Ihastumisen anatomia

Kotona vähän hiljaista. Teen ruokaa, luuttuan lattiat, pesen pyykkiä ja ruokin lemmikit sillä välin kun vaimo istuu sohvalla ja katsoo yhtä aikaa urheilua ja kännykkää. Kun olen saanut pyykit kuivumaan, on vaimo mennyt jo nukkumaan ja jättänyt TV auki.
Menen itsekin sänkyyn, mutta otan puhelimen ja käyn katsomassa onko kirjoitukseni Suomi24 keskusteluissa herättänyt keskustelua. Huomaan että joku nainen on kohtalotoverini ja ymmärtää kuinka turhauttavaa ja loukkaavaa voi olla, kun puoliso ei koskaan tee aloitetta lemmenleikkeihin tai sitten torjuu oman puolisonsa. Positiivinen asenne ja yhteiset mielipiteet tuntuvat mukavalta. Pieni flirtti ja keskustelu saa uuden haaran.
Tuntuu hyvältä saada tukea ja hyväksyntää. Ajatukset ovat toisen kirjoittajan viesteissä myös silloin, kun ajaa kauppaan tai makaa valveilla sängyssä. Tunne siitä, että joku oikea ihminen voisi kaivata kosketusta, jota oma puoliso ei halua. Mystinen, tuntematon ja saavuttamaton.
Ihminen taitaa aina ihastua omaan mielikuvaansa. Myös silloin, kun ihastuksen kohde on lihaa ja verta, oikea ihminen siinä edessäsi. Ihastus syntyy, kun siinä toisessa on se jokin. Mikä on jokin? Onko se häivähdys omasta unelmasta, joka tuntuu käyvän toteen? Ihastumisen hetkellä et tiedä läheskään kaikkea ihastuksen kohteesta, mutta voimme rakentaa siltoja unelmien ja todellisuuden välillä niihin tietoihin perustuen, joita meillä on. Unelmien ja todellisuuden yhteneväisyyksien määrä lopulta ratkaisee sen, kuihtuuko ihastuksen tunne vai vahvistuuko se rakkaudeksi.