Listataanko käytännön vinkkejä, kun entinen elämä narsistin kanssa ahdistaa/masentaa/raivostuttaa

Anonyymi

Olen lukenut narsismista kymmeniä ja kymmeniä tunteja ja sitä tietoa kyllä riittää. Sen sijaan on paljon vähemmän tietoa tai varsinkaan käytännön vinkkejä, että mitä tehdä narsistista eroamisen jälkeen, kun kaikenlaiset tunteet täyttävät pään ja meinaa tulla hulluksi. On vaikea nauttia mistään ja kohdistaa energia eheytymiseen ja uuden rakentamiseen.

Itse olen vasta matkani alussa. Erosin fyysisesti narsistista puoli vuotta sitten, mutta olimme kuitenkin puhelimitse ja viestitse yhteyksissä. En ymmärtänyt vielä tässäkään vaiheessa, että kyse oli narsistista. Kategorisoin 5,5v kestäneen on/off-suhteemme hyvin myrkylliseksi ja haitalliseksi. Irrottauduin hänestä, koska hän vei minulta kaikki voimat. Elämässäni on ollut paljon muita vastoinkäymisiä ja onneksi tajusin jättää fyysisen yhteyden narsistiin. Olisi pitänyt siinä vaiheessa tajuta myös no contact -ohje, mutta sen tajusin vasta paljon myöhemmin. Olen nyt muutaman viikon ollut täysin erossa narsistista ja blokannut hänet kaikkialta.

Tarina on kaikkinensa juuri niin karmea kuin täällä monen muunkin tarina. Näiden vuosien aikana narsisti sammutti elämän liekkini täysin ja erkaannutti minut itsestäni ja oikeastaan kaikesta muustakin. Olen havainnut näiden muutamien viikkojen aikana muutamia asioita, jotka ovat auttaneet minua enemmän tahi vähemmän. Tai olen huomannut muutoin hyödylliseksi. Olisi kiva kuulla myös teiltä muita, mikä teitä on auttanut toipumisessa, oli ne sitten miten pieneltä kuulostavia asioita hyvänsä.

- No contact -sääntö. Siitä kerrotaan kaikkialla ja se on aivan välttämätöntä. On aivan turha yrittää saada narsistia ymmärtämään tekojaan, katumaan tai muuttumaan. Kostokin on aivan yhtä turhaa. Siitä syntyy vain pidempi ja myrskyisämpi soppa ja se kaikki viivästyttää normaaliin elämään paluuta ja oman itsen löytämistä. Jos et pysty hillitsemään itseäsi vaan yrität aina vaan ottaa yhteyttä, niin voi miettiä, että voisiko sanoa ja tehdä jotain, jotta narsisti blokkaisi sinut. Jossain tapauksissa se voi onnistua, mutta aina se ei ole toki ole mahdollista. Itse junailin asian näin, jotta jos kävisi niin, että minulle tulisi heikko hetki, niin en saisi häneen yhteyttä. On erittäin tärkeää ymmärtää, että narsistin vaikutuspiiri kestää tasan niin kauan, kun häneen on missään yhteyksissä.
- Terapia. Lopullinen ero narsistista voi olla melkein pahempi kuin yhdessäolo. Erilaiset tunteet, viha, suuttumus, kaipaus, hämmennys, raivo, epätoivo ja suru saattavat vuorotella tai vyöryä joka soluun jopa yhtä aikaa. Itse en ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään näin voimallista parisuhteiden päätyttyä vaikka olen aidosti rakastanut niitä ihmisiä. Narsistin kanssa tunteet ovat aina potenssiin sata. Jos eroon ei liity helpotusta melko pikaisella aikataululla, niin ei kannata jäädä tunnespiraaliin. Kannattaa marssia lääkäriin, niin sitä kautta pääsee pienemmillä maksuilla. Ei kannata mainita, että on ollut suhteessa narsistin kanssa vaan sanoa, että on takana hyvin hajoittava ja myrkyllinen suhde tms. Monet lääkärit katsoo vinoon potilaiden omia diagnooseja. Eikä siihen mitään nimikettä tarvitakaan. Kyse on kokemuksista ja tunteista ja seurauksista omaan minuuteen ja mielenterveyteen. Jos apua ei heru kohtuu aikataululla yhteiskunnalta, niin olemmassa myös kriisipuhelin, johon soittaminen ei maksa normipuhelua enemmän. Siitä ei muodostu hoitosuhdetta, mutta on se tyhjää parempi. Toki voi mennä myös terapiaan omalla rahalla, jos siihen suinkin on mahdollisuus. On vaan pakko hyväksyä, että pitää pulittaa omasta pussista narsistin tekoset. Missään nimessä ei tarvitse hävetä, että itselle on käynyt näin. Narsistin pauloihin voi langeta ihan kuka tahansa ja se oli paskaa säkää, että se kävi itselle. Kyllä siitä kokemuksesta varmasti jotain hyödyllistä oppiakin ajastaan saa.
- Puhu ystäville. Tämä on siinä mielessä kaksiteräinen miekka, että ystäville vuodattamisessa tulee rajat vastaan. Jos heillä ei ole omakohtaista kokemusta, niin kertomukset elämästä narsistin kanssa voivat kuulostaa suorastaan uskomattomilta. Ystävät voivat tukea aikansa, mutta heitä ei voi eikä kannata kuormittaa loputtomiin tai liian usein. Muuten ystävät voivat alkaa välttelemään tai ryhtyä "epäilemään" tarinoiden todenperäisyyttä. Narsistin sekoittama ihminen ei välttämättä muista asioita kronologisessa järjestyksessä, vaan niitä tulee kerrottua muistikuva sieltä ja toinen täältä. Jos ei ole kohdannut narsistia, niin ei voi mitenkään ymmärtää miksi ei ota jalkoja alleen. En minäkään olisi ymmärtänyt, jos en olisi saanut sitä kaikkea itse tuta. Ja ystävien kanssa kannattaa ehdottomasti puhua myös kaikesta ihan muusta kuin omista kokemuksistaan, jotta yhteys tavalliseen elämään säilyy. Ja jos suinkin voimat riittää, niin tehdä yhdessä jotain kivaa. Ei sen tarvitse olla ihmeellistä eikä kestää kauaa. Voi myös olla ihan viisasta, että ei kerro koko tarinaa ihan kaikille ystäville vaan juttelee kevyemmistä asioista.

54

1888

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Omat oivallukset jatkuu:

      - Lue, lue ja lue, jos siltä tuntuu. Minulle terapeutti sanoi, että ei saa jäädä kiinni narsistisen mielen selvittämiseen. Jos en olisi lukenut about kaikkea mahdollista tietoa ja muiden ihmisten tarinoita, niin olisin paljon hämmentyneempi kuin nyt. Ymmärtämällä ko. sairautta, olen ymmärtänyt myös itseäni ja sitä, miten minä järkevä ja voimakastahtoinen nainen nielaisin narsistin koukut uudestaan ja uudestaan. Vaikka lukeminen ja videoiden katselu on ollut tavallaan hyvin kuluttavaa ja ahdistavaa, niin samalla myös tosi hyödyllistä ja todella välttämätöntä. Olen miettinyt, että pitäisikö pistää itselle joku aikaraja kuinka paljon sitä voi päivässä tehdä tai milloin voisi todeta olevansa riittävän sivistynyt aiheen tiimoilta ja suljettava ne kannet. Itse en olisi löytänyt tätäkään määrää tilanteen hyväksymistä, jos en olisi perehtynyt asiaan syvällisesti. Vertaistarinoiden kautta on myös voinut käsitellä omia tapahtumia.
      - Mielihyvä. Itse olen hyvin kehollinen ihminen. Narsisti koukutti minut mm. seksillä. En lähde etsimään mitään irtoseksiä tms., niin pahimpiin tunnekuohuihin olen saanut edes vähän lievitystä esim. piikkimatosta, uimahallissa höyrysaunan ja kylmäaltaan väliä kulkemisesta, laventelin eteerisestä öljystä, hieronnassa käymisestä ja välillä kevyemmästä ja voimien mukaan vähän raskaammasta liikunnasta. Olen myös haistellut kukkia luonnossa. Masturboin myös silloin, kun siltä tuntuu. En anna narsistin viedä minulta aistinautintojen iloa.
      - En ole erityisen uskonnollinen ihminen, mutta pahimmissa raivotiloissani kävin parissa eri kirkollisessa tapahtumassa. Onneksi jäin kirkossa peräpenkkiin, niin saatoin itseä koko konsertin ajan häiritsemättä muita. Olin kiitollinen, että raivon ja tuskan seasta tuli itku. Se rentoutti edes hieman.
      - Meditaatio. Youtubessa on hyviä ohjattuja meditaatioharjoituksia narsistien tai muutoin kaltoinkohdeltujen uhreille. Varsinkin ensimmäisen viikon aikana niistä oli minulle kovasti hyötyä. Kun joku puhuu lempeällä äänellä ymmärtävästi.
      - Ihmisten seura. Olen ollut pitkään loppu ja olen suorastaan karttanut ihmisiä. Nyt olen pakottanut itseni menemään kirjastoon, joogaan, ravintolaan syömään jne. Uuvun helposti, mutta on silti parempi, että menee. Pysyy elämän syrjässä kiinni myös sitä kautta. Sitten voi taas kotona rauhassa keräillä voimia.
      - Hemmottelu. Aluksi en jaksanut meikata ja tukkakin oli välillä likainen. Nyt olen tietoisesti pitänyt itsestäni parempaa huolta. Hyvän tuoksuiset saippuat ja vartalovoiteet ovat osa itsensä hemmottelua. Ostaisin uusia vaatteita, mutta siihen minulla ei nyt ole jaksamista. Sen aika on vähän myöhemmin. Vaihdan uudet, tuoksuvat petivaatteetkin vähintään kerran viikossa, joskus useamminkin. Sekin tuntuu hyvältä, kun sukeltaa raikkaisiin lakanoihin nukkumaan.
      - Aika. Aluksi tuntuu, että koko elämä on pilalla. Mistään ei saa kiinni. Ahdistus ja masennus vie kaikki voimat. Jonain päivänä voi olla edes hetken parempi olo. Kannattaa arvostaa niitä hetkiä ja nähdä ne eheytymisen alkuna. Hyväksyä myös se, että pitkänkin ajan päästä, kun voi jo paremmin, tuleekin iso notkahdus. Ihan kuin kaikki eheytymisen eteen tehty työ olisi ollut turhaa. Ei se ole. Parantumisprosessiin kuuluu eri vaiheita. Älä menetä uskoasi paremmasta. Tai menetä vaikka yhdeksi päiväksi, mutta lupaa itsellesi, että huomenna on uusi päivä, joka vie kohti parempaa huomista.
      - Arkiset asiat. Siivoa, jos jaksat ja saat edes pientä nautintoa lopputuloksesta. Siivoa vain vähän, jos olet fyysisesti ihan loppu. Maailma ei kaadu, jos on vähän sotkuista. Vietä aikaa lasten kanssa, mutta älä suorita yli äyräiden. Teet vain välttämättömimmän heidän hyvinvointinsa eteen. Joku päivä jaksat jo paljon enemmän. Lasten kanssa oleminen ja tekeminen pitää elämässä kiinni. Pyydä apuja, jos tarvitset. Lastenhoito- tai muuta apua voi saada yllättävistäkin lähteistä. Tee lempiruokaasi. Jos taas et tykkää tai jaksa laittaa ruokaa, niin kukaan ei kuole vaikka söisi muutaman viikon eineksiä. Pääasia, että syö. Terveellinen ruoka tuo fyysistä virtaa.
      - Kiitollisuuspäiväkirja. Kirjoita päivittäin ylös asioista, joista olet kiitollinen. Ne voivat olla ihan pieniä asioita. Vain se, että heräsit tähänkin aamuun. Aurinko paistaa. Sade tuo mukanaan vehreyden. Tyyny tuntuu pehmeältä. On jalat, millä kävellä.

      Nämä teot, toimet ja ajatukset ovat auttaneet minua. Toivottavasti niistä on teillekin edes hieman apua. Uutta, parempaa huomista kohden.

    • Anonyymi

      Niin tuttua tekstiä useimmista kohdista.
      Itse erosin joulukuun ekalla viikolla narsistinaisesta. Kyllä hänestäkin jonkin verran oli haittaa vielä eron jälkeen ja väänsi erään itsensä aiheuttaman tilanteen/asian täysin mun syyksi ja uhkaili vielä tekevänsä rikosilmoituksen siitä, kun otin yhteyttä ja sanoin suoraan että perääntyisi, koska en halunnut enää loppuvuodestakaan olla siinä friikkisirkuksessa mukana, mitä tuo kaikki oli hänen taholtaan. Enkä halua vieläkään.
      Sain ohjattua aikanaan asiat niin, että tämä narsistinainen itse jätti minut, aikamoista oli ne vikat pari viikkoa varsinkin, syyt minun huonoutueen vaihtelivat ihan tunneissakin jopa ääripäästä toiseen.
      Välillä teki itsestään kaiken pahan alkua ja juurta ja seuraavalla sekunnilla mä olinkin se kaikkein karmein asia mitä maa päällään kantaa.
      Mutta onneksi pääsin eroon hänestä:)
      Olisin kyllä itsekin voinut(ja halunnutkin) jättää hänet jo reilusti aikaisemmin, mutta pelkäsinkin vähän, ettei jätä minua rauhaan, vaan koittaa väkisin pysyä elämässäni mukana keinolla millä hyvänsä tuossa tilanteessa.
      Joten aloin itse käyttäytymään häntä kohtaan etäisesti ja kylmästikin jopa ja osoittamaan hänen käytöksensä epäloogisuudet ym. Jätin myös noteeraamatta hänelle tärkeitä asioita samalla tavoin, kuten hän teki minulle.
      Eli huomasi itsekin, ettei hänellä ollutkaan enää otetta minuun, joten hänelle tuli aika kiirekin sitten vaihtaa kumppania, mistä olen todlela onnellinen. Siis sen vuoksi, ettei minun tarvitse enää kitua tuollaisen kanssa.
      Toki säälittää nämä uudet miehet, joita hakee ja löytää uhrikseen.
      Sekä hänen lapsiaan, on varmasti kuitenkin aika raskasta, kun äitinä on tuollainen ihminen, joka ei välitä muusta kuin itsestään..

