Lueskelin vanhoja keskusteluja ja aika tuttuja piirteitä tuntuu muissakin jouskareissa olevan.Oon ollu nyt 4v naimisissa ja yht.6v kimpassa jouskarini kanssa.
Yhteentörmäyksiltä ei ole voitu välttyä...itse olen halaileva,pussaileva,tykkään viettää iltaa oman kullan kainalossa ja suorastaan elän pienistä huomionosoituksista.Halit ja pusut nostaa mielialaa kummasti tai apu kotitöissä,pyytämättä.
Onko jouskarille yleistä etäisyys?Siis kun välillä saa pyytää haleja tai jos itse yritän lähennellä niin mies torjuu! Ja ihan viattomasta halaamisesta siis kyse.Alkuaikojen jälkeen aika harvinaista herkkua on se että mies oma-alotteisesti tulisi halailemaan.
Toinen ongelmien aihe on miehen "sinkkuelämä" parisuhteessa.Hän sopii omat menonsa monesti kysymättä minulta ja olettaa että automaattisesti olen lapsemme kanssa eikä siitä tarvitse erikseen vuoroja tehdä.Sama koskee raha-asioita,jouskari käyttää rahansa mihin tykkää ja perheen yhteiset menot jäävät minun vastuulleni.
Mustasukkaisuus on varsinkin alkuaikoina ollut sairaalloisissa lukemissa,jouskari kyttää jokaisen menoni ja epäilee kaikesta mahdollisesta.Riitatilanteissa hän mököttää monta päivää eikä riitoja koskaan saada selvitettyä kunnolla loppuun.Meillä on käynyt jopa niin että mies on osoittanut mieltään pari päivää enkä ole edes saanut selville syytä vaikka olen kysynyt! "kyllä SUN se pitäis tietää" on ainoa vastaus ja tyly mulkaisu päälle vaikka en todellakaan ole tehnyt mitään pahaa.Kyse on yleensä ollut mustasukkaisuudesta,ilman syytä.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta käytöksestä? Myös jouskarit itse kommenttia...
Yhteentörmäyksiltä ei ole voitu välttyä...itse olen halaileva,pussaileva,tykkään viettää iltaa oman kullan kainalossa ja suorastaan elän pienistä huomionosoituksista.Halit ja pusut nostaa mielialaa kummasti tai apu kotitöissä,pyytämättä.
Onko jouskarille yleistä etäisyys?Siis kun välillä saa pyytää haleja tai jos itse yritän lähennellä niin mies torjuu! Ja ihan viattomasta halaamisesta siis kyse.Alkuaikojen jälkeen aika harvinaista herkkua on se että mies oma-alotteisesti tulisi halailemaan.
Toinen ongelmien aihe on miehen "sinkkuelämä" parisuhteessa.Hän sopii omat menonsa monesti kysymättä minulta ja olettaa että automaattisesti olen lapsemme kanssa eikä siitä tarvitse erikseen vuoroja tehdä.Sama koskee raha-asioita,jouskari käyttää rahansa mihin tykkää ja perheen yhteiset menot jäävät minun vastuulleni.
