En nyt oikein tiedä kuuluuko tämä tänne,mutta kerronpa nyt kuitenkin. Lapseni on 15 vuotias.Hänellä on vain yksi ystävä,saman ikäinen myös. Tytöt ovat koko ajan yhdessä,melkein joka ikinen päivä.Joskus tuntuu,että tyttäreni asuu tämän ystävänsä luona tai päinvastoin. Hänen kaverinsa tavaroita on meillä hammasharjasta vaatteisiin ja tyttäreni huoneessa on koko ajan varasänky kaverilleen.
Olen huolissani,koska tyttärelläni ei ole muita kavereita.Hän on tuntenut tämän ystävän aivan pienestä pitäen ja he ovat erottamattomat. Tyttärelläni ei ole poikaystävää,ei ole edes kiinnostunut kuulemma,kun olen kysellyt.Pitäisihän jo tuon ikäisen tytön aikuistua ja saada muitakin ystäviä. Ymmärrän kyllä että pienenä on se yksi kaveri jonka kanssa on todella usein,mutta lapseni on jo teini-ikäinen.
Olen yrittänyt puhua hänelle asiasta,ja sanoa,että hänen pitäisi tehdä muutakin,käydä paikoissa,tutustua ihmisiin,eikä aina vain olla sen saman kanssa,mutta puhumiseni ei onnistu.Siitä syntyy vain riita.Mitä pitäisi tehdä,antaa asian vain olla?
Onhan minulla äitinä oikeus neuvoa lastani.En halua,että lapseni ei opi solmimaan lainkaan muita ihmissuhteita kuin vain tähän yhteen.Aikuis elämä ei tulisi olemaan helppoa.
Onko muilla samanlaisia ongelmia lapsensa kanssa?
Olen huolissani,koska tyttärelläni ei ole muita kavereita.Hän on tuntenut tämän ystävän aivan pienestä pitäen ja he ovat erottamattomat. Tyttärelläni ei ole poikaystävää,ei ole edes kiinnostunut kuulemma,kun olen kysellyt.Pitäisihän jo tuon ikäisen tytön aikuistua ja saada muitakin ystäviä. Ymmärrän kyllä että pienenä on se yksi kaveri jonka kanssa on todella usein,mutta lapseni on jo teini-ikäinen.
Olen yrittänyt puhua hänelle asiasta,ja sanoa,että hänen pitäisi tehdä muutakin,käydä paikoissa,tutustua ihmisiin,eikä aina vain olla sen saman kanssa,mutta puhumiseni ei onnistu.Siitä syntyy vain riita.Mitä pitäisi tehdä,antaa asian vain olla?
Onhan minulla äitinä oikeus neuvoa lastani.En halua,että lapseni ei opi solmimaan lainkaan muita ihmissuhteita kuin vain tähän yhteen.Aikuis elämä ei tulisi olemaan helppoa.
Onko muilla samanlaisia ongelmia lapsensa kanssa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No ystäviä tietty vois olla jokunen lisää, eikä ihan noin tiivistä yhteiseloa. Molempien tyttöjen pitäisi tietää että kummassakin kodissa muilla on oikeus omaan kotirauhaan VAIN oman perheen kesken. Mutta poikiin kohdistuvasta kiinnostuksesta ei kannata olla huolissaan. Parempi vaan kun ei liian aikaisin, kyllä ne ehtii.
Siskoni lähti bilettää välittömästi rippikoulun jälkeen (meillä kotona oli rippikouluikä ehdoton raja). Itse oli koiraharrastuksissa mukana tiiviisti, eikä mikään muu kiinnostanut kuin vasta 17 vuotiaana. Hyvimpä tässä on ehtinyt, poika tuli ja meni, perhe perustettu, lapset saatu, erottu ja uusi suhde rakennettu. =)
Omille murkkuikäisilleni olen yrittänyt opettaa kolme perusasiaa: 1) eivät pidä sitoumumisessaan mitään kiirettä, mieluimmin oma itsenäinen eläminen tekee hyvää vaan ennen tiivistä parisuhdetta. 2) Luottamus toisiin ihmisiin ja oman luottamuksen säilyttäminen muita kohtaan ovat tärkeitä. 3) Pettäminen niin kaveri, kuin seurustelu suhteissa on tuomittua.
paskat...
ootko koskaan tullu miettineeks miksei sillä sun tyttärelläs ole muita kavereita????
ei se oo niin helppoa...
