Osaatko elää, osaatko olla miellyttävä ja rauhallinen toisia ihmisiä kohtaan.
Elämäntaito on tärkeimpiä taitoja, mitä voi olla. Jotkut ovat harjaantuneita elämään omaa elämäänsä ja tekemään omia ratkaisujaan. Mutta on myös niitä, joilla elämäntaidolliset valmiudet ovat heikkoakin heikommat.
Mielen tyyneys on tärkeä asia elämässä , joka jaksaa malttaa hän ehtii harkita sanojansa ja tekojansa. Sellainen joka hermoilee ja purkaa tunteitaan ajattelematta, rakentaa ympärilleen pirstaleisen maailman.
Tyyneys onkin arvokas ominaisuus ihmisessä.
Järkevyys samoin, viisaus on taas seurausta kokemuksen koulimasta järkevyydestä.
Minä en ole järkevä enkä viisas, tyyneydestäkin puhuttaessa asiat on niin ja näin.
Miten elää, siinäpä kysymys.
Elämäntaito on tärkeimpiä taitoja, mitä voi olla. Jotkut ovat harjaantuneita elämään omaa elämäänsä ja tekemään omia ratkaisujaan. Mutta on myös niitä, joilla elämäntaidolliset valmiudet ovat heikkoakin heikommat.
Mielen tyyneys on tärkeä asia elämässä , joka jaksaa malttaa hän ehtii harkita sanojansa ja tekojansa. Sellainen joka hermoilee ja purkaa tunteitaan ajattelematta, rakentaa ympärilleen pirstaleisen maailman.
Tyyneys onkin arvokas ominaisuus ihmisessä.
Järkevyys samoin, viisaus on taas seurausta kokemuksen koulimasta järkevyydestä.
Minä en ole järkevä enkä viisas, tyyneydestäkin puhuttaessa asiat on niin ja näin.
Miten elää, siinäpä kysymys.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä osaan elää ja nauttia elämästä yleensä.
Se onkin sitten taas toinen juttu kuinka helppoa ja mukavaa minun kanssani on elää.
Sukulaiset(nuoret) sanovat etteivät tulisi toimeen ilman minua ja minä tietenkin tälläisenä puolikyynikkona ajattelen heidän tarkoittavan, että minun rahallinen avustukseni nuorille opiskelijoille on se mikä on parasta minussa.
Oletkohan sinä se Fiiulin, jolle eilen sanoin kärkevästi?
Sellaistahan tämä minun elämäni on. Vaikka itselläni on kivaa niin läheisillä ei saata aina ollakaan.
Jos olet se fiiuli, niin älysinkö minä eilen illalla mailaillessani pyytää edes anteeksi? Jos en niin se tulee tässä.: Anteeksi!
Omasta mielestäni elän aikuista ja monipuolista elämää, omalla tavallani. Mielestäni yksi suomalaisista heikkouksista on
vaikeus ymmärtää erilaisuutta, mitä tahansa. Näillä palstoilla on kritisoitu sitäkin että joku kirjoittaa ilman skandeja. Sitten neuvotaan sitä ja tätä, niinkuin nyt ulkomailla olisi suomalaiset näppäimet käytössä. Jos ne löytyvät mutkan takaa, ovat näppäimet kuitenkin ulkoasultaan vieraat. Kaikki USAsta tulevat sähköpostiviestit ovat skandittomia eikä niiden lukeminen ole sen vaikeampaa kuin muukaan. Mutta ihmisiä vaan harmittaa, ja väittävät, että joku muka uskaltaa snobbailla.
suomesta näppäimistön.
Hyvin onkin toiminut vaikka täältä usa'sta kirjoittelenkin joskus.
Niin että ei kaikilla sentään ne Än Ja Ön pisteet puutu.
No oman koneensa kanssa kai saa tehdä mitä haluaa?
Terv: Lokari69.
Minä rakastan elämää,aivan siten kuin
Kauko Käyhkö lauloi laulassaan.