    • Anonyymi

      Kysyisin aloittajalta, oletko miettinyt, mikä tuollaisessa ihmisessä on se, joka tekee irtaantumisen ja eroon liittyvät tunteet niin vaikeaksi?

      Itsellänikin on sama kokemus.

      Olen ajatellut, että vaikeus liittyisi ns. kylmää-kuumaa-vaihteluun, joka on ehkä tyypillistä tuollaiselle ihmiselle. Mutta miksi se aiheuttaa itselle tuon vaikeuden, sitä kehityskulkua en oikein ymmärrä. Jotenkin asiaan näyttää liittyvän kuitenkin itsekunnioituksen katoamista. Kun hän heittäytyy kylmäksi (syystä jota ei ymmärrä), helposti itse on se, joka päätyy pyytelemään anteeksi. Ehkä tämä puolestaan liittyy epätavallisen voimakkaaseen kelpaamattomuuden tunteeseen, jonka tuon kaltainen ihminen usein saa aikaiseksi. Tämä voi tapahtua niin salakavalasti, että siihen on vaikeaa puuttua.

      Mitä itse olet tästä ajatellut?

      • Anonyymi

        Viittaat kelpaamattomuuden tunteeseen, jonka johdosta ihminen pyytelee anteeksi. Voi se anteeksipyyntöyritys olla sitäkin, että tilanteen saisi jotenkin päättymään. Itse tuonkaltaisissa kulminaatiopisteissä teen valinnan ja teen sen silloisen energiatasoni mukaan eli olen joko ihan hiljaa tai sitten ryhdyn taittamaan sanansäilää. Yleensä sanansäilä päätyy siihen, ettei hänelle ole mitään perusteluja höpöväitteilleen, yrittää siis selittää mustaa valkoiseksi, kun itse vain osoitan, että kuinka mustaa se nyt oikein on.
        Aika tehokkaana tapana, jos siis sitä energiaa riittää olen kokenut saman metodin, jota käytetään uhmaikäisen kolmevuotiaan kanssa. Käännä uhmaikäisen huomio johonkin toiseen asiaan, niin unohtuu se uhmailu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viittaat kelpaamattomuuden tunteeseen, jonka johdosta ihminen pyytelee anteeksi. Voi se anteeksipyyntöyritys olla sitäkin, että tilanteen saisi jotenkin päättymään. Itse tuonkaltaisissa kulminaatiopisteissä teen valinnan ja teen sen silloisen energiatasoni mukaan eli olen joko ihan hiljaa tai sitten ryhdyn taittamaan sanansäilää. Yleensä sanansäilä päätyy siihen, ettei hänelle ole mitään perusteluja höpöväitteilleen, yrittää siis selittää mustaa valkoiseksi, kun itse vain osoitan, että kuinka mustaa se nyt oikein on.
        Aika tehokkaana tapana, jos siis sitä energiaa riittää olen kokenut saman metodin, jota käytetään uhmaikäisen kolmevuotiaan kanssa. Käännä uhmaikäisen huomio johonkin toiseen asiaan, niin unohtuu se uhmailu.

        Niin, varmasti on erilaisia keinoja päästä riitatilanteesta. Yritin tuossa hahmotella syytä siihen, että itse päätyy sovunhierojaksi kaikissa tilanteissa. Niissäkin, joissa itseä on pahasti loukattu. Minusta itsekunnioituksen puute ilmenee näinkin. Se taas murenee tavallista helpommin, jos monissa yhteyksissä korostuu, ettet ole kelvollinen.

        Siitä en ole varma, selittääkö em. mitenkään sitä irtaantumisen vaikeutta ja erityisen huonoja tuntemuksia.

        Siksi kysyin aloittajalta, onko hän selvittänyt syytä tuohon vaikeuteen.

      • Anonyymi

        Minä jäin koukkuun ko. narsistiin, koska aluksi hullaannuin hänestä ihan totaalisesti. Tuntui, että tämä ihminen on kaikkea, mitä olen aina toivonut ja enemmänkin. Intohimoinen, hellä, kuunteleva, auttava ja hauskakin. Huonojen ja suorastaan sairaiden jaksojen jälkeenkin tuli taas niitä hyviä jaksoja ja uskoin hänen valheisiinsa vakuutteluihinsa. Heikkenin ihmisenä kaikilla osa-alueilla ja en päässyt hänestä irti vaikka kuinka yritin. Palasin aina takaisin vaikka mut oli rikottu melkein kaikella mahdollisella tavalla miljoona kertaa. Oma persoona oli vain varjo entisestä. Käytökseni ei ollut rationaalista vaan hullun hommia.

        Valheiden ja järjettömyyksien verkossa eläminen ja jatkuva selvittely ja totuuden etsiminen vei suorastaan järjen. Kuuman ja kylmän vaihtelu rikkoi minut.

        Vasta suhteen päätyttyä tajusin miten pahasti minulle kävi. Olin järjettömän vihainen ja raivoissani niin narsistille kuin itselleni, että käytin niin pitkän ajan moiseen sairaaseen suhteeseen ja nyt minulla kestää vaikka kuinka kauan palata omaksi itsekseni. Hän porskuttaa eteenpäin uudessa suhteessa täyttä häkää ja minä nuolen haavojani ties kuinka kauan. Voimakkaita tunteita aiheuttaa myös se, että yrittää rationalisoida järjettömyyttä, jotta sitä pystyy edes jotenkin käsittelemään ja ymmärtämään. Koko suhteen kokemukset tulvivat päähän kuvina ja tunteina. Epätietoisuus siitä, että kuinka kauan toipuminen vie aiheuttaa myös epätoivoa. Ei ole varmuutta pääseekö tästä koskaan tasarahaksi vai tuleeko tämä kaikki vaikuttamaan koko loppuelämään. Vaikka järjellä päättää, että en hemmetissä anna narsistin pilata mun loppu elämääkin, niin valitettavasti on tunne, että jonkin asteinen vaikutus näillä kokemuksilla tulee aina olemaan vaikka mitä tekisi. Ja uuvuttaa pelkkä ajatuskin miten paljon työtä tässä on vielä edessä vaikka olen valmis tekemään melkein mitä tahansa, että pääsen selville vesille.

        Omalla kohdallani on se hyvä puoli, että minun ei tarvitse pelätä narsistin osalta enää mitään. Uhkasin paljastaa hänet kaikille ja onneksi mulla on dokumentaatio varsin monesta mielettömyydestä. Hän ei tasan varmasti ota muhun enää mitään yhteyttä paljastumisen pelossa. Toki hän puhuu musta kakkaa, mutta toisaalta siinähän puhuu. Meillä ei yhteistä tuttavapiiriä ja hänen piirinsä mielipiteet ei kiinnosta mua. Itse tiedän mitä olen tehnyt ja miten asia on. Loppujen lopuksi en koe tarvetta totuuden paljastumiseen. Hänen uutta kumppaniaan en tunne ehkä tiedä enkä saisi mitenkään selville ja vaikka hänelle kertoisin miten asia on, niin ei hän minua uskoisi. Tiedän kyllä varsin hyvin omasta kokemuksesta kuinka hyvin narsisti pystyy esittämään rooliaan aluksi. Jos hänen uusi kumppaninsa on ns. kiltti ihminen, niin paljastumiseen voi mennä vuosikin. Riippuen siitä kuinka paljon ovat yhdessä ja mitä tapahtumia yhteiseloon sisältyy. Ei ole minun asiani. Pakko keskittyä itsensä hoitamiseen ja omien asioiden kuntoon saattamiseen. Ja siinä riittää työnsarkaa ja paljon. Narsisti sai syöstyä minut raiteiltani vähän joka saralla. Hän sai aikaan täystuhon, mutta helkkari sentään kyllä minä tästä vielä nousen ja itselleni näytän. On vain keskittyvä itsesyytösten sijaan kaikkeen, mikä vie toipumista edes piirun verran eteenpäin ja hyväksyttävä, että tällaisesta kokemuksesta ei hetkessä selviä, mutta kyllä tästä selviää.

        Narsistin kanssa oma persoona häiriintyy ja sitä kautta rationaalisen ajattelun korvaa miljoonat eri tunteet ja vastatunteet. Vaikka narsisti ei ole enää elämässä konkreettisesti, niin hänen taifuuninsa riepottelee sisäisesti vielä pitkään sen jälkeenkin. On vaan pakko uskoa, että askel askeleelta myrsky laantuu ja ajastaan pääsee aurinkoiseen tyveneen ja palaa omaksi itsekseen. Uskoisin, että se tapahtuu sitten, kun hyväksyy narsistikokemuksen osaksi omaa elämää eikä ole tarvetta enää syyttää ketään. Ei itseä eikä narsistia. Mitä pikemmin siihen pääsee, sitä nopeammin alkaa uusi, täysin narsistivapaa elämä. :) (AP)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä jäin koukkuun ko. narsistiin, koska aluksi hullaannuin hänestä ihan totaalisesti. Tuntui, että tämä ihminen on kaikkea, mitä olen aina toivonut ja enemmänkin. Intohimoinen, hellä, kuunteleva, auttava ja hauskakin. Huonojen ja suorastaan sairaiden jaksojen jälkeenkin tuli taas niitä hyviä jaksoja ja uskoin hänen valheisiinsa vakuutteluihinsa. Heikkenin ihmisenä kaikilla osa-alueilla ja en päässyt hänestä irti vaikka kuinka yritin. Palasin aina takaisin vaikka mut oli rikottu melkein kaikella mahdollisella tavalla miljoona kertaa. Oma persoona oli vain varjo entisestä. Käytökseni ei ollut rationaalista vaan hullun hommia.

        Valheiden ja järjettömyyksien verkossa eläminen ja jatkuva selvittely ja totuuden etsiminen vei suorastaan järjen. Kuuman ja kylmän vaihtelu rikkoi minut.

        Vasta suhteen päätyttyä tajusin miten pahasti minulle kävi. Olin järjettömän vihainen ja raivoissani niin narsistille kuin itselleni, että käytin niin pitkän ajan moiseen sairaaseen suhteeseen ja nyt minulla kestää vaikka kuinka kauan palata omaksi itsekseni. Hän porskuttaa eteenpäin uudessa suhteessa täyttä häkää ja minä nuolen haavojani ties kuinka kauan. Voimakkaita tunteita aiheuttaa myös se, että yrittää rationalisoida järjettömyyttä, jotta sitä pystyy edes jotenkin käsittelemään ja ymmärtämään. Koko suhteen kokemukset tulvivat päähän kuvina ja tunteina. Epätietoisuus siitä, että kuinka kauan toipuminen vie aiheuttaa myös epätoivoa. Ei ole varmuutta pääseekö tästä koskaan tasarahaksi vai tuleeko tämä kaikki vaikuttamaan koko loppuelämään. Vaikka järjellä päättää, että en hemmetissä anna narsistin pilata mun loppu elämääkin, niin valitettavasti on tunne, että jonkin asteinen vaikutus näillä kokemuksilla tulee aina olemaan vaikka mitä tekisi. Ja uuvuttaa pelkkä ajatuskin miten paljon työtä tässä on vielä edessä vaikka olen valmis tekemään melkein mitä tahansa, että pääsen selville vesille.

        Omalla kohdallani on se hyvä puoli, että minun ei tarvitse pelätä narsistin osalta enää mitään. Uhkasin paljastaa hänet kaikille ja onneksi mulla on dokumentaatio varsin monesta mielettömyydestä. Hän ei tasan varmasti ota muhun enää mitään yhteyttä paljastumisen pelossa. Toki hän puhuu musta kakkaa, mutta toisaalta siinähän puhuu. Meillä ei yhteistä tuttavapiiriä ja hänen piirinsä mielipiteet ei kiinnosta mua. Itse tiedän mitä olen tehnyt ja miten asia on. Loppujen lopuksi en koe tarvetta totuuden paljastumiseen. Hänen uutta kumppaniaan en tunne ehkä tiedä enkä saisi mitenkään selville ja vaikka hänelle kertoisin miten asia on, niin ei hän minua uskoisi. Tiedän kyllä varsin hyvin omasta kokemuksesta kuinka hyvin narsisti pystyy esittämään rooliaan aluksi. Jos hänen uusi kumppaninsa on ns. kiltti ihminen, niin paljastumiseen voi mennä vuosikin. Riippuen siitä kuinka paljon ovat yhdessä ja mitä tapahtumia yhteiseloon sisältyy. Ei ole minun asiani. Pakko keskittyä itsensä hoitamiseen ja omien asioiden kuntoon saattamiseen. Ja siinä riittää työnsarkaa ja paljon. Narsisti sai syöstyä minut raiteiltani vähän joka saralla. Hän sai aikaan täystuhon, mutta helkkari sentään kyllä minä tästä vielä nousen ja itselleni näytän. On vain keskittyvä itsesyytösten sijaan kaikkeen, mikä vie toipumista edes piirun verran eteenpäin ja hyväksyttävä, että tällaisesta kokemuksesta ei hetkessä selviä, mutta kyllä tästä selviää.

        Narsistin kanssa oma persoona häiriintyy ja sitä kautta rationaalisen ajattelun korvaa miljoonat eri tunteet ja vastatunteet. Vaikka narsisti ei ole enää elämässä konkreettisesti, niin hänen taifuuninsa riepottelee sisäisesti vielä pitkään sen jälkeenkin. On vaan pakko uskoa, että askel askeleelta myrsky laantuu ja ajastaan pääsee aurinkoiseen tyveneen ja palaa omaksi itsekseen. Uskoisin, että se tapahtuu sitten, kun hyväksyy narsistikokemuksen osaksi omaa elämää eikä ole tarvetta enää syyttää ketään. Ei itseä eikä narsistia. Mitä pikemmin siihen pääsee, sitä nopeammin alkaa uusi, täysin narsistivapaa elämä. :) (AP)

        On se merkillistä, kun niistä rakkaista kumppaneista muotoutuukin hirveitä narskuja, kun tullaan jätetyiksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, varmasti on erilaisia keinoja päästä riitatilanteesta. Yritin tuossa hahmotella syytä siihen, että itse päätyy sovunhierojaksi kaikissa tilanteissa. Niissäkin, joissa itseä on pahasti loukattu. Minusta itsekunnioituksen puute ilmenee näinkin. Se taas murenee tavallista helpommin, jos monissa yhteyksissä korostuu, ettet ole kelvollinen.

