Lukakaa tää, PLIiS! Lukekaa loppuun asti. Mä tarviin teijän mielipiteitä. Mä tarvin apua. Auttakaa mua, mä pyydän!
Palataan vähän yli vuosi taaksepäin. Elämä oli ihanaa. Mulla oli maailman paras bestis, vaikkapa ny "Kaisa". Me hengailtiin joka päivä ja oltiin vähän ehkä villejäkin. Me ei oltu päivääkään erossa. Ikää 15. Mutta sitten Kaisa alko seurusteleen. Se unohti mut KOKONAAN! Mulle ei ollu ikänä aikaa eikä saldoo soittaa. Aluks mä ajattelin että kyllä se vaihe menee siltä kohta ohi... mutta ei, kulu kuukausi, kaksi, kolme... Mä jäin ihan yksin. Kaveripiiri ei ollu meinaan ollenkaan laaja koska oltiin kaksin aina bestan kaa hengailtu..
Kaisa seurusteli tasan vuoden. Sitten niillä meni poikki. Kaisa muuttu. Siitä tuli leuhka, kanamainen, itserakas, kehuu vaan itteensä, nauraa muille seläntakana... Mutta myös minä muutuin. Musta tuli vahvempi, mä opin elään ilman Kaisaa. Musta tuntu ettei mua enää tarvittu. Monta kertaa teki tosi pahaa yrittää unohtaa tää Kaisuli mutta niin siinä vaan tapahtu.. Mä opin nauttiin elämästä erillailla... näin ihan uusia ulottuvuuksia.
Nyt Kaisa kuitenki haluis taas hengata ja ne "villit ajat" mun kaa takasi. (kaveri-villeydestä on siis koko ajan ollu kyse) Mutta mä en tie haluunko mä enää. Joskus se on soitellu mulle ja silleen.. valittanu kuinka tylsää sillä on. Ja muutenki, valittanu jostain. Mutta mä en enää tie haluunko mä olla sen kaveri. Se on niin leuhka ja luulee olevansa täydellinen prinsessa. (tää sen poikkis kehu sen maasta taivaisiin)
AUTTAKAA MUA PLIiS! Mä haluun tehä äkkii ratkasun. Se vielä piti kertoa, että Kaisa hengailee myös "niinan" kanssa ja pitää sitä bestiksenään.. kai. Ainakin tuntuu sille. Mä oon kai sit sille se "vara-kaveri" tai jotain.
MITÄ TE TEKISITTE! Auttakaa. Olkaa ihanii. Mä tarviin teijän apua!
Palataan vähän yli vuosi taaksepäin. Elämä oli ihanaa. Mulla oli maailman paras bestis, vaikkapa ny "Kaisa". Me hengailtiin joka päivä ja oltiin vähän ehkä villejäkin. Me ei oltu päivääkään erossa. Ikää 15. Mutta sitten Kaisa alko seurusteleen. Se unohti mut KOKONAAN! Mulle ei ollu ikänä aikaa eikä saldoo soittaa. Aluks mä ajattelin että kyllä se vaihe menee siltä kohta ohi... mutta ei, kulu kuukausi, kaksi, kolme... Mä jäin ihan yksin. Kaveripiiri ei ollu meinaan ollenkaan laaja koska oltiin kaksin aina bestan kaa hengailtu..
Kaisa seurusteli tasan vuoden. Sitten niillä meni poikki. Kaisa muuttu. Siitä tuli leuhka, kanamainen, itserakas, kehuu vaan itteensä, nauraa muille seläntakana... Mutta myös minä muutuin. Musta tuli vahvempi, mä opin elään ilman Kaisaa. Musta tuntu ettei mua enää tarvittu. Monta kertaa teki tosi pahaa yrittää unohtaa tää Kaisuli mutta niin siinä vaan tapahtu.. Mä opin nauttiin elämästä erillailla... näin ihan uusia ulottuvuuksia.
Nyt Kaisa kuitenki haluis taas hengata ja ne "villit ajat" mun kaa takasi. (kaveri-villeydestä on siis koko ajan ollu kyse) Mutta mä en tie haluunko mä enää. Joskus se on soitellu mulle ja silleen.. valittanu kuinka tylsää sillä on. Ja muutenki, valittanu jostain. Mutta mä en enää tie haluunko mä olla sen kaveri. Se on niin leuhka ja luulee olevansa täydellinen prinsessa. (tää sen poikkis kehu sen maasta taivaisiin)
AUTTAKAA MUA PLIiS! Mä haluun tehä äkkii ratkasun. Se vielä piti kertoa, että Kaisa hengailee myös "niinan" kanssa ja pitää sitä bestiksenään.. kai. Ainakin tuntuu sille. Mä oon kai sit sille se "vara-kaveri" tai jotain.
