Mulla on tullut uutena oireena paniikkihäiriössäni ruokaan tukehtumisen pelko. Jos syön jotain muuta kuin nestemäistä ruokaa niin tuntuu, että ruoka juuttuu kurkkuun ja sitten iskeekin jo paniikki.
Kyllähän tämä laihdutuskeinosta käy, mutta on tosi raivostuttavaa kun voi syödä kunnon ruokaa vain kännissä.
Lääkityksenä mulla on ollut jo vuosikausia Cipramil 40mg, ja paniikki onkin pysynyt tähän asti suhteellisen aisoissa.
Onko kellään toisella mitään vastaavia vaivoja ja ennen kaikkea onko kellään hyviä neuvoja miten päästä tästä vaivasta eroon?
Kyllähän tämä laihdutuskeinosta käy, mutta on tosi raivostuttavaa kun voi syödä kunnon ruokaa vain kännissä.
Lääkityksenä mulla on ollut jo vuosikausia Cipramil 40mg, ja paniikki onkin pysynyt tähän asti suhteellisen aisoissa.
Onko kellään toisella mitään vastaavia vaivoja ja ennen kaikkea onko kellään hyviä neuvoja miten päästä tästä vaivasta eroon?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on toisinaan sellainen kummallinen palan tunne nielussa. mulla tosin on paniikkihäiriö ja ahdistusta, ja tuntuu että stressaavana ajanjaksona tämä palan tunne kurkussa on voimakas. ei siellä mulla ainakaan mitään palaa oikeasti voi olla koska tunne menee välillä pois pitkiksikin jaksoiksi. mutta rasittavaa se on!
voisiko joku kertoa mitä se voi olla. ruokaa niellessä palaa ei tunnu, mutta muuten kyllä. pitäisiköhän paniikkihäiriön lääkitystä (cipralex 10mg) taas nostaa jos se helpottaisi? viimeksikin helpotti kun nostettiin viidestä kymmeneen.
useinhan ihan arkikielessäkin on sanonta, et joku oli "pala kurkussa" pelätessään kauheasti. ja paniikkihäiröisethän ei juuri muuta väliin tee kun pelkää.. itsellänikin ollu joskus tollasta tunnetta pahan ahdistustilan yhteydessä. luojan kiitos ei kovin paljoa. -samoin keskustelun alottaja; käytkö terapiassa tai ootko muuten vaan ajatellu, et mihin oikein pelkäät tukehtuvasi? siis henkisellä tasolla, tai sit toi voi kertoa jostakin traumatisoineesta kokemuksesta.
nyt mä löysin vihdoin oikeen täysin vastaavan keskustelun.
itselläni on siis ollut pakko-oireinen häiriö 12 vuotiaasta asti, nyt olen 19. aluksi oireet olivat pakkotoimintoja. noin 15 vuoden iässä ne muuttuivat pakkoajatuksiksi ja siksi ne ovatkin sitten jääneet.
lähiaikoina kuitenkin pakkoajatusta ei tarvitse kunnolla edes ajatella. tulee vain sellainen "tunne", että se sama itsensä vahingoittamiseen kohdistuva ajatus taas tulee. löytyy jostain asiasta joku yhteys, ja se on menoa sitten. tulee paniikki siitä ajatuksesta, sydän hakkaa, ajatuskin puskee päälle, jalat tutisee. tällaiseksi tämä on muuttunut viimeisen muutaman viikon aikana.
tällä hetkellä on vain kamala ahdistus, ja juuri tuo kurkun alaosassa oleva palan tunne. tuntuu kuin itkettäisi ja haukotuttaisi, mutta ei kuitenkaan tapahdu mitään. varmaankin pelkään oireiden paluuta ahdistusta muutenkin. syvään hengittämistä en ole juuri ikinä kokeillut, mutta nyt koitin ja auttaa vähän, tosin aikalailla hetkellisesti.
lääkkeenä on ollut yli vuoden anafranil, annosmäärä tällähetkellä 25mg.
Mulla on ihan sama juttu. Lähes aina ku syön niin tuntuu tukehduttavalta ja juonkin aina syödessä paljon vettä. Siten saan ruoan "turvallisesti" menemään alas.
Neuvoja ei oikein oo, paitsi tuo veden juominen ehkä.
en oo allerginen kaakaolle kävin testissä, mutta aina kun jossain on kaakaota jotenkin tuntuu et kohta tukehtuu, paniikkihäiriö on ollu jo n.10 vuotta. ihankun olis jokin vanha pelko et olis aikaisemmin meinannu tukehtua esim. nyt kaakaosta ja sitä kautta tulee tunne, mut en kyllä muista itse. Äitini joskus sanoi että kun oli ollut hasselpähkinöitä ja suklaata tarjolla niin olin melkein tukehtunut jos ei olis ollu lääkäriä lähellä.( olen allerginen hasselpähkinöille ja en sillon välittänyt siitä yhtään). suklaata en voi syödä kun ne saattavat sisältää pähkinää mut kaakaojuomaa ja pipareita mis on kaakaota kävi ennen ja välillä nytkin se vaihtelee aika ajoin, välillä ei oo mitään ja kohta muutama päivä siitä edellisestä niin taas meinaa tukehtua.
edellisellä sivulla sitruunapippurin aiheeseen cipralex.. siellä on mun tarina muistaakseni jotenki, ja siinä kerron oman kokemuksen tukehtumisesta.. se on hyvin normaali oire.