        Siitä en ole varma, selittääkö em. mitenkään sitä irtaantumisen vaikeutta ja erityisen huonoja tuntemuksia.

        Siksi kysyin aloittajalta, onko hän selvittänyt syytä tuohon vaikeuteen.

        Narsistin kanssa mikään järjellinen ei selitys ei päde. On ihan helkkarinmoista ajan hukkaa miettiä itse mitä voisi tehdä toisin ja opetella käsittelemään narsistia paremmin tai ymmärtää niin sairaan ihmisen motiiveja ja toimintamalleja. EI. Ainoa mahdollisuus on ottaa jalat alleen ja ihan heti, kun ensi merkit on näkyvissä. Eikä suhteen lopettamisen jälkeen kannata jäädä tankkaamaan narsistilta syitä hänen käytökseensä. Hän vaan syöttää uutta ja uutta pajunköyttä ja puhuu täysin epäloogisia asioita. Hän tekee vain uhristaan syntipukin, tavalla tahi toisella ja olet vain entistä hämmentyneempi, vihaisempi ja ahdistuneempi. Itsekseen asioita voi selvitellä, mutta ei missään nimessä narsistin kanssa. Tämä on erittäin tärkeä neuvo. Totuus ei tule koskaan narsistin suusta. Eikä missään nimessä kannata keksiä uusia ja uusia keinoja, jotta kestäisi elämää narsistin kanssa. Mitä pidempi aika kuluu, sitä enemmän menetät kosketuksen itseeni ja omaan minuuteesi ja sitä pidempi tulee olemaan myös eheytymisprosessi. Elämä narsistin kanssa on hidas itsemurha. On erittäin suuri mahdollisuus, että rikkoutuu niin pahasti ja ahdistus kasvaa niin suureksi, että on jopa valmis riistämään itseltään hengen, kun ei kestä sitä karmivaa pahaa oloa, minkä elämä narsistin kanssa on aiheuttanut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se merkillistä, kun niistä rakkaista kumppaneista muotoutuukin hirveitä narskuja, kun tullaan jätetyiksi.

        Ap vastaa, että minä en tullut jätetyksi vaan jätin itse narsistin. Ja minulle on ihan sama kuka jätti kenetkin tai onko kyseinen mies täysverinen narsisti vai ei. Ainoastaan kokemuksilla ja niiden seuraamuksilla on väliä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ap vastaa, että minä en tullut jätetyksi vaan jätin itse narsistin. Ja minulle on ihan sama kuka jätti kenetkin tai onko kyseinen mies täysverinen narsisti vai ei. Ainoastaan kokemuksilla ja niiden seuraamuksilla on väliä.

        Miten se noin koville ottaa, kun itse valitsit eron? Siihen tietysti kuluu oma aikansa, että oppii elämään ilman tätä kumppaniaan ja varsinkin olla muistelematta. Muutos on monelle vaikea, kun on totuteltava uuteen elämisen rytmiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten se noin koville ottaa, kun itse valitsit eron? Siihen tietysti kuluu oma aikansa, että oppii elämään ilman tätä kumppaniaan ja varsinkin olla muistelematta. Muutos on monelle vaikea, kun on totuteltava uuteen elämisen rytmiin.

        Ero narsistista on ihan eri asia kuin normaalin suhteen päättyminen. Ainahan ero on ikävä asia, oli sitten missä roolissa hyvänsä. En nyt valitettavasti jaksa lähteä selittämään syvällisemmin miksi ero narsistioletusta on niin vaikeaa. Siitä löytyy kyllä tietoa pilvin pimein, jos asia kiinnostaa eikä ole omakohtaista kokemusta. (AP)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten se noin koville ottaa, kun itse valitsit eron? Siihen tietysti kuluu oma aikansa, että oppii elämään ilman tätä kumppaniaan ja varsinkin olla muistelematta. Muutos on monelle vaikea, kun on totuteltava uuteen elämisen rytmiin.

        Minäkin kommentoin tähän. Se ottaa koville varmaankin usein siksi, että se on aluksi tehtävä pitkälti järjen varassa. Tajuaa järjellään, että tämän on aivan pakko loppua. Tunne ei jostain itselleni hämäräksi jääneestä syystä vain läheskään heti tule perässä. Edelleen voi kaivata ja kaipaakin niitä hyviä asioita. Ne ovat tuollaisessa ihmisessä jotenkin poikkeuksellisen hyviä tai sitten eivät edes ole, vaan se kylmää-kuumaa vuorottelu saa ne tuntumaan tavallista paremmilta.

        Tuon kaltaisen ihmisen kanssa joutuu helposti aika kujalle jo siitäkin, mikä on vielä siedettävissä. Kun hänelle itselleen hänen toiminnassaan ei ole mitään outoa, niin jotenkin ehkä siksi itsekin alat pitää sitä hyväksyttävämpänä kuin se on. Tavallaan ei suostu uskomaan sitä röyhkeyden määrää.

        Muutakin selittävää on, mutta en minäkään jaksa tarkemmin selittää.

    • Anonyymi

      💡Vinkki_kuulostaa

      Vinkki kuulostaa kovin pieneltä toimelta tässä asiassa.

      Ennemminkin sinulla tulisi olla uusi suunta elämällesi. Ikäänkuin rakennat uutta sen kaiken vahvan päälle mitä olit ennenkuin narsistia tai ennenkuin myös mahdolliset muut vastoinkäymiset sinua ovat heikentäneet.

      En tiedä onko edes oikein sanoa uusi suunta. Ennemminkin ehkä etsi vaikka kuinka kaukaa menneisyydestä itsestäsi niitä hyviä asioita ja vahvuuksia joita sinulla on. Etsi entisiä unlemiasi jolloin narsisti tai muut eivät vielä olleet niitä talloneet. Vaikka ne tuntuisivat kuinka kaukaisilta, suurilta ja mahdottomilta, lähde kulkemaan niitä kohden.
      Yksi asia vain on äärettömän tärkeä. Unelmatulevaisuudessasi ei saa olla minkäänaista sijaa narsistilla. Jos satut lankeamaan tielläsi, niin pyyhkäise lankeemus tieltäsi äläkä anna sellaisen pikkujutun koskaan pysäyttää itseäsi. Lankeemus on kuin yksi tupakka silloin kun on lopettanut tupakanpolton.

      Huolehdi siitä että loppuelämäsi on sinun omasi eikä kenenkään narsistinroikaleen tai muun hyväksikäyttäjän. Elämäsi on sinun eikä kenenkään muun.

    • Anonyymi

      Ps. Voisitteko_

      ❎Ps. Voisitteko jotenkin identifioitua, voitte laittaa nikin kommenttiin vaikkei sitä nyt aloitukseen saakaan rekisteröitymättä.

    • Anonyymi

      Oikein hyvä ajatus. Uusi suunta tai oman itsensä uudelleen löytäminen. Itselleni ei ole vielä selvinnyt, että yritänkö palata itsekseni ennen narsistia vai uudeksi omaksi minäkseni. Ehkä sitä ei voi päättää vaan se selviää ajastaan, kun kulkee kohti itseään.

      Minusta tuntuu, että olen jo muutamissa viikoissa vahvistunut siinä määrin, että en itse tee mitään aloitetta narsistin kontaktoimiseen ja en myöskään usko, että hän minuun.

      Toivon vain, että jos/kun tapaa joskus uuden miehen, joka tuntuu todella ihanalta, niin tuleeko sellainen olo, että pitää tehdä FBI-tasoinen taustaselvitys ja haastella kaikki ex-kumppanit valheenpaljastimen avulla. Toivottavasti ei...(ap)

      • Anonyymi

        Eiköhän se ole viisainta itse muodostaa se mielikuvansa uudesta kumppanista, eikä uskoa entisten heilojen värieitettyihin mielipiteisiin. Silloin ei voi kuin syyttää itseään, jos taaskaan ei kaveri olekaan toivotun lainen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän se ole viisainta itse muodostaa se mielikuvansa uudesta kumppanista, eikä uskoa entisten heilojen värieitettyihin mielipiteisiin. Silloin ei voi kuin syyttää itseään, jos taaskaan ei kaveri olekaan toivotun lainen.

        Minulla on kolme pitkää parisuhdetta takana. Kahdesta ensimmäisestä ei ole mitään merkittävää pahaa sanottavaa eikä varsinkaan tarvetta lähteä värittämään mitään. Toivon heille elämässä kaikkea hyvää. Kummankin kanssa olen vielä tekemisissä. Toinen niistä on lapsieni isä eli olemme paljonkin tekemissä. Ainoan poikkeuksen muodostaa tämä narsistimies. Jos joku olisi kertonut millainen hän on todisteiden kanssa, niin vaikka en olisi heti uskonut, niin olisin löytänyt narsismitiedon äärelle paaaaljon aikaisemmin. Olisin säästynyt paljolta pahalta ja toipumisaikakin olisi varmasti ollut paljon lyhyempi. Itselleni ei tulisi mieleenkään lähteä ketään mustamaalaamaan esim. mustasukkaisuuden tai muiden omien tunteiden takia eron jälkeen.

        En usko, että kukaan järkevä ihminen, joka ei ole pattitilanteessa kokemustensa jälkeen, kuluttaa aikaansa narsismista lukien tai täällä palstalla keskustellen. (AP)

      • Anonyymi

        💡Olisin_nyt

        " tuleeko sellainen olo, että pitää tehdä FBI-tasoinen taustaselvitys ja haastella kaikki ex-kumppanit valheenpaljastimen avulla. "

        Olisin nyt jo kauvan sitten narsistista eronneena sitä mieltä että jos se kuuluisa hälytyskelloksi kutsuttu vempain siellä omien korvien välissä yhtäänkään kilahtelee niin tutkimus kannattaa tehdä... Tai ehkä kannattaa jättää hälytyskellojen reagointia aiheuttava tyyppi jopa heti.

        "yritänkö palata itsekseni ennen narsistia vai uudeksi omaksi minäkseni."
        Minä yritin palata itsekseni ennen narsistia. Siihen päälle sitten uutta elämää ja uusia suuntia ja isoja unelmia. Toteutukseen ryhtymistä ja samalla mm. täällä palstalla naputtamista narsismiasioista. Noin on tullut uutta kudelmaa elämään ja ennenkaikkea, ilman narsistia (olen suunnattoman iloinen kun voin tämän kirjoittaa). Ja aivan vielä iloisempi siitä että minulla on iiiiihana upea tulevaisuuuus. Aivan mahtavaa. :D.

        Elämä ilman narsistia on...sanat eivät riitä kertomaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        💡Olisin_nyt

        " tuleeko sellainen olo, että pitää tehdä FBI-tasoinen taustaselvitys ja haastella kaikki ex-kumppanit valheenpaljastimen avulla. "

        Olisin nyt jo kauvan sitten narsistista eronneena sitä mieltä että jos se kuuluisa hälytyskelloksi kutsuttu vempain siellä omien korvien välissä yhtäänkään kilahtelee niin tutkimus kannattaa tehdä... Tai ehkä kannattaa jättää hälytyskellojen reagointia aiheuttava tyyppi jopa heti.

        "yritänkö palata itsekseni ennen narsistia vai uudeksi omaksi minäkseni."
        Minä yritin palata itsekseni ennen narsistia. Siihen päälle sitten uutta elämää ja uusia suuntia ja isoja unelmia. Toteutukseen ryhtymistä ja samalla mm. täällä palstalla naputtamista narsismiasioista. Noin on tullut uutta kudelmaa elämään ja ennenkaikkea, ilman narsistia (olen suunnattoman iloinen kun voin tämän kirjoittaa). Ja aivan vielä iloisempi siitä että minulla on iiiiihana upea tulevaisuuuus. Aivan mahtavaa. :D.

        Elämä ilman narsistia on...sanat eivät riitä kertomaan.

        Todella hienoa, että voit tuntea iloa ja sinulla on uskoa tulevaisuuteen. Se kannustaa varmasti myös meitä muita, jotka kamppailemme vielä narsistin jälkeisessä ahdistuksessa kaiken mahdollisin keinoin. Kuinka kauan sinulla kesti, että pääsit tuohon vaiheeseen ja kuinka pitkä suhde sinulla oli narsistin kanssa? ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todella hienoa, että voit tuntea iloa ja sinulla on uskoa tulevaisuuteen. Se kannustaa varmasti myös meitä muita, jotka kamppailemme vielä narsistin jälkeisessä ahdistuksessa kaiken mahdollisin keinoin. Kuinka kauan sinulla kesti, että pääsit tuohon vaiheeseen ja kuinka pitkä suhde sinulla oli narsistin kanssa? ap

        💡Koko_touhu

        Koko touhu narsistin kanssa on itseasiassa paljon pidemmän ajan tulos kuin se pelkkä ilmentymä joksi nyt suhteemme ajattelen. Narsisti on iskenyt minuun kyntensä jo kauvan sitten nuoruudessa. Erinäisten huonojen tuulien puhaltaessa elämässäni narsisti kykeni iskemään minuun hakkunsa ja sitomaan köyden ympärilleni keski-iän tienoilla. Varsinainen ilmentymä kesti vajaan vuoden.

        Siitä eteenpäin elin jonkinasteisessa kyvyttömyyden tilassa että olisin voinut tehdä täydellistä irtiottoa vaikka narsisti eli hirmuista hirviönelämäänsä niin että kävi myös minun luonani...
        Tämä ilmentymän jälkeinen aika on sitä samanlaista hirveää tempoilua mitä tällä palstalla usein kuvataan että narsistin jälkeen on. Aivan samanlaista.
        Minun oma persoonani näkyi siihen aikaan niin että olin aivan hirvittävän agressiivinen narsistia kohtaan ja raivosin hänelle puhelimitse tulenlieskaa niinkuin vain lohikäärmeet yleensä tekevät...

