Tämä on varmaan tätä saman toistoa ja saattaa olla, että joka toinen viesti käsittelee samaa aihetta, mutta ei se nyt haittaa. Teen oman osuuteni.
Olen ollut käytännössä ala-steelta asti rakastunut/ihastunut erääseen tyttöön. Meillä on ollut aina ystävyyssuhde, sellainen että ollaan vähän niin kuin toisten "parhaita kavereita" (jos joku on joskus erehtynyt katsomaan Dawson's Creekiä tai jotain teinihömppää, niin niissä on usein tällaisia tapauksia). En usko, että hän on koskaan tietänyt että minulla on muitakin tunteita häntä kohtaan kuin pelkkä ystävyys. Enkä myöskään usko, että hänellä on koskaan ollut minua kohtaan muita tunteita. Olen ollut aina sellaista "paras kaveri"-tyyppiä. Ala-aste meni ja en ollut tarpeeksi rohkea tekemään mitään. En kyllä olisi varmasti nytkään, koska pelissä on liian paljon. Ystävyytemme tulee ainakin kestämään koko elämän. Ylä aste meni ja tunteeni muuttuivat ihastuksesta jonkin verran voimakkaammiksi, mutta hän taisi ainakin kerran seurustella enkä voinut kuin katsella vierestä. Ylä asteen loputtua meidän yhteinen yhdeksän vuoden koulu-uramme loppui kummankin lähdettyä muualle opiskelemaan. Ensin se tuntui surulliselta; en nähnytkään häntä enkä jutellut hänen kanssaan joka päivä, mutta sitten rupesin miettimään asian hyviä puolia. Ajattelin, että kun nyt erkanemme hieman toisistaan, niin ystävyyssuhteemme heikkenee hieman, koska emme ole toistemme kanssa jatkuvasti tekemisissä. Kun taas tapaisimme en olisikaan enää niin "hyvä ystävä" ja minulla voisi olla mahdollisuuksia ihan tavallisena poikana. "Paras kaveri" asetelma saattaisi purkautua kun kaveruutta ei ruokita ja voisin aloittaa aika puhtaalta pöydältä. En kuitenkaan ottanut huomioon, että hän oli seurustellut ennenkin (minä en) ja hän voisi seurustella uudestaankin. Uudessa kaupungissa on uusia poikia ja niin kuulinkin vähän aikaa sitten, että hän seurustelee jonkun pojan kanssa, joka on hänen luokallaan. He ovat joka päivä tekemisissä toistensa kanssa ja ystäväni rupeaa unohtamaan minut. Ei hän koskaan minua kokonaan unohda, 9 vuotta on pitkä aika, mutta suhteemme voi muuttua. Pitäisikö sittenkin jo olla huolissaan meidän välisen ystävyyden takia? Entäpä jos he eroavat, pitäisikö minun heti tehdä siirtoni ennen kuin on liian myöhäistä? Entäpä jos he eivät koskaan eroakaan?
Maailmassa on muitakin tyttöjä, mutta minulla tulee aina olemaan tunteita häntä kohtaan. Olisi vain joskus kiva kertoa hänelle tunteistani ja kuulla hänen tunteistaan minua kohtaan.