Rakastan elämää joka nuoruuden innolla hohtaa
j,n,e.
Tämä elämämme on loppujen lopuksi niin lyhyt,
lapsuus,nuoruus,keski-ikä ja vanhuus,
aivan kuin vuodenajat.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä,niistäkin
jotka ei aina ole hyviä.
Voidakseni elää minä tarvitsen ensin sen elämän, jonka syntymiseen minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa.
Jos haluan säilyttää tämän saadun elämän, tarvitsen myös ilmaa joka on puhdasta, raikasta ja tuoksuvaa.
Tarvitsen myöskin asuakseni kodin. Kodin, joka on rauhallinen, viihtyisä ja vaatimaton.
Jotain tekemistä myös tarvitsen, vaihtelevaa ja mielenkiintoista.
Lepoakin tarvitsen ja levon tulee olla mieluisaa, rentouttavaa ja riittävää. Ja unen tulee olla säännöllistä, syvää ja rauhallista.
En elä kuitenkaan yksinomaan ruumiin tarpeista, sillä minulla on myös sielu, joka tuntee, uskoo ja epäilee.
Voidakseni iloita tarvitsen aiheita iloon, iloon joka on viatonta ja hillittyä.
Vaikka tarvitsen iloa elämääni, tarvitsen myös surua, mutta sen on oltava kaipaavaa ja anteeksiantavaa.
Onneakin tarvitaan mutta vain kohtuullisesti, tyynesti ja salatusti.
Kun haluan kokea rakkautta, tarvitsen rakastetun. Rakastetun, joka on uskollinen, lempeä ja ymmärtäväinen.
Ystävän kaipuuseen minä taas tarvitsen ystävän. Ystävän tulee olla luotettava, suvaitsevainen ja kärsivällinen.
Mutta vaikka olisin kokenut elämässäni ilon, onnen, rakkauden ja ystävyyden , voin menettää ne jos yritän tavoitella niitä enemmän kuin on mahdollista.
Sen vuoksi tulee elää kohtuuteen tyytyen, ettei katkeroituisi ja aiheuttaisi itsellensä vahinkoa.
Päivästä päiväänhän tässä mennään. Panemalla töppöstä toiseen eteen. Miten taitavaa se on, onkin melkoinen kysymys. Kukin omin eväin, eikö?
"Elämälle kiitos!" Muistatko sen laulun? Hieno laulu. Tälle sunnuntaillekin. -
Edellä oleva vastaaja puhui aiheesta niin tyhjentävästi, että tuo pitää ehdottomasti lukea uudelleen. Kiitos.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson, erotan selvään kirkkaan ja mustan, korkean taivaan, sen tähtisen pohjan, läpi ihmisjoukon puolison, jonka tahdon.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä kuulon leveän virran, se imee öin ja päivin liverryksen, laulun, hylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä äänen ja kirjainten muodon. Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään nimet äidin, veljen ja valon heittää sille tielle, jota yksin kuljet.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat kaupunkien halki, poikki lammikoiden, arojen ja hiekan, vuorien ja soiden, lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Se sydämen antoi, joka ilosta takoo, kun kasvavan huomaan ihmisen taidon, kun pahasta irti näen hyvän ja aidon, kun silmies syvää kirkkautta katson.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun. Niin erotan selvään onnen ja tuskan, jokaisen laulun läikkyvän pohjan, yhteisen laulun, jota itsekin laulan.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Violeta Parraa mukaellen
Tuo laulu on aina säväyttänyt. Mutta lieneekö siihen erilaisia käännöksiä? Googlesta päädyin tuohon samaiseen. Arja Saionmaa laulaa mielestäni hiukan toisin sanoin, vai muistankohan väärin. Kuka tietää?
laulaa Violeta Parran sanoituksen,tuo edellä olikin mukailtu,niin ymmärsin.
Kaunis on laulu,mietintää ja ajatusta,myös Saionmaan tulkinta hyvä.