        Kun kävi ilmi että kaveri nautti myös melkein joka ikisestä oireesta mitä kuuluu psykopatiaan niin silloin tuli lopullinen stoppi. Käsitin että se on mikä on eikä se kuulu minun elämääni mitenkään. Eikä kenenkään muunkaan elävän olennon... Ei voi... Kun se on se mikä se on... Sellainen kauhea tapaus...

        Irtaantuminen vaati sitä mitä narsismitieteilijä Vaknin sanoo sen vaativan, valtavia mentaalisia ponnistuksia. Saatoin olla omissa menoissani ja nauttia elämästäni ja samalla kaipuu saattoi hiipiä mieleeni... Kestin sen ja kestin sen taas yhä uudestaan. Lopulta laitoin kaikki tiet narsistilta palata luokseni poikki. Puhelimeen merkintä hänen nimensä tilalle että ÄV, älä vastaa.
        Tuli tuntemattomasta numerosta soittoja joihin minun oli vastattava koska työni vaati että piti vastata puhelimeen vaikken olisi tuntenut numeroa. Puhuin hänen kanssaan sitten jos kävi näin mutta nätisti sanoin etten voi tavata, minulla suhde (vaikkei nyt varsinaisesti ollutkaan).
        Tuli myös vaanimista kotinurkillani ja satunnaisia törmäämisiä liikenteessä. Useimmiten pääsin puikkelehtimaan pakosalle.
        Nyt ei ole kuulunut enää vuoteen?! mitään. Vähän varoen liikuskelen ja vältän paikkoja joissa saattaa törmätä.

        Vuosia, ihan vuosia. Mutta varmaan moni pääsee nopeamminkin eroon, riippuu vähän tilanteista miten se onnistuu ja kuinka nopeasti varmaankin.

      • Anonyymi

        Tässä_vielä

        Tässä vielä lainaus Vaknin tekstistä joka liittyy tähän kohtaan.

        "Narsisti on oman häiriintyneisyytensä lailla kaikkialle läpitunkeva. Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen. Narsistin jättämiseksi vaaditaan valtavia mentaalisia ponnistuksia, ja fyysinen erottautuminen on niistä vain ensimmäinen (ja vähiten tärkeä) askel." -SV

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        💡Koko_touhu

        Koko touhu narsistin kanssa on itseasiassa paljon pidemmän ajan tulos kuin se pelkkä ilmentymä joksi nyt suhteemme ajattelen. Narsisti on iskenyt minuun kyntensä jo kauvan sitten nuoruudessa. Erinäisten huonojen tuulien puhaltaessa elämässäni narsisti kykeni iskemään minuun hakkunsa ja sitomaan köyden ympärilleni keski-iän tienoilla. Varsinainen ilmentymä kesti vajaan vuoden.

        Siitä eteenpäin elin jonkinasteisessa kyvyttömyyden tilassa että olisin voinut tehdä täydellistä irtiottoa vaikka narsisti eli hirmuista hirviönelämäänsä niin että kävi myös minun luonani...
        Tämä ilmentymän jälkeinen aika on sitä samanlaista hirveää tempoilua mitä tällä palstalla usein kuvataan että narsistin jälkeen on. Aivan samanlaista.
        Minun oma persoonani näkyi siihen aikaan niin että olin aivan hirvittävän agressiivinen narsistia kohtaan ja raivosin hänelle puhelimitse tulenlieskaa niinkuin vain lohikäärmeet yleensä tekevät...

        Kun kävi ilmi että kaveri nautti myös melkein joka ikisestä oireesta mitä kuuluu psykopatiaan niin silloin tuli lopullinen stoppi. Käsitin että se on mikä on eikä se kuulu minun elämääni mitenkään. Eikä kenenkään muunkaan elävän olennon... Ei voi... Kun se on se mikä se on... Sellainen kauhea tapaus...

        Irtaantuminen vaati sitä mitä narsismitieteilijä Vaknin sanoo sen vaativan, valtavia mentaalisia ponnistuksia. Saatoin olla omissa menoissani ja nauttia elämästäni ja samalla kaipuu saattoi hiipiä mieleeni... Kestin sen ja kestin sen taas yhä uudestaan. Lopulta laitoin kaikki tiet narsistilta palata luokseni poikki. Puhelimeen merkintä hänen nimensä tilalle että ÄV, älä vastaa.
        Tuli tuntemattomasta numerosta soittoja joihin minun oli vastattava koska työni vaati että piti vastata puhelimeen vaikken olisi tuntenut numeroa. Puhuin hänen kanssaan sitten jos kävi näin mutta nätisti sanoin etten voi tavata, minulla suhde (vaikkei nyt varsinaisesti ollutkaan).
        Tuli myös vaanimista kotinurkillani ja satunnaisia törmäämisiä liikenteessä. Useimmiten pääsin puikkelehtimaan pakosalle.
        Nyt ei ole kuulunut enää vuoteen?! mitään. Vähän varoen liikuskelen ja vältän paikkoja joissa saattaa törmätä.

        Vuosia, ihan vuosia. Mutta varmaan moni pääsee nopeamminkin eroon, riippuu vähän tilanteista miten se onnistuu ja kuinka nopeasti varmaankin.

        Juuri nyt kuulostaa lohduttomalta, että joutuisi kamppailemaan vielä vuosia tässä kurimuksessa. Ihan hirvittävän epäreilua. On pakko löytyä joku keino nopeampaan toipumiseen. Mielestäni pelkkä tahdonvoima ei tässä oikein auta. Se auttaa ehkä siinä, että minkään sorttista yhteydenpitoa ei jatka, mutta toipumista ei oikein voi suorittaa. Voi saada erilaisista asioista niin pieniä apuja ja helpotusta, mutta silti ne kokemukset ja tunteet hyökkivät päälle vaikka niitä ei mitenkään ruokkisi. ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri nyt kuulostaa lohduttomalta, että joutuisi kamppailemaan vielä vuosia tässä kurimuksessa. Ihan hirvittävän epäreilua. On pakko löytyä joku keino nopeampaan toipumiseen. Mielestäni pelkkä tahdonvoima ei tässä oikein auta. Se auttaa ehkä siinä, että minkään sorttista yhteydenpitoa ei jatka, mutta toipumista ei oikein voi suorittaa. Voi saada erilaisista asioista niin pieniä apuja ja helpotusta, mutta silti ne kokemukset ja tunteet hyökkivät päälle vaikka niitä ei mitenkään ruokkisi. ap

        Voi_hitsi

        Voi hitsi kun olisikin jokin vippaskonsti noista kammottavuuksista toipumiseen.
        Ehkä sinä kuitenkin toivutkin nopeammin. Olet varmaan selvemmillä vesillä tapauksesi kanssa kun nyt jo tahdot nopeaa toipumista. Nopea toipuminen varmaan tuleekin jos osaa sitä tovoa...

        Itse en oikein osannut toivoa mitään siinä vaiheessa. Ennemminkin tunteeni olivat niin sekaisin ja toivoin että hän palaisi selväjärkisenä ja kaikki paha taikoutuisi pois... Että kaikki olisikin hyvin ja heräisin ja olisinkin vain nähnyt pahaa unta...

        Tajusin vasta siinä vaiheessa lopullisesti että mikään ei hänen kanssaan voi muuttua kun luin ne psykopatian oireet ja tajusin että se on hän...

        Minulla lisäksi vielä muuta raskasta siinä samassa vaiheessa joka vaati veronsa. Kaikki onnellisessa sekamelskassa keskenään.

        Palaan myöhemmin ja luen ajatuksella kirjoituksesi ja kommentoin sitten uudestaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi_hitsi

        Voi hitsi kun olisikin jokin vippaskonsti noista kammottavuuksista toipumiseen.
        Ehkä sinä kuitenkin toivutkin nopeammin. Olet varmaan selvemmillä vesillä tapauksesi kanssa kun nyt jo tahdot nopeaa toipumista. Nopea toipuminen varmaan tuleekin jos osaa sitä tovoa...

        Itse en oikein osannut toivoa mitään siinä vaiheessa. Ennemminkin tunteeni olivat niin sekaisin ja toivoin että hän palaisi selväjärkisenä ja kaikki paha taikoutuisi pois... Että kaikki olisikin hyvin ja heräisin ja olisinkin vain nähnyt pahaa unta...

        Tajusin vasta siinä vaiheessa lopullisesti että mikään ei hänen kanssaan voi muuttua kun luin ne psykopatian oireet ja tajusin että se on hän...

        Minulla lisäksi vielä muuta raskasta siinä samassa vaiheessa joka vaati veronsa. Kaikki onnellisessa sekamelskassa keskenään.

        Palaan myöhemmin ja luen ajatuksella kirjoituksesi ja kommentoin sitten uudestaan.

        Minulla on myös se tilanne, että koko elämäni meni sekaisin narsistivuosina. Yksi kerrallaan jokainen peruspilari murtui ja minä siinä mukana. Ihan, kun olisin ollut noiduttu. Tuli vesivahinkoa ja kuukausien kurimus ja isot laskut, suht uuden auton moneen otteeseen tielle jättämistä, fyysinenkin terveys alkoi reistailla monin eri tavoin, tukeuduin pahassa olossa liiaksi viinin hetkelliseen helpotukseen, lapsilla terveysvaikeuksia, samoin äidilläni jne. jne. Ihan mahdoton epäonnen määrä muutamien viime vuosien aikana.

        Ymmärrän hyvin tuon vaiheen, jossa odottaa, että toinen muuttuisi ja jopa sitä, että itse voisi pelastaa sen toisen. Että kyllä asiat järjestyy vielä. Näin jälkeenpäin koen itseni ihan käsittämättömän hyväuskoiseksi höppänäksi vaikka samalla taistelin henkeen ja vereen narsistin valehteluja ja julmuuksia vastaan. Olin jo valmiiksi ihan loppu siitä kaikesta järjettömyydestä ja hän osasi monologeillaan viedä loputkin henkiset ja fyysiset voimat. En ole koskaan aikaisemmin kokenut, että joku ihminen pystyy viemään kaikki fyysiset voimat niin, että hyvä kun jaksaa kättä nostaa.

        On todella huojentavaa jakaa näitä kokemuksia. Lämmin kiitos siitä. Jos ei ole kokenut näin sairasta suhdetta, niin ei voi ymmärtää mistä on kyse. Ei mitenkään. En minäkään olisi ymmärtänyt ellen olisi sitä itse kokenut.

        Kaikilla on oma tarinansa, keinonsa ja kykynsä sekä tilanteensa. Ei sitä toipumisaikaa voi ennustaa. Ei oikein edes omalta kohdaltaan. Voi vain toivoa ja edetä kohti valoa askel kerrallaan.

      • Anonyymi

        💡Mm-m_MInulla

        "Olen miettinyt, että pitäisikö pistää itselle joku aikaraja kuinka paljon sitä voi päivässä tehdä tai milloin voisi todeta olevansa riittävän sivistynyt aiheen tiimoilta ja suljettava ne kannet. "

        Mm-m. Minulla on mennyt niin että olen pikkuhiljaa vain huomannut että mitään uutta kovin kiinnostavaa en ole enää oppinut kohtuullisin keinoin narsismista. Se aika mitä esim. olen tällä palstalla käyttänyt (on hyvin suuri aika...) niin olen sen tietoisesti uhrannut ja oletan että myös ihmisenä kehittyy asioita kelatessa. Esim. narsistien lasten asioista olen jotain oppinut ja narsisti vanhemmista ja nimenomaan siitä miten vaikeaa broblematiikkaa sellainen suhde sisältää.

        Nyt enemmän nykyään vastailen kuin että itse etsisin varsinaisia neuvoja. Titenekin sivutuotteena aina jotain uutta oppiikin.

        Eiköhän se riitä että jos täyttää tehtävänsä ihmisenä muuten niin sitten vapaa-aikansa voi määritellä ja jakaa ajankäyttönsä sen mukaan mikä tuntuu järkevältä. On ehkä järkevää tutustua asioihin vähän yli sen tarpeen mikä kokee tarvitsevansa, koska ne narsistit ovat mitä ovat ja käyttävät kaikki vajavaiset aukot mitä uhriin on voinut jäädä hyväkseen takaisin tunkeillakseen jos ovat sitä mieltä että olisi vielä jotain hyväksikäytettävää jäänyt...

        Eiköhän se ole tärkeää että suojaa itsensä vaikka se kestäisi elämän loppuun asti ennenkuin päästää vielä luokseen jonkun jonka ehkä tarkoituskin on ajaa sinut/minut/meidät tekemään vaikkapa sen itsarin..
        Parempi varmuuden vuoksi käyttää aikaa vähän yli kuin liian vähän.

        Aina kun on muistettava vielä että narsisteja ei ole olemassa vain se yksi, vaan voi tulla myös seuraava vain hieman eri paketissa...

        Mutta tietenkin ajankäyttöä on hallittava järkevällä järjellisellä tavalla. Omaksi oikeaksi itsekseen ja jopa ehommaksi kuin ennen narsistia pitää myös muistaa tulla.

        Siitä tulikin taas mieleeni miten ihanaa että on päässyt tähän vaiheeseen jossa jo paljon todentunut, sellaisia asioita kuin saattaa olla että ei olisi tullut tehtyä edes jos ei olisi joutunut siihen narsistisoppaan. Unelmien toteuttamista, sitä se on. Se on ihanaa elämää ja kun vielä tietää että ei anna ainakaan kenenkään mieleltään sairaan pelleihmisen tulla niitä unelmia sotkemaan. Se ei edes pystyisi.
        Minulla on lähes omat muurit ja linnoitus (henkisessä mielessä).

        " Ei sitä toipumisaikaa voi ennustaa. Ei oikein edes omalta kohdaltaan. Voi vain toivoa ja edetä kohti valoa askel kerrallaan. "
        Niinpä. Yksi asia on varmaa. Joka hemmetin askel poispäin siitä loukosta jossa on narsistin kanssa ollut on askel ylöspäin ja kohti valoisampaa ja parempaa tulevaisuutta. Ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin.

