Yksinäinen nainen, Tre

Jos lukeminen yhtään kiinnostaa, niin kirjastothan ovat ilmaisia paikkoja.

Onko sulla joku oikea este, kun et ole työssä? Jos ei, niin koeta saada nyt ensiksi työ työsuhde aikaan, niin sitä kautta saat uusia ihmiskontakteja ja itsetuntosi nousee. Siten alat kiinnostaa muitakin. Tuolla menolla syrhäydyt entisestään.
Töihin siitä!

Alkuperäinen vastaa.. olen sairauden vuoksi pois työelämästä. Olen yrittänyt olla ihmisten ilmoilla mutta en ole löytänyt ystäviä tai miesystävää. Ainoa mitä olen löytänyt on pöksyihin yrittäjämiehiä. Anteeksi että kirjoitin tänne. Ajattelin että täältä löytyisi vinkkejä mistä paikoista voisi etsiä seuraa selvinpäin, mutta näköjään olikin kiusaajia vaan täälläkin. Kiitti moi. Tän mun aloituksen voi poistaa täältä.

Lähes sama tilanne tälläkin.
9 vuotta yksinäistä erakkoelämää kerrostaloyksiössä.
Ei sitten yhden yhtä ystävää enää ole.

Kiitos asiallisista vastauksista. Kirjasto ok ehdotus, miksen sielläkin voisi poiketa. Mutta kirjastossa pitää olla hiljaa, ei siellä kukaan juttelua aloita. Tjaah, lenkkipolut tuli itselle mieleen, ne olis ihan hyviä, siellä saa katseita ja hymyjä mutta eipä sielläkään kukaan juttele.. sinkkutapahtumia saisi olla sellaisia että olisi selvinpäin ihmiset. Jotain yhteistä tekemistä.. seinäkiipeily, sulkapallo, uinti.. hmm.. olen kyllä käynyt yksin kylpylöissä, laivalla, ulkomaillakin. Lopputulos, seksin vonkaajamiehiä, ei koskaan mitään muuta. Joskus olis kiva vaan jutella jonkun kanssa, mutta se ei näytä toteutuvan. Ulkomaalaisten kanssa olen kyllä jutellut. Mutta etsin ihan Suomesta miestä ja kaveria. No, ehkä joku päivä. Olen kyllä miettinyt mistä yksinäisyyteni johtuu, ja osa on sen mulle sanonut. Eli olen nuorena tehnyt mallintöitä, olen kuulemma kaunis. Ihmiset jotenkin pelkää mua eivätkä uskalla lähestyä. Kukaan ei ikimaailmassa uskoisi musta että mulla ei ole ketään. Mä kun näytän siltä aina, että mulla on kaikkea. Mulla on kalliit merkkivaatteet ja täydellinen hymy. Kaunis olen vieläkin. Mulle ulkonäkö on kuitenkin sivuseikka. Itse etsin ihan tavallista suomalaista miestä. Mutta anteeksi tosiaan että häiritsin. Jatkakaa kiusaajat raakkumista hiekkalaatikollanne.

Et häiritse yhtään, niin tosiaan tarkoitit paikkoja jossa ihmiset tulevat juttelemaan. Ei kirjastossa välttämättä jutella, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Lenkille, jos menet joku rohkea saattaa tulla ehdottamaan kahville menoa, jos olet kaunis mutta vaatii kärsivällisyyttä.
-Kirjasto ok

