Meidän koira jäi tänään auton alle ja kuoli. Se oli vasta kolme vuotias. Kuinka tästä selviää? Oon itkeny koko illan ja katsonu valokuvia. On niin ikävä sitä. En kestä mennä kotiin viikonloppuna ku siellä oottaa tyhjä koppi. Ei heilu iloisesti häntä eikä tuu märkiä pusuja.
koira kuollut
yourlife
18933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sulla on varmaan nyt kauhea olo, mutta aika se on, joka parantaa haavat. Muistele iloisia asioita koirastasi ja yritä iloita ajasta, joka teillä oli.
Tuntuu et ei ikinä selviä tästä. Se oli harmaa norjan hirvikoira ja mulle niin rakas. Se oli ystävällinen ja hyvä hirvikoira. Luotti ihmisiin.Voi kun sais vielä kerran käydä sen kanssa jäällä lenkillä ja rapsuttaa sen karheaa turkkia.
Voin muistella, miltä sinusta täytyy nyt tuntua. Lohdutukseksi en osaa sanoa muuta kuin, että sure nyt ja muistele ajan kuluttua hellyydellä :)
Kyllä tuli kyyneleet silmiin kun luin viestisi. Oma koirani kuoli vuosi sitten (ystävänpäivänä) äkillisesti vasta 4 vuotiaana. Tiedän miltä sinusta tuntuu, ja ensimmäiset päivät ja viikot ovat varmasti kamalia,mutta ota päivä kerrallaan ja muistele hyviä hetkiä koirasi kanssa.Tsemppiä!
Olen NIIN paljon pahoillani sinun ja perheesi puolesta,eihän tähän voi muuta sanoa.
Pahimman surun yli pääsee pikkuhiljaa,muistot jäävät ikuiseti sydämiin..
on se sääli, että se luopumisen aikakin joskus aina tulee. meidän kaikkien olisi hyvä muistaa se ja elää täysillä ystävämme kanssa joka päivä, että sitten kun aika tulee, on paljon muistoja.
vähän kun tietää, että on saman kokeneita. Ja muutenkin mukavalta tuntuu kun tuntemattomat välittävät. Se pääs irti ja hirvikoira kun on niin tiellehän se juoksi. Äiti oli ollut sen kanssa eilen pitkällä lenkillä jäällä ja se oli todella nauttinut; pyörinyt kinoksissa ja haukkunut. Oli mukavaa haukkua kun ääni kantoi jäällä kauas. Olis sille suonut vielä edes yhden hirvenmetsästyskauden. Ei tarvinnut ku laittaa punanen pipo päähän niin tämä kaveri oli kuin lentoon lähdössä. Pitäis lähteä töihin kohta. Silmät on turvoksissa ja pää kipeä mut toisaalta hyvä, että saa vähän jotain muutakin ajateltavaa.
Voi rakas yourlife. Jouduin itsekin tänään luopumaan omasta rakkaasta mussukastani. Koita jaksaa!
ei kyllä melkeen mikään oo kauheempaa ku se että oma koira kuolee... kokemuksesta tiedän että se on kauhiaa..mut eipä siihen auta muutaku aika ja itku.. ikävä ei ainakaan lopu koskaan...
masentavan viestin... ja tarkotus kun oli sanoa että koita kestää :) kyllä se olo siitä vielä paranee ja sit muistelee kaikkia ihania hetkiä hymyillen :)
Itsekkin tuon menetyksen kokeneena voin vain ottaa osaa Suruusi.Usko pois, elämä jatkuu vaikka se niin vaikeata tuossa tilanteessa onkin:) Oma vanha herrani poistui 7 vuotta sitten mutta ikävä jäi ja kauniit muistot.! Elämä voittaa jossain vaiheessa. Koeta jaksaa päivä kerrallaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia että jaksat eteenpäin.Meidän " tytöt" lähettää sinulla lohdutuksen pusuja:))Ensimmäiset päivät ja viikot ovat vaikeita mutta pikku hiljaa alkaa elämä hymyilemään. Usko minua:)) Halaus sinulle!
sydäntä lämmittävistä viesteistänne. Eilen taas itkin ihan koko illan kunnes nukahdin. Töissä tuntui pala kurkussa jatkuvasti. Tuntuu,että tänään vois olla vähän parempi päivä. Mut sekin tuntuu väärältä kun ei itke... Tulee semmonen tunne, etten halua unohtaa ainuttakaan asiaa siitä kaverista. En tiedä miten tämä on nyt näin vaikeaa. Aivan erilaista kuin kissan kuolema, vaikka toki niitäkin olen kovasti surrut.
