Oletko käynyt auttamassa yksinäistä kotonaan asuvaa vanhusta?

Tein sitä 7 vuoden aikana puolipäiväisenä kunnan ammattilaisena. Viidyin siinä, kyllä minusta oli hauskaa vanhusten ilahduttua tullessani, ja voimia kun oli laitoin huushollit kuntoon saunotin ,ja valmistin ostamani ruuat.

Oli tietenkin eriluonteisia, komentelua yrittäviä, niinkuin ihmisissä aina on, mutta viihdyin kyllä roolissani, ja olihan heidän elämäntarinoitaan kiva kuunnella työn lomassa! "Hoidossa oli tuolloin 6-7 vanhusta vuoden kierrossa.

Tuo vanhustyö vaatii ennenkaikkea tervettä järkeä, kärsivällisyyttä, huumorintajua ja inhimillisyyttä!

Minulla taas sydänoireet varoittelivat liiasta työmäärästä, joten katsoin 7 vuoden riittävän sillä alalla. Mukavat muistot jäi siitäkin elämänvaiheesta!

Tuo läheinen suhde onkin haastava, onkohan kuultu äidin ja tyttären olevan samoilla linjoilla ? Jo vanhuksen on lähes mahdotonta uskoa 'munan' tietävän paremmin kuin 'kanan', joten ihme että jaksoit noinkin kauan!

Raskasta on hoitaa muistirappeutunutta ihmistä, joka luulee olevansa ainoa viisas maailmassa ja joka luulee, että eletään 30-50-lukuja ja että asiat tehdään niinkuin silloin.
Sitä pitää vain yrittää sietää, ihminen ei voi huomata omaa muuttumistaan, kun aivot ei pelaa,
ei sille mitään mahda.

Siinä tehdään vanhuksen ehdoilla työt, huom! hänen kotonaan. Se kuuluu hänen ihmisoikeuksiinsa, hän kun on aivan syytön omaan tilaansa. Yleensä joustavuudella tulee toimia ja vanhuksen toiveita kuunnella, silloin voi olla jopa mukaviakin hetkiä yhdessä.

Ruotsista--olivat auttaneet hänellä ei ollut sähköä siis ei mitään, hän kuoli tuli esille oli multi miljonääri---kuka peri -- valtio.

Minulla oli muutama autettava, varsinkin yksi, jota olisi pitänyt opastaa itse tekemään. Ei saanut itse siivotuksi aivan perusjuttuja. Pölyä oli kauheasti. Ei imuroinut, Ei pyyhkinyt kostealla. Ei pessyt ikkunoita. Ei siivonnut kylpyhuonetta.
Olisi tarvinnut opastusta ja kehotusta tehdä itse sen, mitä voi ja sitten apua siihen. mihin v ä l t t ä m ä t t ä tarvitsee.
Minusta vanhusten auttamisen tarkoitus ei saa olla, että kaikki avustaja tekee ja vanhus vaan möllöttää, vaikka kykenisi itsekin paljon tekemään elämisensä ja asumisensa eteen.

Useiden vuosien ajan kävin auttamassa äitiäni hänen sinnitellessään omakotitalossaan.
Mikään tekemäni ei ollut riittävän hyvää eikä oikea-aikaista.
Tyytymätön yrmyily ja keljuilu olivat palkkani. Jälkeen päin inhottaa, että passasin niinkin paljon ja aivan liian pitkään.

Minä autoin myös äitiäni, mutta sisaret mollas koko aja, ja piti olla heidän käskyn alla. Olin liian kiltti ja uskoin heitä, haukkuivat vielä kaiken päälle.

Voimani ja aikani ovat menneet vanhemapani auttamiseen.
Mitä saan ?
Halveksuntaa, vähättelyä, syytöksiä, tyytymättömyyttä,
kaikki on väärin tehty, mutta "muuta ei voi odottakaan noin kelvottomalta ihmiseltä" kuulen tavan takaa.

60 ketjussa joku oli tehnyt aloituksen otsikolla
"Miksi vanhat ovat niin vittumaisia?"

Nii-in, miksi ?

Tuo vanha hokema, laps tuo leivän tullessaan, on jäänyt päälle. " Samoin syyllistäminen, "kun minä hoidin ja pesin ja putsasin sinut, on sinun vuorosi nyt !
Ei, ei luonto niin toimi,...ihan pelkkää itsekkyyttä, niin kuin sanonnalla: "Antaa tulla lunta tupaan, kyllä lapset sen lakaisee"!
sillähän ennen monilapsiset äidit ylvästeli suurellisesti,,,,eivät muusta ymmärtäneet toisin, itse saman kokeneena.
OI aikoja oi tapoja, vaan se oli silloin ja nyt on nyt!

Se on se "neljäs ikä" ihmisellä, jos tarpeeksi vanhaksi elää,
kun aivot ja ajattelu rappeutuu "kerros kerrokselta"
ja itsekritiikki ja itsekontrolli häviää
ja kaikki vanha katkeruus tulee pintaan.
Sen kohteeksi voi joutua kuka vain sattumalta
eteen tuleva mutta se voi kohdistua vain yhteen
läheiseenkin.
Usein takana on Lewyn kappale tauti.
Se voi olla vuosia piilevänä ja sitä on vaikea tunnistaa.
Alzheimer jossain vaiheessa voi teettää samaa.

Samantapaista ilkeää töksäyttelyä saa joskus lukea
täälläkin. Geriatrisesti sairaitten kanssa tekemissä ollut
tunnistaa oireet helposti.
Näiltä ihmisiltä "kuolee" myös huumorintaju.