Kiitos kannustuksesta. Lisään vielä että olen yrittänyt kaikin tavoin saada ystäviä siinä onnistumatta. Opiskelin yliopistossa aikoinani ja pidin isot juhlat kotonani. Kutsuin kaikki kivan tuntuiset tyypit ja kaikki tulivat. No, juhlat meni hyvin mutta en saanut yliopistosta silti yhtään ystävää. Kerran kysyin sitten meidän puhikselta jotain että miksi mulle ei jutella, tämä katsoi mua ja totesi Sulla on kaikkea. Muistan tämän aina. Heh. Mulla on kaikkea. Niin. Näytän siltä enkä ole köyhäkään, mutta ei mulla ystäviä ole. Jännä juttu. Pöksyihin yrittäjiä on piisannut. Mutta en anna. Odotan ihan seurustelusuhdetta. Kaksi kertaa elämässäni olen seurustellut. Seurustelusuhteet kestivät yhteensä 15 vuotta. Toisen näistä miehistä löysin selvinpäin sinkuille tarkoitetusta peli-illasta. Toisen ihan sattumalta kun palasin kotiin teatterista. Sitten vielä nämä heitot täällä Mee töihin jne, mulle on ihan sama onko tuleva miesystäväni tai kaverini töissä vai ei. Itse olen nyt sairauslomalla. Rahan vuoksi mun ei töitä tarvitse tehdä. Olen perinyt ja mulla on säästöjä ja omaisuutta. Lisäksi olen opiskellut yhtä toista alaa kuin yliopistossa ollessani nyt kolme vuotta ja mulla on mahdollisuudet tehdä monenlaista työtä. Osittain kotoakin käsin. Mutta nyt olen toistaiseksi sairauslomalla. Lääkärin määräys, itse en voi vaikuttaa sairastumisiini mitenkään. Voin yrittää yhä saada kaverin tai miesystävän. Tänään esimerkiksi on kansanjuhla Leijonien kunniaksi. Käynpä siellä katsastamassa Jellonat selvinpäin. Ei sitä koskaan tiedä josko joku kiva ihminen juttelisi mulle jotakin. Mutta oma arvaukseni on, että siellä on pöksuihin pyrkijämiehiä vaan. Mutta katsotaan..

Lisäys vielä.. olen myös lähettänyt kirjeen ja kortin serkulleni, pyytänyt kylään. Kirjoittanut Facen kautta viestiä, jne. No, ei vastausta. Ja syynä sukuriidat, silloin kun olin pieni suku riitautui äidin puolelta, täysin minusta johtumattomista syistä. Ja nyt siis minä olen jätettynä ulkopuolelle kaikesta, enkä voi sille mitään. Eivät sukulaiset halua olla kanssani tekemisissä. No, saa olla mun puolesta sitten. Mutta ärsyttää se, että minä olen ollut lapsi kun riidat on ollut, en minä ole riidellyt kenenkään kanssa. Muut sukulaiset kuolleet tai asuvat kaukana ulkomailla, eivätkä ole pitäneet koskaan minuun yhteyttä. Sisaruksia ei ole. Vanhemmat kuolleet. Minulla ei ole lapsia. Tästä pitäisi ponnistaa sitten jotenkin eteenpäin. Muuten elämässäni kaikki hyvin, mutta yksinäisyys vaivaa. Olen monasti miettinyt, että antaisin vaikka paitani päältä, jos saisin edes yhden ystävän. Fiksun, ystävällisen, luotettavan. Ihan tavallisen suomalaisen ihmisen. Sellaisen, jonka kanssa voisi jutella. Ja käydä jossain. Kyläillä. Käydä vaikka lenkillä, uimassa, taidenäyttelyssä. Tai miesystävän. Uskollisen. Kiltin. Tavallisen suomalaisen miehen.

Ja ennen kuin joku nyt alkaa siellä raakkumaan raha-asiasta niin selvyydeksi, että en ole köyhä, varallisuutta on, mutta se on kiinni kahdessa asunnossani. Normaaliin elämiseen kaikki ihan ok, tulen toimeen, muttei ylimääräistä rahaa ole kauheasti, niin siksi haluaisin sellaisissa paikoissa käydä jotka eivät olisi kovin kalliita. Missä voisi kuitenkin tavata muita ihmisiä selvinpäin. (Raha ei ole mulle tärkeä, tämä vaan lisäyksenä, ettei joku kuvittele että tämä olisi provo, koska tämä ei ole. Vaan kyllä tämä on ihan totista totta.) Otin yhteyttä spr-ystäväpalveluunkin tässä taannoin. Kirjoitin tilanteestani. Yksinäisyydestäni. No, sieltä vastattiin että mun tilanne on todella paha. Mutta sitten sieltä ei enää vastattu mitään. Minä en saanut sieltä mitään apua. Ehkä se palvelu on tarkoitettu ikäihmisille. Tai jotain. Mutta minä en saanut sieltä mitään apua.

