Sairastan masennusta ja ahdistusta, molemmat on lääkärissä todettu. Minulla on ollut nyt viimeisen kuukauden aikana muutakin, vakavampaa terveysongelmaa, joka on aiheuttanut sen, että minua ahdistaa todella kovasti!
Eilen ja tänään heräsin unesta ahdistuksen tunteeseen, kroppaa tärisytti, mahaa väänsi, oli vaikea hengittää, itketti ja itkettää edelleen. Kaikki tämä sen vuoksi että lääkäriltä oli soittoaika vaivojeni tilasta. Käskettiin jatkamaan lääkitystä vaivoihini ja tulemaan lääkärille jos ei ensi viikollakaan helpota. Nyt minulla pyörivät päässä vain ne oireet ja olo tietenkin vain pahenee tästä pyörittelystä. En vain saa tuota huoliketjua katkaistua ja ajatuksia muualle. En tiedä miten kauan jaksan tätä olotilaa.
Mies sanoo että turha niitä asioita on etukäteen itkeä ja murehtia, mutta kun en mahda mitään tälle. Pelottaa että minussa on jotakin vialla ja haluaisin tutkimuksiin, mutta en ainakaan julkiselta puolelta pääse vielä ja yksityisesti ei ole varaa kalliisiin tutkimuksiin. Osa oireista varmaan pahenee tämän ahdistuksen vuoksi, mutta osa oireista on ihan todellisia ja hankalia. Varmasti myös useampi huonosti nukuttu yö vaikuttaa.
Olen yrittänyt hengitellä syvään kun kohtaus on päällä, mutta se ei suuremmin auta. Olen yrittänyt saada ajatuksia pois tästä lukemalla tai katsomalla telkkaria. Olen käynyt ulkona kävelyllä. Mikään näistä keinoista ei ole auttanut muutamaa minuuttia kauemmin. Aina ajatukset palaavat siihen, että nyt tuolla tuntuu pahalle, tuohon koskee, tämä on jotain vakavaa.
Onko täällä ketään, jolla olisi ollut tällaista ahdistusta terveyshuolista? Miten selvisit ahdistuskierteestä?
Eilen ja tänään heräsin unesta ahdistuksen tunteeseen, kroppaa tärisytti, mahaa väänsi, oli vaikea hengittää, itketti ja itkettää edelleen. Kaikki tämä sen vuoksi että lääkäriltä oli soittoaika vaivojeni tilasta. Käskettiin jatkamaan lääkitystä vaivoihini ja tulemaan lääkärille jos ei ensi viikollakaan helpota. Nyt minulla pyörivät päässä vain ne oireet ja olo tietenkin vain pahenee tästä pyörittelystä. En vain saa tuota huoliketjua katkaistua ja ajatuksia muualle. En tiedä miten kauan jaksan tätä olotilaa.
Mies sanoo että turha niitä asioita on etukäteen itkeä ja murehtia, mutta kun en mahda mitään tälle. Pelottaa että minussa on jotakin vialla ja haluaisin tutkimuksiin, mutta en ainakaan julkiselta puolelta pääse vielä ja yksityisesti ei ole varaa kalliisiin tutkimuksiin. Osa oireista varmaan pahenee tämän ahdistuksen vuoksi, mutta osa oireista on ihan todellisia ja hankalia. Varmasti myös useampi huonosti nukuttu yö vaikuttaa.
Olen yrittänyt hengitellä syvään kun kohtaus on päällä, mutta se ei suuremmin auta. Olen yrittänyt saada ajatuksia pois tästä lukemalla tai katsomalla telkkaria. Olen käynyt ulkona kävelyllä. Mikään näistä keinoista ei ole auttanut muutamaa minuuttia kauemmin. Aina ajatukset palaavat siihen, että nyt tuolla tuntuu pahalle, tuohon koskee, tämä on jotain vakavaa.
Onko täällä ketään, jolla olisi ollut tällaista ahdistusta terveyshuolista? Miten selvisit ahdistuskierteestä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin sairastan minäkin ja olen vielä yksinäinen, ei ole ketään edes tukena.
Niin on minullakin ihan samaa tuskaa kuin te kaksi edellä kuvaatte. Minun kova stressi-huoli pyörii tulevaisuuteni pelkojen ympärillä. Olen aivan takertunut jatkuvasti voimalla murehtimaan kaikkea tulevaa, vaikka siitä edes mitään tiedä!
Masennus paha juttu, kun mikään ei tunnu miltään, mikään ei huvita. Niinpä pääni sisältö ei saa vaihtelua helposti ollenkaan. Elän myös yksinään ja aika eristäytyneesti nykyisin, joskin keskellä kaupunkia. Outoa tuskaa siitä, miten jatkossa vanhetessani pärjään, pelkoja hätätilaan joutumisesta ilman apua. Sellaista ei nyt ole tiedossa, mutta kuitenkin elän sellaisessa peläten.
Minullakin pääsairaus on masennus ja ahdistus plus sitten joitakin elämää haittaavia muita vaivoja, jotka minullakin kovin tuntuvat sitovan minua, energiaani, ajatuksiani. - Kiitän kuuntelusta.
Ahdistuksen edetessä itselle tuli fyysisiä oireita, joita yritin epätoivoisesti selittää jonain tautina. Lisäksi aloin uskoa asioihin, joita ei ole olemassa. Tilanteen myöntäminen ja psykiatrille meno oli alku paranemiseen, johon meni aikaa.
Iltalehden jutussa ahdistuksesta kärsinyt sanoo pitkän psykoanalyysin auttaneen ulos ahdistuksesta. Jutun mukaan ahdistus ja masennus olivat saaneet huomaamattomasti alkunsa yhdestä pienehköstä tapahtumasta.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/a094dfd5-2f52-4291-af37-f62055ffb9f3
😱Kerran, siis vain yhden kerran, sain selkäsaunan. Siitä jäi minulle trauma vuosikymmeniksi.😱
Mullakin on fyysisesti suoraan sanoen paska tilanne ja onhan tämä ollut taiteilua jaksamisen kanssa. Ajoittain ahdistaa, etenkin kun oon yksin kotona eikä ole muuta kuin aikaa ajatella.
Jos ja kun jaksan lähteä käymään jossain missä tapaan muita ihmisiä niin heti olotila helpottaa kun saan muuta ajateltavaa ja puhuttavaa. Omat jutut jää taustalle eikä niihin niin kiinnitä huomiota.
Tiedän senkin että jos alkaa liikaa miettiä omia tuntemuksiaan, mikä tuntuu miltäkin ja miksi, tai miksi nyt tuonnekin sattuu jne.. se vain tekee oloa pahemmaksi.
Tämä on sellaista vuoristorataa mutta itselläni on vielä hitunen toivoa paremmasta tulevaisuudesta jäljellä. En tiedä onko sekin vain toiveajattelua mutta on se parempi kuin ei mitään.
Msennusta ja ahdistusta minullakin ja tuli vielä muutakin mukaan. Yritän nämä yksinäiset päivät saada jotenkin menemään. Tekemistäkin olisi mutta olen niin hiton aloitekyvytön eikä mikään kiinnosta. Jos on pakko lähteä kotoa liikkeelle niin on suht hyvä olla kun näkee muita ihmisiä. Joskus vaan iskee paniikki kun sekin piru mulla on. Kevättä ja seuraavaa lääkäriaikaa ootellessa.