Oli pakko vastata, kun kuulosti niin tutulta. :) Olen itse 18v tyttö ja tuo miten kuvailit tyttäresi tilannetta kuulosti niin tutulta. 13 vuotiaana tapasin parhaan ystäväni ja siitä asti olemme olleet erottamattomat. Kaikki asiat tehtiin aina yhdessä eikä muille jäänyt aikaa, kun aina piti olla sen yhden kanssa joka oli TODELLA tärkeä. Me ollaan edelleen todella läheisiä, mutta kummallakin on nyt muita kavreita joiden kanssa viettää aikaa ja ei ihan kylki kyljessä enään liikuta. ;) Pari vuotta sitten äitini myös kyseli, että miksi ei voi olla muiden kanssa ja, että se tekisi hyvää, mutta silloin se vain luokkaisa. Tuli sellanen olo, että äiti ei ois antanut päättää omista kavereista ja se oli iso juttu. Ystävällisenä neuvona sanoisin sulle, että älä puutu tähän asiaan, anna tyttäresi tehdä niin kuin haluaa ja (tässä tapauksessa) olla sen ihmisen kanssa jonka haluaa. 15 vuotiaana kaverit (tai kaveri) on se tärkein asia elämässä ja jos menet sekaantumaan voin sanoa ettei tyttäresi olisi iloinen. Kyllä se siitä, ajan myötä tulee varmasti lisää kavereita ja kiinnostus siirtyy muihin asioihin. :) Tulipa nyt todella sekava selitys, koitahan ymmärtää.
Hyvää kevään alkua!
-aurinko
miksi sinusta pitäsisi mielummin suosia lyhyitä kertakäyttö ystävyyksiä?
mitä vikaa on pitkässä luotettavassa ihmissuhteessa?
mistä tiedät ettei tytöillä ole näitä pintaliito tuttavuuksia koulussa? kavereita, joiden kanssa turistaan ja morkataan opettajia sekä vanhempia, mutta joita tytöt eivät kuinkaan pidä luottamuksen ja kyläilyjen arvoisina ystävinä?
miksi salkkari elämä on sinusta perempaa ja haluttavampaa?
Tuossa iässä tytöt voivat olla erottamattomia. hei ikään kuin harjoittelevat "parisuhdetta" varten, ei mitenkään seksualisesssa mielesssä, mutta muuten. Kun aikaa kuluu, kuviot suurentuvat ja ystäväpiiri kasvaa.
Suurempi huoli olisi, jos hänellä ei olisi hyvää ystävää, vaan pelkkiä tuttavia. Aikuisenakin naisten pelastus on kriisitilanteissa se turvaverkosto, jonka he luovat lähinnä toisten naisten kanssa.
Älä välitä ja anna tyttöjen olla. Tuossa iässä on NIIN tärkeää, että on bestis. Kyllä he jossain vaiheessa "erkanevat". Se mihin voisit puuttua on se , että aina ei tarvi olla yötä toisen luona. En ainakaan itse haluaisi, että meillä on alati yövieraita.
totta joka sana.Minunkin tytöllä oli vain se yksi ja ainoa bestis.En huolestunut,olin onnellinen,että on edes yksi ja ei ole yksin.Sitä ystävyyttä tiiviisti yhdessä kesti 9-vuotta,sitten tuli poikaystävät kuviin.Tytölläni vieläkin tämä bestin on bestis,vaikka eri paikkakunnilla jo asuvatkin.Pojallani on myös boybestis.Tuossä murkkuiässä bestikset ja kaverit yleensäkin menevät ohi omien vanhempien.Kyllä he siitä "kasvavat" ja "aikuistuvat".
Sekoitat kaksi asiaa: Kaverin ja ystävän. Tyttärelläsi on sellaista, jota harvalla on: Hyvä ystävä. Se on ihmisen parasta pääomaa. Älä väheksy sitä.
kuullostaa tutulta.itse olin samanlainen kunnes bestikseni kuoli onnettomuudessa ollessani juuri 15 v..onneksi oli poikaystävä ja niitä koulukavereita...