MITÄ TE TEKISITTE! Auttakaa. Olkaa ihanii. Mä tarviin teijän apua!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luulenpa, että sinun kannattaisi jutella kaverisi kanssa... Jos sä et saa siihen mitään kontaktii ehkä sun sitten ei kannattaisi enään hirveesti olla sen kans. Minä ainakin puhuisin... :) Voi olla, että kamusi on masentunu sen jätkän takii ja muuttunu siksi... :)
sen kaa ei oikein voi jutella, ku se rupee haukkuun TOSI helposti :/ Siis mua... Ja rupee heti et "kateellinen? Niiku ei sul oo koskaan ollu omaa kultaa eikä millää pahal mut et tuu kyl varmaan saamaankaan.." :/ Ja kaikkee tollasta
... Sun ei ehkä kannattais alkaa kaveeraa sen kaa, kun se kerran sua tolleen haukkuukin. Mulla on käyny saman tapanen juttu mun ex-bestiksen kanssa. Kun sä kerran jo ilmeisesti oot päässy elämäs eteenpäin, ni sun kannattaa jättää se taakses. Se voi olla että käy uudestaan samalla lailla tai toisaalta... Niin no, kai teistä jossain määrin vois tulla kavereita, mut... joka tapauksessa, niitä "villejä" vuosia ei saa enää takasin.
Mutta, itse sä teet sen päätöksen, sun ei tarvitse välittää mun neuvoista, sillä mä en tunne teitä kumpaakaan. Itse tekisin näin, tai siis olen jo tehny.
tsemppiä ny kuitenki!
Voit miettiä mitä se kaveruus sulle aikoinaan merkitsi tämän päivän valossa. sanoit ettei kaveripiirisi ollut laaja, joten vaikka Kaisa olisi ollut "vain" kaveri, eikä niinkään sielunystävä, hän saattoi tuntua vaikka kuinka tärkeältä. Itse tiedät tuon parhaiten.
Kuvaamasi perusteella tämä Kaisa haluaa nyt kaverin jonka yläpuolella voi reilusti olla sanomalla "ethän sä nyt tajuu mitään mistään kun et oo ikinä seurustellu, etkä varmaan ikinä tuukkaan". Jos mun mielipidettä kysytään, sellaiseen ei pidä tyytyä. Se vahvempi ihminen joksi sä olet vuoden aikana kasvanut kuihtuisi vaan tuollaisesta haukkumisesta. Sä alat ehkä loppujen lopuksi oikeasti uskomaan ettei sulla ole mahdollisuutta saada ikinä poikaystävää, kun "kaverisi" noin sua henkisesti pahoinpitelee.
Maailmasta löytyy ihmisiä jotka diggailee sun rohkeammasta minästä! Mistä lyödään vetoa? ;)
Oikeesti kiitos. Toi autto paljo, varsinki ku melkein te kaikki (taisitte muuten kaikki?!) olla samaa mieltä, mä en haluu palata enää menneisyyten. Mulla on nykyään paljon, PALJON enemmän kavereita ku sillon vuosi sitten. Ja paljon parempia, jotenki järkevämpii ja viisaita. Sellasii jotka tykkää samoista asioista ku mää.
Mä oon vähän miettiny, et mä haluun jatkaa tätä elämää. Tätä, jossa musta on oikeesti tullu paljon vahvempi. Emmä sano, etteikö meil ois ollu hauskaa yhdessä aikoinaan... mutta ne ajat on ny menneet! KIITOS TEILLE KAIKILLE VIELÄ KERRAN :)
Mutta ehkä mä joskus tuun viel kaipaan niitäkin aikoja.. tai tuunki. Mitäköhän mun sillon pitäs tehä? Mä itken nykyään tosi usein :( Tän asian takii :`(
jos sä haluut olla sen kaisan kaveri ni yks idea ois miten voisit ehkä sen kanssa kaveriks tulla. tää vaatii tosi vahvoja ja vankkoja otteita.
sun pitää sanoo sille ettet voi olla sen kaveri jos se jatkaa tota samaa kana-rataa. sun pitää tehä sille selväks, että vaikka et oo seurustellu, oot silti tajunnu muita asioita, kuten esimerkiks mimmonen on hyvä ystävä. jos se tajuaa että se on toiminu ku mikäki ääliö, ni teistä saattaa edelleen tulla ihan hyvät kaverit.
