Kuuleeko Jumala rukoukseni?

”Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle.” Kuvitelkaamme tämä lupaus kohdallemme. Mitä pyytäisimme? Mitä pyysi kuningas Salomo, joka sai Jumalalta tällaisen kehotuksen? Jumalan sana kertoo sen meille. (2. Aik. 1:7–12.)

Jumalalle mieluinen rukous

Salomo lähestyi Jumalaa luottavaisesti, kuten lapsi lähestyy isäänsä. Salomo pyysi viisautta. Eikö hänellä, kuninkaaksi asetetulla, jo ollut sitä? Kyllä hänellä oli ja hän myös tiesi, että se oli Jumalan lahjaa ihmiselle.

Miksi Salomo sitten esitti tuollaisen pyynnön? Hän koki Jumalalta saamansa tehtävän niin vaativaksi, että ihmisviisaus ei riittäisi siitä selviytymiseen. Tuo tehtävä oli johtaa kuninkaana Jumalan kansaa. Salomo pyyntöineen lähestyi Herraansa nöyrin mielin.

Epäitsekkäästi hän rukoili itselleen sellaista, jolla voisi palvella lähimmäisiään. Salomon pyynnössä Jumala mieltyi siihen, että tämä ei pyytänyt rikkautta, omaisuutta, kunniaa eikä itselleen pitkää ikää. Hän ei myöskään pyytänyt vihollistensa kuolemaa.

Tunnistammeko rukousvastauksen?

Olemme samassa tilanteessa kuin Salomo oli. Olivatpa ajalliset tehtävämme mitkä tahansa, emme voi niistä suoriutua ilman Luojamme antamaa voimaa ja varjelusta. Jumalan sanan kehotus kuuluu: ”Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen” (Kol. 4:2).

Rukousvastauksen tunnistamme helposti, kun pyyntömme toteutuu. Tunnistammeko rukousvastauksen siinä tapauksessa, että pyyntömme jää toteutumatta? Sekin on vastaus.

Salomon pyyntö sai toteutua. Meitä kehotetaan luottamaan siihen, että Jumala tietää, mikä koituu parhaaksemme. ”Saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti” (1. Joh. 5:14).

Jo rukoustilanne suo meille kokemuksen sisäisestä lohdutuksesta ja siunauksesta, kun saamme puhua Jumalalle, taivaalliselle Isällemme. Usko Jumalan kaikkivaltiuteen saa sydämemme tyyntymään ja lisäämään pyyntömme loppuun sanat: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Jumala kuulee etsivän rukouksen

Kun Jumala on herättänyt ihmisen tunnon, tämä kokee voimakkaasti itseään korkeamman voiman olemassaolon. Syntisyytensä tuntien hän hakee tunnolleen rauhaa. Hän huutaa Jumalan puoleen, sen Jumalan, jota ei ehkä tunne edes nimeltä.

Rukoilijalta ei kysellä hänen pyyntönsä sanamuotoja eikä sanajärjestystä. Jumala on luvannut kuulla rukouksen. Hänen valtakunnastaan etsivä saa kuulla sanoman syntien anteeksiannosta. Sen uskominen tuo sydämelle Jumalan rauhan.

Veikko Sivula