Jumalan ääni puhuu omassatunnossa

On väärin ja turmiollista toimia omaatuntoaan vastaan. Näin puolustautui 500 vuotta sitten Martti Luther ollessaan syytettynä Wormsin valtiopäivillä.
Apostoli Paavali puolestaan vastasi syytöksiin maaherra Felixin edessä: ”Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Ap. t. 24:16).

Paavali muistuttaa nuorta Timoteusta: ”Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan” (1. Tim.1:19).

Jumalan ääni

Kristinoppi opettaa, että omassatunnossa puhuu Jumalan ääni. Omatunto valvoo ihmisen tuntoa. Se vaatii tekemään, minkä ihminen tietää oikeaksi, mutta kieltää tekemästä, minkä ihminen tietää vääräksi. Jumala on ilmoittanut sanassaan kristityille, mikä on oikeaa ja mikä väärää (KO 16).

Omatunto, sisäinen ääni, soimaa ja kolkuttaa, kun ihminen tekee väärin. On tärkeää, että omatunto on sidottu Jumalan sanaan. Kun omatunto on hoidettu Jumalan sanalla, sinne ei venyttämälläkään mahdu heinähäkki, kuten Mauno Koivuneva aikanaan saarnasi henkilöstä, joka oli varastanut heinäkuorman toisen ladosta.

Ihminen voi joskus joutua vakuuttamaan, että ei halua ottaa jotain asiaa omalletunnolleen.

Jumalan liitot

Liitossa tehdään sopimus yhteistoiminnasta ja sitoudutaan toimimaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Jumalan tekemiä sopimuksia kutsutaan Raamatussa liitoiksi.

Liiton toisena sopimusosapuolena on toiminut aina ihminen. Vanhassa testamentissa ensimmäisenä sopijaosapuolena tavataan Nooa (1. Moos. 6:17–22). Myöhemmin tulevat liitto Abrahamin kanssa ja Siinailla Israelin kansan kanssa tehty liitto.

Jumala lupasi pelastaa Nooan vedenpaisumiselta ja teki siitä sopimuksen hänen kanssaan. Liiton tehdessään Jumala määrää yksipuolisesti ehdot. Se kertoo Jumalan pyhyydestä ja suvereniteetista. Hän on kaiken valtias ja pidättää oikeuden päättää siitä, mitä liitossa sovitaan.

Jumalan tekemään liittoon kuuluu aina lupauksia ja velvollisuuksia. Sopimukseen kuuluu, että velvollisuudet pidetään ja ne oikeuttavat annettuihin oikeuksiin.

Jumala antoi merkiksi Nooan kanssa tehdystä liitosta merkiksi sateenkaaren muistuttamaan liiton olemassaolosta. Abrahamille hän lupasi jälkeläisiä ja kansalle oman maan. Siinailla kansa lupasi noudattaa Herran käskyjä, ja Jumala lupasi huolehtia kansastaan.

Kasteen armoliitto

Vapahtajamme asetti pyhän kasteen hyvän omantunnon liitoksi. Sen perustuksena on Kristuksen ylösnousemus (1. Piet. 3:21). Jumalan uskollisuus pitää liiton voimassa. Ihmisen puolelta liitto pysyy voimassa niin kauan kun, hän pitää uskon ja hyvän omantunnon. Kasteen liitto velvoittaa ihmisen hoitamaan omaatuntoaan.

Kun synti on vienyt epäuskoon, uudestisyntymisen eli parannuksen kautta voidaan palata takaisin kasteen armoliittoon. Parannuksessa tehdään liitto Jumalan kanssa.

Heikki Jussila kirjoitti laulun parannuksen armon saatuaan, ”Tein silloin liiton ikuisen: sinulle, Jeesus, kuulun. Tietäsi tahdon vaeltaa ja nimeäsi tunnustaa ja ristiäsi kantaa.” (Sl. 71:1.)

Uskoa hoidetaan Jumalan sanalla ja pyhällä evankeliumilla. Kilvoituksen matkalla on tarpeellinen Jumalan sanan neuvo: ”Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskostamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta” (Hepr. 10:22).

Martti Murtoperä