Ymmärrän.

Tyttäreni oli myös sinun ikäisenä täysin toivoton, että ei löytänyt poikaystävää.
Laittoi sitten ilmoituksen nettiin, tuli paljon yhteydenottoja.

Onko olemassa sellainen nettipalvelu minne voi laittaa tarkempaa tietoa ja tekevät sieltä ehdotuksia sellaisista kavereista joitten kanssa saattaisi tulla juttuun?

Tyttäreni laittoi, oli kai maksullinen nettipalvelu, ja löysi!
Ovat nyt naimisissa.

Koeta!
Olet ihan oikeassa että ei niistä pöksyihin pyrkijöistä oo miksikään.
Mennyt ihan kummaksi tää nykyajan poikien tyyli.
Pidä pääsi ja niinhän pidätkin.

Nyt olet tehnyt aloitteen ja luulenpa että onnistut!
Toivon sinulle kaikkea hyvää, haleja ja onnea!

Mä voisin olla aloittajalle miesystävä. En käytä lainkaan alkoholia,mutta tottakai pöksyihin on päästävä viimeistään toisilla tälleillä koska olen seksuaalinen ihminen !

Moi.

Mun profiilista löytyy tietoa minusta.. Kyllä kaveri kelpaisi ja yhteistä puuhastelua vkloppuihin. Viestiä vain tulemaan niin katsellaan:)

Voisit kokeilla laittaa kirjekaveri ilmoituksen jollekin kirjekaveri sivustolle tai etsiä itse niistä seuraa. Itsellä on joskus ollut ilmoitus ja kyllä sieltä ainakin hetkellistä kirjoittelu seuraa löytyi, olipa ihan treffejäkin muutamien naisten kanssa. Siellä tuskin miehet ovat niin seksin perässä, kuin mitä treffi palstoilla tai baareissa/yökerhoissa.
Hengailisin itsekin mielelläni jonkun naisen seurassa, sehän olisi ihan mielekästä ajankulua käveleskellä kaupungilla ja käydä kahviloissa juttelemassa, mutta valitettavasti asun pohjois-pohjanmaalla, joten enpä valitettavasti voi sinulle deitiksi ampaista.

Täällä toinen vähän samanlaisessa tilanteessa oleva. En ole myöskään työelämässä sairauden takia ja se hävettää kun tietää että sitä kuitekin ensimmäisenä kysytään kaikkialla, joten ei ole tullut mentyä hirveästi ihmisten pariin, vaikka kaveria kaipaisin. Netistä näyttää olevan turha yrittää, naisena löytää vain epätoivoisia vonkaajia.
Monesti yksinäisille ehdotetaan kansalaisopiston kursseja, Tampere kun on vähän isompi kaupunki niin varmaan löytyy monenlaista vaihtoehtoa. Jos sieltä ei kaveria löydykään niin ainakin saisi muuten edes jotain sosiaalista kontaktia ja samalla oppia jotain uutta.

Vai että yksinäinen, kun kuitenkin olet ollut 2 suhteessa, yhteensä 15v ajan ja olet vasta 35v.
Itse olen 32v ja ollut vastentahtoisesti yksinäinen 16v, minun perspektiivistäni katsoen sinä et tiedä yksinäisyydestä mitään.

Hei! Kiitos kivoista kommenteistanne. Paitsi tuo Et tiedä yksinäisyydestä mitään.. ei yksinäisyys ole mikään kilpailu,kuka on yksinäinen ja eniten kärsii, vaan ihan oikeasti hei tälle asialle pitäisi tehdä jotakin. Pitäisi olla enempi sinkuille tapahtumia ja kaveritoimintaa, niinkuin spr, mutta siis pitäisi olla joku kaveririnkitoiminta, ettei kukaan jäisi yksin. Minä kävin yksin Tre torijuhlassa tänään. Juhla oli mukava mutta en jutellut kenenkään kanssa siellä. No niin, kotona taas. Kotoaskareita. Baareissa olisi ihmistä, mutta en jaksa humalaisten solkotuksia. Odotan innolla lämpimämpiä kelejä, niin pääsee rannalle. Siellä on ihmisiä, tosin kukaan ei ole koskaan jutellut mulle rannalla(kaan) mitään, mutta tykkään uida, niin se on ainakin hyvä. Lenkkipolkukin pitää vielä tsekata. Sitten on sali tietty missä käyn. No, siellä on pari tyyppiä jotka sanoo moi mulle. Mutta ei muuta. Näillä mennään sitten vaan eteenpäin. Toistaiseksi. Eikun no joo, joku eläimiin liittyvä.. koiranäyttely, kissanäyttely. Ehkä jotkut messut. Sellaistakin voisi koittaa. Josko joku samanhenkinen ihminen löytyisi.

