Miltä tuntuisi

Sitähän se tekee koko ajan. Voimaton olo.

Ei se ole pettämistä jos ei ole yhdessä. Jos näin katsottaisiin niin tavallaan olen pettänyt häntä koko ajan.

Miten voi pettää, jos ei olla yhdessäkään? Käsitteet ei ole aapeella hallussa, tai ajattelee kierossa nupissaan asiatkin kierosti.

Tässä tilanteessa epäilen että sekä minä että hän loukkaantuisi yhtä paljon jos toinen panisi jotain toista.

Johtuen siitä että kumpikin on sanonut että tunteet molemminpuolisia ja suhdetta on jo ollutkin.

Uskoisin vieläpä et siinä missä mä itkisin se raivoisi haluten listiä sen joka mun kans pannu ja kumpikaan ei enää harkitsiskaan mitään suhteen jatkoo.

Tuskimpa kakkoset siitä välittäisi! Hehän ne toisen suhteeseen ovat menneet.

Äärettömän pahaltahan se tuntus

Tyhmä kysymys... Jos ei ole seurustelua ei ole myöskään pettämistä.

Tuntuu pahalta, vaikka emme seurustele enää, tapailemme säännöllisesti. Edelleen rakastan häntä. Hänellä on neljä muuta naista , joita tapaa silloin tällöin. Minua 1-2 kertaa viikossa, kolme naista ei tiedä muista. Hän ei voi itselleen mitään. Rakastaa minua, mutta ei minulla ole hänelle aikaa 24/7. Siksi on muita ja muut ovat vain kavereita, joiden kanssa pannaan.

Harmittaisi. Niin kuin kaikkien petollisten puolesta. Jumala rankaisee ja tuomitsee lopulta. Annan anteeksi ja keskityn omaan elämääni. Helppoa kun kosto ja viha on ulkoistettu. Kaiken lisäksi tiedän että tuomiot ja rangaistukset ovat oikeita kun ne langettaa ja panee täytäntöön Jumala kuka tietää kaiken ja tasantarkkaan mikä on oikea tuomio kun minä taas olen vain hölmö mies. Jeesukseen uskominen on aika rentoa tässä mielessä. Aika kivaakin sanoisin. Ei tarvitse tuomita ihmisiä. Ihan itse he laittavat päänsä pölkylle teoillaan ja epäuskollaan.

En voi sanoa pettämiseen mitään,minkä minä sille yhdessä kun ei olla

En antaisi anteeksi, tai en jatkaisi suhdetta. Kerrasta poikki. Mutta en edes aloittaisi suhdetta ihmisen kanssa joka minulle rakkautta vannoessa jatkuvasti panee muita. Samaa pettämistä se on. Turha muuksi selittää.

Ei miltään, tunteet on helppo kuolettaa ja muuttaa ikävän tunto vihaksi.

Stressaamalla itseä sopivasti eri aktiviteeteillä joissa aivot joutuu toistamaan asioita, esim ylityöskentely niin saa hyvin pidettyä kropan ärtyneenä ja mielen vihaisena.

Joskus olen joutunut myös hakkaamaan omaa päätää nyrkin lyönneillä jotta saan pidettyä itseni vihaisen tunteettomana, jotta ikävän tunteet ja epäonnistumisen tunteet eivät tule pintaan.

tietty sitte myös alko auttaa ääri tilanteissa, joskus ittensä rääkkäys pakkasessa.. tai kävelemällä pitkiä matkoja

sitten ku on jatkanu tätä toimintaa äärettömän kauan niin haudan partaalla voi kirota rakkauden ja kuolla pois. näin välttyy käsittelemästä asiaa koskaan.

Voi sentään, kyllähän pikku kullanmurun täytyy saada käydä vieraissa jos siltä tuntuu. Kyllä se tulee sitten taas kotiin kun maailma potkii päähän. Ja lässyti lässyti

No ei se paljon hetkauta, itsellänikin on useita vakipanoja. Tasapeli.

Sitä kivun määrää ei voi kuvailla.

Luottamusta ei enää sen jälkeen, vaikka tunteita ja rakkautta olisikin.

Minä en ole kertaakaan pettänyt. Ehkä olen kostonhimoinen tarvittaessa.

Jossan tajuntani pimeimmässä sopukassa joskus viivähtää sellainen tunne että olisi täysin hänen omassa valinnassaan kenen kanssa hän rakastelee. Mutta silti toisinaan tunnen katkeruutta hänen valinnastaan ja vähän kadehdin Ashton Kutcheria.

Kerran kun olimme erään tytön kanssa erittäin läheisiä... tuntuuhan sellainen mutta siitä paranee kuitenkin ja aina tulee uusia tyttöjäkin sitten :)

HooseAnnalta.

Soittikohan joku minun kelloa... naapuri, en kuullut kun kuuntelen musiikkeja kuulokkeilla, en kuule... ei kai ole mitään hirveää asiaa sitten.

Voi herttileidi näitä juttuja taas ;o))))).
Kuvitteletteko te että joku odottaa teitä ja teidän armoitettua rakkauttanne ja on uskollinen olemattomalle!