Miltä se tuntuu?

Ei ole mitään merkitystä jos itsellä ei ole häntä kohtaan tunteita. En ole vastuussa täysin satunnaisten ihmisten kyyneleistä.

Jos tai kun tiedän vaikuttaneeni häneen ja vice versa , voin pahoin asian vuoksi, tunnen jopa surua ja tahtoisin puhua asiat halki vaikka kahvikupposen äärellä.

Sellasta naista pitäis sitten kutkutella kainaloista niin , ..... niin

Tapasin 7 vuotta sitten oikein ns. pelimiehen. Ravintolassa mainosti, kuinka naiset ovat itkeneet hänen peräänsä (totta, komea mies ja supliikki mies, osasi vetäistä oikeista naruista kertoen että hän vietti illan heidän kanssaan ja that's it jne)
Kuuntelin hänen juttujaan itse myös viihteellä olevana ja naureskelin vain. Tämmöiset miehet on pelkkää huulen heittoa, ajattelin.
Miten kävikään...olimme kavereita pitkän aikaa, hän ei edes yrittänyt mitään. Sanotaanko tässä suoraan, että miltein naapureita olimme kun ensimmäisen kerran taksilla tulimme (hän ehdotti samaa taksia)samaan osoitteeseen.

En osaa nopeuttaa tätä stooria mutta yhdessä nyt 7 vuotta. Alussa usko oli koetuksella kun ajattelee ihmisen joka ei ole aikuis-iällä asunut/seurustellut kenenkään kanssa. Hän antoi minulle arvoa alusta saakka mitä tulee seksiin. Sanoin heti että seksiä on turha yrittää meikäläisen kanssa. Hän katsoi miltein yllättyen ja kunnioittavana- niinkuin jälk.päin sanoi.

Silti emme asu yhdessä. Homma toimii koska hänellä alkoholiongelma jonka kanssa en enää halua taistella. Vaikkei känniin juo mutta jokapäivä sitä menee. Käy töissä kuitenkin.

Tämmöinen tarina.

Ei ole tuollaista tapahtunut, palaan asiaan kun on kokemusta asiasta.

Mitäs sitä miettimään. Jos joku musta noin ajattelee/ajattelisi niin mussa pitäisi olla jotain mystisyyttä tallella että olisin ns mielenkiintonen. Vastaavasti ajattelisin että nainen on juoksunsa juossut ja näkee mussa nyt sitten elättäjän ja sen ns viimisen turvallisen oljenkorren jonka kanssa "jakaa" loppuelämä kun kaikki muu jännitys on nähty jo ja biologinen kello tikittää.

En tajua tuollaista käytöstä ollekaan. En osaa samaistua. Tuntuu vaivaannuttavalta. Otan etäisyyttä jos ei olla tosi läheisiä. Jos ollaan läheisiä niin tunnen itseni hyväksi ja tärkeäksi ja halutuksi, mutta jotenkin väärällä ja epäoikeutetulla tavalla.

Sen ymmärrän jos välit on katkenut tai jotain muuta dramaattista, mutta jos vaan ei olla nähty hetkeen ja se riittää suurten tunteiden aiheeksi ? Kaipauksen ymmärrän, mutta en näe sitä melankolisena ellei ole jonkun sortin lopullinen ero.

Kauneus on katoavaista, mutta luonne ei niin helposti muutu.

Ei tuota tapahdu oikeesti.
Hyvännäköisyydestä ei ole mitään todisteita anonyymipalstalla.

Baarimikko se vaan kirjottelee jotta ihmiset menis sinne siinä toivossa että kaipailija ois oikeesti siellä ja joku oikeesti just häntä haluaa.

jos ei ole tunteista puhuttu ikinä niin ei se oikein herätä mitään tunteissa minussa kun en tiedä miltä toisesta tuntuu.

Hyvältä vain on tuntunut.

siis millai hyvännäköinen ja millaista kohdetta oliko kohde miten hyvän näköinen.

Tämä hyvä juu