Silloin tällöin tulee vierailtua muillakin palstoilla kuin näillä "suomi-palstoilla".
Mielenkiintoinen ketju on linkin takana. Voi sentään, miten meistä vanhoista tulee tai kasvaa kaiken hamstraajia ja talteenlaittajia.
Enite ihmetyttää, että lahjat jäävät käyttämättä ja lahjojen antajat ja jälkipolvi löytää jäämistöstä käyttämättömiä avaamattomia lakanoita ym. Ihminen itse on saattanut käyttää loppuun saakka risaisia luutuksin kelpaamattomia lakananoita/pyyhkeitä ym. Yllättäviä löytöjä laidasta laitaan voi löytyä ja paljastua monenmoista, jopa sellaista minkä toivoisi pysyvän salassan
Olisko peiliin katsomisen paikka ja kuolinsiivouksen aloittamisen paikka?
Itse olen yrittänyt siivota ja vähentää kaikkea joutavaa papereista ym alkaen, ettei jäisi jälkipolville siivottavaa liikaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3469976/erikoisin-asia-mita-olet-loytanyt-vanhempasi-tai-isovanhempasi-jaamistosta
Mielenkiintoinen ketju on linkin takana. Voi sentään, miten meistä vanhoista tulee tai kasvaa kaiken hamstraajia ja talteenlaittajia.
Enite ihmetyttää, että lahjat jäävät käyttämättä ja lahjojen antajat ja jälkipolvi löytää jäämistöstä käyttämättömiä avaamattomia lakanoita ym. Ihminen itse on saattanut käyttää loppuun saakka risaisia luutuksin kelpaamattomia lakananoita/pyyhkeitä ym. Yllättäviä löytöjä laidasta laitaan voi löytyä ja paljastua monenmoista, jopa sellaista minkä toivoisi pysyvän salassan
Olisko peiliin katsomisen paikka ja kuolinsiivouksen aloittamisen paikka?
Itse olen yrittänyt siivota ja vähentää kaikkea joutavaa papereista ym alkaen, ettei jäisi jälkipolville siivottavaa liikaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3469976/erikoisin-asia-mita-olet-loytanyt-vanhempasi-tai-isovanhempasi-jaamistosta
Vastaukset 18
Vanhimmat
En osaa sanoa.
En ole kuolemassa.
Eikä ole minulla vauvaakaan.
Olen pahoillani että sinä olet.
Sillä tuskin olet vauva, kun osaat auttavasti kirjoittaakin.
H.
Päivän naurut, kiitos :)
Nyt tuli eteen ensimmäinen "kuolematon ihminen", jonka olen tavannut tai josta kuullut.
Tokmannin ilmaisämpärit.
Seurakuntien ilmaiskahvit ja kuivat kakku palat.
Kaikki mahdolliset avajaiset missä vähänkin vilahtaa mahdollisuus ilmaiseen kahvimukiin.
Olen tehnyt elon siivouksen. Kuolleenahan niitä ei enää tehdä. Paitsi saattoväki ja omaiset kiroaa jos joutuu tekemään yhtään ylimääräistä.
Ilmainen kahvimukillinen ei päädy romuna huusholliin, korkeintaan lannoitteeksi kesämökille, jos sattu huussi olemaan.
En ole hamstraaja, ainakaan tuollainen tvssa esitelty, jolla ei tavarat mahdu sisään t. kävelemään huushollissa, kun on rojua paikat täynnä.
Päinvastoin, lapsena harkittiin ostoksia ja yleensä se vaatteiden hankinta oli vaikeaa, kun äiteen mielestä mikään ei saanut maksaa mitään. sitten olin työkavereiden kanssa matkalla ja he noin vain osti jotain rättiä.
Mieheni laittaa roskiin yleensä esim. sillipurkit liemineen eikä putsata purkkia kaappiin odottamaan käyttämättömyyttä. Vaaterättejä on kyllä turhaankin odottamassa laihtumista!
Toki tunnistan ja peiliin saisin siinä mielessä kurkistella useammin.
Pesiä olen minäkin joutunut tyhjentelemään, joskus jopa semmoisen homman jälkeen olen ymmärtänyt edesmenneitä sukulaisiani paremmin,
erään jutun voin kertoa, siitä on jo vuosia, tiesin toki, että tätini oli kova kutomaan mitä kauniimpia kirjokintaita, mutta sitä en osannut odottaa,, mikä selvisi jälkikäteen, että varmasta värisilmästään huolimatta hän oli kokeillut erilaisia väriyhdistelmiä kymmenittäin, eli löysin ison laatikollisen keskeneräisiä, puoliväliin kudottuja kintaita, joissa väriyhdistelmä oli ilmeisesti kokeiltu ja sitten hylätty, mutta sitä ei oltu kuitenkaan purettu.
Se oli Pekingin olympialaisten aikaan, kisoja katsoessani sitten purin ne kaikki ja kymmenistä lankakeristä tein ison isoäidinneliöpeitteen ja se peite sai nimenkin, Tädin nimi Peking..
Mielenkiintonen linkki sanoman palstalle. Muutakin kuin hamstraamista on löytynyt jäämistöistä. Laidasta laitaan.
Seksilelu, mikä osoittaa että myös ikääntyneillä on tarpeet purkautua aika ajoin. Eikä ole naurun asia, kuten 88v lukijamummo toruu naurajia, lasta ja lapsenlasta jotka löysivät dildon 97- vuotiaana kuolleen urheilleen mummon tavaroista.
Pitääkin häviittä seksilelut,ei sitä tiedä koska kuolee.