Mustasukkaisuus on varsinkin alkuaikoina ollut sairaalloisissa lukemissa,jouskari kyttää jokaisen menoni ja epäilee kaikesta mahdollisesta.Riitatilanteissa hän mököttää monta päivää eikä riitoja koskaan saada selvitettyä kunnolla loppuun.Meillä on käynyt jopa niin että mies on osoittanut mieltään pari päivää enkä ole edes saanut selville syytä vaikka olen kysynyt! "kyllä SUN se pitäis tietää" on ainoa vastaus ja tyly mulkaisu päälle vaikka en todellakaan ole tehnyt mitään pahaa.Kyse on yleensä ollut mustasukkaisuudesta,ilman syytä.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta käytöksestä? Myös jouskarit itse kommenttia...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minäkin käyttäydyn prikulleen samalla tavalla kuin miehesi, eikä se tarkoita sitä, että en rakastaisi miestäni tai että meidän olisi parempi etsiä "sopivammat" kumppanit. Minä vain haluan pitää oman vapauteni, enkä pidä siitä, että huvin vuoksi halaillaan ja pusutellaan, vaan silloin kun halaillaan, on SE mielessä - noin niinkuin karkeasti sanottuna! Jos mieheni siivoilee, niin en minä varmasti tuppaudu mukaan siivoamaan, vaan saatan yhtä hyvin lähteä lenkille tai surffailla netissä, niinkuin nyt... Minäkään en ole varsinaisesti mustasukkainen, mutta en kyllä myöskään halua olla sinisilmäinen ja päästää ohi potentiaalisia salailuja/valheita, ja sen takia kuulustelen joskus tiukastikin... Minäkin koen, että minun rahani ovat minun rahojani siinä mielessä, että minun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa omien rahojeni käytöstä. Ostelen kyllä mielelläni yhteisiä tavaroita ja naposteltavia ym. mutta en pidä siitä, että rahankäyttöä suunnitellaan ja rajoitetaan. Minäkin aloitan "riitelyn" usein mököttämällä ja sanomalla juuri noin, että "kyllä SUN pitäis tietää"! Mä en halua olla tungetteleva, enkä halua edes esittää mieheni äitiä, joten koen että minulla on oikeus vaatia miestäni kertomaan itse tekemisistään, jos hän ei ihan kaikkea kerro.
Siinä kommenttia mun kohdaltani, mieti sitten onko miehesi vääränlainen vai oikeanlainen vaiko vain omanlainen... :/
Olen jousimiesnainen ja seurusten vaakamiehen kanssa. Olen ollut jo pari kertaa naimisissa kaksosen kanssa. Kaksosen kanssa suhde toimii, mutta tulee myös tulisia riitoja, sillä jouskari on todella mustasukkainen. Auta armia jos vielä sitä tahallaan ruokitaan. Tässä uudessa suhteessa yritän koulia itseäni olemaan vähemmän mustasukkainen. Kuvitten sen omalle kohdalleni, miltä tuntuu kun kytätn koko ajan vapaaluontoista jouskaria. Vaakamies näyttä olen hyvin luottavaina ja valmist tasavertaiseen suhteeseen. Häntä pitää kyllä kehua ja paijata ja teen sen kyllä mielelläni. Tunne on oikeaa ja olen onnellinen.
-virheistä oppii
En oikeastaan usko horoskooppeihin, mutta kylmät väreet meni kun luin kertomuksesi.
Ystävättäreni on juuri päässyt eroon jousimiehestään (oli kyllä narsisti ja niitä on muissakin), mutta nuo luonteenpiirteet ylikorostuivat tässä miehessä. Itsellä oli 7v suhde jousimieheen ja samat piirteet, ensin tuli työ, sitten harrastukset, sitten minä. Tyypillistä oli, että kun lähti harrastuksiin lauantaina ja kysyin koska tulee, sai siis itse päättää ja minä laitoin ruuan siksi, niin hän voi tulla pari tuntia myöhemmin, ilman anteeksipyyntöä, aivan ihmeissään, miksi pitäisi ilmoittaa, kun kaverien kanssa mentiin vielä sinne ja sinne (ei baariin, katsomaan autoja jne).
Kaikki menot olivat hänen puoleltaan ilmoitusluontoisia asioita, minä todella rukkasin almanakkaani ja usein. Aikamoista pätemisentarvetta ja huumorintaju riitti niin kauan kun se ei kohdistunut hänen töppäilyihinsä.
Myös mustasukkainen ja kateellinen ja hellyyttä silloin kun oli tosi kysymyksessä. Ja miksi olin niin kauan hänen kanssaan, oli myös ne hyvät puolet, hyvä keskustelija (ei tunneasioista), charmikas, älykäs, pidetty seuraihminen, ei juoppo, ei väkivaltainen, ei uskoton. Kuitenkin täydellinen minä, minä ihminen ja ei varmaan edes tuntenut sanaa empaattinen.
Tuo on justiinsa kuin minun vaimo. Täydellinen minä, minä ihminen. Ei pidä perhettämme suurinpiirtein missään arvossa. Mikään pitkäjänteinen kehitys ei mene jakeluun. Jos minulle tulee jotain menoja pitää tiedottaa noin kaks viikkoa etukäteen, hän ilmoittaa edellisenä päivänä.
