Mua on jo pidemmän aikaa vaivannut idioottimainen jännittäminen.
Tässä (suorastaan naurettavan jokapäiväisiä) tilanteita, joissa mulla ilmenee jännittämisen oireita:
- paikat, joissa todella paljon ihmisiä samassa tilassa (niskat jumittuu, hiki alkaa valua, tulee kuuma ja huimaa)
- ruokailutilanteet (joskus jännitän etukäteen ja usein on sattunut niin, että on ilmennyt käsien/pään vapisemista ja annos on jäänyt syömättä, jonka seurauksena itsetunto on pahasti kolhiintunut)
- esiintymiset (koulussa esim yhtä tuskaa!)
- kassalla tai muissa käsien tarkkuutta vaativissa hommissa, joissa muut saattavat katsoa
TÄÄ ON OIKEASTI KAUHEATA! Mä varmaan taas itken kohta itseni uneen tän vaivan takia.. Olen kokeillut koulupsykologilla juttelemista, mutta ei siitä ole apua. No tietysti Propralista on ollut apua, mutta en haluu popsia koko ajan pillereitä! En tiedä, jaksaako tätä helvettiä enää kauaa..
Tässä pari esimerkkiä, mitkä ovat nyt viikon sisään masentaneet hirveästi:
- Viikon vaihteessa laivareissulla kävin. En oikeastaan jännittänyt yhtään, mutta sitten laivalla kun saman tilan alla oli kauheasti ihmisiä, mulla meni niskat jumalattoman jumiin ja tuntui, että pää ajoittain nyki/vapisi. Helpotti, kun join pari pulloa kaljaa..
- Toissapäiväiset treffit. Kävimme syömässä, tätä jännitin jokseenkin etukäteen. Treffikumppanini on aivan ihana ihminen ja sen takia pelkäsin, että hän saisi vaivastani tietää. Niinhän siinä kävi, että kauhea käsien tärinä iski, enkä uskaltanut syödä lautasta tyhjäksi..
Mistä oikeasti vois olla apua tohon saatanan niska/pääongelmaan!? Se on niin jumalattoman kiusallinen, ei Propralikaan auta siiheN! Ja muutenkin oon kurkkuani myöden täynnä tätä ongelmaa ja sitä, etten voi olla yhtä sosiaalinen kuin haluaisin ja pystyisin, sillä pelkään heikkoudeni paljastuvan muille! Kaikista eniten harmittaa se, että taidan joutua heittämään tulevaisuuden ammattihaaveen, juontajan ammatin sivuun.. Arvatkaa vaan masentaako. Siis hyvänen aika, olis mulla mielummin vaikka astma! En häpeäisi sitä näin paljoa kuin tätä!
Please auttakaa! Oon oikeasti kokeillu kaikkea rentoutuskaseteista kirjojen kautta Propraliin.. mistään ei pysyvää apua ja mä en millään haluais alottaa rauhottavien syömistä...
Tässä (suorastaan naurettavan jokapäiväisiä) tilanteita, joissa mulla ilmenee jännittämisen oireita:
- paikat, joissa todella paljon ihmisiä samassa tilassa (niskat jumittuu, hiki alkaa valua, tulee kuuma ja huimaa)
- ruokailutilanteet (joskus jännitän etukäteen ja usein on sattunut niin, että on ilmennyt käsien/pään vapisemista ja annos on jäänyt syömättä, jonka seurauksena itsetunto on pahasti kolhiintunut)
- esiintymiset (koulussa esim yhtä tuskaa!)
- kassalla tai muissa käsien tarkkuutta vaativissa hommissa, joissa muut saattavat katsoa
TÄÄ ON OIKEASTI KAUHEATA! Mä varmaan taas itken kohta itseni uneen tän vaivan takia.. Olen kokeillut koulupsykologilla juttelemista, mutta ei siitä ole apua. No tietysti Propralista on ollut apua, mutta en haluu popsia koko ajan pillereitä! En tiedä, jaksaako tätä helvettiä enää kauaa..
Tässä pari esimerkkiä, mitkä ovat nyt viikon sisään masentaneet hirveästi:
- Viikon vaihteessa laivareissulla kävin. En oikeastaan jännittänyt yhtään, mutta sitten laivalla kun saman tilan alla oli kauheasti ihmisiä, mulla meni niskat jumalattoman jumiin ja tuntui, että pää ajoittain nyki/vapisi. Helpotti, kun join pari pulloa kaljaa..
- Toissapäiväiset treffit. Kävimme syömässä, tätä jännitin jokseenkin etukäteen. Treffikumppanini on aivan ihana ihminen ja sen takia pelkäsin, että hän saisi vaivastani tietää. Niinhän siinä kävi, että kauhea käsien tärinä iski, enkä uskaltanut syödä lautasta tyhjäksi..
Mistä oikeasti vois olla apua tohon saatanan niska/pääongelmaan!? Se on niin jumalattoman kiusallinen, ei Propralikaan auta siiheN! Ja muutenkin oon kurkkuani myöden täynnä tätä ongelmaa ja sitä, etten voi olla yhtä sosiaalinen kuin haluaisin ja pystyisin, sillä pelkään heikkoudeni paljastuvan muille! Kaikista eniten harmittaa se, että taidan joutua heittämään tulevaisuuden ammattihaaveen, juontajan ammatin sivuun.. Arvatkaa vaan masentaako. Siis hyvänen aika, olis mulla mielummin vaikka astma! En häpeäisi sitä näin paljoa kuin tätä!