Ollaan puhuttu jo uudesta koirasta... En tiedä vielä mitä aattelis. Sekin kuolee joskus ja tällaista ei haluais enää kokea. Mut eihän asioita niin voi ajatella... Kukaan ei kuitenkaan ikinä korvaa tätä koiraa! Voi ei taas tulee itku.
Todellakin jaksamista meille kävi juuri ennen joulua sama juttu koirat saivat portin auki ja jäivät kanssa auton alle toinen oli 1v3kk ja toinen vasta 4-kk oli todella rankkaa minäkin itkin jatkuvasti aina kun tulin kotiin lehtiä hakiessa aina kun tuli koirat mieleen mutta pikkuhiljaa ollaan toivuttu ja siihen on auttanut että saimme uuden koiran vaikkakin vähän vanhemman mutta se on vienyt pahimman surun pois vaikka eihän rakkaitaan koskaan unohda eli suosittelen lämpimästi uuden koirulin ottamista ja nyt on opittu kantapään ja rankemman tavan mukaan että ei voi jättää vahtimatta vaikka olis aidat ja portit.kaikkea hyvää ja paistaa se aurinko joskus risukasaankin vaikkei aina siltä tunnu.
Tosi surullista, sääli sinua. Koita kestää. Vika ei varmastikaan ollut sinun. Onneksi ystävät lohduttaa, Elämä jatkuu. :)(
tiedän aivan hyvin mieltä sinusta tuntuu.... itseltä on kuollut kolme koiraa ja mulla on niitä vieläkin ikävä. sulle ei sentään käynyt niin et mun mutsi lopetti mun yhen koiran koska menin viikoksi mun kaverin luokse hesaan ja kun tulin kotiin nii ei ollut enään koiraa... voi sanoa että uuden koiran hankkiminen auttaa todella paljon suruun ja unohtamiseen mutta ei saa unohtaa kokonaan, eläin on kutenkin loppujen lopuksi ihmisen paras ystävä...
Otan osaa :( mullakin kuoli koira n. viikko sitten...tiedän miltä susta tuntuu :( vaikka meille jäikin toinen koira niin on se kauheeta mennä tervehtimään sitä kun ei oo "pikkukaveri" vierellä heiluttamassa häntäänsä :( mutta aika parantaa haavat....vaikka tällä hetkellä ei jaksa uskoa siihen. Voimia sulle!
myöntää, että näköjään tästä selviää.Olette olleet kaikki suurena apuna kun olette lukeneet viestini. Se on todella mukavaa huomata, että ihmiset välittävät. Pahin on tosin vielä edessä, kotona kun en ole vielä käynyt.. Olen katsonut netistä eri kasvattajien kotisivuja ja suunnitteilla olisi uusi pentu keväälle. Mikshän tulee jotenkin syyllinen olo, kun suunnittelee uutta koiraa. Uusi kora käyttämään edellisen häkkiä ja koppia, ruokakuppeja, tutkapantaa... talutushihnaa ja valjaita..? Enkö ole vielä valmis ottamaan uutta koiraa?
heips!
Meilläkin kesti parikuukautta pahin suru mutta kun uusi kaveri tuli taloon tuli muuta ajateltavaa ja niin haettiin kanssa vanhat kupit remmit ja pannat käyttöön.Kyllä ovat edelliset vieläkin ajatuksisssa päivittäin mutta ei enään ole niin toivoton olo kun alkuun eli terapiaa meille ja uudelle koiruudelle joka tuli avioeroperheestä eli jaksamista edelleen ja onnea uuden koirulin hankintaan.