Unohdin, Mooritz, kiittää tuosta sanoituksesta.
Hiljaiseksihan laulun sanoma vetää pienen ihmismielen.
Joka tapauksessa jokaiselle päivälle: Elämälle kiitos! -
Hyviä huomenia!
Elämälle kiitos tästäkin aamusta.
Anu, on ilo nähdä Sinut taas pitkästä aikaa täällä joukossa "tummassa", tervetuloa! Kevättä kohden ja hyvillä mielin!
Olevan virus joka on parin viime viikon ajan vaivannut ikäihmisten palstoja. Ketjut ovat poistuneen ja pilkoutuneet sekaviksi torsoiksi, joista ei enää kukaan ota selvää mitä on yrittetty sanoa. Luulisi tähän jo ylläpidonkin kiinnittävän huomiota.
Antakaa ihmeessä palautetta suoraan Suomi24:jään.
kun minulle kirjoitit kaiketi, että jos tunnet tarvetta huomauttamisiin, niin tee se sitten vaan itse. Tämä ketju on O.K.
on ainakin tämä ketju mielestäni toiminut ja ihan alkuperäiseen aiheeseen liittyen.
Elämäntaito, oman elämänsä suuntaviivojen asettaminen ja niissä pysyminen, lienee yksi merkittävimmistä taidoistamme, mutta osaammeko elää niin, että aina kykenemme elämään oikein, edes omasta mielestämme.
Kuinkahan monta kertaa elämämme aikana olemme katuneet joitain tekojamme tai sanojamme?
Emmehän aina kykene hillitsemään itseämme, tunnemme vihaa ja katkeruutta aivan samoin kuin iloa ja surua. Miksi tunteet pitäisi peittää, miksi padota sisällensä sellaisia tunteita jotka painavat?
Mutta on erilaisia tapoja ilmaista niitä. Voimme puhua tunteistamme vihaisesti sanoja viskellen, tai sovittelevasti mielipahamme ilmaisten, jos jokin asia tai tapa ei meitä miellytä. Siinäpä se, kun se joskus vain karkaa ns. käsistä, ja tulee sanoneeksi pahemmin kuin alun alkaen kai oli edes tarkoitus. Molemminpuolisen katkeruuden siemen on silloin kylvetty.
Kukapa meistä olisi aina ja kaikessa viisas,kukapa ehtisi joka tilanteessa harkita sanomisensa ja tekemisensä, silloinhan olisimme yli-ihmisiä.
Millä mitataan järkevyys tai viisaus? Turhaan niitä edes miettii.
Jotain viisautta elämä opettaa meille kaikille, jos osaamme katsoa elämää ja asioita laajemminkin kuin siitä pienestä kulmasta joka näkökenttäämme kulloinkin hallitsee.
Ihminen on tapojensa orja. Onko? Emmekö me koko ajan opi uutta?
Ainakin itse osaan tällä iällä jo paremmin harkita tekojani ja miettiä seurauksia, vaikka huomaan monta kertaa tehneeni yhä vääriä valintoja.
Jälkeenpäin on aina viisaampi!
Tyyneydestäni en tiedä, enkä viisaudetani tee arvioita, yritän vain elää omien periaatteideni mukaan, se riittäköön minulle ohjenuoraksi ja tavoitteeksi tuleviinkin päiviini.
Haaveilen viisaasta vanhenemisesta, mutta enhän tiedä, onko se mahdollista ja onko sellaista olemassakaan muualla kuin saduissa.
Kirjoitat fiiuli "Tyyneys onkin arvokas ominaisuus ihmisessä.
Järkevyys samoin, viisaus on taas seurausta kokemuksen koulimasta järkevyydestä." Siinähän pääkohdat on määritelty.
Nyt vielä voin haaveilla noiden toteuttamisesta, kun olen suhteellisen terve ja voimakaskin. Kuinka käy sitten, kun terveys haurastuu ja voimat vähenevät, onkin jo toinen juttu.