Jos saan itteni revittyä tästä liitosta vielä yhtenä kappaleena ulos, niin en taatusti ota jouskaria enään ikinä. Niin enkä myöskään kampaajaa ;o).
Vaikea ihminen. Ei todellakaan ole empaattinen. Hän on narsisti. Ystävilleen näyttelee täydellistä ihmistä, kaikki tykkäävät seurallisesta jousimiehestä, mutta kolikolla on toinen puoli. Kotona mököttävä, rahansa tuhlaava, siis ei ota vastuuta yhteisistä kustannuksista, valehtelee eikä todellakaan halua mitään kiinteää suhdetta naiseen. Haluaa olla vapaa. Sitten vaan lähtee pois, kun tuntee olevansa liian sidottu.Ihmettelen, että teillä on noin monta vuotta yhteistä taivalta.
Niin siis SINÄ kuulostat ahdistavalta, ei suinkaan miehesi! Huomaatko sä edes nähdä muuta maailmaa ympärilläs, kun haluat vain halailla ja pussailla ja heilutella harjaa yhdessä miehes kanssa? Sä varmaan haluaisit, että miehesi lopettaisi kaikki harrastuksensa sun takias ja kävis enään mummun luona kylässä yhdessä sun kanssas? Tiiätkö, että ei ole ollenkaan seksikästä vain olla kyhjöttää kotosalla vuodesta toiseen. Sen sijaan hemmotteluhalut herää nimenomaan harrastuksis ja vapaa-ajantohinoissa! Mites noi raha-asiat: kai teidän yhteiset menot maksetaan yhteisestä pussista? Ylimenevät rahat kai molemmat saa käyttää mieleisellään tavalla? Ja jos sul itelläs ei ole minkäänlaisia menoja koskaan, niin silloinhan sä todellakin OLET automaattisesti se lastenkaitsija! Jos te noin äärettömän paljon erootte toisistanne, niin ihmetyttää kyllä miten te ootte noin kauan viihtyneet toisenne kanssa. Ehkä sä aliarvioit miestäsi ja pidät sitä tosiaankin vain huonotapaisena, kun oot itte erilainen. Mä viis veisaan horoskoopeista, jos kalakin on yhtä omistushaluinen kuin rapu... Ei kyllä voi yleistää, mut hyvä tietää kummiski!
Tulihan se ensimmäinen haukkumaviestikin sieltä!
Vai olen minä ahdistava jos toivon miehen ottavan minutkin huomioon.
Minulla ON omia menoja,tosin eivät ole kellonaikaan sidottuja niin että pitäisi tietyllä kellonlyömällä olla jossain.Siispä menen silloin ku isännälle sopii olla tyttärensä kanssa.
Rahaa saan yhteisiin menoihin sovitun summan kuukaudessa ja huolehdin itse laskut,ruuat ja kaikki muut ostokset ja menot.Miehen rahankäyttö on sen verran holtitonta etten voi luottaa häneen raha-asioissa.Laskut jää takuulla maksamatta jos luotan miehen maksavan vaikka niin olisi sovittu.Eli luottotiedot on mieheltä mennyt jo kauan sitten.
Voit uskoa että minäkin harrastaisin enemmän jos se olisi mahdollista.Meillä vaan ei ole lähellä sukulaisia jotka ottaisivat lasta hoitoon,ja vierasta ihmistä en halua palkata omien harrastusteni takia.Miehen menoihin en ole puuttunut,senkun menee vaan kunhan minäkin saisin mennä omat menoni!!!
Muille vastaajille kiitoksia,valaisee vähän tilannetta...en varsinaisesti usko horoskooppeihin mutta mielenkiinnosta kyselin kun tuntui vähän liiankin tutulta muitten kokemukset.
Ystävättäristäni monet valittavat,ettei mies halua ottaa perheestä vastuuta tai panostaa yhteiseen kotiin/lapsiin.Se on minusta jotenkin ajan ilmiö,ei niinkään tietylle horoskooppimerkille tyypillinen piirre.