Roinaa nurkissa vaikka muille jakaa :(
-- mun omaiset ja tuttavien tuttavat on aina raha- ja pankkiasiostaani - kadonneita papereitaan saa tämä näkövmmainen löytää milloin mistäkin joten huoh vain - apujen saanti aina lie aika pitkissä kantimissa - kuin yleensäkin muillakin vammaisiksi rusikoiduilla immeisillä.
--sana kiinnostuneita jäi puuttumaan tekstistäni.
En tunnista, en hamstrannut edes tuota linkkiäsikään katsottavakseni.
Aika tavaran kaupitsee, sanotaan. Kun tavara on riittävän kauan muhinut käyttämättömänä, niin kyllä sille joku päivä käyttöä löytyy. Periaatteena sellainen, että jos edellinen sattuu hajoamaan, niin uusi on valmiina kaapissa odottamassa käyttöä. Hieman liioiteltuna tuo edellinen, ainakin käyttötavaroissa ja ruokatarvikkeissa.
Linkissä oli hauska viestiketju, vaikka en ymmärtänyt, miksi dildon löytyminen naurattaa. Ilmeisesti juuri siksi on elänyt vanhaksi, kun on kehossa toimintaa ja virtaa. Uskon vakaasti että orgasmeilla on koko kehoa hoitava vaikutus.
Kyllähän sitä jotain huvittavaa hamstraa, esim. kadulle tippuneita tukkakuminauhoja. Mutta yksi merkittävä hamstrauskohde on. Jos ruoalla on vapaasti otettavaa punaviiniä, niin sitä tulee ryystettyä. Jollakin lomamatkoilla, joissa maissa on viini halpaa ja ruoka on jo etukäteen matkan yhteydessä maksettu. Tai aikanaan töissä jossain yritysvierailulla. Jo työuran alussa huomasin, että poden ilmainen-viini-ahneutta. Päätin lujasti 10ksi vuodeksi, etten maistakaan ilmaista alkoholia. Se piti. Mutta yhden työpaikan vaihdoksen yhteydessä se taas repesi käsistä ja nyt viimeksi ulkomaan matkalla lipitin taas niin, että jälkeenpäin hävetti. Ei itsekään käsitä kun 8 euron viinipullolla saan varmasti sen kännin minkä haluan, miksi helkkarissa pitää kiskoa monta lasia, niin ettei itse ruoka meinaa mahaan mahtua. Olenkohan tämän porukan ainut.
Asialla on nimitys. Alkoholismi. Paha sellainen.
Tulipa tuosta mieleen vuosikymmeniä sitten kun olin työpaikoissa joissa paljon porukkaa ( 100-400 henkeä). Niissä oli tapana vielä silloin tarjota ennen kesälomia kahvit ja voileipäkakkua, ja johtaja sitten aina kertoi miten vuosi oli sujunut myyynnin puolesta ja oliko seuraavalle vuodelle odotettavissa lisää investointeja tai joutuuko laman takia vähentämään porukkaa.
Joulun aikaa oli sitten pikkujoulut kaikille työläisille joissa tarjottiin kaikki jouluruokaan kuuluvat herkut snapsit ja oluet.
Aina ei riittänyt ruoka eikä juoma viimeisenä jonossa olevalle kun ahmatit latoivat lautasensa kukkurilleen ja juoksivat juomapöydästä santsaamaan . Sitten jättivät ruoat syömättä lautasilleen kun ei sinne vatsaan kaikki mahtunutkaan. Ja moni sammui kesken ruokailun .
Tämä käytös on ihmeellistä mielestäni.
Hytinäx1
Takavuosina ehkä, mutten tunnusta.
Beng
Tätini laittoi talteen kaiken. Löytämänsä korkit, muovipussit , jugurttipurkit ym. Tuotakin voi joskus johonkin tarvita, tuumasi.
Kuoli lapsettomana ja testamenttasi ison osan omaisuuttaan SPR:lle.
Se ikuinen nuukuus ja säästäminen kaiken varalle, laittaa käyttäytymään vähemmän viisaasti. Säästäminen vaikka monilla kituuttajilla alkaa elämä olemaan ehtoopuolella.
Tuttujen kesken on puhuttu, että uskoisi jokaisen tajuavan, ettei elonpäiviä ole rajattomasti enää ja osataan laskea, että jos on 68v niin elinikää voi olla hyvässä lykyssä parikymmentä vuotta jäljellä. Kuolinilmoituksista viisastutaan,kun kerta toisensa jälkeen sieltä löytyy meitä nuorempien nimiä. Kukaan ei voi tietää elinpäiviään, eikä niitä ennustaa.
Elää ja nauttii sen mukaan, päivä kerrallaan ja pistää rahansa haisemaan. Jos sattuu elämään kauemmin kyllä meidät hautaan huolletaan yhteiskunnan taholta, jos arkkurahat puuttuvat.
Kun otin suvun mökin haltuuni, toisin sanoen aloin päämieheksi ja aloitin perusteellisen remontin, oli pakko olla myös kylmäverinen.
Vuosikymmenten aikana sinne kertynyt tilpehööri ja arvoton roina ja kulahtaneet puolikorvaiset astiaston saivat kylmää kyytiä roska jätteisiin.
Uusin jopa lähes kaikki kalusteet, mökin henkeä kunnioittaen. Ns perinne lipastoa ja sen sellaista vanhaa arvoa säästin.
Rempasta eteenpäin en ole kerännyt mitään ylimääräistä, edes muovipusseja, korkeista ja purkeista puhumattakaan. Vieläkin siellä on tarpeetonta. Mutta olkoon. Eivät ole kulkemisen esteenä kuitenkaan.