Tämä tapahtui kesällä 1941 Kuusamossa. Oli aurinkoinen kesäkuun päivä kun Kuusamon kirkonkylälle alkoi virrata saksalaisia sotilaita. He tulivat täysin yllättäen meille kyläläisille. Aamulla alkoi kuulua huhu, että Kuusamoa oli lähestymässä saksalaisten sotilaitten joukkokunta. Kun saksalaiset sitten puolen päivän jälkeen marssivat kirkolle, oli suuri joukko kyläläisiä heitä katsomassa ja hurraata huutamassa. Joukossa oli myös Anni, miesiinä joidenkin kavereidensa kanssa ja he ojentelivat sotilaille rentukan kukista kukkakimppuja. Minä kysyin Annilta että mitä hän tuollaisia kukkia vieraille miehille ojentelee. Anni vastasi jotain, että hyvä kun tulevat tänne, miehiset miehet, ja suojelevat meitä iivanalta.
Anni oli lukenut koulussa saksaa ja haki saksalaisten perustamaan leipomoon työntekijäksi ja pääsikin sinne. Paria viikkoa myöhemmin Anni kuitenkin lopetti leipomosta. Hän oli saanut paikan saksalaisen varuskunnan kanttiinista.
Saksalaiset pelasivat jalkapalloa koulun pihalla olevalla kentällä ja kutsuivat meitäkin sinne pelaamaan. Pelien jälkeen menimme koulun saunaan, jossa kävivät myös saksalaiset. Yksi upseerimiestä oli juuri kuivailemassa ja tulin katsahtaneeksi hänen jalkoväliinsä. Se oli pigmentoituneen näköinen, paksu ja pitkä, isompi kuin meidän kylän pojilla vaikka oli lepotilassa. Saksalainen ehti huomata katseeni ja ivallinen hymy käväisi hänen huulillaan ennen kuin hän kääntyi minusta poispäin.
Eräänä päivänä pojat tulivat kysymään minulta, että tiesinkö että Annilla se taisi olla uusi sulhanen ja että olinko siitä tietoinen. Anni oli kuulema nähty istuvan puodissa kahvia ryyppäämässä saksalaisen upseerin kanssa. Kyselin siitä asiasta Annilta kun näin häntä kylällä. Anni katsoi minuun vakavana kauniilla silmillään ja sanoi, että hänen asiansa eivät minulle kuuluisi eikä hän koskaan ole minulle kuulunut vaikka joskus olisimmekin tansseista yhtä matkaa kotia palanneet.
Eräänä päivänä näin että Anni ja juuri tuo sama saksalainen upseeri kävelivät kylän raittia kahdestaan. Poispäin kylältä he kävelivät. Minulla iski hirveä mustasukkaisuus ja lähdin kulkemaan heidän peräänsä. He kävelivät kylän ympärillä olevien niittyjen suuntaan. Katsoin että minua ei huomattu ja seurasin heitä puiden ja pensaiden suojassa. Jossain vaiheessa kadotin heidät näkyvistä. Hiivin hiljaa eteenpäin kunnes säpsähdin. He olivat aivan vieressäni. Mies oli riisunut paidan ja laskenut housunsa reisien puoliväliin. Asekotelo oli irroitettu ja oli löysänä miehen vierellä. Anni oli miehen alla vaaleat sirot jalat harallaan ja mekon helma vyötäisille nousseena. Anni voihki. Näin kun miehen väkevä selkä ja pakarat painoivat toistuvasti kohti Annin lantiota niin että koko tyttö heilahti joka työnnöllä. Näki että pohjaan asti painoi. Mustasukkaisuuden raivo sumensi näköäni ja ajattelin syöksyväni aseeseen ja ampuvani heidät molemmat siihen. Viime hetkellä itsesuojeluvaisto herätti minut ja ajattelin, että jos en saakaa asetta haltuuni. Hiivin hiljaa pois.
Puhuivat että Anni olisi vuokrannut ansioillaan huoneen kirkonkylältä ja että tuo saksalainen olisi nähty poistuvan samasta talosta. Suunnittelin poikien kanssa sakin hivutusta tuolle upseerille, mutta en saanut sopivaa joukkoa kasaan. Yhden kerran näin kun Anni keskellä iltapäivää äkisti sulki huoneensa ikkunan ja veti verhotkin ikkunoiden eteen.
Tyydyin kyräilemään Annia ja miestä, jos sattuivat kylällä vastaan tulemaan. Aluksi mies ei kiinnittänyt minuun huomiota mutta jossain vaiheessa ymmärsi kai yskän ja alkoi ilkikurisesti hymyillä minulle ohi käydessään. Mies kai muisti mitä siellä saunallakin oli tapahtunut. Mies katsoi minua sen näköisenä kuin haluaisi kertoa että kyllä, hänellä oli nyt täydet oikeudet laajennella erästä vielä kehittyvän nuoren naisen paikkaa ja sen hän totisesti perusteellisesti tekisi. Ei tulisi olemaan tämän kylän pojilla vaikeuksia tavaran sisään saamisessa kun tämä työ valmistuisi.