Olen ollut käytännössä ala-steelta asti rakastunut/ihastunut erääseen tyttöön. Meillä on ollut aina ystävyyssuhde, sellainen että ollaan vähän niin kuin toisten "parhaita kavereita" (jos joku on joskus erehtynyt katsomaan Dawson's Creekiä tai jotain teinihömppää, niin niissä on usein tällaisia tapauksia). En usko, että hän on koskaan tietänyt että minulla on muitakin tunteita häntä kohtaan kuin pelkkä ystävyys. Enkä myöskään usko, että hänellä on koskaan ollut minua kohtaan muita tunteita. Olen ollut aina sellaista "paras kaveri"-tyyppiä. Ala-aste meni ja en ollut tarpeeksi rohkea tekemään mitään. En kyllä olisi varmasti nytkään, koska pelissä on liian paljon. Ystävyytemme tulee ainakin kestämään koko elämän. Ylä aste meni ja tunteeni muuttuivat ihastuksesta jonkin verran voimakkaammiksi, mutta hän taisi ainakin kerran seurustella enkä voinut kuin katsella vierestä. Ylä asteen loputtua meidän yhteinen yhdeksän vuoden koulu-uramme loppui kummankin lähdettyä muualle opiskelemaan. Ensin se tuntui surulliselta; en nähnytkään häntä enkä jutellut hänen kanssaan joka päivä, mutta sitten rupesin miettimään asian hyviä puolia. Ajattelin, että kun nyt erkanemme hieman toisistaan, niin ystävyyssuhteemme heikkenee hieman, koska emme ole toistemme kanssa jatkuvasti tekemisissä. Kun taas tapaisimme en olisikaan enää niin "hyvä ystävä" ja minulla voisi olla mahdollisuuksia ihan tavallisena poikana. "Paras kaveri" asetelma saattaisi purkautua kun kaveruutta ei ruokita ja voisin aloittaa aika puhtaalta pöydältä. En kuitenkaan ottanut huomioon, että hän oli seurustellut ennenkin (minä en) ja hän voisi seurustella uudestaankin. Uudessa kaupungissa on uusia poikia ja niin kuulinkin vähän aikaa sitten, että hän seurustelee jonkun pojan kanssa, joka on hänen luokallaan. He ovat joka päivä tekemisissä toistensa kanssa ja ystäväni rupeaa unohtamaan minut. Ei hän koskaan minua kokonaan unohda, 9 vuotta on pitkä aika, mutta suhteemme voi muuttua. Pitäisikö sittenkin jo olla huolissaan meidän välisen ystävyyden takia? Entäpä jos he eroavat, pitäisikö minun heti tehdä siirtoni ennen kuin on liian myöhäistä? Entäpä jos he eivät koskaan eroakaan?
Maailmassa on muitakin tyttöjä, mutta minulla tulee aina olemaan tunteita häntä kohtaan. Olisi vain joskus kiva kertoa hänelle tunteistani ja kuulla hänen tunteistaan minua kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no tota...mulla on oikeestaan vähän sama tilanne jo toistamiseen.. ihastuin aluksi yhteen tyttöön, joka oli täysin passiivinen minua kohtaan. emme edes kunnolla tunteneet. lopulta ihastus meni ohi ja ihastuin yhteen hyvin läheiseen ystävääni (ensimmäisen ihastuksen paras kaveri) ja olinkin kauan rakastunut häneen. en vain viittinyt rikkoa ystävyyssuhdettamme kertomalla hänelle tunteistani. tyttö on (tai oli) sellaista tyyliä että vaihtaa jätkää tiheään tahtiin.olenkin 90% varma että jos olisin kertonut hänelle tunteistani, hän olisikin yhtäkkiä tuntenut samaa minua kohtaan. vähän aikaa ainakin.
no mutta ollaan kuitenkin hyviä ystäviä tällä hetkellä, ja ollaan myös hyviä ystäviä sen ensimmäisen ihastuksen kanssa, ja nyt rakastan häntä suunnattomasti (ensimmäistä tyttöä siis). pelkään taas jälleen kertoa tunteistani hänelle, ettei kaveruutemme murtuisi saman tien.
jos nyt tosta jotain sait selvää ni hyvä =)
ehdotan sulle että jos sul on joku lojaali/rehellinen kaveri niin pyydät sitä vaikka sanoa sille ystävälles jotai tyyliin "sä ja toi ootte aika samanlaisia..sopisitte hyvin yhteen". niin ystäväs saattais harkita asioita siltä kannalta, samalta kun sä ja silloin olisikin helpompi ilmaista tuntees sille. muista että jos ootte hyviä ystäviä, niin kyl se ymmärtää sua.
toivottavasti tost oli ees jotai hyötyä.
Whouu, mikä love story. No joo, itse voisin sun tilanteessa kertoa sen mitä ajattelen sille tytsylle, mutta tee kuis parhaaks näät.
Mä tajusin vähän aikaa sitten että ystävyys on ainoo millä on väliä. Olin samassa jamassa kuin sä..sitten ymmärsin etten haluis riskeerata ystävyyttä jonku typerän parisuhteen takia, joka voi todella rikkoa kaiken. Samalla päätin etten koskaan mee naimisiin taikka treffeille. Onko siitä hommasta ikinä seurannut mitään muuta kuin iso suru kaiken lopuksi ? En oo katkera elämälle..en vaan usko enää ikuiseen rakkauteen. Sensijaan ystävyyteen kyllä.