa on niinikään kerrannut tuota tapahtumaa, että muistijälki on tullut toisen kertomana.

        Mutta joo, ilmeiseti tässä ny ei oikein ymmärretä vanhenemista ollenkaan jos tuon ikäiseltä vaaditaan samaa tasoa kuin nuoremmilta.

        Vanhuksissa toki on monenlaista, toiset on huonokuntoisempia kuin toiset ja joillakin muisti saattaa alkaa prakata jo nuoremmalla iälläkin.

        Nykyisessä työpaikassanikin on vain vuoden minua vanhempi dementikko, liikuntakyky on tallella mutta sanat on jo unohtuneet, eikä enää muista mitä lusikalla tehdään. Jopa kuuskymppisiä dementikkoja olen tavannut edellisessä työpaikassani.

        Tuossa kun luin noita, ahdistuu, kun ei osaa, asiat jää tekemättä, matkii muita jne. niin viittaa sen verran vahvasti dementiaan, että lääkäriin minäkin veisiin muistitesteihin.

        Mitä tulee kirjoittajaan itseensä, niin jotenkin nyt tuntuu, että hänkin alkaa traumatisoitua, kun ei ymmärrä/hyväksy toisen tilaa vaan luulee, että toinen kiusallaan höpöttää samoja juttuja ja ikäänkuin vaatii, että toisen pitäisi olla skarpimpi ja ottaa huomioon hänen kärsimyksensä.

        https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/naista-12-oireesta-tunnistat-muistisairauden

        Kannattaa tosiaan ottaa asiaksi, niin voi itse saada apua ja tukea omaan jaksamiseensa


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Siis puhutaanko tässä nyt tuosta sota ajan lapsesta. Jos hän on nyt 75 vuotias, niin hän on sitten syntynyt -44, jolloin sota päättyi.

        Jos hänellä on omakohtaisia sotamuistoja niin hänen täytyy olla kolme, neljä , viisi vuotta vanhempi, koska vasta tuolloin lapselle saattaa jäädä pysyviä muistoja, kun hänellä on jo sanoja sille asioille.

        Toki voi ollla niinkin, että hänen vanhempnsa on niinikään kerrannut tuota tapahtumaa, että muistijälki on tullut toisen kertomana.

        Mutta joo, ilmeiseti tässä ny ei oikein ymmärretä vanhenemista ollenkaan jos tuon ikäiseltä vaaditaan samaa tasoa kuin nuoremmilta.

        Vanhuksissa toki on monenlaista, toiset on huonokuntoisempia kuin toiset ja joillakin muisti saattaa alkaa prakata jo nuoremmalla iälläkin.

        Nykyisessä työpaikassanikin on vain vuoden minua vanhempi dementikko, liikuntakyky on tallella mutta sanat on jo unohtuneet, eikä enää muista mitä lusikalla tehdään. Jopa kuuskymppisiä dementikkoja olen tavannut edellisessä työpaikassani.

        Tuossa kun luin noita, ahdistuu, kun ei osaa, asiat jää tekemättä, matkii muita jne. niin viittaa sen verran vahvasti dementiaan, että lääkäriin minäkin veisiin muistitesteihin.

        Mitä tulee kirjoittajaan itseensä, niin jotenkin nyt tuntuu, että hänkin alkaa traumatisoitua, kun ei ymmärrä/hyväksy toisen tilaa vaan luulee, että toinen kiusallaan höpöttää samoja juttuja ja ikäänkuin vaatii, että toisen pitäisi olla skarpimpi ja ottaa huomioon hänen kärsimyksensä.

        https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/naista-12-oireesta-tunnistat-muistisairauden

        Kannattaa tosiaan ottaa asiaksi, niin voi itse saada apua ja tukea omaan jaksamiseensa

        Muistojen laantuminen 75 vuoteen ei tarkoita että vuosi 1 olisi 75v sitten. Henkilö on voinut olla tapahtumien aikaan vaikka 10v ja silloin muistoista kuitenkin on edelleen tuo 75v mutta ikää henkilöllä olisi 85.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Muistojen laantuminen 75 vuoteen ei tarkoita että vuosi 1 olisi 75v sitten. Henkilö on voinut olla tapahtumien aikaan vaikka 10v ja silloin muistoista kuitenkin on edelleen tuo 75v mutta ikää henkilöllä olisi 85.

