Rauhattomalle rauhan terveiset

Joulun viettoon valmistautuessamme olemme tänäkin vuonna toivottaneet toisillemme ”rauhallista joulua”. Suomessa olemme saaneet elää yli seitsemän vuosikymmentä rauhan aikaa.
Itsenäisen Suomen valtion 100-vuotisen historian aikana olemme kansakuntana kokeneet monia sotia. Sodassa ei aina ollut joulurauhaa vihollisen pommitusten ja tulen alla.

Joukossamme on vielä lähimmäisiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia ja muistoja pelosta, sodan tuhoista, väkivallasta ja kuolemasta. Kiitämme Jumalaa ulkonaisesta rauhasta ja muistamme arvostaen edesmenneitten sukupolvien työtä sodan ja rauhan aikana.

Jotain puuttuu

Ulkonaisesta rauhasta ja turvallisuudesta huolimatta moni ihminen kokee, että jotain puuttuu. Runoilijan sanoin voimme lausua: ”Me soudamme haahta haurasta, min ympäri aallot pauhaa; me kuljemme suurta korpea ja emme löydä rauhaa.”

Moni ihminen miettii eloaan ja oloaan kysellen: ”Mikä laps se on matkalle lähtenyt, joka joutunut tääll’ ei harhaan?” (Eino Leino, Rauhattoman rukous)

Pahuus meissä

Pyhässä Raamatussa, jo sen ensimmäisessä luvussa kerrotaan syntiinlankeemuksesta. Ihminen lankesi syntiin ja kulki harhaan Jumalan mielen mukaisesta elämästä.

Me nykyihmisetkin olemme tästä syntiinlankeemuksen vaivasta osallisia. Joudumme toteamaan omalla kohdallamme pahuutemme ja syntisyytemme. Emme ole luonnostamme hyviä ihmisiä, vaan elävästä Jumalasta, Luojastamme, poispäin kulkevia harhailijoita.

Lupaus sovittajasta

Paratiisissa langenneille Adamille ja Eevalle Jumala ilmoitti vaimon siemenestä syntyvästä käärmeen pään rikkipolkijasta. Profeetta Jesajakin katseli jo ennakkoon Jumalan lupauksen täyttymistä:

”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.” (Jes. 9:6–7.)

Kuolemasta elämään

Ei ole sattumaa, että juuri jouluaattona vietämme Adamin ja Eevan nimipäivää. Jumalan armopäätös, jonka he saivat kokea, nosti heidät, hengellisen kuoleman kokeneet, kuolemasta elämään.

Tässä joulun evankeliumissa on ilmoitettu Jumalan lahjasta meille syntisille ihmisille. Jumala itse lähestyy meitä kaikkia langenneita ja harhailevia kääntäen meihin laupiaat kasvonsa. Seimen lapsessa saamme nähdä ja ihastella Jumalan kirkkautta, joka loistaa Vapahtajastamme (2. Kor. 4:6).

Rauhan terveiset

Olkoon tänäkin jouluna paras joululahjamme runoilijan sanoittama toive: ”Oi joutuos kirkkahin jouluyö, oi, syntyös sydämihin, oi syntyös syömehen jokaiseen, joka tutkivi: mistä? mihin? Oi syntyös rauha mun rintaani kuin syntyi seimehen lapsi, sinä rauhani nuori ja naurusuu, sinä kukkani kultahapsi.” (Eino Leino, Rauhattoman rukous)

Kristus-kuninkaamme elää. Daavidin valtaistuin, hänen valtakuntansa, on kukistumaton rauhan valtakunta. Joulun ilosanomassa saamme kuulla samat Jumalan rauhan terveiset, jotka jo Adam ja Eeva kuulivat ja uskoivat. Syntien anteeksiantamuksen armon omistaminen antaa sydämiimme oikean joulurauhan.

Tapani Kopsa