Kun luin ensimmäisen kerran, että SRK:lta on ilmestynyt kirja Ettekö ole lukeneet, mietin, miksi kirjan nimi tuntuu niin tutulta. Pyörittelin lausetta mielessäni ja aivan oikeaan osuin: Jeesuksen puhettahan se oli.
Jeesus esittää tuon kysymyksen aika ajoin nostaakseen esiin haluamansa raamatunkohdan. Kirjan kirjoittajan, Tapio Holman mukaan samaan tapaan kirja Ettekö ole lukeneet nostaa esiin joitakin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat voivat antaa miettimisen tai hiljentymisen aihetta.
Kirja on selkeä ja mukaansatempaava. Sisäkannen aikajana havainnollistaa, mihin historialliseen ajankohtaan kirjan henkilöt sijoittuvat. Kirjan lopussa on kaksi karttaa, joihin kirjan henkilöt on myös merkitty. Aluksi kannattaa tutustua sisällysluetteloon, ja lukemisen tukena voi käyttää sekä aikajanaa että karttaa. Henkilökuvaukset ovat lyhyitä ja ilmavia, mutta syvällisiä. Raamatun lainaukset ja myös väliotsikot toimivat hienosti kiinnostusta lisäten ja lukemista helpottaen. Kirjan piirrokset avaavat herkällä tavalla kertomusten maailmaa.
Kirjan ensimmäisessä jaksossa, Jumalan ihmisiä, kerrotaan liikuttava kertomus Mooseksen isosiskosta Mirjamista. Luultavasti juuri Mirjam jäi katsomaan, mitä pikkuveljelle tapahtui, kun tämä laskettiin kaisla-arkussa Niilin virtaan. Pari kolme vuosikymmentä myöhemmin Mirjam johti riemulaulua Kaislameren ylityksen jälkeen. Mutta Raamatun naisprofeettakin on vain heikko ihminen. Kateus saa vallan hänen sydämessään. Veljensä Aaronin kanssa hän esittää kysymyksen: Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille? Jumala kutsuu sisarukset puhutteluun pyhäkköteltan eteen ja kertoo asettaneensa Mooseksen poikkeukselliseen tehtävään. Raamatun mukaan Mooses on Jumalan palvelijana Kristuksen ennakkokuva. Puhuttelun jälkeen Aaron katsahtaa sisareensa: Mirjam on lumivalkea spitaalista. Mirjam joudutaan eristämään leiristä autiomaahan. Mutta häntä ei jätetä yksin, vaan koko leiri odottaa, kunnes Mirjam parantuu.
On sykähdyttävää, että monet Raamatun kertomusten sivuosissakin esiintyvät saavat äänen. Jerusalemin vanhan kaupungin kärsimystiellä lukee erään pienen kappelin oven päällä SIMONI CYRENAEO CRUX IMPONITUR (Risti sälytetään Simon kyreneläisen kannettavaksi). Simon kyreneläinen oli lähtöisin Kyrenestä Pohjois-Afrikasta, nykyisestä Libyasta. Kirjassa pohditaan, oliko Simon pääsiäisajan pyhiinvaeltaja tai kenties Jerusalemiin palannut diasporajuutalainen.
Kirjan viimeisessä jaksossa Mestarin puhuttelussa päästään seuraamaan, mitä Jeesuksen kohdanneet ihmiset mahdollisesti miettivät mielessään. Esimerkiksi Pietarin ajatuksenjuoksua kuvataan näin: ”Ja siellä ylipapin pihalla oli jäljellä vain uteliaisuuteni, rohkeuteni sen sijaan oli tiessään. Siellä meni minunkin puhtauteni..." Kuinka ihmeelliseltä tuntui pääsiäisaamuna, kun naiset toivat viestiä ylösnousseelta Herralta.
Iltapäivän aurinko siivilöityy sälekaihtimien raosta. Luen muutaman kertomuksen. Ja seuraavan. Ja sitä seuraavan. En malta lopettaa. Olen elämässäni niin monta kertaa sytyttänyt vanhassa kotitalossani erilaisia uuneja, että tiedän, mikä merkitys on kunnon sytykkeillä. Tämän kirjan nimen alaotsikko Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen on erittäin osuva. Kirja innostaa Raamatun lukemiseen ja saa Raamatun henkilöt tuntumaan eläviltä ja inhimillisiltä. Pienet mutta keskeiset tuokiokuvat heidän elämästään tuovat heidät koskettavasti lähelle myös tämän päivän lukijaa.