Itselläni on jouskari,joka ottaa huomioon(tuo kukkia ja pieniä "yllätyksiä"),puhuu tunteistaan,ei ole mustasukkainen(ehkä vähän,leikillään),suunnittelee menot yhdessä ja huomioi perheen menot ensin,sitten tulee kaikki muu.Kuulostaa ehkä liian hyvältä ollakseen totta,mutta näin vaan on.
Eikä kenenkään tarvitse tyytyä vähempään,puhu toiveistasi ihan rauhallisesti ja koittakaa tehdä yhteisiä sopimuksia,miten homma toimii mukavasti kummallekin.Kumppanuudestahan on kyse,eikä ylimääräisen (anopin)lapsen huoltamisesta,vai mitä?
Täytyy sanoa, että huomaa kyllä näistä keskusteluista, että jousimiesten ja -naisten kannattaisi seurustella vain keskenään...
Itse olen jouskarinainen ja minua ärsyttää suunnattomasti jos minulta vaaditaan tarkkoja kotiintuloaikoja; olen aina niin kauan kuin huvittaa. Ajanhallinta ei tunnu olevan muidenkaan jousimiehien parhaita puolia...
Onnea ja menestystä teille kaikille, jotka joudutte kotinne jakamaan meidän kanssa ;)
Se,että hilluisi vapaana riittävän pitkään,siihenkin kyllästyy aikanaan.
Yhdessä eläminen vaatii aina pelisääntöjä,ei siitä muuten tule mitään,vaikka olisi kaksi jouskaria säätämässä.Jos aikoo lapsia hankkia,niin täytyyhän jonkun niistä pitää huolta,vai mitä?Yhdessä tehty,yhdessä hoidettu.Siihen joutuu sitoutumaan,elää kenen kanssa tahansa.
..Ymmärrän kyllä että koet miehesi käytöksen ahdistavana sillä olethan tunteellinen kala joka on hyvin erilainen kuin jousimies. Sen sijaan että syytellään aina toista että kun se on sellainen ja tälläinen..niin se vaan on- jousimies miehesi on mikä on etkä voi häntä muuttaa. Sinullakin on oikeus olla mikä olet, eli oma itsesi, luulen että löytäsitte onnenne paremmin erillänne sekä sinä että jousimies miehesi, teillä molemmilla on yhtenäinen oikeus onneen. Ole ole olemassa sitä oikeaa tai väärää tapaa, on vaan erilaisia ihmisiä. Kaikki tuntemani Kalat ovat todella empaattisia,ystävällsiä ja tunteellisia mutta koska olen jousimies en voikkaan olla heidän kanssaan läheinen ystävä sillä koen että "karski"tyylini haavoittaa heitä. Sen sijaan oinasmieheni kanssa olemme molemmat yhtä itsekkäitä ja suorapuheisia, todella spontaaneja ja vapaudenhalusia. Mustasukkainen en ole, eikä tuota ominaisuutta yleensä jousimieheen yhdistetä, en tiedä mistä se miehelläsi johtuu. Jokatapauksessa oinaani kanssa yhteiselomme on harmonista, minua ei kiinnosta jos ei se aina muista ilmoitella menoistaan ja hän antaa minulle tilaa tehdä mitä haluan ja miten haluan. Jokatapauksessa yrittäkää olla ymmärtäväisempiä toisianne kohtaan ja mikäli ette siihen pysty, erotkaa.Olette varmasti onnellisempia niin.
Kyllä tuosta tekstistä tunnistaa itsensä ja muut tuntemani jouskarit. Itse en ole tippaakaan empaattinen ja olen kärsinyt siitä ja paljon, tunnen itseni välillä niin huonoksi ihmiseksi. Mustasukkainen en ole yhtään, se asia ei edes juolahda mieleen, mutta muut tuntemani jouskarit samaistuvat tähänkin. En todellakaan halua pussailla ja halailla ellei ole SE kyseessä. Kuusi vuotta olen elänyt yhteiseloa ja on meille siunaantunut kaksi lastakin. Viimeaikoina olen tullut siihen tulokseen että minua ei varmaan ole tarkoitettu elämään parisuhteessa. Eli ei se aina ole se toinen osapuoli joka kärsii. Tällainen jouskari minä olen.