Tiina Ranin yllättyi pyöräilyyn suhtautumisesta

Olen luotettava liikunnan ammattilainen yli 30 vuoden työkokemuksella. Perusopinnoista ja pitkästä työurasta huolimatta pidän kunnia-asiani jatkuvaa uuden oppimista ja opiskelua. Olen peruskoulutukseltani liikunnanohjaaja (AMK) ja sertifioitu FAF Personal Trainer,FAF Ryhmäliikuntaohjaaja sekä Peak Pilates- ja Fascia Method-ohjaaja.

Olen opiskellut kahdenkymmenen vuoden aikana peruskoulutukseni lisäksi mm. ravitsemusta, yrittäjyyttä, palvelutuottamista ja digitaalista markkinointia. Viimeisin tutkintoni ja koulutukseni on marraskuulta 2018. Valmistuin kahden vuoden opiskelin jälkeen Ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi Helsingin Psykoterapiainstituutista. Koen, että ratkaisukeskeisyys tukee mainiosti ja antaa lisäpontta valmennusfilosofiaani. (www.hpi.fi). Syksyn 2018 aikana opiskelin myös Fascia Method- menetelmää ja kouluttauduin ProMethod-ohjaajaksi. Teen ProMethod- liikkuvuustestejä ja ohjelmia tulosten pohjalta.

Hän kertoo itsestään:

"Olen kokonaisvaltainen hyvinvointivalmentaja, suunnan näyttäjä, en pelkästään fyysinen valmentaja tai ravinto-ohjeiden antaja.

Olen vahvasti luomu- ja hyötyliikunnan puolesta puhuja, arkiliikuttaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kartoittaja ja tiennäyttäjä.
 Elän, kuten opetan. Puhun niiden asioiden puolesta, jotka olen itse hyväksi kokenut ja joiden puolesta on tieteellistä näyttöä. .

Uskon jatkuvaan oppimiseen ja oivaltamiseen. En laadi tiukkoja ohjeita, enkä ruokavalioita personal training-asiakkailleni, vaan opastan keskustellen ja asiakkaan omien oivallusten kautta eteenpäin siirtyen."

Tiina Ranin toivoo pyöröilijöiltä, kävelijöiltä ja autoilijoilta kaikilta malttia liikenteeseen. ”Kun olet liikenteessä, siellä pitää olla hereillä ja keskittyä.” (KUVA: KIMMO PENTTINEN)
Anna Takala HS
Julkaistu: 21.5. 2:00 , Päivitetty: 21.5. 6:19



KUVAAJAN ehdotus saa Tiina Raninin mietteliääksi. HS Espoon kuvaaja Kimmo Penttinen on pyytänyt Raninia polkemaan pienen pätkän Mellstenintietä ajoradalla, vaikka vieressä kulkee pyöräily- ja kävelytie.

”Yleensä me pyrimme polkemaan pyörätiellä, jos hyväkuntoinen sellainen vain on”, Ranin sanoo, mutta suostuu lopulta polkemaan lyhyen pätkän hiljaisella ajoradalla.

”Me” viittaa Raninin puheessa Espoon Team Rynkeby -joukkueeseen, 40 hengen fillaristiporukkaan, joka kerää rahaa hyväntekeväisyyteen ja polkee kesällä Saksan Travemündestä Pariisiin. Ryhmä harjoittelee polkemalla yhteislenkkejä kolme kertaa viikossa.

Yhteislenkeillä Ranin on oppinut, että pyöräilijän paikka ei ole ajoradalla – ainakin jos autoilijoilta kysytään. Sen verran aggressiivista palautetta letkassa polkeva pyöräilijäseurue on saanut.

”Kerran yksi kuljettaja ajoi ihan pyörissä kiinni ja näytti keskisormea koko matkan, kun hän ohitti meitä. Se oli todella lapsellista”, Ranin kertoo.


Tiina Ranin on asunut Haukilahdessa yli 20 vuotta. Hän lähtee lenkille usein tutuista maisemista.


Team Rynkeby Espoo pyrkiikin ajamaan pyörätiellä aina, kun se on turvallisesti mahdollista. Usein lenkkejä kuitenkin tehdään hiljaisilla maanteillä, joissa ei pyöräteitä ole. Joskus pyörätie saattaa myös olla niin huonossa kunnossa tai pyörätiejärjestelyt niin sekavat, että ajoradalla ajaminen on turvallisempaa.

Tieliikennelain mukaan pyörällä saa ajaa ajoradalla, jos erityiset syyt siihen pakottavat, vaikka vieressä menisikin pyörätie. Pyörätien huono kunto tai reitin pomppiminen ajoradan puolelta toiselle voivat olla tällaisia erityisiä syitä. Tällöin ajoradalla ajamisesta ei saa aiheutua muulle liikenteelle vaaraa tai huomattavaa haittaa, tieliikennelaissa sanotaan.

”Jos autoilija joutuu hetken ajamaan perässä 30 kilometrin tuntinopeudella, niin ei sitä tarvitse kauheasti protestoida. Jos se, että joutuu odottamaan kolme minuuttia sopivaa ohituspaikkaa, saa raivon partaalle, niin kannattaisi ehkä varata siihen matkaan vähän enemmän aikaa”, Ranin pohtii.

Yleensä joukkue ajaa pitkässä jonossa perätysten, mutta välillä keltaisiin ajoasuihin sonnustautuneet rynkebyläiset ajavat myös parijonossa. Tämä johtuu siitä, että Euroopassa joukkueen on osattava polkea parijonossa.

RANIN on ollut yllättynyt siitä, miten vihamielisesti pyöräilijöihin suhtaudutaan.

”Se oli tosi iso yllätys, miten hirveä vastakkainasettelu on. Toiset suuttuu, kun soitat kelloa, toiset suuttuu, kun et soita. Välillä tuntuu, ettei fillarilla saa olla missään.”

Pyöräilijät ovat sekalainen seurakunta, ihan niin kuin autoilijat ja kävelijätkin, ja siihen joukkoon mahtuu monenlaisia liikkujia, Ranin muistuttaa.

”Kunnioitetaan sääntöjä, se on kaikkein tärkeintä. Esimerkiksi kaupunkipyörillä ajavat monet sellaiset, joille liikennesäännöt eivät ole ehkä niin tuttuja. Olisi hyvä, jos kaikki kertaisivat liikennesäännöt ennen kuin hyppäävät satulaan”, hän sanoo.

Vastakkainasettelun sijaan Ranin toivoisi kuitenkin enemmän yhteishenkeä eri liikkumismuotojen välille. Myös kärsivällisyydelle on liikenteessä käyttöä – ja se koskee ihan kaikkia liikkujia.