        "nyt minulla kestää vaikka kuinka kauan palata omaksi itsekseni. Hän porskuttaa eteenpäin uudessa suhteessa täyttä häkää ja minä nuolen haavojani ties kuinka kauan. "
        Mm-m. Todellakin, ja se on hyvin hyvin epistä. Vain kaikkein hullunkurisinta tuossa on, että se että sinä nuolet haavojasi ties kuinka kauvan parantaa sinut ties vaikka paremmaksi kuin olit ennen. Kun sensijaan narsisti taas, vaikka näyttää porskuttavan kun tahtoo esittää kaikille että elää jotain hiton unelmaa ja tahtoo siis nostaa valeminänsä mahdollisimman ylös noissa käännekohdissa joissa tapahtuu tärkeiden uhrien vaihtoja. Niin se narsisti sensijaan ei pääse yhtikäs minnekään eikä kehity yhtikäs mitenkään, vaan se jatkaa tyhmän sekoboltsinsa hakkaamista kiveen yhä uudestaan ja uudestaan ainoastaan päätyäkseen oman elämänsä kadotukseen. Narsistihan taistelee jatkuvan lähteen hankinnan eteen ja jokainen näytelmä minkä hän esittää entisille uhreilleen ja uusille uhreille näitä kalastellakseen on äärettömän energiaa vievää narsistille. Se hakkaa kaikki käytettävät pelinappulansa narsistinnäytelmäänsä jossa pääosaa esittää narsistin valeminä jota hänen uhrinsa ja lähteensä projisoivat valkokankaalle tai ainakin narsisti kuvittelee niin.
        Näinä päivinä, jos joku kysyisi minulta tahtoisinko olla se narsistini vähän aikaa, jos olisi siis mahdollista voida vaihtaa kanavaa noin, niin en toden totta haluaisi. En yksinkertaisesti fyysisesti jaksaisi niin repivää elämäntapaa. No, hän on tottunut siihen tietenkin ja siksi kestää. Mutta ehkä siihenkin on tulossa stoppi ennenaikaisesti kuitenkin, riskielämää kun elää.

        Mutta ihanaa siis että se ei ole minun ongelmani, vaan minä voin laulaa ja viheltää sieluni innosta ja vaikka yhtaikaa jos onnistun, voin vaikka kokeilla eikä kukaan ole arvostelemassa, mikä parasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        💡Mm-m_MInulla

        "Olen miettinyt, että pitäisikö pistää itselle joku aikaraja kuinka paljon sitä voi päivässä tehdä tai milloin voisi todeta olevansa riittävän sivistynyt aiheen tiimoilta ja suljettava ne kannet. "

        Mm-m. Minulla on mennyt niin että olen pikkuhiljaa vain huomannut että mitään uutta kovin kiinnostavaa en ole enää oppinut kohtuullisin keinoin narsismista. Se aika mitä esim. olen tällä palstalla käyttänyt (on hyvin suuri aika...) niin olen sen tietoisesti uhrannut ja oletan että myös ihmisenä kehittyy asioita kelatessa. Esim. narsistien lasten asioista olen jotain oppinut ja narsisti vanhemmista ja nimenomaan siitä miten vaikeaa broblematiikkaa sellainen suhde sisältää.

        Nyt enemmän nykyään vastailen kuin että itse etsisin varsinaisia neuvoja. Titenekin sivutuotteena aina jotain uutta oppiikin.

        Eiköhän se riitä että jos täyttää tehtävänsä ihmisenä muuten niin sitten vapaa-aikansa voi määritellä ja jakaa ajankäyttönsä sen mukaan mikä tuntuu järkevältä. On ehkä järkevää tutustua asioihin vähän yli sen tarpeen mikä kokee tarvitsevansa, koska ne narsistit ovat mitä ovat ja käyttävät kaikki vajavaiset aukot mitä uhriin on voinut jäädä hyväkseen takaisin tunkeillakseen jos ovat sitä mieltä että olisi vielä jotain hyväksikäytettävää jäänyt...

        Eiköhän se ole tärkeää että suojaa itsensä vaikka se kestäisi elämän loppuun asti ennenkuin päästää vielä luokseen jonkun jonka ehkä tarkoituskin on ajaa sinut/minut/meidät tekemään vaikkapa sen itsarin..
        Parempi varmuuden vuoksi käyttää aikaa vähän yli kuin liian vähän.

        Aina kun on muistettava vielä että narsisteja ei ole olemassa vain se yksi, vaan voi tulla myös seuraava vain hieman eri paketissa...

        Mutta tietenkin ajankäyttöä on hallittava järkevällä järjellisellä tavalla. Omaksi oikeaksi itsekseen ja jopa ehommaksi kuin ennen narsistia pitää myös muistaa tulla.

        Siitä tulikin taas mieleeni miten ihanaa että on päässyt tähän vaiheeseen jossa jo paljon todentunut, sellaisia asioita kuin saattaa olla että ei olisi tullut tehtyä edes jos ei olisi joutunut siihen narsistisoppaan. Unelmien toteuttamista, sitä se on. Se on ihanaa elämää ja kun vielä tietää että ei anna ainakaan kenenkään mieleltään sairaan pelleihmisen tulla niitä unelmia sotkemaan. Se ei edes pystyisi.
        Minulla on lähes omat muurit ja linnoitus (henkisessä mielessä).

        " Ei sitä toipumisaikaa voi ennustaa. Ei oikein edes omalta kohdaltaan. Voi vain toivoa ja edetä kohti valoa askel kerrallaan. "
        Niinpä. Yksi asia on varmaa. Joka hemmetin askel poispäin siitä loukosta jossa on narsistin kanssa ollut on askel ylöspäin ja kohti valoisampaa ja parempaa tulevaisuutta. Ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin.

        "nyt minulla kestää vaikka kuinka kauan palata omaksi itsekseni. Hän porskuttaa eteenpäin uudessa suhteessa täyttä häkää ja minä nuolen haavojani ties kuinka kauan. "
        Mm-m. Todellakin, ja se on hyvin hyvin epistä. Vain kaikkein hullunkurisinta tuossa on, että se että sinä nuolet haavojasi ties kuinka kauvan parantaa sinut ties vaikka paremmaksi kuin olit ennen. Kun sensijaan narsisti taas, vaikka näyttää porskuttavan kun tahtoo esittää kaikille että elää jotain hiton unelmaa ja tahtoo siis nostaa valeminänsä mahdollisimman ylös noissa käännekohdissa joissa tapahtuu tärkeiden uhrien vaihtoja. Niin se narsisti sensijaan ei pääse yhtikäs minnekään eikä kehity yhtikäs mitenkään, vaan se jatkaa tyhmän sekoboltsinsa hakkaamista kiveen yhä uudestaan ja uudestaan ainoastaan päätyäkseen oman elämänsä kadotukseen. Narsistihan taistelee jatkuvan lähteen hankinnan eteen ja jokainen näytelmä minkä hän esittää entisille uhreilleen ja uusille uhreille näitä kalastellakseen on äärettömän energiaa vievää narsistille. Se hakkaa kaikki käytettävät pelinappulansa narsistinnäytelmäänsä jossa pääosaa esittää narsistin valeminä jota hänen uhrinsa ja lähteensä projisoivat valkokankaalle tai ainakin narsisti kuvittelee niin.
        Näinä päivinä, jos joku kysyisi minulta tahtoisinko olla se narsistini vähän aikaa, jos olisi siis mahdollista voida vaihtaa kanavaa noin, niin en toden totta haluaisi. En yksinkertaisesti fyysisesti jaksaisi niin repivää elämäntapaa. No, hän on tottunut siihen tietenkin ja siksi kestää. Mutta ehkä siihenkin on tulossa stoppi ennenaikaisesti kuitenkin, riskielämää kun elää.

        Mutta ihanaa siis että se ei ole minun ongelmani, vaan minä voin laulaa ja viheltää sieluni innosta ja vaikka yhtaikaa jos onnistun, voin vaikka kokeilla eikä kukaan ole arvostelemassa, mikä parasta.

        On hienoa kuulla, että olet jo paljon valoisammalla puolella elämää. Kyllä jokaista narsistivapaata päivää on syytäkin juhlia laulamalla ja vislaamalla ja vieläpä oikein isoon ääneen. :)

        Minäkään en kuunaan vaihtaisi osia narsistin kanssa, vaikka hän nyt mahdollisesti ihailussa ja rakkaudessa. Se kaikki on vain valhetta ja enemmin tai myöhemmin päätyy taas katastrofiin. Narsisti lipsautti mulle viimeisessä puhelussamme, että enkö minä ymmärrä kuin stressaavaa se on hänelle yrittää olla rehellinen tässä uudessa suhteessa. Mua suorastaan nauratti. Hakiko hän minulta sympatiaa kuinka raskasta hänellä nyt on. Vastasin vain, että en tosiaan ymmärrä. Minusta totuudellisuus on vapauttavaa ja valehteleminen erittäin raskasta stressaavaa. Lisäksi syytti minua epäilyksen siemenen kylvämisestä tähän uuteen suhteeseen. Sanoin, että minä en ole vastuussa hänen puheistaan ja itse hän teoillaan näyttää mikä mies hän lopulta on. Totuus selviää kyllä aina lopulta, se on vain ajan kysymys. Musta olisi kammottava ajatus, että pitäisi esittää jotain kokonaan toista ihmistä ulkopuolisille. Täytyyhän sen olla raskasta vaikka olisi kuinka sairas. ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hienoa kuulla, että olet jo paljon valoisammalla puolella elämää. Kyllä jokaista narsistivapaata päivää on syytäkin juhlia laulamalla ja vislaamalla ja vieläpä oikein isoon ääneen. :)

        Minäkään en kuunaan vaihtaisi osia narsistin kanssa, vaikka hän nyt mahdollisesti ihailussa ja rakkaudessa. Se kaikki on vain valhetta ja enemmin tai myöhemmin päätyy taas katastrofiin. Narsisti lipsautti mulle viimeisessä puhelussamme, että enkö minä ymmärrä kuin stressaavaa se on hänelle yrittää olla rehellinen tässä uudessa suhteessa. Mua suorastaan nauratti. Hakiko hän minulta sympatiaa kuinka raskasta hänellä nyt on. Vastasin vain, että en tosiaan ymmärrä. Minusta totuudellisuus on vapauttavaa ja valehteleminen erittäin raskasta stressaavaa. Lisäksi syytti minua epäilyksen siemenen kylvämisestä tähän uuteen suhteeseen. Sanoin, että minä en ole vastuussa hänen puheistaan ja itse hän teoillaan näyttää mikä mies hän lopulta on. Totuus selviää kyllä aina lopulta, se on vain ajan kysymys. Musta olisi kammottava ajatus, että pitäisi esittää jotain kokonaan toista ihmistä ulkopuolisille. Täytyyhän sen olla raskasta vaikka olisi kuinka sairas. ap

        Niin_ne_on

        "Narsisti lipsautti mulle viimeisessä puhelussamme, että enkö minä ymmärrä kuin stressaavaa se on hänelle yrittää olla rehellinen tässä uudessa suhteessa."
        Niin ne on hauskoja kun yrittävät vielä ikäänkuin yhtenä keinona pitää ne entisetkin urhit langoilla lypsää näistä jotain ymmärrystä oman elämänsä rankkuuteen. Säälin herättäminen uhrissa on yksi narsistin ansastuskeino... Varokaa putoamasta siihenkään ansakuoppaan.
        Narsisti saattaa hyvinkin laverrella paljonkin elämästään jos uhri jää ikäänkuin kuulolle "suhteen" jälkeen. Kyllä, narsisti on täysin sokea sille että vanha uhri ei ole hänen liittolaisensa eikä ymmärrä häntä. Narsistihan pitää muita ikäänkuin itsensä kaltaisena vaikkakin heikompina painoksina.
        Narsisti saattaa odottaa että entiset uhrinsa peesaavat häntä hänen uusissa tempuissaan. Yllättävän monet ovan minun narsistiani jääneetkin peesaamaan. Samoissa porukoissa kun pyörii niin tietenkin siellä tavallaan peesataan useampaankin suuntaan eikä narsistia voi ohittaa peesailujonoissa.

        Voi ziesus onneksi en minkäkään pyöri samoissa ympyröissä kun narsisti-psykopaattini.

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        💡Prosessin_

        https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/terveys/6-oiretta-paljastaa-ettet-ole-kaynyt-suruprosessia-kunnolla-lapi
        "6 oiretta paljastaa, ettet ole käynyt suruprosessia kunnolla läpi"
        1. Ärtyisyys ja vihaisuus
        2. Pitkittynyt pakkomielle ja kaipuu toisesta
        3. Jatkuva pelkääminen
        4. Ylireagointi
        5. Addiktiivinen toiminta
        6. Apaattisuus, turtuneisuus tai masentuneisuus

        Prosessin eri vaiheisiin voi jäädä kiinni ja se on hyvä tunnistaa.

        Hups! Väärään kohtaan tuli nyt tämä linkki.

    • Anonyymi

      Ongelmahan se on kun elämä täytyy rakentaa uudestaan. Eikä se entinen aiempi ennen narsistia -aika ole siinä tyrkyllä vaan on kadonnut eikä siihen pääse enää käsiksi. Ei ole samoja mahdollisuuksia kuin ennen, tietyt mahdollisuudet ovat hävinneet, tiettyjä tullut lisää. Kyse on siitä kuinka suureen pulaan joudut kun olet narsistista eronnut. Lisäksi narsistin myrkyllisyys on osin myrkyttänyt sinut ja se näkyy sinussa eikä uusien avoimien suhteiden luominen ole silloin helppoa. Näytät itse narsistille joka raivoaa, kiukkuaa ja kapinoi. Kaikki on heijastusta narsistin kanssa elämisestä. Se mitä narsisti on sinusta sanonut, mitä hän on saanut sinut itsesi ajattelemaan itsestäsi on tallentunut selkäytimeesi. Parantavia ihmisuhteita tai ihmisiä, yhteisöjä ei löydy helpolla. Siksi hoitamattomia kärsijöitä on paljoin. Sama kuin joku aiheuttaisi sinulle ulkoisen vamman jonka vuoksi et lääkäriin mene , ja se aiheuttaa sinulle kärsimystä. Kun menet lääkäriin, hyväksyt samalla että sinua on vahingoitettu. Muuten elää siinä väärässä uskossa ettei mitään ole tapahtunut. Kuitenkin on vamma. Ei ole edes mahdollisuutta tulla terveeksi.

