Elämä on kummallista. Ensinnäkin ajattelin, että tykkäisin tytöistä. Sitten rakastuin poikaan. Tämä oli joskus ala-asteella. Yläasteella rakastuin jo useaan poikaan. Mitään suhteellista ei tapahtunut. Lukiossa meinasin seota ja otin yhteyttä miehiin, jotka pitivät miehistä. Kokemukseni olivat pettymyksiä. Miehet näyttävät olevan hyvin epävarmoja monissa asioissa. Ensimmäinen vakuuttelee olevansa älykkäämpi, toinen hukuttautuu töiden alle, kolmas ei edes puhu seksistä. Menin yhä syvemmälle. Yhtäkkiä huomasin, etteivät naiset olleetkaan täysin kartoitettu alue. En usko, että edelleenkään haluaisin seurustella naisen kanssa. Ennen kaikkea etsin miestä, joka pitäisi minua sylissä. Ehkä joku muusikko. Viimeisimpinä intohimoina minulla on isyyskompleksi. Lapsi olisi aivan mahtava juttu. Odotan selvempiä aikoja.
Elämä on kummallista
marmoripatsas
2783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
meitä on niin moneksi.
Olen itsekin miettinyt lasta. Adoptio ei käsittääkseni ole homoparille mahdollista. Joten tarvitsisit naista.
Juu, naiset määrää maailmaa. Pitäsköhän tehä jotain??