Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 2 kuukautta. Minä olen raskaana 31 4 joten laskettu aika on 26.7 . Mieheni on päättänyt lähteä reissuun (siis ihan loma reissuun)viiden ystävänsä kanssa 5.7 ja tulee takaisin 12.7 . Olen itse aivan järkyttynyt että hän pystyy jättämään minut niin lähellä askeltaa aikaa , laskettu aikahan ei ole mikään tilaus vauvasta vaan arvio siitä milloin hän olisi täysi aikainen , vauva voi syntyä ihan hyvin jo 2 viikkoa ennen mutta mieheni turvautuu laskettuun aikaan . Hän ei ymmärrä ollenakan tilannetta ja olen erittäin surullinen tämän asian johdosta . Synnytys on tärkeä kokemus parisuhteessa ja yhdistää kumppaneita , ja se kokemus että saat lapsen ekaa kertaa syliin on jotain aivan mahtavaa. Miten mieheni voi ottaa riskin siitä että hän jäisi paitsi tästä? Lisäksi ei pelkästään kysymys edes koske synnytystä vaan sitäkin että tarvin kotona apua ja muutenkin apua kaupassa käymiseen jne ja mieheni tietenkin on pää vastuussa tässä auttamisessa vaikka ystävät olisivatkin valmiita tukemaan. Tiedän että jos joudun synnyttään yksin se tulee tekemään ison aukon avioliittoomme , se että tietäisin että mieheni tahallisesti otti riskin siitä että hän missaisi synnytyksen , meidän suhteen yhden tärkeimmistä kokemuksista saisi minut aika varmasti hieman katkeraksi miehelleni ja siitä olisi vaikea päästä yli. Ja tosiaan olen koittanut puhua asiasta mutta hän ei ymmärrän.Haluaisin nyt kuitenkin kuulla teidän ajatuksia tästä asiasta ? Mitä ajattelisitte jos olisitte mun asemassa? Mitä miettisitte jos ystävänne olisi tässä asemassa ? Mitä miettisitte jos olisitte mieheni kaverin asemassa, Saattaisitteko koittaa puhua järkeä miehelleni ja saada hänet jäämään vaimonsa luokse ? Kiitos jo valmiiksi paljon!
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsehän otin kesäloma-ajan juuri lasketun päivän perusteella. Kun oli kuukauden loma, niin laskettu päivä siinä keskellä että olen varmasti oikeaan aikaan kotona.
Ja kyllä, kyllä se lapsen näkeminen siinä syntymän hetkellä, oli ainakin minulle (miehelle) yllättävän järisyttävä kokemus.
Myös se, että vauva luo kontaktin vanhempaan heti syntymän jälkeen ennen kuin nukahtaa, on oikeasti tärkeä koko loppuelämän kannalta. Jos mies jää siitä paitsi, se on todella sääli.
No meillä kävi sitten surullisesti (ainakin minun kannaltani), sillä ennen kuin vauva oli puolivuotias, äitinsä oli ehtinyt iskeä uuden miehen.
- Isäpappa -
Lukemani perusteella olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä kontaktista minkä lapsi luo vanhempiin heti syntymän jälkeen . Kärsin kyllä suuresti ajatuksesta että koen sen kaiken yksin ja että mies ei tunnu pelkäävän asiaa ollenkaan . Olen myös todella pahoillani siitä mitä sinulle kävi lapsen äidin kanssa , ihan kamalaa että noin nopeasti vielä uuden tulokkaan saavuttua hän rikkoi perheensä . Paljon voimia sinulle ! Ja kiitos ajatuksistasi!
Niin ja teit erittäin kauniisti kun otit loman juuri silloin ollaksesi varmasti läsnä, toivoisin mieheltäni samanlaista vastuuntuntoa ja rakkautta minua kohtaan.
"Lukemani perusteella olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä kontaktista minkä lapsi luo vanhempiin heti syntymän jälkeen"
Tuo on aivan totta. Ja sama käy toisinkinpäin.
Miehellehän vauva konkretisoituu oikeastaan vasta syntymässä ja voi itku sitä rakkauden tunnetta kun pitää vastasyntynyttä sylissä ja katsomme toisiamme silmiin. Sitä ei voi verrata mihinkään.
Sama sitten myöhemmin syötöissä. Mieshän ei tietenkään voi imettää, mutta pulloruokinta ajaa lähes saman asian tuon kontaktin kanssa. Samoin vaipanvaihdot. Näistä ei miehen kannata luistaa, sillä nehän ovat parasta mitä voi olla.
Sinulle raskausajan lukemiseksi suosittelen Desmond Morrisin kirjaa "Mikä vauvaa naurattaa" (Babywatching).
- 1säpappa -
Uskon tuohon täysin! Kiitos kirjavinkistä!:) Ja kiitos ajatuksistasi!