        Niin, oli kuin oli, niin armahtakaa ny jo vanhuksia, ei 85-vuotiaan ny tarvi enää niin kaikista töistä vastuuta kantaa ja osata/kyetä kaikkeen. Tekee ja osallistuu ikänsä ja jaksamisensa mukaan.

        Nuorempien pitää ymmärtää ja auttaa.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Siis puhutaanko tässä nyt tuosta sota ajan lapsesta. Jos hän on nyt 75 vuotias, niin hän on sitten syntynyt -44, jolloin sota päättyi.

        Jos hänellä on omakohtaisia sotamuistoja niin hänen täytyy olla kolme, neljä , viisi vuotta vanhempi, koska vasta tuolloin lapselle saattaa jäädä pysyviä muistoja, kun hänellä on jo sanoja sille asioille.

        Toki voi ollla niinkin, että hänen vanhempnsa on niinikään kerrannut tuota tapahtumaa, että muistijälki on tullut toisen kertomana.

        Mutta joo, ilmeiseti tässä ny ei oikein ymmärretä vanhenemista ollenkaan jos tuon ikäiseltä vaaditaan samaa tasoa kuin nuoremmilta.

        Vanhuksissa toki on monenlaista, toiset on huonokuntoisempia kuin toiset ja joillakin muisti saattaa alkaa prakata jo nuoremmalla iälläkin.

        Nykyisessä työpaikassanikin on vain vuoden minua vanhempi dementikko, liikuntakyky on tallella mutta sanat on jo unohtuneet, eikä enää muista mitä lusikalla tehdään. Jopa kuuskymppisiä dementikkoja olen tavannut edellisessä työpaikassani.

        Tuossa kun luin noita, ahdistuu, kun ei osaa, asiat jää tekemättä, matkii muita jne. niin viittaa sen verran vahvasti dementiaan, että lääkäriin minäkin veisiin muistitesteihin.

        Mitä tulee kirjoittajaan itseensä, niin jotenkin nyt tuntuu, että hänkin alkaa traumatisoitua, kun ei ymmärrä/hyväksy toisen tilaa vaan luulee, että toinen kiusallaan höpöttää samoja juttuja ja ikäänkuin vaatii, että toisen pitäisi olla skarpimpi ja ottaa huomioon hänen kärsimyksensä.

        https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/naista-12-oireesta-tunnistat-muistisairauden

        Kannattaa tosiaan ottaa asiaksi, niin voi itse saada apua ja tukea omaan jaksamiseensa

        Nimimerkillä yhteenlaskutoimitus kirjoitteleva on täysi pösilö.


    • Anonyymi

      Miten sotatraumat evakoilla ovat vaikuttaneet heidän psyykeensä?

      • "Miten sotatraumat evakoilla ovat vaikuttaneet heidän psyykeensä? "

        No luettavaa löytyy kyllä jos aihe kiinnostaa. Itse googlettelin sanoilla siviiliväestön sotatraumat ja tosiaan löytyy paljonkin tutkimuksia

        En nyt tähän viitsi sen kummemmin linkkejä laittaa, mutta tuos kun vilkaisin eka sivulta niin pisti silmään lause

        "Lapsena saatu sotatrauma säilyy läpi elämän"

        jonka toinkin esiin yhden tuntemani mummon kohdalla, et pelkää kovia yhtäkkisiä pamahduksia.

        https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/18173/muistois.pdf?sequence=2&isAllowed=y