      • Anonyymi

        💡Samoin_minulla

        "Eikä se entinen aiempi ennen narsistia -aika ole siinä tyrkyllä vaan on kadonnut eikä siihen pääse enää käsiksi."
        Samoin minulla, vaikka valoisa olenkin. Koin suuria menetyksiä narsistiaikana. Mutta ne menetykset olisivat tulleet joka tapauksessa vaikka narsistia ei olisi ollutkaan.
        Mutta narsistin kaivama naurettava kuoppa nyt on vain sellainen josta siitä on noustava ylös jos aikoo yleensä yhtään mitään. Onko ongelma sitten joku ihan muu kuin narsisti, jos ei halua/tahdo nousta sieltä kuopasta vai mistä on kyse?

        Minun strategiaani kuuluu että mennään niin kauvas menneisyyteen ja nimenomaan niihin asioihin ennen narsistia ja myös niitä muita vaikeuksia ja menetyksiä, että saavutetaan balanssi ja rauha ja sitten ne unelmat hakuun ja miettimään miten toteutus. Ja pääasia on siis että narsisti ei ole niissä missään roolissa, ei ikinä eikä koskaan.

        " Lisäksi narsistin myrkyllisyys on osin myrkyttänyt sinut ja se näkyy sinussa eikä uusien avoimien suhteiden luominen ole silloin helppoa. Näytät itse narsistille joka raivoaa, kiukkuaa ja kapinoi. "
        Väistämättä varmaan jonkin verran sappea on liikaa kun suhde juuri takana. Narsistista eroaminen on sillä tavoin samanlainen kuin muutkin erot että sinulla on siinä menetys jota myös suret joka tapauksessa ja suruun kuuluu eri vaihita joista yksi voi hyvinkin olla viha... Tulee mieleeni että sinulla surutyö vielä jossain sellaisessa vaiheessa että velloo voimakkaasti vielä.
        Uudet ihmiset tulevat kun on aika. Joku saattaa tulla ja olla vaikka uskottusikin, vaikka kannattaa käyttää hienoista varovaisuutta ja ehkä puhua myrkyllisestä ihmissuhteesta niille tutuille. Ihmiset eivät myös juurikaan sitä pääpointtia ymmärrä jos eivät ole koskaan narsistiin itse törmänneet niin että kaikki shitti olisi tullut näkyviin. Narsismin omaksunta vaatii ihan omanlaisensa oivalluksen. Että on olemassa ihmisiä, joiden sielu on kuin musta kuilu joka on vain naamioitu normaalimman näköiseksi.

        "Se mitä narsisti on sinusta sanonut, mitä hän on saanut sinut itsesi ajattelemaan itsestäsi on tallentunut selkäytimeesi."
        Miten, miten ja miksi se on tallentunut selkäytimeesi? Tahtoisin kuulla tuosta enemmän.

      • Anonyymi

        💡Kannattaa_lukea

        https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/mieli_suru_netti.pdf
        "Surun kesto ja eteneminen riippuu menetyksestä ja yksilöllisistä tekijöistä. Menetyksestä toipumiseen vaikuttaa se, mitä aikai-semmin on elämässään kohdannut ja millainen elämäntilanne on. Usein suremisessa voidaan havaita tiettyjä vaiheita, ne voivat ilmetä limittäin ja samanaikaisestikin."
        Sokkivaiheessa tapahtunutta ei voi uskoa todeksi.
        Reaktiovaiheessa tapahtunut aletaan ymmärtää todeksi.
        Käsittelyvaiheessa sureva käy läpi menetystä.
        Sopeutumisvaiheessa löytyy vähitellen uusi tasapaino.

        Kannattaa lukea koko kirjotus. Sisältää olennaista tietoa suruprosessista. Myös neuvotaan käyttämään apuna läheisiä ihmisiä jotka voivat olla tukena kaikissa vaiheissa. Usein narsistin uhrin kannattaa kääntyä jonkun ammatti-ihmisen puoleen koska maallikot eivät tunne persoonallisuushäiriöitä eivätkä niiden sisältöjä eivätkä sitä mitä he voivat uhrille aiheuttaa.

        Narsistien uhreille on myös olemassa useita tukiryhmiä joita voi kokeilla josko niistä joku sopisi itselle.

        Itse olen aikonaan käynyt muutamia kertoja kahdella eri terapeutilla, molemmista hyötyä omalla tavallaan. Kaverit tuntuivat vähän etäisiltä mutta kyllä ne jotenkin kuulolla pysyivät vaikkeivat ihan kaikkea ymmärtäneetkään. Tätä palstaa pommitin jatkuvasti kirjoittelemalla eri vaiheissa. Täällä kaikenlaisia trolleja sun muita, aina vastaukset eivät niin asiallisia mutta yhtä kaikki huumorista on ollut apua tässäkin sopassa.

      • Anonyymi
    • Anonyymi

      Kiitos aloittajalle, kirjoituksesi oli kuin olisin sanoittanut omaa elämääni. Jokainen narsistisuhteen läpikäynyt varmasti yrittää löytää erinäisiä keinoja selviytyäkseen eteenpäin. On vain selviydyttävä, ehkä aika antaa armon, ehkä ympärillä oleva todella hyvä tukijoukko, jos sellaista on.
      On vain ymmärrettävä, että ulkopuolisten on helppo sanoa, kuinka suhteet vain loppuvat ja miksi olemme antaneet kohdella itseämme tavalla, jolla narsisti kohtelee "rakkaintaan".
      Itse olen kymmenen vuoden narsistisuhteen aikana kokenut sen kylmän ja lämpimän, siedättynyt molemmille. Monta aloitusta on ollut, yhtään lopetusta ei ole ollut. Normaalius on hämärtynyt myös itseltäni, koska normaaliutta narsistisuhteessa ei ole. Manipulointi on narsistin kidutuskeino. Emme enää ole ns. suhteessa, emme tosin ole lopettaneetkaan suhdetta :-), hän ei ole, koska hän ei siihen kykene, vaikka hänellä on uusi suhde, jota hän varjelee ja uskomatonta yrittää uskotella minulle, ettei ole mitään suhdetta :-). On opeteltava ajattelemaan kuin narsisti jos aikoo pysyä selväpäisenä ja jos oppii ajattelemaan kuin narsisti, silloin ei varmasti ole enää selväpäinen. Joten kyllä, jos jollakin on keinoja ja ohjeita selvitä narsistisuhteesta kuivin jaloin, otan kyllä mielelläni vastaan niitä.

      • Anonyymi

        💡Heiii!_Sinä

        " On opeteltava ajattelemaan kuin narsisti jos aikoo pysyä selväpäisenä ja jos oppii ajattelemaan kuin narsisti, silloin ei varmasti ole enää selväpäinen."

        Heiii Sinä siellä! Juuri Sinä! Koska sinulla on ollut "suhde" narsistin kanssa olit varmasti jo ainakin nuori aikuinen kun "suhteenne" alkoi. Vai?
        Kuka sinä olit, missä tapasitte?? Ennen kaikkea, Kuka Sinä olit? Siis kuka sinä olit? MInkälainen ihminen? Mene sinne aikaan syvälle sisääsi ja mieti aikoja ennen narsistia. Itse olen pitänyt sitä hyvin tärkeänä ja antoisana itsetutkiskeluretkenä.

        Itse asiassa minä menin vielä pidemmälle, menin ihan kauvas varhaiseen nuoruuteen ja mietin kuka silloin olin ja mitä elämältä halusin, mitä unelmia minulla oli. Otin sekä ne että myöhemmät unelmat käyttööni uudestaan enkä antanut iän haitata ollenkaan.
        Ennen kaikkea, rakenna itsellesi uusi unelmatulevaisuus, jossa unelmat ovat riittävän suuria että kaikki maailman turhat lupailijat unohtuvat, koska kukaan ei pysty lupaamaan sinulle enempää kuin sinä itse lupaat.
        Nosta itsesi!
        Aikanaan sitten saat toteutettua sen mitä saat, mutta ennen kaikkea, olet taatusti voittanut kirkkaasti koska mutakuopasta voi päästä ainoastaan ylöspäin.

        Mitä sanoit tuosta että jos oppii ajattelemaan kuin narsisti, ei taatusti olisi muka enää selväpäinen... Niin minusta ei ole tuollaista ongelmaa olemassa. Siis eihän tarvitse ajatella NARSISTINA, vaan vain ja ainoastaan KUINKA NARSISTI AJATTELEE/ajattelisi. Ja vetää sitten vain johtopäätökset, that´s it. Eikä muuta.
        Mutta todella, kaiva itsesi esiin, muuta ei tarvita.

      • Anonyymi

        "Joten kyllä, jos jollakin on keinoja ja ohjeita selvitä narsistisuhteesta kuivin jaloin, otan kyllä mielelläni vastaan niitä."

        Lopeta kaikenlainen yhteydenpito narsistiin. Äläkä anna myöskään hänen olla sinuun missään yhteydessä. Narsistin kanssa ei kannata yrittää edes mitään vaihdellaan kuulumisia silloin tällöin -suhdetta. Tiedän, että se on ihan helkkarin vaikeaa, mutta se on ainoa mahdollisuus, että pääset joskus elämään normaalia elämää.

        On myös hyvin tärkeää, että mielessäsi päätät suhteen etkä jätä mitään mahdollisuutta ajatukselle, että ehkä vielä joskus palaatte yhteen. Narsisti ei muutu eikä opi yhtään mitään. Vuosienkaan päästä ei kannata vaihtaa kuulumisia tms. Se kirja on suljettava täysin ja lopullisesti. Ja poista kaikki narsistista muistuttavat asiat ellei ole tarvetta säästää niitä todistusaineistona. Jos näin on, niin taltioi aineisto siten, että et näe sitä jokapäiväisessä toiminnoissasi.

        Voimia sinne kovasti! ap

    • Anonyymi

      Todella hyvä aloitus Ap. Painit täysin samojen asioiden kanssa kuin minäkin. Ainoastaan sellainen ihminen, joka oikeasti on kohdannut "narsistin", pystyy ymmärtämään, miten vaikeasta prosessista on kysymys.
      Itse olen yrittänyt irrottautua jo parikin vuotta, täysin tuloksetta. Välillä voi mennä jopa muutama kuukausi, kun ei tavata, ainoastaan viestitellään. Olen joskus laittanut viesti ja puheluestot päälle, mutta todennut, että mielenterveyteni pysyy paremmin kasassa, kun tiedän, missä mielentilassa "narsisti" milloinkin on. Ja kai siitäkin jotain sadistista tyydytystä saa, kun huomaa, ettei ole tullut unohdetuksi, vaikka se olisikin toivottavaa. Valitettavan monta kertaa hän on onnistunut puhumaan pääni ympäri. Hän osaa olla todella rakastava ja huolehtiva, kun sille päälle sattuu. Tai siis, kaikki tuntuu siltä. Tämä kulmää-kuumaa "menettely" toimii myös minuun. Kun on kylmää, on suorastaan jäätävää, joten kuumat hetket tuntuvat todella kuumilta.
      Seksi on aina ollut täydellistä. Ehkä juuri siihen olenkin jäänyt niin pahasti koukkuun. Opettelen ajattelemaan, ettei seksi voi olla niin tärkeää..... vaikeaa on, kun tiedän etten tule samanlaista kokemaan kenenkään toisen kanssa. Tiedän, koska narsistia ennen minulla on ollut parikymmentä petikaveria, eikä kukaan ole pystynyt samaan, lähellekään.
      Narsisteilla on usein jokin addikti, omallani on naiset, ei suinkaan alkoholi, kuten monella muulla narsistilla. Eli kaiken mitä hän tekee, hän tekee selvin päin. Tiedän senkin, että olen yksi monista naisista. Osa näistä naisista on ollut kuvioissa jo ennen minua, eli joku muukin on koukussa tähän samaan paskiaiseen.

      Eli jään seuraamaan tätä keskustelua, jos tämän avulla vihdoinkin pystyisin pitämään pääni. Nyt ollaan oltu erossa kolme kuukautta, eli uusi ennätys.

      • Anonyymi

        💡Sellaiseenhan_

        "Narsisteilla on usein jokin addikti, omallani on naiset, ei suinkaan alkoholi, kuten monella muulla narsistilla."
        Sellaiseenhan heittäytyy...
        Tietenkin juuri sellaista suhdetta kaipaa ja tuntuu että olisi jotenkin ansainnutkin tietenkin. Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa.
        Palstalla aiheutin pahennusta jossain toisessa kirjoittajassa kun tapailin narsisti-psykopaattiani juuri sellaisen kivan merkeissä. Omat tunteeni kun eivät sammahtaneet niin nopeasti kuin olisi ollut hyvä...
        Tapailin narsisti-psykopaattiani tasan tarkkaan niin kauvan ikinä halusin hänen kanssaan olla. Muistan viimeisen kerran kuin se olisi ollut eilen (vaikka siitä on vuosia). Niin kauvan olin hänen kanssaan kuin yhtään jaksoi kiinnostaa. Viimeinen kerta oli ihan ok mutta siis sellainen että ajattelin että se oli nyt siinä. Nyt olen saanut mitä ikinä hänestä halusin ja piste. Käytin niin kauvan kuin vähänkin kiinnosti. Sitten ajattelin että nyt en enää koskaan palaa häneen. Ja niin on mennyt.
        Onni onnettomuudessa asiasta ei ollut mitään seurauksia joita seurauksia olisi juurikin tilastollisestikin varmaan ollut hyvin mahdollista saada, tarkoitan tautipuolta. Tottakai jossain vaiheessa olin sitä mieltä että olen saattanut saada aidsin siltä seksiaddiktilta.... Mutta nyt on selvää että mitään ei ole tullut kuitenkaan. Kiitos onnellisen sattuman, hyvän onnen tosiaan.
        Aika ihmeellistäkään että sillä seksiaddiktilla ei mitään tautia ollut mikä minuun olisi tarttunut. Ehkä sillä kuitenkin sen verran niitä seurustelusuhteita sitten kuitenkin ja ne seurustelusuhteet sellaisia joilla myös pitkiä suhteita... Noin sitten kuin sattuman oikusta säästyin pahimmalta. Hyvä näin.

