Yritän parhaan taitoni mukaan keskittyä omiin hommiini, kun on kaikenlaista tehtävää ympärillä, erityisesti nyt, kun kesäkin tulossa. Niin vain täytyy vieläkin todeta, että mikään ei ole muuttunut. Tarkoitan, sinä olet aina vain mielessä. Täytyykö häveten todeta, tunnustan. Voi, voi. Mitähän tästäkin tulee? Tunnustan senkin, että nukkumisesta ei tähtesi tahdo tulla mitään. Yöunet jäävät vähäisiksi. Toivon ihmettä, että valveillaollessani jotain muuttuisi. Toivon, että olisin ja eläisin eri elämää ja että olisin jossain muualla, sellaisessa paikassa, missä voisin olla kanssasi. Mutta eihän niin käy, eikä ole koskaan käynyt. Mietin illalla sinua, sitä, missä mahtanet olla, mitä tehdä ja mitä sinun mielesi päällä on juuri silloin ja en vain millään osaa nukahtaa.
Aamulla, joka ainoa aamu, kaipaan sinua lähelleni, enkä saa enää unta. Jo varhain sinä herättelet minua, ja ensimmäinen ajatus on, niin, tiedät kyllä missä. Halaisin jos voisin, jos olisit siinä, mutta käteni tavoittelevat tyhjää, paikka vierelläni on aina tyhjä, kun et ole siinä. Näin joka kerta. Haaveeni harovat ilmaa yhä uudelleen. Tyhjän halaaminen on lohdutonta, ja jos ei koskaan saa toivomaansa, ihminen murtuu pikku hiljaa, taipuu maahan eikä kykene enää jakamaan toisille sitä, mitä ei itse koskaan saa. Se on kuin hiljainen kuolema, kuolet yhä uudelleen, kuolet hiljaa.
Kesä herättää haaveet esiin ja kuvittelen mielessäni hetkiä kanssasi. Sellaisia haaveita, jotka ovat kaikkien unelmieni täyttymys, suurin onnenlähteeni. Kaikesta mollivoittoisesta huolimatta en voi sille mitään, että toivo elää, että silti unelmoin. Oletko ehkä sinä lähde, josta voima pulppuaa? Mahdottomia unelmia ilmeisesti. Miten minä toivonkaan saada viettää rauhallinen hetki, mieluummin koko päivä sinun kanssasi jossakin kahdestaan. Tietenkin aurinko paistaisi ja olisi miellyttävän lämmin sää. Niinä hetkinä kaikki ympärillämme olisi kaunista ja mielenkiintoista. Metsät, puut, taivas ja vedet, koko maailma hymyilisi meille erityisesti, ja auringon säteet hivelisivät ihoamme hellästi. Ne huokuisivat hyvää, niistä paljastuisi elämänkylläinen puoli. Olisit siinä, olisimme aivan lähekkäin vain toisiamme varten, olisimme kahden. Sinä ja minä.
Aamulla, joka ainoa aamu, kaipaan sinua lähelleni, enkä saa enää unta. Jo varhain sinä herättelet minua, ja ensimmäinen ajatus on, niin, tiedät kyllä missä. Halaisin jos voisin, jos olisit siinä, mutta käteni tavoittelevat tyhjää, paikka vierelläni on aina tyhjä, kun et ole siinä. Näin joka kerta. Haaveeni harovat ilmaa yhä uudelleen. Tyhjän halaaminen on lohdutonta, ja jos ei koskaan saa toivomaansa, ihminen murtuu pikku hiljaa, taipuu maahan eikä kykene enää jakamaan toisille sitä, mitä ei itse koskaan saa. Se on kuin hiljainen kuolema, kuolet yhä uudelleen, kuolet hiljaa.
Kesä herättää haaveet esiin ja kuvittelen mielessäni hetkiä kanssasi. Sellaisia haaveita, jotka ovat kaikkien unelmieni täyttymys, suurin onnenlähteeni. Kaikesta mollivoittoisesta huolimatta en voi sille mitään, että toivo elää, että silti unelmoin. Oletko ehkä sinä lähde, josta voima pulppuaa? Mahdottomia unelmia ilmeisesti. Miten minä toivonkaan saada viettää rauhallinen hetki, mieluummin koko päivä sinun kanssasi jossakin kahdestaan. Tietenkin aurinko paistaisi ja olisi miellyttävän lämmin sää. Niinä hetkinä kaikki ympärillämme olisi kaunista ja mielenkiintoista. Metsät, puut, taivas ja vedet, koko maailma hymyilisi meille erityisesti, ja auringon säteet hivelisivät ihoamme hellästi. Ne huokuisivat hyvää, niistä paljastuisi elämänkylläinen puoli. Olisit siinä, olisimme aivan lähekkäin vain toisiamme varten, olisimme kahden. Sinä ja minä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Onko se vain tämä kesä joka tekee tepposia?
No niinpä. Sitä mäkin toivoisin. Vain sinä ja minä.
Kesä se vaan tekee, hei. Tuntuu vaan siltä. Se laimenee syksyllä.
Miehen vai naisen kirjoitus?
Olisko mies?
Miehen on
Oletko aloittaja?
Olen
Mitäs muuta haluat kertoa?
Todella kauniisti kuvailit tunteitasi. Täällä samanlainen herkkis, joka kokee pieniä kuolemia tämän tästä. Elämässä ollut paljon vastoinkäymisiä. Toivoisin, että osaat nauttia niistä pienen pienistä asioista mistä kirjoitit, kuten auringosta, linnunlaulusta ja kukkaan puhjenneen luonnon tuoksusta. Tuo kaikki on rikkautta, mikä on meidän herkkiksien etuoikeus. Ei kaikilla ihmisillä ole kykyä tuohon, mitä kirjoituksessasi kuvailit.
Ja kun tapaamme ihmisen, johon rakastumme, emme välttämättä saa tuolta toiselta vastakaikua tunteisiimme. Itselläni alkaa olla tätä pahaa maailmaa mitta täynnä. Kuten kerroit, päivä päivältä minäkin murrun lisää. Joskus olin vielä vahva ja toiveikas. Mutta maailma ja sen ihmiset ovat saaneet lannistumaan. Vain toinen samanlainen voi kaltaistaan ymmärtää, sen tiedän. Täältä omalta tähdeltäni lähetän sinulle rakkaudensäteitä. Tuokoon ne toivoa ja ehkä voimaakin muistaa, ettet ole täällä yksin.
Kiitos vierellä kulkemisesta. Toivon todella, että sinulla menee hyvin jatkossa.
Tunneherkkänä ihmisenä vaihtelee. Voin olla todella syvissä vesissä ajoittain, mutta kyllä sieltä olen vielä noussut. Kiitos myös sinulle ja kaikkea hyvääelämääsi toivon.
Mitä ihmettä. Ihan kuin olisin lukenut tuon juuri saman aloituksen joskus täällä aikaisemminkin ja juuri samat vastaukset mutta päivämääristä päätellen noin ei ole.
Kylläpäs sinä kirjoitat runollisesti. En ala omimaan mutta mulla vähän samallalailla yhden miehen kanssa illalla mielessä ja aamulla. Yö unet lyhenee kun pitää haaveilla.
Realiteetit voivat oikeasti olla jotakin muuta kuin mitä kuvailit ja tiedät sen aivan varmasti itsekkin. Ei voi tietää täysin miten suhde menisi.
Toinen mikä tuli mieleen on oman onnensa rakentaminen. Sen voi rakentaa vain itse. Ehkä kovaa tämä tekstini.
Eihän sitä tiedä miten suhde toimisi jos ei kokeile. :)
No ei niin, tuo on totta. Ihastuneena harrastan tuota jossittelu ajattelua.
Entä jos sittenkin...vaikka näen realiteetit, mitein heti oerään että entä jos kuitenkin..
Mutta totta aivan varmasti on, että jos molemmilla on tunteita niin kokeileminen on hyvä ja päuvänselvä juttu jos sitä molemmat haluaa.
Niinpä. En ymmärrä miksi monet suhtautuvat niin negasti ja kyynisesti rakkauteen ja kaipaukseen. Ap: n kohdalla voisi tulla kyseeseen onnellinen loppu. Sitä emme voi täällä tietää. Lisäksi itse en ainakaan kenellekään pahaa toivo. Pahin skenaario on että molemmat kaipaavat ja vuosisadan rakkaustarina jää syntymättä♥️senkin takia pakko uskoa ja toivoa (tällä lohdutan yhtä paljon itseäni😁)
Juu🤭❤️👩❤️💋👩
Niin, mikähän aloittajan tilanne lieneekään. Onko yhteydenottaminen mahdollista?
Ikäväähän tuollainen, kaiken nielevä kaipauksen tunne on 😣
On toki mahdollista. Mutta jos puhuu seinille...
Usko tai älä, mutta aion kertoa sulle jotain henkilökohtaista tämän kesän aikana, ennenkuin kesä menee pitemmälle, yritän kerätä nyt kovasti vain rohkeutta :)
Koska mulla samat tuntemukset!
Kumpa voitais halata ja käydä kahvilla joku kerta ja ihana olis yksi päivä olla edes kahdestaan, ajattelen sua paljon myös.... 🌸😊
Olisi kyllä jees homma. 🙂
Jos et sä puhu tästä aikaisemmin, tänään en uskaltanut oli niin jännä nähdä sua pitkästä aikaa :)
On kyllä pitänyt kovaa ikävää, halaus ois ollut paikallaan ;)
Kivaa viikkoa odotellessa🌸😊
Aion nolata siis itseni, eikä pysty enää sen jälkeen tulla paikkaan missä arkisin tapaamme😂😂😂
Onko ap. Sinulla sama tilanne kuin monilla muilla täällä olevilla, oletko naimisissa?
Mulla tuli alotuksesta mieleen yks biisi, jonka kuulin yls päivä ratiossa, se oli vanhempi ja siinä laulettiin, että maanantaiaamuna mä kaipaan sua, kaipaan sua ja sitten muita viikonpäiviä. Lauantai-iltana ei kaivannut. Linkatkaa joku biisi tänne. Olisko ollut Movetron, ilonen rallatus.