    • Anonyymi

      Se jolla on sotatrauma voi olla yhtä hankala tapaus tai vielä hankalampi kuin narsisti. ehkä traumoihin liittyy sekapersoonallisuus, jossa on vähän kaikkea häiriöitä sekaisin. Eläminen sellaisen kanssa saattaa olla helvettiä. Äidilläni oli trauma ja hän oli evakko, näin omakohtaisesti lapsuuden sekä aikuisuudenkin aikana, miten ongelmallista isäni elämä hänen kanssaan oli. Mikään ei juuri ollut normaalia. Äitini ei osaanut oikein elää, hän oli edelleen kuin olisi elänyt sodan keskellä eikä tiennyt mitä pitää tehdä. Tulevaisuutta ei ollut, oli vain menneisyys. Hän puhui menneestä kyynel silmissä mutta ei koskaan tulevasta, se osa elämästä puuttui kokonaan. Elämä oli kärsimystä meidän lastenkin osalta. Isäni ei mahtanut mitään, traumainen tekee mitä tekee eikä hän näe omaa traumaansa, hän omasta mielestään toimii tavallisesti. Äiti eli omassa maailmassaan, kuin kuplassa ja sieltä ei ollut oikein yhteyttä tähän normaalielämään. Kuplan sisällä oli aivan eri ongelmat, kuin mitä oikeassa elämässä oli. Menneet ongelmat. Hoitoon äiti koskaan mennyt tuon asian takia, mitenkäs se omasta mielestään terve menisi, joten isäkin sai kärsiä asiasta kuolemaansa saakka.

      • Anonyymi

        Ja se pitää vielä mainita että traumainen näkee syyt myös aina muissa ei koskaan itsessään. Ehkä kokemusten ansiosta että hän ei koskaan tarkastellut itseään vaan muita, siis mitä muut tekevät ja ympärillä tapahtuu. Kuten narsistikin tekee varmaan. Hän jatkuvasti vahti salaa muita. Kun isäni oli ulkona tekemässä pihajuttuja äitini vahti ikkunan verhon takaa ja vaihtoi ikkunaa kun ei nähnyt. Hän ei siis mennyt itse mukaan.

        Äiti purki meihin pahaa oloaan ja piti meitä likaviemärinä. Hän yritti irroittaa pahan olon itsestään ja siirtämään sen meidän kannettavaksi. Osaksi sellainen onnistuu. Sitähän se on kun trauma roiskuu paskana muiden päälle, eikä hän mennyt sinne minne kuuluisi, siis hoitoon.

        Tuon takia en arvosta evakoita enkä koko karjalaa vaikka itse olen evakon lapsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja se pitää vielä mainita että traumainen näkee syyt myös aina muissa ei koskaan itsessään. Ehkä kokemusten ansiosta että hän ei koskaan tarkastellut itseään vaan muita, siis mitä muut tekevät ja ympärillä tapahtuu. Kuten narsistikin tekee varmaan. Hän jatkuvasti vahti salaa muita. Kun isäni oli ulkona tekemässä pihajuttuja äitini vahti ikkunan verhon takaa ja vaihtoi ikkunaa kun ei nähnyt. Hän ei siis mennyt itse mukaan.

        Äiti purki meihin pahaa oloaan ja piti meitä likaviemärinä. Hän yritti irroittaa pahan olon itsestään ja siirtämään sen meidän kannettavaksi. Osaksi sellainen onnistuu. Sitähän se on kun trauma roiskuu paskana muiden päälle, eikä hän mennyt sinne minne kuuluisi, siis hoitoon.

        Tuon takia en arvosta evakoita enkä koko karjalaa vaikka itse olen evakon lapsi.

        Mutta eikös traumatisitunut ole sellainen joka myös ei välttämättä huomaa itsessään mitään outoa. Ja hän olisi tyytyväinen jos muut mukautuisivat hänen traumaansa. Sama periaate eikö ole muillakin häiriöisillä, vaikka narsisteilla, uhrin tulisi mukautua narsistin käytökseen eikä narsistin tulla terveeksi. Tai alkoholistilla, muiden tulisi hyväksyä ja mukautua juominen ja käytös, ja antaa hänen toimia vapaasti, sitä vaihtoehtoa alkoholistilla ei ole että he itse lopettaisivat juomisen., Muita vaaditaan mukautumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja se pitää vielä mainita että traumainen näkee syyt myös aina muissa ei koskaan itsessään. Ehkä kokemusten ansiosta että hän ei koskaan tarkastellut itseään vaan muita, siis mitä muut tekevät ja ympärillä tapahtuu. Kuten narsistikin tekee varmaan. Hän jatkuvasti vahti salaa muita. Kun isäni oli ulkona tekemässä pihajuttuja äitini vahti ikkunan verhon takaa ja vaihtoi ikkunaa kun ei nähnyt. Hän ei siis mennyt itse mukaan.

        Äiti purki meihin pahaa oloaan ja piti meitä likaviemärinä. Hän yritti irroittaa pahan olon itsestään ja siirtämään sen meidän kannettavaksi. Osaksi sellainen onnistuu. Sitähän se on kun trauma roiskuu paskana muiden päälle, eikä hän mennyt sinne minne kuuluisi, siis hoitoon.

        Tuon takia en arvosta evakoita enkä koko karjalaa vaikka itse olen evakon lapsi.

        Aikamoinen egopullistuma sinullakin. "Jos niinkuin minulle on sattunut joku juttu niin kertoo se koko totuuden kaikista".
        Minäpä en arvosta sinua ennenkuin menet itse terapiaan kun osaisit sitä terapiaa toselle osoittaa mutta et itsellesi vaikka olet noin sokea kaikelle muulle kun itselläsi on ollut noin.
        Minulla täysin erilainen kokemus ja näkemys sekä läheisistäni että etäisemmistäkin sukulaisistani jotka myös menetetystä Karjalasta. Karjalan menetys on ollut valtava menetys koko Suomelle.
        Mutta minä olenkin tutustunut asioihin ja lukenut historiaa. Toisin kuin sinä.
        Sinä voisit terapian lisäksi myös sivistää itsäsi edes hiukan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikamoinen egopullistuma sinullakin. "Jos niinkuin minulle on sattunut joku juttu niin kertoo se koko totuuden kaikista".
        Minäpä en arvosta sinua ennenkuin menet itse terapiaan kun osaisit sitä terapiaa toselle osoittaa mutta et itsellesi vaikka olet noin sokea kaikelle muulle kun itselläsi on ollut noin.
        Minulla täysin erilainen kokemus ja näkemys sekä läheisistäni että etäisemmistäkin sukulaisistani jotka myös menetetystä Karjalasta. Karjalan menetys on ollut valtava menetys koko Suomelle.
        Mutta minä olenkin tutustunut asioihin ja lukenut historiaa. Toisin kuin sinä.
        Sinä voisit terapian lisäksi myös sivistää itsäsi edes hiukan.

        Juuri näin. Täälläkin kaikki traumaiset jotka tänne kirjoittelevat aviomiehistään purkavat traumaansa ja näkevät syyn ainoastaan aviopuolisossaan eikä itsessään ole mitään vikaa. Trauma joka on aiheutunut "narsisti" aviopuolisoa ennen aiheuttaa sen. Aviopuoliso saa sitten syyt niskoilleen turhaan. Ja sitten sellaiset lisänä joilla on tuo mainittu Egopullistuma ja he sanovat tuntemattomista kirjoittajista että ovat tehneet jotain "Toisin kuin sinä" Se osoittaa että älyykyysosamäärä on niin alhainen että hän luulee olevansa täällä joku, vaikka toisetkin ovat tehneet asioita.

        Asiasta kolmanteen:
        Huomasin myös jotain muuta: Mitä osoittaa esimerksi kirjoittajasta joka kirjoittaa: "Mutta minä olenkin tutustunut asioihin ja lukenut historiaa. Toisin kuin sinä. Sinä voisit terapian lisäksi myös sivistää itsäsi edes hiukan."

        Missä kuplassa tuollainen kommentoija esimerkiksi elää? Onko hän älyllisesti jotenkin jälkeenjäänyt kuten ehkä varmasti onkin. Eräs alkoholisti aikoinaan kun häneltä oli aivot alkaneet kutistua juomisen takia alkoi latoa vastaavia kommentteja kuin tuo oli, Hän juuri luuli itse että hän on kaikista ylin ja sivistynein :) Juuri kertoi lukeneensa tiettyjä kirjoja (<-20v sitten) ja oli olevinaan sivistynyt ja hänellä oli sama tyyli mitätöidä toiset ihmiset etteivät he muka olleet tehneet (lukeneet) mitään. Muut olivat tehneet paljon enemmän kuin ko. henkilö. Ehkä tuollakin kommentoijalla on lääkkeiden, alkoholin tai molempien aineiden yhdessä aikaansaama aivojen kuivuminen ja kutistuminen ja hän alkaa pitää itseään ylivertaisena vaikka ei oikeasti osaa edes kirjoittaa asiasta vaan päämaali on toisen kirjoittajan halventaminen. Sama oli tuntemallani alkoholistillakin. Hän selvästi pelkää olevansa huonompi, turhaa hän pelkää, hän on todellakin huonompi. "Minä olen tehnyt sitä ja tätä toisin kuin sinä" on juuri itsensä korostamista. Säälittävä kirjoittaja todella.

        Se siitä.


      • Anonyymi

        "Hoitoon äiti koskaan mennyt tuon asian takia, mitenkäs se omasta mielestään terve menisi,"
        Aloittajan kommentista. Miten teidän muiden viisaampien mielestä sitten pitäisi määritellä ne lukuisat ihmiset jotka ovat kokeneet vääryyttä laajalla osalla maapalloa toisen maailmansodan aikana? Heillä varmaan nyt kaikilla ollut oma kuplansa myöhempien pullapuskina syntyneideiden mielestä. Eivät nyt vain ymmärrä syödä makeita pullia teidän kanssanne vaan elävät siellä kuplassaan, jonka kuplan sisältö meille myöhemmille suurimmalle osalle ilmeisen tuntematon ja jotkut vielä luulee että oma sukulainen on ainoa ja harvinainen.
        Ei sotatraumaisille Suomessa (kuten ei muuallakaan) ole ollut traumaterapiaa tarjota aikoinaan. Kotikonstein on ollut selvittävä. Onnellisia ne jotka ovat liittyneet veteraanijärjestöihin ja saman kokeneiden kanssa jakaneet kokemuksiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Hoitoon äiti koskaan mennyt tuon asian takia, mitenkäs se omasta mielestään terve menisi,"
        Aloittajan kommentista. Miten teidän muiden viisaampien mielestä sitten pitäisi määritellä ne lukuisat ihmiset jotka ovat kokeneet vääryyttä laajalla osalla maapalloa toisen maailmansodan aikana? Heillä varmaan nyt kaikilla ollut oma kuplansa myöhempien pullapuskina syntyneideiden mielestä. Eivät nyt vain ymmärrä syödä makeita pullia teidän kanssanne vaan elävät siellä kuplassaan, jonka kuplan sisältö meille myöhemmille suurimmalle osalle ilmeisen tuntematon ja jotkut vielä luulee että oma sukulainen on ainoa ja harvinainen.
        Ei sotatraumaisille Suomessa (kuten ei muuallakaan) ole ollut traumaterapiaa tarjota aikoinaan. Kotikonstein on ollut selvittävä. Onnellisia ne jotka ovat liittyneet veteraanijärjestöihin ja saman kokeneiden kanssa jakaneet kokemuksiaan.

        Lapset joille vaikeinta mahdollista on pudottajapelit eivät käsitä mitään siitä mitä menneet sukupolvet ovat joutuneet kokemaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lapset joille vaikeinta mahdollista on pudottajapelit eivät käsitä mitään siitä mitä menneet sukupolvet ovat joutuneet kokemaan.

        Niin vaikeahan sitä on käsittää , saati ymmärtää jos ei ole kykyä edes yrittää asettaa itseään toisen asemaan.

        Ihan täysin siihen ei kykene kukaan, mutta ne jotka ovat kokeneet jotain samankaltaista ymmärtävät tosiaan parhaiten.

        Lukemalla saa toki tietoa, mutta empatia tosiaan on sitten toinen juttu

        Sitä terapiaa ei tosiaan aikoinaan ollut saatavissa, rintamallakin palvelleistakin monet pelkäsivät, useat näkivät painajaisia vielä vanhainkodeissakin.

        Monet lapset myös joutuivat pelkäämään pommituksissa, en ymmärrä miksi lapsen pelko olisi jotenkin vähemmän huomionarvoista, kun nyt kuitenkin tiedetään lapsuuden olosuhteilla on suuri merkitys sille millaiseksi aikuiseksi hän kasvaa.

        Toisten suru/traumat on näkyvämpiä ja toiset taas pyrkivät aktiivisesti unohtamaan/sulkemaan pois mielestään.

        Mikä sitten taas tarkoittaa, että ne tulevat esiin jollain muulla tavalla, mielenteyden häriöinä, monet lääkitsivät itseään alkoholilla.

        Minusta monetkin kommentit tästä aiheesta ovat surullisia ja sodasta kärsineitä ihmisiä vähätteleviä.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Niin vaikeahan sitä on käsittää , saati ymmärtää jos ei ole kykyä edes yrittää asettaa itseään toisen asemaan.

        Ihan täysin siihen ei kykene kukaan, mutta ne jotka ovat kokeneet jotain samankaltaista ymmärtävät tosiaan parhaiten.

        Lukemalla saa toki tietoa, mutta empatia tosiaan on sitten toinen juttu

        Sitä terapiaa ei tosiaan aikoinaan ollut saatavissa, rintamallakin palvelleistakin monet pelkäsivät, useat näkivät painajaisia vielä vanhainkodeissakin.

        Monet lapset myös joutuivat pelkäämään pommituksissa, en ymmärrä miksi lapsen pelko olisi jotenkin vähemmän huomionarvoista, kun nyt kuitenkin tiedetään lapsuuden olosuhteilla on suuri merkitys sille millaiseksi aikuiseksi hän kasvaa.

        Toisten suru/traumat on näkyvämpiä ja toiset taas pyrkivät aktiivisesti unohtamaan/sulkemaan pois mielestään.

        Mikä sitten taas tarkoittaa, että ne tulevat esiin jollain muulla tavalla, mielenteyden häriöinä, monet lääkitsivät itseään alkoholilla.

        Minusta monetkin kommentit tästä aiheesta ovat surullisia ja sodasta kärsineitä ihmisiä vähätteleviä.

        💡Niin_minustakin

        "Minusta monetkin kommentit tästä aiheesta ovat surullisia ja sodasta kärsineitä ihmisiä vähätteleviä."
        Niin minustakin.
        Kuulemma museoilla on hyvin suuri empatiaa kehittävä vaikutus. Itse olen paitsi sotaveteraanin tytär, myös museoissa kävijä. Eipä ole tullut lasketuksi kuinka monessa sota-aiheisessa museossa olen käynyt. Mutta jokainen käynti on syventänyt näkemystä ja tosiaan, jokainen käynti on laittanut ajattelemaan ja tunteet liikkeelle.
        Alkoholia sensijaan käytetään edelleen runsaasti vaikka ei olla sodassa oltu, että sitä en suoraan asiaan sotkisi. Omat aikoinaan tuntemani veteraanit isäni mukaan lukien eivät ole suurimmaksi osaksi alkoa käyttäneet, eivät lääkkeeksi eivätkä muutenkaan. Siis tarkoitan muuta kuin vähäistä juhlakäyttöä.


      • Anonyymi
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        Niin vaikeahan sitä on käsittää , saati ymmärtää jos ei ole kykyä edes yrittää asettaa itseään toisen asemaan.

        Ihan täysin siihen ei kykene kukaan, mutta ne jotka ovat kokeneet jotain samankaltaista ymmärtävät tosiaan parhaiten.

        Lukemalla saa toki tietoa, mutta empatia tosiaan on sitten toinen juttu

        Sitä terapiaa ei tosiaan aikoinaan ollut saatavissa, rintamallakin palvelleistakin monet pelkäsivät, useat näkivät painajaisia vielä vanhainkodeissakin.

        Monet lapset myös joutuivat pelkäämään pommituksissa, en ymmärrä miksi lapsen pelko olisi jotenkin vähemmän huomionarvoista, kun nyt kuitenkin tiedetään lapsuuden olosuhteilla on suuri merkitys sille millaiseksi aikuiseksi hän kasvaa.

        Toisten suru/traumat on näkyvämpiä ja toiset taas pyrkivät aktiivisesti unohtamaan/sulkemaan pois mielestään.

        Mikä sitten taas tarkoittaa, että ne tulevat esiin jollain muulla tavalla, mielenteyden häriöinä, monet lääkitsivät itseään alkoholilla.

        Minusta monetkin kommentit tästä aiheesta ovat surullisia ja sodasta kärsineitä ihmisiä vähätteleviä.

        💡Kieltolain_

        Kieltolain on sanottu vaikuttaneen suomalaisten alkoholinkäyttötapoihin. Toisaalta jo Ranskassa on huomioitu suomalaisten reipas juominen noinkin varhain.
        "Ranskalainen kirjailija Montesquieu (1689–1755) laski suomalaiset maailman suurimpien juomareiden joukkoon.[2]"
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Kieltolaki_(Suomi)

        Vaikka kieltolaki kumottiin -32, jatkui kaksnaismoralistinen suhtautuminen alkoholinkäyttöön vielä pitkään ja jatkuu ehkä vieläkin. Viinakortti otettiin käyttöön -44 ja se poistettiin 70-luvun lopulla. Sen avulla säännösteltiin alkoholin käyttöä ja seurattiin asiakkaita.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinakortti


        Toki alkoholia on käytetty mielen rauhoittamistarkoitukseenkin ja käytetään vieläkin, vaikka käsittääkseni vaikutus on useimmiten päinvastainen joten hoitokeino on huono.


    • Anonyymi

      Oletetaan että nyt puhutaan Suomen kansan historiasta, suomalaisista.
      Sota koski kaikkia mutta kaikissa perheissä ei tehty pahaa esim lapsille.
      Eli yksilön pahuus vaihtelee yksilöstä toiseen ulkoisista olosuhteista huolimatta.
      Historiallista ajoista tunnetaan sodat,
      antiikin aikaiset moraalipohdinnat, hyvien ja pahojen taistelut.
      Hankalia yksilöitä on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa.

    • Anonyymi

      Kyllähän sota-aika on jättänyt ihmisiin narsistiset arvet. Sellaiset kokemukset muokkaavat kuvaa itsestä ja maailmasta ihan eri tavalla kuin sodattomassa aikakaudessa.

      • Anonyymi

        Jo_pelkkä

        Jo pelkkä lukeminen sota-ajasta muokkaisi käsityksiä ja antaisi lisää ymmärrystä.
        Hiukan tuppaa halveksunta pintaan ihmisiä kohtaan jotka eivät vaivaudu edes aiheeseen tutustumaan vaan tietämättömyyttään vain osoittelevat sormella.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      23
      2305
    2. Vieläkö odotat että

      Näkisitte hänen kanssaan?
      Ikävä
      78
      1202
    3. Haluan sinun kanssa sänkyyn

      Ja läheisyyttä, koska rakastan sinua mies.
      Ikävä
      49
      1085
    4. Kuinka paljon

      Olet tutustunut kaivattusi arvomaailmaan?
      Ikävä
      115
      1056
    5. Nainen sä olet

      arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r
      Ikävä
      72
      1019
    6. Jos olisin

      Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p
      Ikävä
      57
      977
    7. KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa

      Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.
      Henkirikokset
      16
      969
    8. Luotathan?

      Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na
      Ikävä
      31
      930
    9. Voi kun pian voisi varmuudella sanoa

      mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(
      Ikävä
      53
      916
    10. Minun on niin vaikeaa uskoa, että

      todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.
      Ikävä
      55
      908
    Aihe