moni toivoo

Tuskinpa, ihmiset on vain kateellisia, kun omat asiat ei ole sillä tavalla kuin toivovat.

No ei varmaan toivo. Moni myös toivoo ettei kadehtisi.

Kai joku kypsymätön sielu voi sellaistakin toivoa.

Huh huh, sellaista toivova ei ole kokenut sitä mitätöintiä, riipimistä, lapsellista vertailua missä jossain asioissa parempi pyritään alentamaan tai repimään kappaleiksi, toisaalta sitä epäempaattista paskasadetta tai vahingoniloa, mitkä koetaan "oikeutetuiksi", onhan joku saanut jonkun narsistin tuntemaan pienuutta ja silloin on oikein olla epäempaattinen paska sitä kohtaan.

Joo ei kiitos. Onneksi on kyllin syntymässä ja maailmalta saanut ja kiitollinen siitä, näin voi ilolla kannustaa niitä eri asioissa kaikkein etevimpiä... tuon vastenmielisen mitätöimisen sijaan!!!!

Kateellinen toivoo että heitä kadehdittaisiin. Se on maailman pikkumaisin paskin tunne joka vie järjiltään.

Ei kukaan toivo sellaista ristiä riesakseen, sanonpahan vaan

Minua ärsyttää kateeliset ihmiset yli kaiken.

Kateellisten puhetta...

Näköjään kateus mielletään tässä keskustelussa negatiiviseksi tunteeksi, vaikka se voi olla positiivinen eteenpäin ajava voima. Mitä pahaa olisi esimerkiksi tunnustaa suoraan jollekin kuinka hieno auto tällä on tai kuinka kaunis on? Tuntuu, että tällainen suoraan tunteista puhuminen ei oikein istu suomalaiseen sielunmaisemaan.
Kun ei hukkaa energiaa itsesääliin ja muiden panetteluun niin alkaa tehdä elämässään asioita, jotka vievät eteenpäin kohti omia tavotteita ja unelmia.

Näköjään kateus mielletään tässä keskustelussa negatiiviseksi tunteeksi, vaikka se voi olla positiivinen eteenpäin ajava voima. Mitä pahaa olisi esimerkiksi tunnustaa suoraan jollekin kuinka hieno auto tällä on? Tuntuu, että tällainen suoraan tunteista puhuminen ei oikein istu suomalaiseen sielunmaisemaan.
Kun ei hukkaa energiaa itsesääliin ja muiden panetteluun niin alkaa tehdä elämässään asioita, jotka vievät eteenpäin kohti omia unelmia.

Ehkä kateellinen toivoo tuollaista, mutta kukaan, joka on joutunut kateuden kohteeksi ei sellaista toivo, koska tietää mitä se on. Kateellinen koettaa tuhota kadehtimansa pahoilla puheilla, valheilla, ilkeilemällä ja aiheuttamalla mahdollisimman paljon pahaa.

Töissä suureen ääneen lapsistaan kailottavat, minulla kun niitä ei ole :)))
Lähden vapaalle niin pääsen rauhaan, ne eivät.

Miksi semmoista toivoisin? Ei olisi syytä. Ja kateellisuus saa ihmisistä ilkeitä.

Miksi kukaan toivoisi sellaista että paheksutaan, vähätellään, levitellään valheita jne. ilman mitään syytä? Noinhan kateus usein ilmenee.

Voi olla niin kateellinen muille, että aivan tuntee kuinka se myrkyttää sielun ja kaiken inhimillisen yhteyden kateuden kohteeseen tai yleistyneessä kateudessa sitten ihan kaikkiin kanssaihmisiin, jos tuntee itsensä täydelliseksi looseriksi. Silloin voi käydä niin, että vetäytyy ihan vapaaehtoisesti asemaan, jossa ei missään tapauksessa ole mitään kadehtimisen arvoista, ettei saisi itseensä vedettyä tuota kateellisten katkeraa huomiota, sitä samaa joka itseä suhteessa muihin korventaa. Kateus ei siis välttämättä ole mikään sellainen ihmisiä eteenpäin puskeva voima, jona uusliberalistinen jargon sen haluaa esittää.

Katkeruus on vielä pahempaa kuin kateus. Kaikki voivat joskus vähän kadehtia mutta katkeruus on kamalaa. Siitä pitää pääsyä eroon, ja silloin on hyvä on etäisyyttä ja poistaa katkeruuden aiheet. Ja ihmiset jotka tekevät katkeriksi ja jotka ovat katkeria. Niin kauan kuin itse on vahva ja kestää heitä. Minä en kestä. Siksi lähdin pois. Jos en olisi lähtenyt en tiedä olisin tehnyt. Nyt on helpompi, toki vielä poistelen ihmisiä elämästä ja yritän tutustua uusiin. Katkeruuteen ei auta kuin aika ja muutokset. Ja joskus kosto, eivät tee katkeriksi niin helposti uudelleen.

Vielä suurempi osa toivoo, että heitä arvostettaisiin? Joskus kuullut sanottavan, että kateus on ansaittua, mut se on huono periaate, jos se toimii ajurina ja tavoitteena ihmiselle? Kertoo ehkä enempi ihmisestä, onko ehkä pyrkyri ja itsekäs, jonka arki ei kuulosta kovin kadehdittavalta?

Kateus on pahimmillaan fanaattista poraamista ja todellista kiittämättömyyttä niitä etuoikeuksia ja lahjoja kohtaan mitä on elämältään saanut ja pyrkimystä viedä muilta tuhkatkin pesästä. Jos esimerkiksi johtoportaaseen asti päässyt eukko ei pärjää sen asian kanssa, että joku muu on joskus onnistunut jossain mitä ei voi rahallisesti tai statuksellisesti mitata, niin sylkäisisi sen päälle sitten ja toteaisi arvottomaksi eikä käyttäisi uran loppumetrejään toisten tuhoamiseen.