mene pornokauppaan ja on hyvä paikka löytää seuraa.varmasti joku yrittää iskeä siellä

Etsit vanhempaa kirvesvartta jolla on kaikki mitä haluat.

Voimme kirjoitella palstalla.

Tykkäätkö eläimistä? Ota koira, sen kanssa on kivempi lenkkeillä kuin yksin, ja koirapuistoissa voi hyvinkin tutustua ihmisiin. Koiran kanssa kun lenkkeilee, niin ihmiset tulee helpommin juttelemaankin ja koiraa taputtelemaan. Ja koirat on mitä parhaimpia seuralaisia muutenkin. Niiden kanssa voi myös harrastaa kaikenlaista, ja näistä piireistäkin olen ainakin itse löytänyt ystäviä.

Vapaaehtoistyö yhdistää. Voi tehdä yhdessä samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa jotain ja tutustua ihmisiin. Voi viettää aikaa yhdessä toisten kanssa, vaikka ei olisikaan ystäviä, mut mahdollisuus siihen on. Tai sitten joku muu harrastus.
Tsemppiä.

Heippa! Kirjoituksesi kummasti kosketti minua, olen myös 30-vuotias työelämästä saikulla, Tampereella asuva naisihminen. Kavereitakin jopa on, mutta uudet oisi aina tervetulleita :) Kiinnostaisiko alkuun vaikka jutella ihan netissä niitä näitä ja katsoa, oisko kiva joskus nähdäkin?

Oisko mailiosoitetta, johon kirjoittaa?

Mene ensin tanssikurssille. Ja sen jälkeen kun olet jo jotain oppinut, nene lavatansseihin missä ollaan selvinpäin. Ei mihinkään kälyiselle nurkkalavalle missä on vielä 70 luvun meininki piilopulloineen, vaan isompaan paikkaan missä käy paljon ihmisiä.

Mene sunnuntaijumalanpalvelukseen, jos yhtään uskonasiat kiinnostavat. Miehet siellä ovat kunnollisia ja vakavin mielin. Vaihtoehtoja on monia. Luterilainen, katolinen, ortodoksinen jne.

Yksinäistä elämää minäkin olen joutunut elämään.Tuttu kaava. uusi paikka ja ei ystäviä.Kaukana entisestä elämästä.

Itsekseen sitä on tullut eleltyä jo pitkään.Naisasioista ei tullut mitään. työkin osoittautui vääräksi.90-luvun lama johti tien sitten ikuiseksi opiskelijaksi.Työtä ja opiskelua.

Opiskelu on se joka kiinnostaa. ei niistä lisäopinnoista mitään ammattia tule.Mutta kiinnostaa todella paljon.

Talous on tietysti pakollinen jokaiselle.tuli nekin kirjat luettua.

Lukio antaa ok perustan opinnoille.

Elää opiskelijan budjetilla. Tuloja sen verran että saa patongin ja hernekeittoa sekä jogurttia ym.

Tv,ikuinen opiskelija.

Pitäisi olla itse hyvin aktiivinen. Kannattaa etsiä erilaisia kursseja ja tapahtumia paikkakunnalta. Ne voi liittyä liikuntaan, musiikkiin tai johonkin muuhun. Menee vaan aktiivisesti mukaan. Netti on paras keino tutustumiseen.

Eipä ollut heilaa helluntaina.
Selipaatilla tässä vaan seilataan edelleenkin.