        Mutta minulla oli aikoinaan ihan vuosiluku mielessäni johon mennessä ajattelin että narsisti ei enää tulisi olemaan elämässäni. Olin lopulta melkoisesti etuajassakin jopa.
        Kerro oma vuosilukusi, mikä se on. Milloin sinä tulet olemaan vapaa narsististasi viimeistään?

      • Anonyymi

        Kolme kuukautta on jo hyvin. Onnittele itseäsi ja pysy vahvana, äläkä ota narsistiin mitään yhteyttä tai anna hänen ottaa sinuun. Kannattaa varmasti poistaa ja blokata hänet joka kanavasta. Itse olen päättänyt, että pidän exäni blokattuna loppuelämäni. Itse en ota häneen mitään yhteyttä koskaan ja, koska olen blokannut hänet, niin hänelläkään ei ole mahdollisuutta ottaa yhteyttä minuun. Hän ei ole sitä tyyppiä, että tulisi kotiini tai kotini edustalle pyörimään. On häviävän pieni mahdollisuus, että näkisin hänet jossain sattumalta. Ja hyvä niin.

        Kun tein lopullisen irtioton narsistista, niin minunkin mielessäni kävi useita kertaa, että mahtaakohan narsisti kaivata minua. Nykyään, kun emme ole enää missään tekemisissä, niin minulle on ihan sama kaipaako hän vai ei.

        En ole kokonaan narsistista vapaa, en sinne päinkään, mutta koen, että olen parantumisen tiellä, kun en ole häneen missään kontaktissa. Joka ikinen päivä hän tulee useamman kerran ajatuksiini. Toivon hartaasti, että sekin loppuisi mahdollisimman pian. Sen täytyy olla ihan valtavan vapauttavaa, kun ei tarvitse ajatella mitään narsistiin liittyvää. ap

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kolme kuukautta on jo hyvin. Onnittele itseäsi ja pysy vahvana, äläkä ota narsistiin mitään yhteyttä tai anna hänen ottaa sinuun. Kannattaa varmasti poistaa ja blokata hänet joka kanavasta. Itse olen päättänyt, että pidän exäni blokattuna loppuelämäni. Itse en ota häneen mitään yhteyttä koskaan ja, koska olen blokannut hänet, niin hänelläkään ei ole mahdollisuutta ottaa yhteyttä minuun. Hän ei ole sitä tyyppiä, että tulisi kotiini tai kotini edustalle pyörimään. On häviävän pieni mahdollisuus, että näkisin hänet jossain sattumalta. Ja hyvä niin.

        Kun tein lopullisen irtioton narsistista, niin minunkin mielessäni kävi useita kertaa, että mahtaakohan narsisti kaivata minua. Nykyään, kun emme ole enää missään tekemisissä, niin minulle on ihan sama kaipaako hän vai ei.

        En ole kokonaan narsistista vapaa, en sinne päinkään, mutta koen, että olen parantumisen tiellä, kun en ole häneen missään kontaktissa. Joka ikinen päivä hän tulee useamman kerran ajatuksiini. Toivon hartaasti, että sekin loppuisi mahdollisimman pian. Sen täytyy olla ihan valtavan vapauttavaa, kun ei tarvitse ajatella mitään narsistiin liittyvää. ap

        💡Mitä_ajattelet

        " minunkin mielessäni kävi useita kertaa, että mahtaakohan narsisti kaivata minua. "
        Mitä ajattelet siitä että narsisti on täysin hyväksikäyttäjä, käyttää uhrejaan hyväkseen? Narsistille uhri on oman itsen jatke, vasen käsi tms. Narsisti ei tunne empatiaa uhriaan kohtaan vaan on vain joko tyytyväinen tai tyytymätön uhrinsa toimintaan jonka toiminnan kuuluu pelkästään hyödyttää narsistia.
        Usein narsisti vaanii uhrin rahoja, tulevaakin perintöä. kämppää jotenkin uhrin siivellä jos uhrilla asunto sopivalla sijainnilla johonkin narsistin afääriin nähden...
        Narsistit kyttäävät uhrin ystäviä, tuttavia, sukulaisia... Olisiko noissa jotain hyväksikäytettävää tms.

        Kuulostaa tuollainen kaipailun ajatteleminen jotenkin kovasti hempeilevältä. Narsistit eivät hempeile, vaikka osaavat uskottavasti jäljitellä hempeilyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        💡Mitä_ajattelet

        " minunkin mielessäni kävi useita kertaa, että mahtaakohan narsisti kaivata minua. "
        Mitä ajattelet siitä että narsisti on täysin hyväksikäyttäjä, käyttää uhrejaan hyväkseen? Narsistille uhri on oman itsen jatke, vasen käsi tms. Narsisti ei tunne empatiaa uhriaan kohtaan vaan on vain joko tyytyväinen tai tyytymätön uhrinsa toimintaan jonka toiminnan kuuluu pelkästään hyödyttää narsistia.
        Usein narsisti vaanii uhrin rahoja, tulevaakin perintöä. kämppää jotenkin uhrin siivellä jos uhrilla asunto sopivalla sijainnilla johonkin narsistin afääriin nähden...
        Narsistit kyttäävät uhrin ystäviä, tuttavia, sukulaisia... Olisiko noissa jotain hyväksikäytettävää tms.

        Kuulostaa tuollainen kaipailun ajatteleminen jotenkin kovasti hempeilevältä. Narsistit eivät hempeile, vaikka osaavat uskottavasti jäljitellä hempeilyä.

        Juuri näin, osaavat hempeillä ja esittää hempeilevää, mutta se kaikki on vain näytelmää, joka tähtää vain yhteen tarkoitukseen. Sitä ikävöidään kuin sairas kissa pistoksissa, kun on sen tarve ja aika. Ei-narsisti kyllä kestää olla erossa, vaikka normi työpäivän, eikä soittele ja viestittele kokoajan ikäväänsä. Valitettavaa, mutta totta, ei siis ole kyse mistään kaipaamisesta lainkaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin, osaavat hempeillä ja esittää hempeilevää, mutta se kaikki on vain näytelmää, joka tähtää vain yhteen tarkoitukseen. Sitä ikävöidään kuin sairas kissa pistoksissa, kun on sen tarve ja aika. Ei-narsisti kyllä kestää olla erossa, vaikka normi työpäivän, eikä soittele ja viestittele kokoajan ikäväänsä. Valitettavaa, mutta totta, ei siis ole kyse mistään kaipaamisesta lainkaan.

        Manipulointi ja kontrolli ovat niitä joilla narsisti pyrkii hallistemaan. Molemmat noista uhri kokee välittämiseksi ja kaipuuksi jota narsisti muka tuntee häntä kohtaan... Narsisti vain vartioi omaisuuttaan, jonka omaisuuden ainoa tarkoitus on lisätä narsistin voimaa että tämä olisi mahdollisimman kovassa vedossa saadakseen yhä uusia ja uusia uhreja.

    • Anonyymi

      Itselleni alkaa olla jo koko lailla selvää narsistin olemus ja tavoitteet, mutta palataanpas nyt taasen niihin käytännön vinkkeihin. Mitä tehdä, kun et enää missään nimessä halua ajatella narsistia miltään kantilta? Vaikka kuinka tiedostat, että kaikki hänen ajattelemiseensa käytetty energia ja aika on totaalisen turhaa ja suorastaan haitallista, mutta kuitenkin mieli eksyy hänen kanssaan vietettyyn aikaan. Kävelylenkki ei auta, koska sen aikana voi hyvin miettiä narsistia, vaikka yrittää kuinka olla läsnä siinä mitä tekee juuri nyt ja havannoida ympäristöään. Ystävillekään ei voi aina soitella, jos narsisti tulee mieleen useita kertoja päivässä. Mikä siis avuksi?

      • yhteenlaskutoimitus

        "Mikä siis avuksi? "

        No mulla on työ ollu aina parasta terapiaa, se vie niin mukanaan, et ulkomaailman asiat unohtuu.

        Mut äkkiseltään ajattelisin, et kaikki tekeminen, mihin pitää keskittyä on hyväksi. Esim. jonkin uuden asian opetteleminen, ristikot, käsityöt, monimutkaiset leipomiset tuli näin äkkiseltään mieleen. Lenkkeilläkin kannattais ehkä ei niin tutussa paikassa.

      • Anonyymi

        Ja_kuka

        "Itselleni alkaa olla jo koko lailla selvää narsistin olemus ja tavoitteet, mutta palataanpas nyt taasen niihin käytännön vinkkeihin. "
        Ja kuka kirjoittaja siis olet? Oletko osallistunut tähän ketjuun?
        Voit laittaa nikin tekstiin vaikka sitä ei vaaditakaan.

        "Mitä tehdä, kun et enää missään nimessä halua ajatella narsistia miltään kantilta?"
        Aika erikoinen kysymys. Ei voi vaatia itseltään että pystyisi täydelliseen muistinmenetykseen niin ettei muistaisi jotain ihmistä jonka kanssa tullut vietettyä joskus aikaa ehkä paljonkin....
        Olen kuullut kyllä että jossain valloissa olisi kehitetty jokin terapia jossa pystytään poistamaan muistista jotain, liittyen ehkä juurikin Sodan aiheuttamiin pahoihin traumoihin... Mutta en muista mitä menetelmiä siinä käytettiin...

        "Vaikka kuinka tiedostat, että kaikki hänen ajattelemiseensa käytetty energia ja aika on totaalisen turhaa ja suorastaan haitallista, mutta kuitenkin mieli eksyy hänen kanssaan vietettyyn aikaan."
        Kas vain. Mikä siinä on että minua ei haittaa ollenkaan vaikka muistelisin mitä mitä narsistin kanssa koin tai teimme? Oletkohan kuitenkaan oivaltanutkaan riittävästi mikä narsisti on?
        Silloin aikoinaan kun minä vielä haikailin narsistini perään tein paljon ja sanoisin että työ auttoi sen aikaa kun siellä olin. Kun lähdin töistä saattoi oloni olla aivan kauhea ja ajatukset tulvivat päähäni kuin rangaistuksesti siitä että niitä oli estetty entistä voimakkaampina.
        Tosiasiassa minulle oli ainoa mahdollisuus selvittää välini narsistiin aivan täysin läpi ja puhki kaikin tavoin. Selvittää itselleni ihan puhki mikä tyyppi on narsisti ja miksi ihmeessä.
        Sanottakoon että ihan yleisen tason tieto psykopatiasta ja siitä mihin he pyrkivät ja miten olivat niitä avainkysymyksiä minkä selvittäminen riitti.
        Myös tietenkin se että tietoni omasta narsisti-psykopaatistani olivat riittävät että pystyin saamaan kaikki palaset kohdalleen.
        Myös tutkin ja pohdin hänen seksuaalisuuttaan läpikotaisin ja olin hänen kanssaan niin kauvan että koin että sain hänestä tarpeekseni enkä enää tulisi häntä kaipaamaan.
        Mikä viimeinen seikka onkin saanut pahennusta jonkun palstalaisen taholta ja herättänyt joissain nimenomaan tällä palstalla kysymyksiä mitkä liittyvät siihen mikä minä itse olen...
        Seksuaalisuus vielä nykyäänkin joillekin ehkä sillä tavoin tabu...

      • Anonyymi

        Niin_minua

        Niin minua kiinnostaa mitä ne asiat ovat mikä vielä siinä ihmisessä vaivaavat sinua?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin_minua

        Niin minua kiinnostaa mitä ne asiat ovat mikä vielä siinä ihmisessä vaivaavat sinua?

        Minua vaivaa edelleen se kaikki mitä tapahtui ja miksi en tajunnut aikaisemmin millainen ihminen hän oli. Miten saatoin tulkita hänen "auttamisensa", "rakkautensa" ja alkuvuosien mielettömän upean seksin aidoiksi asioiksi. Ja toisaalta miksi annoin satoja kertoja samat asiat anteeksi ja uskoin hänen katteettomiin puheisiinsa. Miksi en ottanut jalkoja alleni, jo vuosia sitten, kun kärsin suunnattomasti siinä suhteessa. Annoin narsistin imeä minusta elämänvoiman ja nyt on ihan mahdoton työ saada vahingot korjattua. Tällaisia asioita mietin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua vaivaa edelleen se kaikki mitä tapahtui ja miksi en tajunnut aikaisemmin millainen ihminen hän oli. Miten saatoin tulkita hänen "auttamisensa", "rakkautensa" ja alkuvuosien mielettömän upean seksin aidoiksi asioiksi. Ja toisaalta miksi annoin satoja kertoja samat asiat anteeksi ja uskoin hänen katteettomiin puheisiinsa. Miksi en ottanut jalkoja alleni, jo vuosia sitten, kun kärsin suunnattomasti siinä suhteessa. Annoin narsistin imeä minusta elämänvoiman ja nyt on ihan mahdoton työ saada vahingot korjattua. Tällaisia asioita mietin.

        Miten_olisit

        Miten olisit voinut tietää? Jos et kerran ole mikään psykiatrian alan ammattilainen, et poliisi (joilla vuosien mittaan kertyy näkemystä) tai sinulla ei aiempaa kokemusta, niin miten olisit voinut tietää?
        Käännyitkö minkään neuvovan tahon puoleen tai siis etsitkö apua mistään noina aikoina kun kaikki tapahtui?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten_olisit

        Miten olisit voinut tietää? Jos et kerran ole mikään psykiatrian alan ammattilainen, et poliisi (joilla vuosien mittaan kertyy näkemystä) tai sinulla ei aiempaa kokemusta, niin miten olisit voinut tietää?
        Käännyitkö minkään neuvovan tahon puoleen tai siis etsitkö apua mistään noina aikoina kun kaikki tapahtui?

