Kävelen Helsingin kadulla. Vastaan tuleva Unicefin edustaja kysyy minulta englannin kielellä: "Voinko kysyä muutaman kysymyksen?" Olen hieman hämmentynyt hänen puhuessaan englantia. Hetken päästä hän kuitenkin jo kysyy mistä olen kotoisin, ja vastaan tietenkin, että Suomesta.
Jatkaessani matkaa muistan hänen yllättyneet kasvonsa, kun kerroin olevani kotoisin Suomesta. En mieltänyt kyseistä kokemusta kuitenkaan millään tavalla negatiiviseksi.
Toinen vanhemmistani on suomen romani. Moni saattaa tunnistaa etnisen taustani sukunimestä, harva ehkä ulkonäöstä, vaikka piirteeni ovat tummat.
Myönnän, että joskus minua on ehkä jopa nolottanut, kun on kysytty romanikulttuurista. Minut on kasvatettu pääväestön kulttuurin keskellä. En siis oikeastaan tiedä romanikulttuurista paljoa mitään.
Toisaalta olen kotonani oppinut mielestäni oikein hyviä ja rakentavia elämänohjeita romanikulttuurista. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen on arvo, jonka toivon säilyvän.
En ole milloinkaan kokenut identiteettikriisiä johtuen romanitaustasta. Syy siihen on varmasti kasvu- ja etenkin kouluympäristö, jossa en ole joutunut kokemaan rasismia. Tietysti muutamia kielteisiäkin kokemuksia on mukaan mahtunut, mutta en ole ottanut niitä henkilökohtaisesti, en loukkaantunut niistä.
Toisaalta on puhuttelevaa ajatella, että jos eläisimme toisenlaisessa maailmanajassa kuin nyt, perheemme ei välttämättä saisi elää rauhassa. Myös ajatukseni tulevaisuudesta olisi varmasti erilainen.
Kaiken keskellä tärkeimmäksi asiaksi olen kokenut sen, että saan elää uskovaisena Jumalan valtakunnassa. On ihanaa ajatella, miten Jumala on luonut kaiken maailmassa. On ihmeellistä, miten jokainen maailman miljardeista ihmisistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä. Kaikkia meitä yhdistää se, että Jumala on luonut meidät jokaisen toistemme kanssa samanarvoisiksi.
Kuoleman jälkeen ei ratkaise, millainen etninen tausta on tai millainen elämä on ollut. Vain se ratkaisee, että synnit ovat anteeksi.
Teksti: Rina Palmroth
Jatkaessani matkaa muistan hänen yllättyneet kasvonsa, kun kerroin olevani kotoisin Suomesta. En mieltänyt kyseistä kokemusta kuitenkaan millään tavalla negatiiviseksi.
Toinen vanhemmistani on suomen romani. Moni saattaa tunnistaa etnisen taustani sukunimestä, harva ehkä ulkonäöstä, vaikka piirteeni ovat tummat.
Myönnän, että joskus minua on ehkä jopa nolottanut, kun on kysytty romanikulttuurista. Minut on kasvatettu pääväestön kulttuurin keskellä. En siis oikeastaan tiedä romanikulttuurista paljoa mitään.
Toisaalta olen kotonani oppinut mielestäni oikein hyviä ja rakentavia elämänohjeita romanikulttuurista. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen on arvo, jonka toivon säilyvän.
En ole milloinkaan kokenut identiteettikriisiä johtuen romanitaustasta. Syy siihen on varmasti kasvu- ja etenkin kouluympäristö, jossa en ole joutunut kokemaan rasismia. Tietysti muutamia kielteisiäkin kokemuksia on mukaan mahtunut, mutta en ole ottanut niitä henkilökohtaisesti, en loukkaantunut niistä.
Toisaalta on puhuttelevaa ajatella, että jos eläisimme toisenlaisessa maailmanajassa kuin nyt, perheemme ei välttämättä saisi elää rauhassa. Myös ajatukseni tulevaisuudesta olisi varmasti erilainen.
Kaiken keskellä tärkeimmäksi asiaksi olen kokenut sen, että saan elää uskovaisena Jumalan valtakunnassa. On ihanaa ajatella, miten Jumala on luonut kaiken maailmassa. On ihmeellistä, miten jokainen maailman miljardeista ihmisistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä. Kaikkia meitä yhdistää se, että Jumala on luonut meidät jokaisen toistemme kanssa samanarvoisiksi.
Kuoleman jälkeen ei ratkaise, millainen etninen tausta on tai millainen elämä on ollut. Vain se ratkaisee, että synnit ovat anteeksi.
Teksti: Rina Palmroth
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvä, että Rina on saanut varttua kulttuuriympäristössä, jossa arvostetaan kirjoittamaan (ja lukemaan) oppimista.
Palstakeskusteluihin joitakin vuosia sitten osallistui uskovainen mustalaistyttö, joku saattaa muistaa.
Kuva Rinasta:
https://www.paivamies.fi/media/gallery/2019/05/24/img0241_QgkCtKg.jpg
Harmillista, minä diggaan enemmän sinisilmäisiä.
Onpa uskomattoman kaunis nainen! <3 Tumma ja tulinen, ihana!
Kaunis.
Kommenttinne ovat positiivisia, mikä on mukavaa, mutta ehkä olisi parempi keskittyä kirjoitukseen kuin kirjoittajan ulkonäköön, varsinkin kun kyseessä ei ole mikään missijuttu, jossa ulkonäön arviointi kuuluisi ikään kuin asiaan. Ehkä olen itse jo hieman kalkkis (vanhanaikainen), mutta tämä on yksi asia, mikä minua häiritsee somessa.
Itse juttu oli hieno kirjoitus, mukava lukea.
Sama täällä. Lisäksi pidän enemmän tyttäristä, jotka ovat Riinoja, Liinoja, Miioja ja Piioja kuin säästömallisia Rinoja, Linoja, Mioja ja Pioja.
Tarina itsessään oli kokolailla hyvä. Eniten häiritsi, että se oli taas jonkun Mahtiryhmän palstalle lähettämä kopio.
Aloittja voisi sen verran tutkia Raamattua että tietäisi mitä siellä puhutaan Jumalan valtakunnasta ja sen olemuksesta.
Kaiken keskellä tärkeimmäksi asiaksi olen kokenut sen, että saan elää uskovaisena Jumalan valtakunnassa. On ihanaa ajatella, miten Jumala on luonut kaiken maailmassa. On ihmeellistä, miten jokainen maailman miljardeista ihmisistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä. Kaikkia meitä yhdistää se, että Jumala on luonut meidät jokaisen toistemme kanssa samanarvoisiksi.
En ole milloinkaan kokenut identiteettikriisiä johtuen romanitaustasta. Syy siihen on varmasti kasvu- ja etenkin kouluympäristö, jossa en ole joutunut kokemaan rasismia. Tietysti muutamia kielteisiäkin kokemuksia on mukaan mahtunut, mutta en ole ottanut niitä henkilökohtaisesti, en loukkaantunut niistä.
Niin niin mutta eikö pääasia ollenkaan jaksa kiinnostaa, eli se mitä RAAMATTU sanoo Jumalan valtakunnasta, ymmärsitkö!
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.