Nyt niitä löytyy hiekkamontun reunalta, ei tunnu enää kellekkään kelpaavan. Lapsena möin ravintolaan, oma äiti ei huolinut. En ole ikinä maistanut, oletko sinä ?
Korvasieniherkut
Anonyymi
1255
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toki olen monesti syönyt korvasieniä, joko muhennoksena keittona tai kastikkeessa.
Nehän on alkukesän herkkuja, vaatii vaan pari kiehutusta ja loppuhuuhtelun. Silloin poimisessani itse, en keittänyt kuin kerran runsaassa vedessä, emmekä koskaan saaneet perheessä mitään oireita myrkystä.
Paras kuitenkin noudattaa nykysääntöjä!
Niin hienon makuisia ne suussa on, kun ajattelenkin paahtoleivällä kermaista sienimuhennosta, kun voi hieman sulaa,...maista toki itse 😊))
Kyllä meillä paljon syötiin sieniä ja tatteja kotona, mutta muistan vain isän tehneen itselleen muhennosta korvasienistä.
Varoiko sitten, ettei vain myrkyttäisi meitä lapsia, vai tykkäsikö itse siitä niin paljon, ettei raaskinut meille lapsille antaa.
Olen toki joskus kauan sitten kermalla höystettyä korvasienimuhennosta ja-keittoa valmistanut ja syönyt itsepoimimistani sienistä , kahteen kertaan kunnolla hyvin tuuletetussa tilassa keitetyistä, huuhdotuista ja valutetuista, Varmaan suuri osa mauistakin valui viemäriin ja haihtui ilmaan , minne lienee päätyneetkään myrkyt luonnon kiertokulussa. Lapsille en koskaan uskaltanut korvasieniruokaa tarjota, tuntui hullulta sitä aikuisillekaan valmistaa. Enää en muita sieniä kerää kuin kanttarelleja, suppilovahveroita ja hiukan rouskuja muutamaan sienisalaattiin.
Arvostan luonnon tarjoamaa ruokaa, mutten omaa sienitietouttani, kantosienissä on myrkyllisiä ja myrkkyseitikit voi sekoittaa vaarattomiin. Miten voi olla varma maaperän myrkyttömyydestä.
Sienillä on aivan ihastuttavia nimiä, aivan kuin metsän pikku mömmiäiskansaa, tässä esimerkkejä :
Pistehimmihiippo, pörhösuomuhelokka, kalvashaprakas, rikkakarikka, nuhrumyyränlakki, nukkakalponen, ryhäpahkalakki, valjuvalmuska, limanuljaska, haisuhapero, kurttujuurekas , karvakupponen, outorisakas ! :)
Ramoonan ruokavinkki : Nuoria nokkosia noukkimaan , helppo herkku helatorstaiksi !
Penskoina löydettiin piispanhiippa sieniäkin. Kukaan meille ei sanonut että, että se on arvokas ruokasieni. Me potkimme ne nurin.
*entinen pojankolli.
Entäpäs känsätuhkelo ? Se on se valkoinen pallukka, josta lopuksi voi tussauttaa savua ulos. Kuulemma hyvä sieni vaikka sellaisenaan leivän päälle viipaloituna. Vähän niin kuin lampaankääpä.
Arvostan enempi metsämarjoja kuin sieniä, vaikka kanttarellikastike on kyllä hyvää.
Kyllä herkkutatti on poikaa, raakoina viipaleinakin salaatissa hieman mausteöljyssä marinoituna! Torvisieni myöhään syksylläkin vielä on kiva soppasieni, jäätyneenäkin vielä.
Leppä ja haaparouskut onkin enemmän suolasieniä, joista saa liotettuna hakatun sipulin ja hapankerman kanssa maukasta sienisalaattia.
Ruhtinaiden tatit, on pienistä herkkusienista tehty makea, aivan hurmaava aterialisuke kanelin ja mausteiden sulorypäs. Enpä ole hakenutkaan koskaan reseptiä, itse kun sen olen valmistanut. Pieniin somiin lasipurkkeihin säilöttynä se on ollut arvostettu lahja joulun alla.
sini.sirkku
Olisiko kenelläkään ohjetta helpon korvasienikastikkeen valmistukseen? Kerran löysin helpon tattikastikkeen ohjeen ja tein sitä, hyvää oli. Valitettavasti hukkasin ohjeen, jota olisi varmaan voinut soveltaa korvasienillekin. Eli ei mitään hienosteluja, vaan selvät ja helpot ohjeet korvasienikastikkeelle.
Keitä viisi kertaa, siis kunnolla väljässä vedessä ja pitkään . Välillä huuhdo ja valuta siivilässä. Kun olet keittänyt 5 kertaa, hävitä ne myrkkysienet hautaamalla maahan tai polttamalla.
Kirjoita GOOGLEn hakuohjelmaan korvasienikastike niin saat monta vastausta. Google on paras keittokirja.
Myrkyllysiä nyky aikana.
Televisiossa tuli kerran uusintana vanha Vanamo ja Kakkonen (?) kokkiohjelma. Nämä sankarit sanoivat, että kyllä korvasieniä voi käyttää ilman liiallista ryöppäämistä.