        Tajusin jo melko pian, että hänen persoonassaan on jotain tosi erikoista. Hän jäi esim. kiinni valehtelusta monen monituista kertaa ja useimmiten ne oli ihan mitättömiä juttuja. Hän oli kuitenkin jo heittäytynyt uhriksi ja kertonut vaikeasta lapsuudestaan ja hyväksi käyttävästä exästään jne. Ajattelin typeryyksissäni, että hän paranee ajastaan, kun rinnalla on järkevä ihminen. Vaikka kuinka googlailin apua milloin mihinkin ongelmaan, niin en kuitenkaan tajunnut, että hän on narsisti tai hänellä on vahvat narsistiset piirteet, koska silloin vuosia sitten narsisti esiteltiin aina joukossa itsevarmana mahtailijana. Hän ei ollut sellainen. Muiden ihmisten seurassa hän oli pikemminkin kiltti, avulias ja nöyrä. Hän oli erittäin taitava esittämään rooliaan ja se meni läpi ihan kaikille. Hän osasi esittää rooliaan niin sanoillaan kuin kehonkielellään. Ihmettelin hänelle aina ääneen, että miksi esität seurassa ihan toista ihmistä. Tämä toki ärsytti häntä, mutta ei silti pystynyt/halunnut vastata siihen mitään.

        Ehkä pointti ei ole siinä, että olisinpa osannut "diagnosoida" hänet aikaisemmin vaan se, että miksi siedin sitä kaikkea niin pitkään. Jos alussa oli 80/20 tosi hyvää ja tosi huonoa, niin jäin siihen suhteeseen vaikka suhdeluku oli 10/90. Ja pysyin vielä pitkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tajusin jo melko pian, että hänen persoonassaan on jotain tosi erikoista. Hän jäi esim. kiinni valehtelusta monen monituista kertaa ja useimmiten ne oli ihan mitättömiä juttuja. Hän oli kuitenkin jo heittäytynyt uhriksi ja kertonut vaikeasta lapsuudestaan ja hyväksi käyttävästä exästään jne. Ajattelin typeryyksissäni, että hän paranee ajastaan, kun rinnalla on järkevä ihminen. Vaikka kuinka googlailin apua milloin mihinkin ongelmaan, niin en kuitenkaan tajunnut, että hän on narsisti tai hänellä on vahvat narsistiset piirteet, koska silloin vuosia sitten narsisti esiteltiin aina joukossa itsevarmana mahtailijana. Hän ei ollut sellainen. Muiden ihmisten seurassa hän oli pikemminkin kiltti, avulias ja nöyrä. Hän oli erittäin taitava esittämään rooliaan ja se meni läpi ihan kaikille. Hän osasi esittää rooliaan niin sanoillaan kuin kehonkielellään. Ihmettelin hänelle aina ääneen, että miksi esität seurassa ihan toista ihmistä. Tämä toki ärsytti häntä, mutta ei silti pystynyt/halunnut vastata siihen mitään.

        Ehkä pointti ei ole siinä, että olisinpa osannut "diagnosoida" hänet aikaisemmin vaan se, että miksi siedin sitä kaikkea niin pitkään. Jos alussa oli 80/20 tosi hyvää ja tosi huonoa, niin jäin siihen suhteeseen vaikka suhdeluku oli 10/90. Ja pysyin vielä pitkään.

        Voisiko_syy

        Voisiko syy olla siinä että narsisti osaa olla niin tahtoessaan takertumisen maailmanmestari? Vaikka se takertuminen tapahtuisi vain yhdellä murto-osalla narsistin persoonallisuutta niin se koukku pysyy jos narsisti niin tosissaan on päättänyt ja niin haluaa.
        Mutta sitä kannattaa pohtia miksi ei ole suuttunut sitten niin paljoa että olisi ikäänkuin tullut pistäneeksi narsistia oikeaan järjestykseen. Sellaistahan narsisti ei kestä ollenkaan. Vai voisiko olla niin että sinulla jotain sellaista niin narsistille tärkeää hallussasi että narsistin on kannattanut sinuun panostaa hyvin pitkään erityisen paljon kuitenkin?
        Minä tulin pistäneeksi narsistia järjestykseen hänen hyvin henkilökohtaisissa asioissaan, joita en voinut omaan elämääni ottaa mukaan ja niin sitten narsisti ei sitä kovin kauvaa kestänyt. Kävi sitten laskemaan varmaan että panostukset kannattaa laittaa johonkin kannattavampaan ja vähemmän vaativaan kohteeseen. Niin se "suhde" sitten rapautui kohtuu ajassa.
        Vaikka jatkui tapailuna, ei sillä enää ollut mitään mahdollisuuksia.

    • Anonyymi

      Itse olen tällä hetkellä työtön. Aikaisemmin olin tehokas ja hyvin pärjäävä ihminen, mutta aika narsistin kanssa söi minua sisältä niin paljon, että toimintakykyni laski todella mittavasti. Lisäksi elämässä on ollut paljon muita haasteita samaan aikaan. Minun on siis koottava elämäni palapeli aika lailla alusta asti uudestaan. En ole vielä läheskään oma itseni, mutta tilanne on jo onneksi parempi. Ja usko ja toivo siitä, että paljon hyvää odottaa minua, on syntynyt.

      Yllä mainituista syistä keskittymiskykyni ei ole ihan kovinkaan hyvä. Sekin onneksi paranee koko ajan. On ollut suorastaan karmeaa huomata, että elämä narsistin kanssa voi viedä ihmiseltä ihan kaiken. Välillä tuntui, että lopullisesti, mutta onneksi se ei taida olla niin. On vaan pakko hyväksyä, että parantuminen ja eheytyminen omaksi itsekseen narsistin käsittelystä vie aikaa.

      Kiitos yhteenlaskutoimitus hyvistä vinkeistä. Jonkun uuden asian opettelu ja siihen täydellinen paneutuminen on varmasti hyvä ja tervehdyttävä tapa olla ajattelematta narsistia. Itselläni keskittymiskyky ei ole vielä riittänyt kovin pitkiin tai monimutkaisiin opetteluihin, mutta voihan sitä aloittaa jostain pienemmästäkin asiasta ja edetä sitten suurempiin ja enemmän opettelua vaativiin.

      • yhteenlaskutoimitus

        "mutta voihan sitä aloittaa jostain pienemmästäkin asiasta ja edetä sitten suurempiin ja enemmän opettelua vaativiin"

        Niin juurikin pitää tehdä, ensin aloitetaan pienemmästä ja kun tarvitsee lisää haastetta niin siirtyy suurempiin. Eikä tässä tapauksessa ny tarvitse olla kyse mistään erityisen "hienostakaan", kunhan on jotain tekemistä , mikä vie ajatukset muualle.

        Esim, kirjoneuleet tai ristipistotyökin voi olla sellainen, kun joutuu laskemaan silmukoita ja värejä. Myös palapelien kokoamisessa saattaa hurahtaa tunti jos toinenkin. Aikuisten värityskirjat ovat myös yksi vaihtoehto. Kirjastosta voi lainata kirjoja joiden tarinoihin saattaa uppoutua, ettei huomaakkaan ajankulua.

        Netissäkin toki on kaikenlaista lukemista ja vinkkejä niin ajatusten kuin tunteidenkin hallintaan kuin omaan hyvinvointiin liittyen. Niitäkin kun lukee, alkaa ajatella enemmän itseään.

    • Anonyymi

      Alkuperäinen viestiketjun aloittaja täällä tervehdys. Ajattelin kertoa missä vaiheessa täällä mennään narsistisuhteesta eheytymisen osalta. Matkaa on vielä, mutta paljon hyvää on myös tapahtunut. Toivottavasti näistä huomioista on apua myös jollekin toiselle omassa parantumisprosessissa.

      - Käyn tällä palstalla harvemmin kuin prosessin alkuvaiheessa. Tavoitteenani on, että voin ajastaan jättää tämän palstan täysin taakseni. Oli varmasti ihan hyvä, että käytin useita viikkoja ja mittaamattomasti tunteja hankkiakseni tietoa ja kokemuksia narsismista. Kun ymmärrys lisääntyy, niin pikku hiljaa pakonomainen tiedonjano tyydyttyy. Kun huomaa, että mitään uutta ei juurikaan enää tule vastaan, niin mieli rauhoittuu ja on mahdollista suunnata energiansa muualle.

      - Liikunta on ollut parasta lääkettä. Aluksi olin niin voimaton, että hyvä jos jaksoin kaupassa käydä. Kauppakassin kantaminenkin tuntui valtavalta suoritukselta. Pakotin itseni lenkille. Aluksi ne olivat vain pieniä kävelylenkkejä ja pysähdyin, jos tuntui, että voimat eivät tahdo riittää. En piiskannut itseäni, mutta pyrin liikkumaan aina vähän enemmän kuin olisin jaksanut/viitsinyt. Nykyään harrastan kunnon hikiliikuntaa monta kertaa viikossa. Se tuntuu hyvältä. Liikunnan avulla pääsen lähemmäksi itseäni ja on ilahduttavaa huomata, että totaalisesta loppuun palamisesta on mahdollista voimaantua, vaikkakin pienin askelin. Osaan useimmiten iloita myös niistä pienistä edistysaskeleista.

      - Välillä uin syvissä vesissä. Olen huomannut, että silloin minun ei kannata hakeutua muiden ihmisten seuraan vaan ne huonot hetket on vain hyväksyttävä osaksi tätä prosessia. Huonoina hetkinä en jaksa keskittyä mihinkään, kaikki ärsyttää tai sitten ei tunnu juuri miltään. Tällaisina hetkinä olen katsonut tuntikausia hömppäsarjoja tai lukenut jotain blogeja tms. Olen hyväksynyt, että näitä hetkiä tulee ja silloin on vain annetta olla ja laitettava aivot narikkaan. On ihan turha yrittää tehdä jotain järkevää tai pakottaa itsensä johonkin, mihin kapasiteetti ei sillä kohtaa riitä. Ei ihminen hömppäsarjoihin kuole.

      - Kurssini on kääntymässä menneisyydestä nykyhetkeen ja aavistuksen jo tulevaisuuteenkin. Suuntima ei toki vielä ole tarkka eikä kurssikaan pysy ihan reitillä koko ajan, mutta horisontti sentäs vilahtaa jo useamman kerran viikossa. En vielä näe kovinkaan selvästi kaikilta elämän osa-alueilta määränpäätä tai keinoja niitä kohti kulkemiseen, mutta pikkuhiljaa asioita selkiytyy. Näköalattomuuden rinnalle on tullut toivoa.

      - Minussa on vielä vihaa, katkeruutta ja kaunaa narsistia kohtaan, mutta ne eivät enää valtaa minua kokonaan. Ymmärrän, että minulla on mahdollisuus vapautua ko. tunteista kokonaan vaikka se ei käykään ihan käden käänteessä. Tiedän, että jonain päivänä minä olen taas minä. En käytä energiaani menneisyyden mörköjen miettimiseen vaan voin elää tätä hetkeä ja suunnitella toiveikkaana tulevaa.

      - Itsesyytökseni ovat vähentyneet. Hyväksyn sen, että lankesin narsistin ansaan uudestaan ja uudestaan. Uskon, että asiat tapahtuvat syystä tai niillä on joku suurempi tarkoitus. Tarinan koko opetus ei ole minulle vielä selvinnyt, mutta palasia sentään. Tiedän jo nyt, että ymmärrykseni parisuhteen kaikista tärkemmistä asioista on täsmentynyt entisestään ja en pidä tiettyjä asioita itsestään selvänä vaan osaa arvostaa ja kunnioittaa niitä ihan eri tavalla kuin ennen suhdetta narsistin kanssa. Tunnistan myös paremmin mikä ei sovi minulle ja rikkoo minut, ihan sama mitä kupin toisella puolella on. Olen ehkä valheellisesti kuvitellut itseni vahvemmaksi kuin todellisuudessa olen. Tärkeä ja hyödyllinen havainto tämäkin. Toivon myös, että kokemukseni ovat joskus hyödyksi myös jollekin toiselle. Ehkä voin pelastaa jonkun toisen samalta kohtalolta tai auttaa pääsemään jaloilleen, jos vahinko on jo tapahtunut.

      Tällaisissa tunnelmissa ja ajatuksissa mennään nyt. Ei mitään maata mullistavaa, mutta jostain on lähdettävä ja oltava kiitollinen myös niitä pienistä edistysaskeleista. Usko ja toivo paremmasta antaa voimaa parantumiseen. Vaikka matka ei ole lineaarisesti nouseva käyrä vaan siinä on myös takapakkinsa ja notkahduksensa, niin silti jokainen päivä on arvokas ja kuuluu olennaisena osana prosessiin. Ihan helkkarinmoinen työ on tehty ja paljon sitä on myös edessä. Se työ on vain tehtävä ja uskottava, että tällä kaikella on ehkä suurempi merkitys kuin nyt ymmärränkään. Kaikkea hyvää teille muillekin samojen asioiden kanssa kamppaileville. Pidetään usko ja toivo yllä myös tiukoissa paikoissa. Annetaan elämän voittaa.

      • Anonyymi

        Niinhän sitä sanotaan, että ero kumppanista on kuin pienikuolema.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      50
      2892

    2. Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa

      että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet
      Naisen logiikka
      85
      2455

    3. KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa

      Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.
      Henkirikokset
      114
      2002

    4. Onkohan tämä jotain elämää suurempaa

      Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m
      Ikävä
      38
      1698

    5. Nainen sä olet

      arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r
      Ikävä
      80
      1486

    6. Missä paikassa ja minkälaisessa tilanteessa

      Olit silloin kun tajusit ihastuneesi häneen?
      Ikävä
      93
      1380

    7. Onko Estlink-2 kaapeli lainkaan vaurioitunut?

      Vai onko kyseessä Naton operaatio Venäjän ns. varjolaivaston pysäyttämiseksi, ja kaapelivaurio vain simuloitu.
      Maailman menoa
      276
      1351

    8. En ole häneltä kylläkään koskaan nähnyt sellaista

      Tottakai jos hän olisi jonkunlaisen selvän eleen tai jonkun jutun näyttänyt, että häntä kiinnostaakin niin tietenkin si
      Ikävä
      3
      1344

    9. Kuinka paljon

      Olet tutustunut kaivattusi arvomaailmaan?
      Ikävä
      117
      1274

    10. Oon vähän pettynyt

      Suhun mies. Luulin, että haluat mut ja juokset paljasjaloin kilpaa savannilla leijjonien ja sarvikuonojen ohi saadaksesi
      Ikävä
      112
      1249
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt