Oletko koheltanut ihastuneena ja jälkeenpäin ihmetellyt, mikä kumma sut sai tekemään niin ?
Hävennyt sitä, mitä olet tehnyt?
Onko ihminen järjetön, kun ihastuu?
Hävennyt sitä, mitä olet tehnyt?
Onko ihminen järjetön, kun ihastuu?
Kyssärii....
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Paras on olla kokonaan kertomatta. Jos siis on todella outo. Ei ymmärrä kukaan. Se on toisellekkin kiusallista.
Olen,,puhe menee puuroksi,, kompastunut ties vaikka ja mitä,,silti hymy ja nauru säilynyt
Olen ollut tunteiden vietävissä. Olen ajanut autolla ihastukseni talon ohi pakonomaisesti monta kertaa viikossa jos hän sattuisi vaikka olemaan pihalla.
Kaupassa seurannut hyllyjen välissä mutta kauempana.
Kaikkea tuollaista outoa on tullut tehtyä ja jälkeenpäin hävennyt.
Olikos tämö mulle. Voi sun hurmurin kanssas söötti könsikäs. 🙃
T:T
On tää palstalla olokin kaivatun takia melkoisen tyhmää kohellusta.
Ei se taida haitata , jos pysyy palstan sisäpuolella, eikä lähde muualle koheltamaan?
Itse koen täällä hengailun noloksi. Viime kesänä sekosin kun ihastuin yllättäen. Siihen saakka oli täysijärkinen. Mies ihan poikkeava kaikesta entisestä. Sitten ajauduin vielä tänne. Tämä on noloa. Yrittää selvitä ikävän kanssa päivästä toiseen.olen toki miehenkin kanssa joutunut noloihin tilanteisiin, mutta niille voin nauraa. Hänkin ollut tosi hoopo ja nolo välillä. Palsta kuitenkin nolottaa.
No voi että..mutta ihanalta kuulostaa tuo koheltaminen irl. Söpöä.
Mua kans nolottaa tämä palsta.
Vaikka kuinka monta kertaa..jouduin kolariin kerran ajatuksissani😎
Ilmeisesti näit hänet kadulla ja jäit kyttäämään sillä seurauksin että meinasit ajaa ojaan :D
Hän ei ollut lähimaillakaan:D
Eikä :D eli olit kuin unessa haaveissasi?
Kuvittelin hänen olevan ihastunut myös minuun ja päädyin tänne. En tiedä mikä kumma sai minut ihastumaan häneen. Täysin järjetöntä.
Vielä kun saisi loppumaankin.
Oon kirjoittanut palstalle tunne huumassa ja kohtauksen aikana kaikkea kummallista, joista en edes itse tunnista itseäni seuraavana päivänä ja ihmettelen mikä perhana minuun meni.
Miten tää voi olla tämmöstä. Kuin vuoristorataa.
Olen lähettänyt hänelle noloja viestejä ja sitten pyydellyt niitä anteeksi ja sitten vielä perunut ne anteeksipyynnöt ja yrittänyt vakuuttaa, että olinkin sitä mieltä. Noh, hän ei ollut.. Voih..
Inhimillistä kuule. Semmosta se on silloin käytös, ettei ole ihan oma itsensä. Ei mitään hätää.
Harmillinen tuo loppu 😣
Nokialta tämä:
Ikä on siitä hauska juttu että mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän häpeää sellaisia asioita kuten ihastuminen ja myöskin vähemmän toimii sillai harkitsematta asioita.
Nuorempana ehkä sellaisia asioita jotka nolotti oli esim. liian nopea kihlautuminen jne.
Ei siinä iässä tiennyt mistään mitään eikä edes ajatellut oikein mitään vaan teki vaan.. jälkikäteen sitä miettinyt että olis ehkä kannattanut miettiä ja enemmän ottaa maltilla ne pikaiset etenemiset suhteessa.
Ehkä vielä enemmän hävetti kun olin jotain 10 v kun lähetin rakkauskirjeen yhdelle pojalle. Sit punasteli pitkän aikaa sen lähellä.
Mutta se nyt johtui iästä. Silloin rakastaminen, ihastuminen ja kiintymyksen näyttö oli niin noloa.
Aikuisena lähes kaikki on suhteissa ja monet näyttää avoimesti rakkauden avioliittoa solmiessa avioliitto valoissa ja morsiammia suudellessa. Ja ihan on näkyvästi seksiäkin harrastettu kun kerran lapsiakin eli hyvin on näkyvää eikä kukaan enää nolostele yhtään!
Vanhuus teettää kaiken näköistä
Noh, minulla mennyt toisinpäin. Nuorempana olin jyrkempi ja tarkempi ja jömptimpi sekä itsehillintäni parempi.
Iön myötä itsekurini on vain löystynyt. Niuhottaminen lopounut kun huomaa, että teit miten teit niin olet vain ihminen ja moni asia on inhimillistä. Olen löysönnyt itseni suhteen ja myös muiden suhteen. En tuomitse muita niin herkästi kun olen huomannut itse olevani ihan samanlainen löyhäpää jos en pahempikin.
Niin no.. mä kylläkin tarkoitin että jos vaikka nuorempana oisin saanut päähäni ostaa tällaisen söpiksen:
https://www.askideas.com/media/27/Black-And-Tan-Chihuahua-Puppy.jpg
...niin oisin sen ostanut sen enempää asiaa harkitsematta.
Nyt taasen vaikka söpö onkin, niin en ostaisi, ainakaan todella pitkään harkitsematta asiaa ensin. Miettisin miten mahdollisesti tuollainen otus mahtuisi elämääni seuraavat 15 vuotta. Elämäni voi olla hyvin erilaista 15 vuoden päästä joten onko mulla mahdollisuuksia pitää tuollaista koko elinikänsä. Talous ja asuminen myös nyt ja tulevassa mietityttäis.
Eli se taso millä asioita ennen toimintaa miettii on aivan erilaista. Nuorena jos tuli joku mieliteko kuten koiran ostaminen niin siitä. Nyt mieti että pysyykö se elämäni muutoksissa mukana 15 vuotta jos sellaisen hankin.
Koira kuitenkin on elävä olento joten ei sitä voi ottaa hetken mielijohteesta kuin jotain pehmolelua ja todeta vuosien päästä että nyt elämäntilanne muuttunut niin että koirasta täytyyki luopua.
Tarkoitan että ikä tekee sen että miettii tarkemmin ja pidemmälle tulevaan tekemisiään ja päätöksiään eikä vain pikaisesti tee niitä kuin tuuliviiri ajattelematta seuraamuksia
Niin totta yleensä. Varmasti se menee yleensä noin.
Minä olen nyt banhempana kokeilunhaluisempi ja otan riskejä enemmän kuin nuorempana. olen varmempikin itsestäni.innostun uusista asioista enemmän kuin ennen.
Mutta kyllä, yleensä vastuuntunto kasvaa ja ymmärrys siihen iän myötä.
Itsevarmuus joo kasvaa iän ja kokemuksen myötä. Senhän takia ei parisuhteet ja suutelu sekä seksi ja tunteista puhuminen nolostuta ja hävetä enää samoin kuin ala-asteella tai yläasteella.
No ei niin. Nekin kuuluu elämään. Eri asia, kenen kanssa niistä haluaa puhua. On nimenomaan kyse haluamisesta kuin kehtaamisesta.
Olen koheltanut pää sekaisin kyllä. Olen hävennyt jälkikäteen.