Lopulta minulle tuli tilaisuus ja kysyin asioiden tilaa Annilta. Anni kertoi, että aikoi lähteä miehen kanssa Saksaan sodan päätyttyä.
Kun kesä loppui, mies joukko-osastonsa mukana kylältä rajan yli kohti Kiestinkiä eikä koskaan palannut.
Anni oli lukenut koulussa saksaa ja haki saksalaisten perustamaan leipomoon työntekijäksi ja pääsikin sinne. Paria viikkoa myöhemmin Anni kuitenkin lopetti leipomosta. Hän oli saanut paikan saksalaisen varuskunnan kanttiinista.
Saksalaiset pelasivat jalkapalloa koulun pihalla olevalla kentällä ja kutsuivat meitäkin sinne pelaamaan. Pelien jälkeen menimme koulun saunaan, jossa kävivät myös saksalaiset. Yksi upseerimiestä oli juuri kuivailemassa ja tulin katsahtaneeksi hänen jalkoväliinsä. Se oli pigmentoituneen näköinen, paksu ja pitkä, isompi kuin meidän kylän pojilla vaikka oli lepotilassa. Saksalainen ehti huomata katseeni ja ivallinen hymy käväisi hänen huulillaan ennen kuin hän kääntyi minusta poispäin.
Eräänä päivänä pojat tulivat kysymään minulta, että tiesinkö että Annilla se taisi olla uusi sulhanen ja että olinko siitä tietoinen. Anni oli kuulema nähty istuvan puodissa kahvia ryyppäämässä saksalaisen upseerin kanssa. Kyselin siitä asiasta Annilta kun näin häntä kylällä. Anni katsoi minuun vakavana kauniilla silmillään ja sanoi, että hänen asiansa eivät minulle kuuluisi eikä hän koskaan ole minulle kuulunut vaikka joskus olisimmekin tansseista yhtä matkaa kotia palanneet.
Eräänä päivänä näin että Anni ja juuri tuo sama saksalainen upseeri kävelivät kylän raittia kahdestaan. Poispäin kylältä he kävelivät. Minulla iski hirveä mustasukkaisuus ja lähdin kulkemaan heidän peräänsä. He kävelivät kylän ympärillä olevien niittyjen suuntaan. Katsoin että minua ei huomattu ja seurasin heitä puiden ja pensaiden suojassa. Jossain vaiheessa kadotin heidät näkyvistä. Hiivin hiljaa eteenpäin kunnes säpsähdin. He olivat aivan vieressäni. Mies oli riisunut paidan ja laskenut housunsa reisien puoliväliin. Asekotelo oli irroitettu ja oli löysänä miehen vierellä. Anni oli miehen alla vaaleat sirot jalat harallaan ja mekon helma vyötäisille nousseena. Anni voihki. Näin kun miehen väkevä selkä ja pakarat painoivat toistuvasti kohti Annin lantiota niin että koko tyttö heilahti joka työnnöllä. Näki että pohjaan asti painoi. Mustasukkaisuuden raivo sumensi näköäni ja ajattelin syöksyväni aseeseen ja ampuvani heidät molemmat siihen. Viime hetkellä itsesuojeluvaisto herätti minut ja ajattelin, että jos en saakaa asetta haltuuni. Hiivin hiljaa pois.
Puhuivat että Anni olisi vuokrannut ansioillaan huoneen kirkonkylältä ja että tuo saksalainen olisi nähty poistuvan samasta talosta. Suunnittelin poikien kanssa sakin hivutusta tuolle upseerille, mutta en saanut sopivaa joukkoa kasaan. Yhden kerran näin kun Anni keskellä iltapäivää äkisti sulki huoneensa ikkunan ja veti verhotkin ikkunoiden eteen.
Tyydyin kyräilemään Annia ja miestä, jos sattuivat kylällä vastaan tulemaan. Aluksi mies ei kiinnittänyt minuun huomiota mutta jossain vaiheessa ymmärsi kai yskän ja alkoi ilkikurisesti hymyillä minulle ohi käydessään. Mies kai muisti mitä siellä saunallakin oli tapahtunut. Mies katsoi minua sen näköisenä kuin haluaisi kertoa että kyllä, hänellä oli nyt täydet oikeudet laajennella erästä vielä kehittyvän nuoren naisen paikkaa ja sen hän totisesti perusteellisesti tekisi. Ei tulisi olemaan tämän kylän pojilla vaikeuksia tavaran sisään saamisessa kun tämä työ valmistuisi.
Lopulta minulle tuli tilaisuus ja kysyin asioiden tilaa Annilta. Anni kertoi, että aikoi lähteä miehen kanssa Saksaan sodan päätyttyä.
Kun kesä loppui, mies joukko-osastonsa mukana kylältä rajan yli kohti Kiestinkiä eikä koskaan palannut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.