mutta jos se ei tajua, ni ei voi mitään. ja jos se alkaa haukkua sua, ni voit sanoo sille, että pitää mielipiteensä omana tietonaan. älä silti ala haukkua sitä.
koitahan jaksaa! mä oon ollu samallainen ku tuo kaisa, mutta pahempi vaan. kyllä musta vähä fiksumpi tuli ku yks tyyppi herätti mut. tajusin etten ookkaa iha niin ihana mitä luulin :D
sinuna mä unohtaisin koko kaisulin,. Saathan sä toki sitä kaverina pitää mutta hanki joku paljon parempi jonka kanssa hengata.
Tosi ystävät ei ole sellaisia jotka unohtaa ystävyyden jonku pojan/ tytön vuoksi. Koska jos ihmiset luulee että niin voi vaan yks kaks tehdä että kun seurustelun aikana ystävät on jätetty hevon kuuseen ja kun menee poikki että sitä voi noin vaan palata takasin..
Se on yksi pahimmista virheistä mitä voi tehdä.
Että sinun sijassasi jättäsin sen Kaisan rauhaan ja etsi paremmat kaverit. =) ja koska kerran vahvistuit niin näytä se hänelle että osaat elää aivan loistavasti ilman häntäkin.
se oli ihan hänen omaa syytään että menetti noin hyvän ystävän..
itselläni oli ystävä joka oli bestikseni joskus kutosella varmaan. myöhemmin hän lemppasi minut jonkun paremman kaverin takia ja myöhemmin hän lemppasi se toisenkin ku muka aina löysi paremman bestiksen..
se kävi todella monen hermoille. Eikä hän koskaan itse tajunnut millä tavalla hän loukkasi muita. Unohti tosta noin vaan entiset frendit. Ainahan sitä saa saada uusia kavereita mutta kun tämä tapaus unohti aina ne entiset..
nykyään tää on mulle ihan kaveri mutta ei todellakaan mitään sen enempää.mä en edes oikeastaan luota häneen kunnolla.. eikä mulla mitään bestiksiäkään enää ole ollut aikoihin. pari tosi hyvää ystävää (ja siihen liuta kavereita päälle) on ja aion pitää näistä kahdesta ystävästä etenkin kiinni vaikka olenkin seurustellu itse jo kohta puolitoista vuotta.
ystävät ensin ja sitte se rakas.
Voimia sinulle!! ja toivottavasti sinä muistat ystävien merkityksen vaikka alkaisit joskus tulevaisuudessa seurustelemaan.. =)
se rakaskin on useimmiten tärkeä ystävä. joten ystävät ja rakas samalle tasolle ja molemmille antaa aikaa ja pitää yhteyttä jne. sitte menee hyvin. :)
...toisaalta kaikille pitäis antaa uus tilaisuus. voit vaikka kirjottaa sille kirjeen, ja kertoa, miltä susta tuntuu, ja miten ikävästi hän on toiminu. kirjotat asiat sievistelemättä ja itteäs väheksymättä, ni eiköhän se tajuu jotain tietenkään sun ei kannat alkaa sitä haukkuu siinä kirjeessä yms. sit voit vaik laittaa viel, et jos se haluu keskustella asiasta, ni ottaa suhun yhteyttä. jos se on edelleenkin samanlainen, eikä edes tajuu tehneensä tyhmästi, ni sinuna unohtaisin sen sit kokonaan. kirjettä parempi ois tietty soittaminen, ja soittamista parempi ois juttelu naamakkain, mut kirjekin käy, tai vaikka sähköposti. jos se tosiaan haluu olla sun kaveri, ni se varmasti tajuu sen jälkeen, et käytöksen on muututtava, tai muuten ei tuu mitään. se kannattaa tietty myös ehkä ilmasta aika suoraan.
onnea ja tsemppiä sulle, mitä ikinä teetkin;)
Totta kai tulet kaipaamaan niitä aikoja jolloin teillä oli kivaa. Niin sen pitää mennäkin eikä sitä tunnetta kannata pelätä. Hän oli sinulle tärkeä joskus. Mutta kaverisuhteen uudelleenlämmittäminen ei ehkä ole... kannattavaa?
sure rauhassa ja itke myös. ajan kanssa pitäisi helpottaa... onneksi oot löytäny hyviä kamuja :)
jos sä oot sille vaan varakamu nii se ei oo sun arvonen!! roskiin vaan!! jos se on viel leuhkaki....