Tuula Stång
Jeesus esittää tuon kysymyksen aika ajoin nostaakseen esiin haluamansa raamatunkohdan. Kirjan kirjoittajan, Tapio Holman mukaan samaan tapaan kirja Ettekö ole lukeneet nostaa esiin joitakin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat voivat antaa miettimisen tai hiljentymisen aihetta.
Kirja on selkeä ja mukaansatempaava. Sisäkannen aikajana havainnollistaa, mihin historialliseen ajankohtaan kirjan henkilöt sijoittuvat. Kirjan lopussa on kaksi karttaa, joihin kirjan henkilöt on myös merkitty. Aluksi kannattaa tutustua sisällysluetteloon, ja lukemisen tukena voi käyttää sekä aikajanaa että karttaa. Henkilökuvaukset ovat lyhyitä ja ilmavia, mutta syvällisiä. Raamatun lainaukset ja myös väliotsikot toimivat hienosti kiinnostusta lisäten ja lukemista helpottaen. Kirjan piirrokset avaavat herkällä tavalla kertomusten maailmaa.
Kirjan ensimmäisessä jaksossa, Jumalan ihmisiä, kerrotaan liikuttava kertomus Mooseksen isosiskosta Mirjamista. Luultavasti juuri Mirjam jäi katsomaan, mitä pikkuveljelle tapahtui, kun tämä laskettiin kaisla-arkussa Niilin virtaan. Pari kolme vuosikymmentä myöhemmin Mirjam johti riemulaulua Kaislameren ylityksen jälkeen. Mutta Raamatun naisprofeettakin on vain heikko ihminen. Kateus saa vallan hänen sydämessään. Veljensä Aaronin kanssa hän esittää kysymyksen: Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille? Jumala kutsuu sisarukset puhutteluun pyhäkköteltan eteen ja kertoo asettaneensa Mooseksen poikkeukselliseen tehtävään. Raamatun mukaan Mooses on Jumalan palvelijana Kristuksen ennakkokuva. Puhuttelun jälkeen Aaron katsahtaa sisareensa: Mirjam on lumivalkea spitaalista. Mirjam joudutaan eristämään leiristä autiomaahan. Mutta häntä ei jätetä yksin, vaan koko leiri odottaa, kunnes Mirjam parantuu.
On sykähdyttävää, että monet Raamatun kertomusten sivuosissakin esiintyvät saavat äänen. Jerusalemin vanhan kaupungin kärsimystiellä lukee erään pienen kappelin oven päällä SIMONI CYRENAEO CRUX IMPONITUR (Risti sälytetään Simon kyreneläisen kannettavaksi). Simon kyreneläinen oli lähtöisin Kyrenestä Pohjois-Afrikasta, nykyisestä Libyasta. Kirjassa pohditaan, oliko Simon pääsiäisajan pyhiinvaeltaja tai kenties Jerusalemiin palannut diasporajuutalainen.
Kirjan viimeisessä jaksossa Mestarin puhuttelussa päästään seuraamaan, mitä Jeesuksen kohdanneet ihmiset mahdollisesti miettivät mielessään. Esimerkiksi Pietarin ajatuksenjuoksua kuvataan näin: ”Ja siellä ylipapin pihalla oli jäljellä vain uteliaisuuteni, rohkeuteni sen sijaan oli tiessään. Siellä meni minunkin puhtauteni..." Kuinka ihmeelliseltä tuntui pääsiäisaamuna, kun naiset toivat viestiä ylösnousseelta Herralta.
Iltapäivän aurinko siivilöityy sälekaihtimien raosta. Luen muutaman kertomuksen. Ja seuraavan. Ja sitä seuraavan. En malta lopettaa. Olen elämässäni niin monta kertaa sytyttänyt vanhassa kotitalossani erilaisia uuneja, että tiedän, mikä merkitys on kunnon sytykkeillä. Tämän kirjan nimen alaotsikko Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen on erittäin osuva. Kirja innostaa Raamatun lukemiseen ja saa Raamatun henkilöt tuntumaan eläviltä ja inhimillisiltä. Pienet mutta keskeiset tuokiokuvat heidän elämästään tuovat heidät koskettavasti lähelle myös tämän päivän lukijaa.
Tuula Stång
Vastaukset 1
Vanhimmat
No olipas taas monisanainen luritus. Tiivistäminen on toki harvojen taito.