Please auttakaa! Oon oikeasti kokeillu kaikkea rentoutuskaseteista kirjojen kautta Propraliin.. mistään ei pysyvää apua ja mä en millään haluais alottaa rauhottavien syömistä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Psykosomaattisiin oireisiin olen itse käyttänyt menestyksellä kossua. En tietenkään yleisperiaatteellisista syistä lähde kossua suosittelemaan, mutta itselleni se on auttanut.
Sinä persaukko kirjoittelet täällä noita omia kommenttejasi ja pahoitat ihmistet mielet. LOpeta tuollainen!! Sulla taitaa todella olla tosi yksinäistä, kun täällä turhanpäiväisyyksiä lauot. Säälittävä olet!
Jännitän samallalailla kuin aloittanut. Kyllä harmikseni joudun toteamaan että alkoholi on minua auttanut, mutta itse inhoan sitä että tällainen parannuskeino minuun tepsii.
Voi helevetti kun jollakin pääsis eroon...niin jännityksestä kuin liika alkkomahoolistakin.
Minun käy niin sääliksi minua. Ja häpeänkin. En ole mikään persaukko, Olen per Saukko.
mulla on ihan sama ongelma.en voi koskaan esim.syödä muuta ku kotona,oman perheeni kanssa.on sitä vuosien varrella joutunut useasti selittämään verukkeita,miksi en syö ja niin pois päin.helvetinmoinen ongelma on,mutta en ole koskaan hakenut mitään lääkettä.en kyllä tajua mistä tuo pään tärinä johtuu ja miksi jännitän,en pysty monesti sytyttää edes tupakkaa jos joku katsoo...
Voisiko hypnoosista olla tämän asian suhteen apua? Moni on saanut siitä pysyvän avun, mutta uskoako tuohon omalla kohdalla??
Olen opiskelija tällä hetkellä, ei oikein olisi varaa mennä hypnoosihoitoon, mutta ei muutkaan keinot näytä tepsivän..
Hei,
Voimia sulle! Tiedän tasan tarkkaan miltä kuvaamasi asiat tuntuu. Olen itsekin jännittäjä, joskaan nykyisin 29 v. iässä en enää niin kuin ennen. Se mitä tässä halusinkin sanoa on: se menee joskus ohi. Vaikka tästä ei tunnu juuri nyt tietysti olevan apua.. mutta ettet hautaisi unelmiasi esim. juontajan ammatista. Iän mukana nuo asiat alkaa jäädä väkisinkin taka-alalle. Itse toimin nykyään opettajana, vaikka vielä esim. 6 v. sitten esiintyminen oli pahinta mitä tiesin. Mutta vähän vähältä... nyt se ei enää pelota, ja voin nauttiakin siitä.
Edelleen jännitän kahvikuppitilanteita (jos mun täytyy kantaa kuppi tasseineen paikasta A paikkaan B), ja aina venkoilen itseni noista tilanteista. Mutta tämä lienee ainut oikeasti päälle jäänyt pelko/ jännitys, joka oikeasti joskus vielä rassaa. Muut jännittämiset ovat pieniä ja ei niitä jaksa enää huomioida - kai ne on alkaut itsessään hyväksyä.
Voi kuulostaa hölmöltä mutta silti: jos treffikumppanisi oikeasti on ihana, en usko, että hän sinusta mitään pahaa ajattelee, vaikka ongelmasi huomaisikin, tai jos siitä muuten vaan hänelle kertoisit. Usein kun asiasta kertoo, se ei enää itseä vaivaa ja jännittämisen unohtaa.
Koetahan siis jaksaa jatkaa.. vaikka varmasti on rankkaa. Elämä muuttuu kuitenkin aikanaan helpommaksi!
Mulla on/oli kanssa samankaltaisia oireita. Esiintymiset, kaupassa käynti ja ruokailutilanteet olivat todella vaikeita, kädet ja pää tärisi, punastui ja sydän hakkas. Terveyskeskuslääkäri totesi, että nämä ovat paniikkihäiriöoireita, ja määräsi Seroxat-lääkkeen. n. 1-2 kk:n jälkeen olin niinku eri mies. Ei juuri mitään oireita. siitä on nyt n. 2 vuotta, melko hyvä tilanne vieläkin. Nykyään oikeestaan vaan krapulassa tulee em. oireita.
Mutta kun en millään tässä iässä (17) haluaisi aloittaa mitään noin ratkaisevan lääkkeen käyttöä. Pyskologini sanoi, että tämä liittyy todennäköisimmin ikävaiheeseen ja elämän muutoksiini, eikä ongelma ole vielä vakava.
Tämä kun rajoittuu vain ja ainoastaan esiintymis-ja yhteisruokailutilanteisiin. Kauhean raskas tämä ongelma on, se on pakko myöntää.. Välillä tuntuu todella epätoivoiselta, mutta välillä on parempiakin päiviä. Haluaisin todellakin saada avun (mutta en lääkkeistä...)
Mainitsemasi lääke aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa seksuaalisten halujen pienentymistä, josta minulle taas seuraisi näin seksistä nauttivana ihmisenä suuri menetys...